Lue keskustelun säännöt.
HS :"Nuorista miehistä ollaan huolissaan: Eero, Erik ja Taito kertovat nyt, miksi heidän elämässään ei tapahdu mitään"
25.10.2026 |
Erik jäi vuosi sitten työttömäksi. ”Voi mennä kaksi vuotta, että ei löydä mitään.”
Kun Eerolle tulee riita, hänen päässään sumenee. Hän ei ymmärrä, mistä hänen vihansa tulee.
Taito on eksyksissä. ”Nyt ei oo ainakaan mitään haaveita tai toiveita.”
Kuluvana vuonna on kannettu huolta muun muassa poikien ja nuorten miesten asunnottomuudesta, lihavuudesta, machoilusta, mielenterveydestä, oppimistuloksista, rasismista, syrjäytymisestä, tuloista, uhkapelaamisesta, väkivallasta ja yksinäisyydestä. Yleensä viitataan tilastoihin. Ja niitähän riittää.
Tilastotieto kertoo: Nuorten miesten kokemus osallisuudesta on viime vuosina heikentynyt. Vuonna 2024 joka seitsemäs pari–kolmekymppinen mies koki erittäin heikkoa osallisuutta.
Taitolla todettiin lapsena adhd, mutta teininä avun hakeminen on ollut vaikeaa.
Eerollakin on keskittymisvaikeuksia. Digilaitteet eivät helpota asiaa.
Erik ei ole innoissaan ajatuksesta, että pitäisi palata koulunpenkille. Hän on aina pitänyt pänttäämistä tylsänä. Mieluummin hän tekee töitä käsillään. Nyt hän toivoo lumisadetta. Talveksi on sovittu keikkatyö lumenauraajana.
https://www.hs.fi/feature/art-2000012263256.html
Kommentit (159)
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisivatko nämä miehet vaikka miettiä menevänsä tanssikursseille, kieliä oppimaan tai vapaaehtoistoimintaan? Sitä kautta voi hyvinkin löytyä nainen elämään!!
Voisivat ja varmaan miettivätkin.
Mutta, sinäkään et ymmärrä sitä että pelkkä miettiminen ei riitä. Pitäisi oikeasti osata mennä sinne. Sinä kuvittelet että asioita vain tehdään ja sitten ne tapahtuu, koska sinulle on opetettu niin. Mutta, sellaisen lapsen elämä ei toimi noin, joka on saanut kaiken valmiina ja jonka elämää ja kehitystä ei ole ohjattu, jolle ei ole neuvottu mitään tai jota ei ole opetettu lainkaan.
Esimerkiksi omat vanhempani eivät vieneet minua koskaan mihinkään. He eivät opettaneet minulle mitään taitoja. Kaikki tuli kyllä valmiina pöytään, mutta minä itse en osannut mitään. Olin hyvä koulussa, mutta ei koulu valmista elämään! Ei koulussa kukaan opettanut sitä miten tehdään ruokaa, pestään vaatteita, haetaan töitä, tai varsinkaan sitä että miten haetaan harrastuksiin.
Muistan koulusta nimittäin erään yhden hetken erittäin selvästi.
Olen taiteellisesti lahjakas, tosin kiitos vanhempieni, se lahjakkuuskausi tuli ja meni. Hain kirjastosta kirjoja joissa opetettiin maalausta ja piirtämistä, mutta ei kaikkea voi oppia vain kirjoja lukemalla. Eräällä piirustustunnilla näin eräällä tytöllä todella upean pilvimaiseman ja kun meillä pojilla oli ollut yhä edelleen niitä nurkka-aurinkoja ja pumpulipilviä sinisellä pohjalla, tuo nainen teki aitoja pilviä parilla kolmella värillä. Kun kysyin että missä hän on sen oppinut, hän kertoi että käy taidekursseilla.
Vasta silloin tajusin että on olemassa taidekursseja.
Mutta, kun koko elämäni ajan vaatteet olivat ilmestyneet kaappiin, ruokaa oli tullut naaman eteen jne, minä kuvittelin, aivan kuten muutkin miespuoliset kaverini, että äidit jotenkin etsii harrastuksia lapsille! Niin minä sitten kouluaikani istuin hiljaa ja toivoin ja odotin että äiti sellaista ehdottaisi että minäkin pääsisin taidekursseille oppimaan. Sitä päivää ei koskaan tullut.
Vasta aikuisena ymmärsin missä tuo kasvatusmetodi menee vikaan. Pojat yleensä ovat laumasieluja jotka palloilevat ryhmissä. Ryhmässä he näyttävät siltä niinkuin osaisivat jotain, vaikka todellisuudessa he eivät osaa mitään. He eivät myöskään puhu mistään tunteistaan tai oppimisestaan koska ”naisten hommat”, joten mitkään taidot eivät myöskään välity pojilta toisille, ennenkuin on jo aivan liian myöhäistä.
Tuo osaamattomuus aiheuttaa pojille ja nuorille miehille myös sen että heidän aikaisempi hyvä itsetunto tuhoutuu kerralla kun he tajuavat että joku muu osaa ja että tytöt osaavat, mutta että minä en osaa yhtään mitään.
Tässä on kyllä todella hyvää pohdintaa. Herää kysymys, missä näiden nuorten miesten isät ovat? Suomi on isättömiksi poikien maa. Isän pitäisi ohjata poikansa elämään.
Totta tuo on mutta se missä tehdään virheoletus on alkaa vertaamaan naista/miestä tai tyttöä/poikaa ja yrittää rinnastaa heitä toisiinsa.
Koiraalla on koiraan biologia ja maneerit joka lajissa, naaraalla naaraan.
Yksi suurin ongelma nykypäivänä on tämä järjetön sekoittuminen ja roolittomuus. Ne roolit ovat olemassa sitä varten, että vuosituhansien kuluessa ollaan huomattu tietyn toimintamallin sopivan tietylle genetiikalle. Se ettei hahmota omaa sukupuoltaan ja käyttäytyy toisen roolissa on se mistä ongelmat alkavat.
Miehet eivät ole erityisen taiteellisia. Miehet tekevät tämän tyyppisiä rooleja siksi, että kasvatustyö on tärkeämpää ja naiset tekevät siksi sitä.
Jos kestää totuuden niin se on, että mies on ns. Aiempi malli ja nainen kehittyneempi versio. Monin tavoin. Mies on toisinaan jopa värisokea, ja kuolisi luonnossa koska ei erota marjojen värejä. Miehet ja naiset eivät ole samaa lajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella harmi että tässä ketjussa näkee ettei noilla pojilla tule olemaan toivoa. Kun on ensin yhteiskunta polkenut pojat suohon, sitten tulee vielä tämän ketjun ”asiantuntijat” ja potkii lisää pähän. Kyllä nämä ”asiantuntijat” tietää. He osaavat jopa nimetä syyt, kuten puhelimen, netin, pornon jne.
Samalla yksi esitti jopa terapiaa jolla mielenterveys korjaantuu, kuten työ, sukuloiminen ja työ.
Eivät kuitenkaan osanneet lukea että työtä on haettu ja sitä ei ole pariin vuoteen löytynyt. Luulisi että ”asiantuntijoilla” jos keillä, olisi myös lukutaitoa, mutta eihän näiltä asiantuntijoilta sellaista perustaitoa voi vaatia, sillä sehän olisi vaatinut aikoinaan opiskelua!
Kai maailmassa on vielä maita, joissa tehdään perustasoista käytännön työtä, joka ei vaadi koulutusta? Jos ja kun sellaista ei löydy Suomesta niin sitten ruvetaan järjestelmällisesti lähettämään näitä miehiä maailmalle hommiin. Maksetaan vaikka liput ja heippa. Ei me voida täällä heille työksi muuttua. (Jos siis se on se mikä heitä parhaiten auttaisi)
Tuo työjuttu pitää kyllä jossain vaiheessa unohtaa. Jos ihminen saa sosiaaliturvan ja hänellä on lisäksi 24h vuorokaudessa vapaata aikaa niin pitäisi keksiä jotain järkevää, ei-vahingollista tekemistä kyllä. Tällainen tilanne on parempi kuin se että pitää raataa orja jossain rutiineissa.
Järkeä sen verran ettei tee mitään vahingollista, kuten katsele aikuisviihdettä ja simuloi sotia, vaan tähtää johonkin rakentavaan toimintaan, vaikka se ei olisi se alfan 10000e/kk työ.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisivatko nämä miehet vaikka miettiä menevänsä tanssikursseille, kieliä oppimaan tai vapaaehtoistoimintaan? Sitä kautta voi hyvinkin löytyä nainen elämään!!
Voisivat ja varmaan miettivätkin.
Mutta, sinäkään et ymmärrä sitä että pelkkä miettiminen ei riitä. Pitäisi oikeasti osata mennä sinne. Sinä kuvittelet että asioita vain tehdään ja sitten ne tapahtuu, koska sinulle on opetettu niin. Mutta, sellaisen lapsen elämä ei toimi noin, joka on saanut kaiken valmiina ja jonka elämää ja kehitystä ei ole ohjattu, jolle ei ole neuvottu mitään tai jota ei ole opetettu lainkaan.
Esimerkiksi omat vanhempani eivät vieneet minua koskaan mihinkään. He eivät opettaneet minulle mitään taitoja. Kaikki tuli kyllä valmiina pöytään, mutta minä itse en osannut mitään. Olin hyvä koulussa, mutta ei koulu valmista elämään! Ei koulussa kukaan opettanut sitä miten tehdään ruokaa, pestään vaatteita, haetaan töitä, tai varsinkaan sitä että miten haetaan harrastuksiin.
Muistan koulusta nimittäin erään yhden hetken erittäin selvästi.
Olen taiteellisesti lahjakas, tosin kiitos vanhempieni, se lahjakkuuskausi tuli ja meni. Hain kirjastosta kirjoja joissa opetettiin maalausta ja piirtämistä, mutta ei kaikkea voi oppia vain kirjoja lukemalla. Eräällä piirustustunnilla näin eräällä tytöllä todella upean pilvimaiseman ja kun meillä pojilla oli ollut yhä edelleen niitä nurkka-aurinkoja ja pumpulipilviä sinisellä pohjalla, tuo nainen teki aitoja pilviä parilla kolmella värillä. Kun kysyin että missä hän on sen oppinut, hän kertoi että käy taidekursseilla.
Vasta silloin tajusin että on olemassa taidekursseja.
Mutta, kun koko elämäni ajan vaatteet olivat ilmestyneet kaappiin, ruokaa oli tullut naaman eteen jne, minä kuvittelin, aivan kuten muutkin miespuoliset kaverini, että äidit jotenkin etsii harrastuksia lapsille! Niin minä sitten kouluaikani istuin hiljaa ja toivoin ja odotin että äiti sellaista ehdottaisi että minäkin pääsisin taidekursseille oppimaan. Sitä päivää ei koskaan tullut.
Vasta aikuisena ymmärsin missä tuo kasvatusmetodi menee vikaan. Pojat yleensä ovat laumasieluja jotka palloilevat ryhmissä. Ryhmässä he näyttävät siltä niinkuin osaisivat jotain, vaikka todellisuudessa he eivät osaa mitään. He eivät myöskään puhu mistään tunteistaan tai oppimisestaan koska ”naisten hommat”, joten mitkään taidot eivät myöskään välity pojilta toisille, ennenkuin on jo aivan liian myöhäistä.
Tuo osaamattomuus aiheuttaa pojille ja nuorille miehille myös sen että heidän aikaisempi hyvä itsetunto tuhoutuu kerralla kun he tajuavat että joku muu osaa ja että tytöt osaavat, mutta että minä en osaa yhtään mitään.
Tässä on kyllä todella hyvää pohdintaa. Herää kysymys, missä näiden nuorten miesten isät ovat? Suomi on isättömiksi poikien maa. Isän pitäisi ohjata poikansa elämään.
Hyvä pohdinta = mies syyttää ongelmistaan äitiään? Jep jep.
Vierailija kirjoitti:
en pääse lukemaan koko juttua, mutta aika masentavan kuuloista elämää tuon alun perusteella. Yksi sanoi valvoneensa puhelin kädessä kolmeen yöllä. Nämä digilaitteet passivoittaa nuoria. Siihen päälle energiajuomia ja mäkkiruokaa. Ei ihme jos ei jaksa mitään.
No onneksi noilla on ainakin tuo joku poikien ryhmä joka kokoontuu ihan kasvokkain.
Vääränlainen ruoka voi oikeasti tehdä ihmisen sairaaksi, samoin kuin terveellinen ruokavalio voi tehdä olon paremmaksi. Kannattaa oikeasti kiinnittää huomiota siihen, mitä syö ja juo. Mäkkisafkat ja energiajuomat ei auta ketään, eikä niistä kannata tehdä itselleen normaalia ruokavaliota. Siihen kun vielä lisää digilaitteen tuijottamisen tuntikausien ajan niin ei mikään ihme jos olo on kuin zombiella. Saattaa kuulostaa kliseeltä, mutta liike on oikeasti lääke moneen vaivaan. Nykynuoret "elävät" ihan liikaa somen kautta. Kannattaa välillä nostaa katse ylös kännykästä ja lähteä liikkumaan. Muistan kuinka itse en masentuneena pitänyt ollenkaan siitä, että lääkäri jankkasi liikunnan tärkeydestä, mutta ihan tottahan se oli. Masentuneena pahin juttu, minkä itsellesi voit tehdä, on jäädä kotiin makaamaan. Sitten kun vielä syöt paskasti niin kilot kertyy, oma peilikuva ei miellytä ja senkään takia ei sitten pidä itsestään. Liikunnasta saa aivan loistavan hyvän olon tunteen. Ei kannata heti ottaa tavoitteeksi juosta maratonia, vaan etenee rauhallisesti. Sekin tekee itsetunnolle hyvää kun huomaa että viikko toisensa jälkeen jaksaa yhä enemmän.
Tuli myös mieleen se, että kyllähän ihminen saa olla herkkä, mutta tietyllä tapaa näille nykynuorille toivoisi vähän selkärankaa. Joo, kyllähän se maailma on paska paikka jos makaat sängyssä ja skrollaat somea, mutta onko se sinun elämäsi oikeasti niin huonoa? Sinulla on katto pään päällä, on ruokaa, etkä elä maassa, jossa on sota. Nyt voit toki olla syrjäytynyt, mutta älä anna sen olla koko elämäsi suunta. On ihmisiä, jotka syrjäytyvät oikeasti sen takia että heillä on neliraajahalvaus ja he eivät pääse talosta ulos. Masentuneena on erittäin helppoa sortua siihen, että näkee vain negatiivisia asioita, ja sitten siitä tulee loputon noidankehä, eikä edes huomaa niitä hyviä asioita, vaikka niitäkin on ympärillä.
Mutta yksi asia on varma: sinun pitää aina itse tehdä töitä paremman elämän eteen. Kukaan ei tule sinua noutamaan sängystä (eikä pidäkään) ja tee asioita puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisivatko nämä miehet vaikka miettiä menevänsä tanssikursseille, kieliä oppimaan tai vapaaehtoistoimintaan? Sitä kautta voi hyvinkin löytyä nainen elämään!!
Voisivat ja varmaan miettivätkin.
Mutta, sinäkään et ymmärrä sitä että pelkkä miettiminen ei riitä. Pitäisi oikeasti osata mennä sinne. Sinä kuvittelet että asioita vain tehdään ja sitten ne tapahtuu, koska sinulle on opetettu niin. Mutta, sellaisen lapsen elämä ei toimi noin, joka on saanut kaiken valmiina ja jonka elämää ja kehitystä ei ole ohjattu, jolle ei ole neuvottu mitään tai jota ei ole opetettu lainkaan.
Esimerkiksi omat vanhempani eivät vieneet minua koskaan mihinkään. He eivät opettaneet minulle mitään taitoja. Kaikki tuli kyllä valmiina pöytään, mutta minä itse en osannut mitään. Olin hyvä koulussa, mutta ei koulu valmista elämään! Ei koulussa kukaan opettanut sitä miten tehdään ruokaa, pestään vaatteita, haetaan töitä, tai varsinkaan sitä että miten haetaan harrastuksiin.
Muistan koulusta nimittäin erään yhden hetken erittäin selvästi.
Olen taiteellisesti lahjakas, tosin kiitos vanhempieni, se lahjakkuuskausi tuli ja meni. Hain kirjastosta kirjoja joissa opetettiin maalausta ja piirtämistä, mutta ei kaikkea voi oppia vain kirjoja lukemalla. Eräällä piirustustunnilla näin eräällä tytöllä todella upean pilvimaiseman ja kun meillä pojilla oli ollut yhä edelleen niitä nurkka-aurinkoja ja pumpulipilviä sinisellä pohjalla, tuo nainen teki aitoja pilviä parilla kolmella värillä. Kun kysyin että missä hän on sen oppinut, hän kertoi että käy taidekursseilla.
Vasta silloin tajusin että on olemassa taidekursseja.
Mutta, kun koko elämäni ajan vaatteet olivat ilmestyneet kaappiin, ruokaa oli tullut naaman eteen jne, minä kuvittelin, aivan kuten muutkin miespuoliset kaverini, että äidit jotenkin etsii harrastuksia lapsille! Niin minä sitten kouluaikani istuin hiljaa ja toivoin ja odotin että äiti sellaista ehdottaisi että minäkin pääsisin taidekursseille oppimaan. Sitä päivää ei koskaan tullut.
Vasta aikuisena ymmärsin missä tuo kasvatusmetodi menee vikaan. Pojat yleensä ovat laumasieluja jotka palloilevat ryhmissä. Ryhmässä he näyttävät siltä niinkuin osaisivat jotain, vaikka todellisuudessa he eivät osaa mitään. He eivät myöskään puhu mistään tunteistaan tai oppimisestaan koska ”naisten hommat”, joten mitkään taidot eivät myöskään välity pojilta toisille, ennenkuin on jo aivan liian myöhäistä.
Tuo osaamattomuus aiheuttaa pojille ja nuorille miehille myös sen että heidän aikaisempi hyvä itsetunto tuhoutuu kerralla kun he tajuavat että joku muu osaa ja että tytöt osaavat, mutta että minä en osaa yhtään mitään.
Tässä on kyllä todella hyvää pohdintaa. Herää kysymys, missä näiden nuorten miesten isät ovat? Suomi on isättömiksi poikien maa. Isän pitäisi ohjata poikansa elämään.
Hyvä pohdinta = mies syyttää ongelmistaan äitiään? Jep jep.
Hän puhui kyllä tuossa vanhemmistaan. Ei pelkästään äidistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi meidän pitäisi olla huolissamme jostain 20+ miehistä?
Rintamalle vaan.
Varmaan siksi että se on inhimillistä ja varmaan siksi että huonosti voivat miehet vaikuttavat myös naisten elämään
Vierailija kirjoitti:
Miksi meidän pitäisi olla huolissamme jostain 20+ miehistä?
Rintamalle vaan.
Nyt oli paska kommentti. Ei hauska, ei ärsyttävä, ei suututtava, ainoastaan osoitti erittäin huonoa makua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ADHD-miehet ja muut eksyksissä olevat:
- pelit ja some ja porno ja ruudut muutenkin pois. Järkevä viestittely on sallittu: suku ja ystävät.
- Liikuntaa ja kasvokkaisia kohtaamisia tilalle.
- Lukekaa oikeita KIRJOJA 30 min päivässä (saa lukea enemmänkin).
- Etsikää töitä tai opiskelkaa.
- Pyytäkää ammattilaisen tukea työnhakuun, jos ette osaa sitä.
- Jos töitä ei muutamassa kuukaudessa löydy, hakeutukaa jollekin kurssille tms - pääasia, että on jollain tavalla aktiivinen eikä jää kotiin kyhjöttämään.
Tätä puolisen vuotta, niin eiköhän ADHD ja muut vaivat vähene.
Jos on tosi paha ahdistus, masennus tms. niin samalla hakeudu hoitoon.
Ei tarvi noita mistään. Kirjaa voi lukea mutta tosi hyvä on esm raamattu tai puhelinluetteo seinään kiinni pulteilla tai ihan jesariviritelmillä. Sitten hakkaa sitä täysiä. Kovenee nyrkit ja rystyset. Löytyy hakkaamiseen okee ranneasento. Tuele hyvää liikuntaa samalla. Ei tarvi säkkiä. Jos haluu kokeilla niin myöhemmin vuosien pääst ävoi hakata ihan betoniseinää paljaasti. Ne kirjat ja puhelinluettelot valmentaa siihen.
Tulee itsekunnioitusta ja voimaa. Adhdn ei kande mennä ulos häiritsemään muitten ihmisten elämää. Hybäksyy sen että on sekopää ja pysyttelee omissa oloissa ja ei sekaannu muihin mitenkään. Ei ees juttele tai katsele heitä päin. Pitää käyttäytyä kuin olisit aikamatkustaja ja et saa vaikuttaa mihinkään mitenkään tai osallistua mihinkään yhtään mitlloinkaan. Kaikki lähtee siitä että hyväksyt sen tosiasia ettei susta tule ikinä yhtään mitään. Se näkyi jo peuskoulussa ja sussta ei tule ja et edes haaveile mitään.
Yksinkertaisest et tee mitään. Pyrit siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD-miehet ja muut eksyksissä olevat:
- pelit ja some ja porno ja ruudut muutenkin pois. Järkevä viestittely on sallittu: suku ja ystävät.
- Liikuntaa ja kasvokkaisia kohtaamisia tilalle.
- Lukekaa oikeita KIRJOJA 30 min päivässä (saa lukea enemmänkin).
- Etsikää töitä tai opiskelkaa.
- Pyytäkää ammattilaisen tukea työnhakuun, jos ette osaa sitä.
- Jos töitä ei muutamassa kuukaudessa löydy, hakeutukaa jollekin kurssille tms - pääasia, että on jollain tavalla aktiivinen eikä jää kotiin kyhjöttämään.
Tätä puolisen vuotta, niin eiköhän ADHD ja muut vaivat vähene.
Jos on tosi paha ahdistus, masennus tms. niin samalla hakeudu hoitoon.
Ei tarvi noita mistään. Kirjaa voi lukea mutta tosi hyvä on esm raamattu tai puhelinluetteo seinään kiinni pulteilla tai ihan jesariviritelmillä. Sitten hakkaa sitä täysiä. Kovenee nyrkit ja rystyset. Löytyy hakkaamiseen okee ranneasento. Tuele hyvää liikuntaa samalla. Ei tarvi säkkiä. Jos haluu kokeilla niin myöhemmin vuosien pääst ävoi hakata ihan betoniseinää paljaasti. Ne kirjat ja puhelinluettelot valmentaa siihen.
Tulee itsekunnioitusta ja voimaa. Adhdn ei kande mennä ulos häiritsemään muitten ihmisten elämää. Hybäksyy sen että on sekopää ja pysyttelee omissa oloissa ja ei sekaannu muihin mitenkään. Ei ees juttele tai katsele heitä päin. Pitää käyttäytyä kuin olisit aikamatkustaja ja et saa vaikuttaa mihinkään mitenkään tai osallistua mihinkään yhtään mitlloinkaan. Kaikki lähtee siitä että hyväksyt sen tosiasia ettei susta tule ikinä yhtään mitään. Se näkyi jo peuskoulussa ja sussta ei tule ja et edes haaveile mitään.
Yksinkertaisest et tee mitään. Pyrit siihen.
Amen tälle! Sanoin jo lääkärille kutsunnoissa että kirjottaa suoraan seen vaan ettei kellekään käy mitään. Ei mua kannata ottaa mukaan mihinkään. Oon sekopää.
Jeah!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi meidän pitäisi olla huolissamme jostain 20+ miehistä?
Rintamalle vaan.
Näinkö tämä suunniteltiin pari kyt vuotta sitten? Olenko ainoa jota ajatus oksettaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi meidän pitäisi olla huolissamme jostain 20+ miehistä?
Rintamalle vaan.Varmaan siksi että se on inhimillistä ja varmaan siksi että huonosti voivat miehet vaikuttavat myös naisten elämään
Ehtisivät ehkä siittää seuravan sotasukupolven ennen niitetyksi tulemista. Kyllä tälläistä kulttuuria sopiikin puolustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeesus antaa elämälle tarkoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kuluvana vuonna on kannettu huolta muun muassa poikien ja nuorten miesten... mielenterveydestä"
Kantaisivat huolta ennemmin nuorten naisten mielenterveydestä, kun muutama viikko sitten oli uutisissa, että nuorista naisista on kolmannes saanut Kela-tukia mielenterveysperusteisista syistä!
Kuten sanoit, ne saa sentään tukea ja apua.
Saisi ne miehetkin mutta kun ne ei hae. Ei niitä naisiakaan kukaan kotoa terapiaan hae, ihan itse pitää aktiivisesti hakea apua. Pleikan peluu, päihteet ja puhelin kiinnostaa miehiä, ei terapia. Sitten syrjäydytään ja katkeroidutaan kun mistään ei tule mitään.
Olet 100% väärässä. Miehet hakee, mutta kun he eivät saa apua. Tuo on ihan tutkittu juttu. Kun mies yrittää hakea mielenterveysongelmiin apua, hänet sysätään vain terveyskeskuksesta ulos purkki kädessä ja sanotaan koita pärjätä. Kun nainen menee samasta aiheesta valittamaan, hänet ohjataan psykpolille keskusteluhoitoon ja avun piiriin. Naiset, erityisesti hyvätuloisten vanhempien, naiset, saavat myös monta kertaa helpommin KELAn tukemaa psykoterapiaa, kun taas edes hyvätuloisten perheiden pojat eivät meinaa saada edes sitä!
Eikä tuo ole edes mikään outo juttu.
Hyvä esimerkki oli tuossa sinun kommenttia aikaisemmin ollut kommentti, jossa äiti kertoi että hän ja hänen miehensä olivat potkaisseet ”pleikkapelaajan” ulos kotoa ja että isä oli kantanut korvasta pojan hankkimaansa työpaikkaan.
Samassa tilanteessa olevaa tyttöä ei olisi kannettu korvasta pihalle ja töihin, vaan hänet olisi viety terapiaan ja voivoteltu päälle.
Minä nuorena miehenä olen saanut juuri tuota ”työterapiaa”, kun olisin tarvinnut oikeaa terapiaa. Jopa mielenterveystoimistossa, kun olin niin heikossa kunnossa etten enää kyennyt edes ymmärtämään lukemaani tekstiä, oli ensimmäinen hoitokeino heillä se että minun täytyy hakea töitä! Se oli siis heidän ensimmäinen hoitonsa! Hain töitä ja sain silloin töitä, mutta ei se minun mielenterveyttäni parantanut.
Samaan aikaan eräs nainen johon tutustuin hieman myöhemmin, oli saanut mm. Terapian lisäksi, henkilökohtaisen avustajan joka istui hänen kanssaan koulussa jotta hän saisi opiskelut käyntiin. Minun ”terapia” taas oli päättynyt välittömästi kun olin saanut työtä, ihan vaan siksi että kun olin töissä, en yksinkertaisesti ehtinyt mihinkään mielenterveystapaamisiin. Vasta sitten kun olin ollut imeskelemässä haulikonpiippua, myös terveydenhoidossa ymmärrettiin että ”ai, se oli noin vakavaa”, vaikka nämä samat terveydenhuollon edustajat olivat tehneet testin jonka tulos oli ollut ”psykoottisesti masentunut”.
Jatkan tästä kohta.
Samansuuntaisia kokemuksia minullakin. Aikoinaan kun 19-vuotiaana masennuin erilaisten vastoinkäymisten vuoksi, nakattiin purkki ssri-lääkkeitä kouraan ja todettiin, että "pärjäile". Lääkkeet ainoastaan passivoivat lisää ja lihottivat.
Tein p-duunia huonossa firmassa ilman kunnollisia tulevaisuudennäkymiä. Kun sitten kävin työterveydessä uudelleen hakemassa apua, vastaus oli että "laihduta ja ota itseäsi niskasta kiinni".
No, itsemurhayrityksen jälkeen vammautuneena sai sitten jotain apuja, mutta sekin päättyi heti kun siirrettiin avopuolelle. Olen kyllä nähnyt valitettavasti myös naisten kohdalla luokatonta mt-hoitoa, mutta miesten kohdalla se on lähes aina surkeaa/olematonta. Ja tuo SSRI/ketipinor-combo, jota julkisella tyrkytetään on myrkkyä kaikelle aktiivisuudelle ja oma-aloitteellisuudelle. Näinhän lääkitään vanhuksiakin osastoilla, jotta pysyisivät zombeina.
Hieman ärsyttää tuo feministien "lällällää miehet on huonoja kun ne ei hae apua"-viesti, samalla kun sitä apua ei oikein ole tai sitä hakevia miehiä solvataan ja syrjitään kelpaamattomina vässyköinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäisenä en ihmettele ettei nuoret miehet jaksa suorittaa kuivia tutkintoja valmistuakseen 9-5 toimistoammattiin joka ei kiinnostua sinua itseäsi pätkääkään. Etkä edes saa sitä tylsää työpaikkaa mahdollisesti vuosiin ja tekoäly todennäköisesti tuhoaa joka tapauksessa koko ammatin parissa vuodessa.
Globalisaatio ja käytännön lähtötason ammattien katoaminen oli vähän paska juttu. Nyt käynnissä oleva murros on vielä paljon pahempi.
Jep. Ei käy kateeksi lähivuosina täysi-ikäistyviä sukupolvia.
Itselläni on tytär, ja pelkään myös hänen tulevaisuutensa puolesta. Tilanteessa, jossa nuoret syrjäytyvät, ei ole voittajia.
T. Entinen huonossa tilanteessa ollut nuori mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella harmi että tässä ketjussa näkee ettei noilla pojilla tule olemaan toivoa. Kun on ensin yhteiskunta polkenut pojat suohon, sitten tulee vielä tämän ketjun ”asiantuntijat” ja potkii lisää pähän. Kyllä nämä ”asiantuntijat” tietää. He osaavat jopa nimetä syyt, kuten puhelimen, netin, pornon jne.
Samalla yksi esitti jopa terapiaa jolla mielenterveys korjaantuu, kuten työ, sukuloiminen ja työ.
Eivät kuitenkaan osanneet lukea että työtä on haettu ja sitä ei ole pariin vuoteen löytynyt. Luulisi että ”asiantuntijoilla” jos keillä, olisi myös lukutaitoa, mutta eihän näiltä asiantuntijoilta sellaista perustaitoa voi vaatia, sillä sehän olisi vaatinut aikoinaan opiskelua!
Itse aloitin työt mansikanpooimijana 14 vuoriaana. Sitten jaoin mainislehtiä, myön lehtiä ja olin konsulenttina kaupoissa. Sitten pääsin lipunmyyntiin ja siitä puhelinyyntiin. Lukioaikana siivosin toimisto 3x vko ja lomilla.
Mistä hommista jutun pojat ovat aloittaneet?
Vaikea sanoa heistä. Oma poika aloitti 12-vuotiaana lakan keruulla. Sitten keräsi korvasieniä, teki halkoja ja pieniä maalaustöitä ja puusavottaa. Yhtenä kesänä sai osuuskaupalta kesäharjoittelujakson. Mansikkapellollakin ollut kahtena kesänä. Mitäpä neuvoisit, että poika tekisi nyt 18-vuotiaana lukiolaisena kun ei kahteen kesään ole töitä löytynyt?
Sinä et ole ainoa kirkasotsainen työn sankari vaikka taidat niin kuvitella. Töitä ei nyt nuorille kerta kaikkiaan ole ollut.
Osapäiväistä siivoustyötä löytyy, porrassivousta myös. Itse siivosin toimistoja 3 x vko lukiolaisena ja siitä pääsin kesätöihin kokopäivätyöhön siivoamaan. Koulun ohella tein 2-3 tuntia illassa siivousta. Kotisiivoukset ovat myös yksi vaihtoehto.
Eli mitään ongelmaa ei Suomessa ole. 300'000 työtöntä saa työtä heti kun vaan hakee mansikkapellolle tai siivoamaan portaita.
?
No mutta eihän niihin hommiin kaikki hae. Kirjoittaja varmaan vain toi vaihtoehtoja esille kuten minä ketjun alussa vinkkaamalla Finaviasta ja Nordjobbista. Jos töitä on avoinna, niitä kannattaa hakea eikä miettiä etten kuitenkaan sitä saa. Etenkin jos on jotain mihin on pienet vaatimukset.
-eri
Vastaan vain tähän:
"Mansikankeruusta teki niin huonosti rahaa, että maksoin senkin kuukauden pojalle mieluummin kirjoituksiin lukemisesta."
Poikani juuri yhtenä päivänä sanoi, että nuorena pitää tehdä aluksi jotain p*skaduuniakin. Vastasin että työ kun työ, sitä kannattaa kokeilla ja kerätä kokemusta. Rahaa ja työn muita etuja voi miettiä vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kuluvana vuonna on kannettu huolta muun muassa poikien ja nuorten miesten... mielenterveydestä"
Kantaisivat huolta ennemmin nuorten naisten mielenterveydestä, kun muutama viikko sitten oli uutisissa, että nuorista naisista on kolmannes saanut Kela-tukia mielenterveysperusteisista syistä!
Kuten sanoit, ne saa sentään tukea ja apua.
Saisi ne miehetkin mutta kun ne ei hae. Ei niitä naisiakaan kukaan kotoa terapiaan hae, ihan itse pitää aktiivisesti hakea apua. Pleikan peluu, päihteet ja puhelin kiinnostaa miehiä, ei terapia. Sitten syrjäydytään ja katkeroidutaan kun mistään ei tule mitään.
Olet 100% väärässä. Miehet hakee, mutta kun he eivät saa apua. Tuo on ihan tutkittu juttu. Kun mies yrittää hakea mielenterveysongelmiin apua, hänet sysätään vain terveyskeskuksesta ulos purkki kädessä ja sanotaan koita pärjätä. Kun nainen menee samasta aiheesta valittamaan, hänet ohjataan psykpolille keskusteluhoitoon ja avun piiriin. Naiset, erityisesti hyvätuloisten vanhempien, naiset, saavat myös monta kertaa helpommin KELAn tukemaa psykoterapiaa, kun taas edes hyvätuloisten perheiden pojat eivät meinaa saada edes sitä!
Eikä tuo ole edes mikään outo juttu.
Hyvä esimerkki oli tuossa sinun kommenttia aikaisemmin ollut kommentti, jossa äiti kertoi että hän ja hänen miehensä olivat potkaisseet ”pleikkapelaajan” ulos kotoa ja että isä oli kantanut korvasta pojan hankkimaansa työpaikkaan.
Samassa tilanteessa olevaa tyttöä ei olisi kannettu korvasta pihalle ja töihin, vaan hänet olisi viety terapiaan ja voivoteltu päälle.
Minä nuorena miehenä olen saanut juuri tuota ”työterapiaa”, kun olisin tarvinnut oikeaa terapiaa. Jopa mielenterveystoimistossa, kun olin niin heikossa kunnossa etten enää kyennyt edes ymmärtämään lukemaani tekstiä, oli ensimmäinen hoitokeino heillä se että minun täytyy hakea töitä! Se oli siis heidän ensimmäinen hoitonsa! Hain töitä ja sain silloin töitä, mutta ei se minun mielenterveyttäni parantanut.
Samaan aikaan eräs nainen johon tutustuin hieman myöhemmin, oli saanut mm. Terapian lisäksi, henkilökohtaisen avustajan joka istui hänen kanssaan koulussa jotta hän saisi opiskelut käyntiin. Minun ”terapia” taas oli päättynyt välittömästi kun olin saanut työtä, ihan vaan siksi että kun olin töissä, en yksinkertaisesti ehtinyt mihinkään mielenterveystapaamisiin. Vasta sitten kun olin ollut imeskelemässä haulikonpiippua, myös terveydenhoidossa ymmärrettiin että ”ai, se oli noin vakavaa”, vaikka nämä samat terveydenhuollon edustajat olivat tehneet testin jonka tulos oli ollut ”psykoottisesti masentunut”.
Jatkan tästä kohta.
Ihmisten pitäisi ymmärtää eräs asia, joka tulee ilmi juuri tuossa erään äidin kirjoittamassa kommentissa, jossa hänen miehensä kantoi ”pleikkapelaajan” korvasta töihin.
Jos poika ei osaa hankkia työtä ja mennä koulun jälkeen töihin, tai jos hän jää ns. ”roikkumaan”, osaamatta mitään, silloin jossain on jotain pahasti vialla ja se ei ole pojan vika.
16 vuotias on vielä lapsi. Ei pojilla ole kykyjä ja taitoja ellei niitä opeteta heille. Jos poika ei osaa tehdä ruokaa, vaihtaa autonrenkaita tai siivota, se ei ole silloin pojan vika vaan vanhempien vika. Jos poika ei ole saanut oppia sosiaalisuuteen, esimerkiksi sillä tavalla että poika osaisi etsiä harrastuksia ja harrastaa, tai käydä näyttelyissä tai vaikkapa teatteriesityksissä, se ei ole pojan vika vaan vanhempien vika. Vanhempien tulee näyttää esimerkkiä ja opettaa lasta selviytymään elämästä yksin
Ellei poika osaa hakea töitä ja mennä töihin, silloin se ei ole myöskään pojan vika, vaan se on vanhempien vika!
Tuo äiti kirjoitti tuossa kommentissaan sillä tavalla että he tekivät pojalleen kaiken, ruuan, antoivat vaatteet, siivosivat jne. Mitä se poika siinä oppi? Kaappiin tuli puhtaat vaatteet, ruokaa oli pöydässä ja nyt äiti vaatii jotain kiitollisuutta pojalta, kuinka hän teki kaiken laiskurin eteen. Ensinnäkin, tuo poika ei ollut mikään laiskuri vaan hän oli vain opetettu siihen ettei mitään tarvitse osata ja se taas on täysin 100% hänen äitinsä ja isänsä harteilla.
Esimerkiksi oma äitini ei koskaan opettanut minua tekemään ruokaa. Ei edes antanut lupaa tehdä ruokaa, vaikka koulussa oli läksynä tehdä ruokaa kerran viikossa! Ensimmäinen tyttöystäväni sanoi suoraan ettei hän osaa tehdä ruokaa. Silloin vähän ihmettelin sitä ja me naureskeltiin kuinka me emme osaa tehdä ruokaa, mutta nykyään en ihmettele. Kolmas tyttöystäväni opetti minut tekemään ruokaa ja maustamaan sen.
Tuollaista poikaa ja hänen ongelmaansa kutsutaan läheisriippuvaisuudeksi, mutta se ei ole pojan syy. Se on sekä yhteiskunnan, mutta ennenkaikkea pojan vanhempien syytä! He opettavat poikansa läheisriippuvaiseksi, koska he eivät opeta häntä itsenäiseksi. Tuollaiset vanhemmat kuittaavat kaiken sillä että poika selviää kavereiden avulla. Ei selviä! Tuollainen poika päätyy opiskeluiden alettua ja loputtua yksinäisyyteen, erityisesti jos hänen kavereilleen on kotona opetettu kuinka selviytyä elämästä!
Rakas Einstein, minä en ole tuon pojan äiti. Olin äitipuoli joka auttoi elättämään mieheni 20-vuotiasta poikaa. Pojan oma äiti oli pari vuotta aiemmin hylännyt koko perheen ja lähtenyt uuden puolison matkaan. Ja mieheni oli se joka vaati että poika menee töihin ja juuri siksi ettei syrjäydy ja jämähdä kotiin. Pojan äiti oli paaponut pojan pilalle eikä siinä meidän nalkutus kotihommista enää paljoa auttanut.
Ja todella, en kaivannut tuota huonokäytöksistä koltiaista tippaakaan kun hän lopulta otti ja lähti. Miksi ihmeessä kaipaisin kun kaikesta vaivannäöstä ja rahanmenosta sain palkaksi mulkoilua ja tuhahtelua. Jaksaisitko itse ruokkia ja vaatettaa jonkun toisen 20-vuotiasta lasta iloisin mielin kun sinua katsotaan pitkin nenänvartta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kuluvana vuonna on kannettu huolta muun muassa poikien ja nuorten miesten... mielenterveydestä"
Kantaisivat huolta ennemmin nuorten naisten mielenterveydestä, kun muutama viikko sitten oli uutisissa, että nuorista naisista on kolmannes saanut Kela-tukia mielenterveysperusteisista syistä!
Kuten sanoit, ne saa sentään tukea ja apua.
Saisi ne miehetkin mutta kun ne ei hae. Ei niitä naisiakaan kukaan kotoa terapiaan hae, ihan itse pitää aktiivisesti hakea apua. Pleikan peluu, päihteet ja puhelin kiinnostaa miehiä, ei terapia. Sitten syrjäydytään ja katkeroidutaan kun mistään ei tule mitään.
Olet 100% väärässä. Miehet hakee, mutta kun he eivät saa apua. Tuo on ihan tutkittu juttu. Kun mies yrittää hakea mielenterveysongelmiin apua, hänet sysätään vain terveyskeskuksesta ulos purkki kädessä ja sanotaan koita pärjätä. Kun nainen menee samasta aiheesta valittamaan, hänet ohjataan psykpolille keskusteluhoitoon ja avun piiriin. Naiset, erityisesti hyvätuloisten vanhempien, naiset, saavat myös monta kertaa helpommin KELAn tukemaa psykoterapiaa, kun taas edes hyvätuloisten perheiden pojat eivät meinaa saada edes sitä!
Eikä tuo ole edes mikään outo juttu.
Hyvä esimerkki oli tuossa sinun kommenttia aikaisemmin ollut kommentti, jossa äiti kertoi että hän ja hänen miehensä olivat potkaisseet ”pleikkapelaajan” ulos kotoa ja että isä oli kantanut korvasta pojan hankkimaansa työpaikkaan.
Samassa tilanteessa olevaa tyttöä ei olisi kannettu korvasta pihalle ja töihin, vaan hänet olisi viety terapiaan ja voivoteltu päälle.
Minä nuorena miehenä olen saanut juuri tuota ”työterapiaa”, kun olisin tarvinnut oikeaa terapiaa. Jopa mielenterveystoimistossa, kun olin niin heikossa kunnossa etten enää kyennyt edes ymmärtämään lukemaani tekstiä, oli ensimmäinen hoitokeino heillä se että minun täytyy hakea töitä! Se oli siis heidän ensimmäinen hoitonsa! Hain töitä ja sain silloin töitä, mutta ei se minun mielenterveyttäni parantanut.
Samaan aikaan eräs nainen johon tutustuin hieman myöhemmin, oli saanut mm. Terapian lisäksi, henkilökohtaisen avustajan joka istui hänen kanssaan koulussa jotta hän saisi opiskelut käyntiin. Minun ”terapia” taas oli päättynyt välittömästi kun olin saanut työtä, ihan vaan siksi että kun olin töissä, en yksinkertaisesti ehtinyt mihinkään mielenterveystapaamisiin. Vasta sitten kun olin ollut imeskelemässä haulikonpiippua, myös terveydenhoidossa ymmärrettiin että ”ai, se oli noin vakavaa”, vaikka nämä samat terveydenhuollon edustajat olivat tehneet testin jonka tulos oli ollut ”psykoottisesti masentunut”.
Jatkan tästä kohta.
Ihmisten pitäisi ymmärtää eräs asia, joka tulee ilmi juuri tuossa erään äidin kirjoittamassa kommentissa, jossa hänen miehensä kantoi ”pleikkapelaajan” korvasta töihin.
Jos poika ei osaa hankkia työtä ja mennä koulun jälkeen töihin, tai jos hän jää ns. ”roikkumaan”, osaamatta mitään, silloin jossain on jotain pahasti vialla ja se ei ole pojan vika.
16 vuotias on vielä lapsi. Ei pojilla ole kykyjä ja taitoja ellei niitä opeteta heille. Jos poika ei osaa tehdä ruokaa, vaihtaa autonrenkaita tai siivota, se ei ole silloin pojan vika vaan vanhempien vika. Jos poika ei ole saanut oppia sosiaalisuuteen, esimerkiksi sillä tavalla että poika osaisi etsiä harrastuksia ja harrastaa, tai käydä näyttelyissä tai vaikkapa teatteriesityksissä, se ei ole pojan vika vaan vanhempien vika. Vanhempien tulee näyttää esimerkkiä ja opettaa lasta selviytymään elämästä yksin
Ellei poika osaa hakea töitä ja mennä töihin, silloin se ei ole myöskään pojan vika, vaan se on vanhempien vika!
Tuo äiti kirjoitti tuossa kommentissaan sillä tavalla että he tekivät pojalleen kaiken, ruuan, antoivat vaatteet, siivosivat jne. Mitä se poika siinä oppi? Kaappiin tuli puhtaat vaatteet, ruokaa oli pöydässä ja nyt äiti vaatii jotain kiitollisuutta pojalta, kuinka hän teki kaiken laiskurin eteen. Ensinnäkin, tuo poika ei ollut mikään laiskuri vaan hän oli vain opetettu siihen ettei mitään tarvitse osata ja se taas on täysin 100% hänen äitinsä ja isänsä harteilla.
Esimerkiksi oma äitini ei koskaan opettanut minua tekemään ruokaa. Ei edes antanut lupaa tehdä ruokaa, vaikka koulussa oli läksynä tehdä ruokaa kerran viikossa! Ensimmäinen tyttöystäväni sanoi suoraan ettei hän osaa tehdä ruokaa. Silloin vähän ihmettelin sitä ja me naureskeltiin kuinka me emme osaa tehdä ruokaa, mutta nykyään en ihmettele. Kolmas tyttöystäväni opetti minut tekemään ruokaa ja maustamaan sen.
Tuollaista poikaa ja hänen ongelmaansa kutsutaan läheisriippuvaisuudeksi, mutta se ei ole pojan syy. Se on sekä yhteiskunnan, mutta ennenkaikkea pojan vanhempien syytä! He opettavat poikansa läheisriippuvaiseksi, koska he eivät opeta häntä itsenäiseksi. Tuollaiset vanhemmat kuittaavat kaiken sillä että poika selviää kavereiden avulla. Ei selviä! Tuollainen poika päätyy opiskeluiden alettua ja loputtua yksinäisyyteen, erityisesti jos hänen kavereilleen on kotona opetettu kuinka selviytyä elämästä!
Rakas Einstein, minä en ole tuon pojan äiti. Olin äitipuoli joka auttoi elättämään mieheni 20-vuotiasta poikaa. Pojan oma äiti oli pari vuotta aiemmin hylännyt koko perheen ja lähtenyt uuden puolison matkaan. Ja mieheni oli se joka vaati että poika menee töihin ja juuri siksi ettei syrjäydy ja jämähdä kotiin. Pojan äiti oli paaponut pojan pilalle eikä siinä meidän nalkutus kotihommista enää paljoa auttanut.
Ja todella, en kaivannut tuota huonokäytöksistä koltiaista tippaakaan kun hän lopulta otti ja lähti. Miksi ihmeessä kaipaisin kun kaikesta vaivannäöstä ja rahanmenosta sain palkaksi mulkoilua ja tuhahtelua. Jaksaisitko itse ruokkia ja vaatettaa jonkun toisen 20-vuotiasta lasta iloisin mielin kun sinua katsotaan pitkin nenänvartta?
Sinun pitää olla vanhempi, ihan senkin perusteella että väität kivenkovaan tietäväsi kaiken paremmin.
Sinun ei tule väitellä, vaan opettaa. Opettaminen ei ole pakottamista.
Sinä tulit tilalle ja otit vastuun. Sinä otit vastuun ihmisestä joka on puolet sinua nuorempi ja kokemattomampi ja sen sijaan että olisit opettanut, sinä syytät tuota kokematonta ja osaamatonta kokemattomaksi ja osaamattomaksi. Oletpa varsinainen kasvattaja.
Huonokäytöksinen tai ei, siihen käytökseen on ollut syy. Jos olet tiennyt että se syy on hänen äitinsä ja kuten tässä yrität esittää olevasi kaikin tavoin parempi ihminen, olisi sinun pitänyt tietää kuinka lasta kasvatetaan. Tosin, sinulla ei taida olla omia lapsia, joten… kokemuksesi ja osaamisesi on vähän niin ja näin.
Jos kerran et osannut lasta kasvattaa, kysy itseltäsi se sama kysymys mitä tässä ovat ”asiantuntijat” toistelleet, miksi sinä et etsinyt ongelmiin vastauksia? Sinä et edes pyrkinyt ymmärtämään ongelmaa, vaan kuittasit että miehesi poika on huonokäytöksinen luuseri ja sinä pahana äitipuolena et välitä toisen naisen kakaroista. Ymmärrätkö edes sitä että sen sinä juuri teit, sinä kutsuit oman rakkaan miehesi poikaa luuseriksi ja vielä kaikkivoipaisuudessasi ajattelit että tuollaisen lapsen, jonka äiti on hänet jättänyt, pitäisi osata muka kaikki elämässään! Nyt miehesi on menettänyt oman poikansa ja sinä olet onnellinen että saa leikkiä kotia aivan kuten toivoit parikymmentä vuotta sitten nuorena naisena!
Sinä olet julma ja sydämetön perheenrikkoja. Luulen että olet trolli, mutta olen nähnyt sen verran paljon tätä maailmaa ja sen ihmisiä, että en ihmettelisi vaikka olisit oikeasti tuollainen ihmishirviö.
Aivan yhtä ressukoita tuntuu olevan nuoret naiset.