Miten teidän masentuneiden päivät menee?

Vierailija kirjoitti:

Alan parantua varmaan, kun on semmoinen tunne, että pitäisi olla jossain tai tekemässä jotain

Mutta, kun ei ole sitä työpaikkaakaan enää. Sulla?

Pyrin olemaan koko päivän liikkeessä ja illalla olen aivan sippi enkä jaksa ajatella mitään. Tämä on hyväksi havaittu keino. Toimii ainakin minun kohdalla. Mitä vähemmän aikaa ajatella sen parempi. Kannustan muitakin keksimään jotain tekemistä esim. vapaaehtoistyö voi tarjota mielekästä tekemistä. Samoin joku harrastus. Minulla esim. kirjoittaminen.

Olen työssäkäyvä entinen keskivaikeasti masentunut, nykyisin vaan masentunut. Sitkeydellä jaksoin taistella itseni työelämään, ja se on ollut mun pelastus. Rutiinit ja tarkoitus. Välillä lomalla lipsuu, ja silloin myös mieliala notkahtaa. Olen sitä mieltä, että kaikilla täytyisi olla joku tavoite, harvoja niin sairaita ihmisiä on, jotka ei siihen pysty. Se, että vaan on tekemättä mitään oman hyvinvoinnin (tai toimeentulon) eteen, ei ole hyväksi. Ymmärrän kyllä, että yksin tämä saattaa olla vaikeaa. Mutta jos minä pystyin, sinäkin pystyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä ahdistaa enempi ja välillä vähemmän. Yritän välillä käydä ulkona tupakalla edes. Pari kertaa viikossa käyn kaupassa. Normaalisti käyn suihkussa. Siivoilen kotona ja yritän järjestää kaappeja. Kuuntelen musiikkia. Kudon sukkia. 

Lopeta tupakointi, haiset pahalle

En lopeta sun mieliksi. Haisen miltä haisen, sille sä et mahda mitään!

Polta vaan, jos se on sun ainut ilo.

Ryhdistäytymisestäkin tulee pirteä ja ilokas olo. Alkaa parantelemaan elämän eri osa-alueita.

Kiitos viesteistänne. Ne lohduttavat. Itse yritän pitää kiinni päivittäisestä ulkoilusta, ruoka-ajoista jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan parantua varmaan, kun on semmoinen tunne, että pitäisi olla jossain tai tekemässä jotain

Mutta, kun ei ole sitä työpaikkaakaan enää. Sulla?

Pakko oli alkaa kääntämään unirytmiä, kun oli semmoinen tunne, että kuolen siihen. Meni siihen, että valvoin kaikki yöt ja sitten päivätkin.

Pakolliset ulkoilut joka päivä, siinäpä se.

"Masentuneet" pitäisi jättää kaikkien tukien ulkopuolelle. Täysin selkärangattomia luusereita.

Vierailija kirjoitti:

Pakolliset ulkoilut joka päivä, siinäpä se.

Sama rutiinikin alkaa pikkuhiljaa masentamaan, ei se ole niin yksinkertaista, ei. Ehkä jokin tavoite tai pyrkinys elämässä olisi se sala onneen?

Mulla kans koira joka auttaa siihen että tulee myös tehtyä muutakin kuin makoiltua. Tulee käytyä sentään edes lenkillä. Koira tuo jonkinlaista rytmiä elämään. Ja iloa. Eli koiran kanssa tulee lenkkeiltyä ja leikittyä mutta muuten sitten makaan ja selaan nettiä päivät, ruoat tilaan aina kotiin kaupasta koska ahdistaa mennä kauppaan. Tätä tämä on ollu jo monta vuotta.

Mulla loppui työt ja masennus tuli. Nyt olen yrittänyt luoda rytmiä, että ulkoilen, herään samaan aikaan klo 7.30. Toive olisi, että olisi vielä työelämässä vaikka osa-aikaisesti. Sen tavoitteena olen nyt ottanut.

niin