Harmittaakohan sossuja kun huostaamiensa lasten vanhemmat jatkavat elämäänsä eivätkä vaivu täydelliseen epätoivoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista henkistä tukea sosiaalityöstä annetaan vanhemmille, joilta otetaan lapsi huostaan? Moni syrjäytyy pysyvästi elämästä ja työelämästä. Elää viimeiset ~ 75 elinvuottaan toimeentulotuella ja asumistuella, mielenterveyspalvelujen suurkuluttajana.

Onko tätä aihetta tutkittu? 

Tuskin ne mitään apua ehtivät ottaa vastaan juopottelultaan ja narkkaamiselta. Huostaanottoon on aina painavat syyt mikä jäi AP:lta sanomatta.

Eikä se syy todellakaan ole aina vanhemmissa. Nuoret osaavat perseillä ilman vanhempiensa päihdeongelmaakin taikka huonoa kasvatusta. -sos.tt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista henkistä tukea sosiaalityöstä annetaan vanhemmille, joilta otetaan lapsi huostaan? Moni syrjäytyy pysyvästi elämästä ja työelämästä. Elää viimeiset ~ 75 elinvuottaan toimeentulotuella ja asumistuella, mielenterveyspalvelujen suurkuluttajana.

Onko tätä aihetta tutkittu? 

Tuskin ne mitään apua ehtivät ottaa vastaan juopottelultaan ja narkkaamiselta. Huostaanottoon on aina painavat syyt mikä jäi AP:lta sanomatta.

Monilta otetaan lapset huostaan esimerkiksi oman fyysisen sairauden, lapsen sairauden tai esimerkiksi koulusta lintsaaminen takia. 

 

Aina se ongelma ei ole kotona vaan se on koulussa.Kuinka paljon tiedostetaan tämä?Koululta saatetaan syöttää valhetta sossuille.Kyllä, valhetta.Kokenut lasu työntekijä näkee heti mutta kokemattomat lasut tekevät tuhotyötä.

Miksi ihmeessä koulut esimerkiksi valehtelisivat?  Tekevät työtään virkavastuulla.  Jos esimerkiksi jumppamaikka näkee poikaoppilaan selässä toistuvasti vyön lyöntien jäljet tai äikänmaikalle kerrotaan välitunnilla itkien, mitä isäpuoli ja äiti kotona tekee, eikö muka asiasta  pitäisi kertoa kenellekään.

Tuossa yhdessä keskustelusa keski-ikäiset kertovat lapsuuskotinsa pahuudesta. Kukaan ei auttanut. Eikö ole hyvä että nyt koulukin puuttuu jos joku kulkee 2 numeroa pienissä risoissa vaatteissa nälkäisenä ja hakattuna arkana ja peläten. Kirjat ja vihot hukassa tai oluessa.

Kouluilta tekevät lasu ilmoituksia ja kuinkahan paljon turhan takia.

Kuormittaa lasua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huostaanoton syitä ovat mm. vanhempien päihdeongelmat, vanhempien mielenterveysongelmat ja väkivalta, sekä lapsen terveyden, hyvinvoinnin ja koulutuksen laiminlyönti.  Teinien vakava oireilu kuuluisi tietenkin psykiatrian puolelle, mutta siinä taitaa olla puutteita.

Monikin asia kuuluisi psykiatrialle, mutta sossut päsmäröivät ja tekevät diagnoosejaan joihin heidän osaamisensa ei riitä. Hekö sitten kantavat vastuun kun huostateinille sattuu jotain kun hänelle ei annettu mitään muuta apua kuin työnnettiin huostaselliin.

Tuttu sossu ainakin puhuu työstään, paljon monitahoneuvotteluja esim lasten psykiatrisella osastolla ja yleensä eri auttavien tahojen kanssa.

Sossu tuntee lakipykälät ja yhteiskunnan antamat asiat. Lääkärit tekevät diagnoosit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista henkistä tukea sosiaalityöstä annetaan vanhemmille, joilta otetaan lapsi huostaan? Moni syrjäytyy pysyvästi elämästä ja työelämästä. Elää viimeiset ~ 75 elinvuottaan toimeentulotuella ja asumistuella, mielenterveyspalvelujen suurkuluttajana.

Onko tätä aihetta tutkittu? 

Tuskin ne mitään apua ehtivät ottaa vastaan juopottelultaan ja narkkaamiselta. Huostaanottoon on aina painavat syyt mikä jäi AP:lta sanomatta.

Eikä se syy todellakaan ole aina vanhemmissa. Nuoret osaavat perseillä ilman vanhempiensa päihdeongelmaakin taikka huonoa kasvatusta. -sos.tt.

Tämä. Oma teini lähti huostaan vaikka kaikkeni olin tehnyt. Ei ole huostassa meno kuitenkaan rauhoittunut, päin vastoin pahentunut kun on ollut muita keneltä ottaa oppia. Tuntuu että kaikki ovat kädettömiä näiden asioiden kanssa. Nytpähän viimeistään tuli todistettua se ettei syy ollut vanhemmissa kun ei ammattikasvattajatkaan saa parempaa tulosta aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muuta kuin elämä kuntoon, niin saat lapsetkin takaisin.

Kyllä se niin on että vaikka elämänsä saisi pysyvästi kuntoon niin ei sossut huostasta luovu. Johan siinä menisi heidän uskottavuutensa. Heidän mielestään siis. Eihän sitä uskottavuutta ole alun perinkään ollut.

Mitäs sössit elämäsi, syy on ihan itsessäsi. 

Tukehdu omahyväisyyteesi. Aina ei tarvitse itse sössiä vaan voi joutua onnettomuuteen tai sairastua. Toivottavasti saat saman sairauden kuin minä niin ei suu pauku enää sen jälkeen.

Eikö silloin ole hyvä, että lapsista pidetään huolta.

Kyllä minä ainakin häpeäisin silmät päästäni, jos oman perseilyni vuoksi lapset vietäisiin. Kertoo jotain näiden alkkispuliukkojen arvomaailmasta, jos ei yhtään hävetä.

Jos on niin sairas ettei kykene lapsista huolehtimaan eikö silloin kannata yhteistyössä sossun ja sijaisperheen kanssa ymmärtää lasten paras.

Jos ei jaksa, miksi kiukutella sossuille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huostaanoton syitä ovat mm. vanhempien päihdeongelmat, vanhempien mielenterveysongelmat ja väkivalta, sekä lapsen terveyden, hyvinvoinnin ja koulutuksen laiminlyönti.  Teinien vakava oireilu kuuluisi tietenkin psykiatrian puolelle, mutta siinä taitaa olla puutteita.

Monikin asia kuuluisi psykiatrialle, mutta sossut päsmäröivät ja tekevät diagnoosejaan joihin heidän osaamisensa ei riitä. Hekö sitten kantavat vastuun kun huostateinille sattuu jotain kun hänelle ei annettu mitään muuta apua kuin työnnettiin huostaselliin.

Tuttu sossu ainakin puhuu työstään, paljon monitahoneuvotteluja esim lasten psykiatrisella osastolla ja yleensä eri auttavien tahojen kanssa.

Sossu tuntee lakipykälät ja yhteiskunnan antamat asiat. Lääkärit tekevät diagnoosit.

Kyllähän niitä palavereja ja hoitoneuvotteluita pidetään, mutta siihen se sitten jääkin. Apua jos saa, siihen saattaa mennä kuukausia, puoli vuotta, ylikin. 

Käsitykset siitä, miten lapsia voi kohdella, ovat eri perheissä näköjään kovin erilaiset.  Samoin käsitys kodin siisteydestä ja lasten vaatteiden puhtaudesta.  Kuritusväkivallasta ja suoranaisesta sadismistakin on kovin erilaisia käsityksiä.  Osa siirtää julman kohtelun omasta lapsuudenkodista suoraan lapsilleen. Eniten varmaan kiljuvat tällä palstalla ne äidit, joiden lapset on ollut pakko mitä kiireisimmin viedä turvaan.  Ei Suomessa kovin suurta määrää lapsia huostaan oteta.

Jos näiden onnettomien teinien kanssa ei kotona kerta kaikkiaan pärjätä, niin eikö ole vain helpotus, että joku edes yrittää ottaa heistä vastuun.  Sijaiskoteja ei taida kaikkein pahimmille tapauksille juurikaan olla tarjolla.  Pahat huume-, rikos- ja väkivaltaongelmat  kasvavat ennen pitkää sellaisiin mittasuhteisiin, että edessä voi olla linnareissu heti kun täysi-ikäisyys on saavutettu.  Tietysti loppu voi olla myös hyvin surullinen.  Aina ei kukaan pysty auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista henkistä tukea sosiaalityöstä annetaan vanhemmille, joilta otetaan lapsi huostaan? Moni syrjäytyy pysyvästi elämästä ja työelämästä. Elää viimeiset ~ 75 elinvuottaan toimeentulotuella ja asumistuella, mielenterveyspalvelujen suurkuluttajana.

Onko tätä aihetta tutkittu? 

Tuskin ne mitään apua ehtivät ottaa vastaan juopottelultaan ja narkkaamiselta. Huostaanottoon on aina painavat syyt mikä jäi AP:lta sanomatta.

Eikä se syy todellakaan ole aina vanhemmissa. Nuoret osaavat perseillä ilman vanhempiensa päihdeongelmaakin taikka huonoa kasvatusta. -sos.tt.

Kysymys kuuluukin, kenen pitää silloin ottaa vastuu tällaisesta nuoresta.  Koulun on sitä vaikea tehdä, koska tällaista nuorta ei koulussa juuri nähdä.

Miksi ne sijaisperheet on aina jotain matalakoulutettuja ja ylipainoisia, ydinosaamisalueenaan läskisoosin valmistus?

Kuka kertaa sijoitetun lapsen kanssa saksan kieliopin tai maailmanhistorian keskeisimmät sodat, niissä kärsityt miestappiot sekä näiden kokonaisvaikutukset maailmanhistorian kannalta?

Lapsen elintasohan ei saa huostaanotossa laskea.

Teinien huonot kaverit ja polut? Nykyaikana varmaan vaikeaa varjella.

Itsellä kolme lasta, yksi sanoi että teininä rajoitti se että tiesi kotona olevan sen perälaudan vaikka olikin vapautta esim kesäisin olla ulkona myöhäänkin.  Kaikkien kanssa meni suht helposti, tyttö liian kiltti, pojat kyllä tupakat ja kaljat kokeili kohtuudella, sen perälaudan muistaen.

Itse jotenkin ajattelen, vaikka kävin töissä ei ollut mitään iltamenoja. Ehdin katsoa että läksyt tehdään, puhuakin, antaa rajoja, tehdä yhdessä asioita vaikka uimassa ja metsäkävelyillä, kirjastossa lukemista valiten, yhdessä katsoen heidän valitsemiaan elokuvia jne.  Auttaako jo ihan tenavasta asti luotu yhteys ja joku esimerkki, rötöstely ei ole ok?

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista henkistä tukea sosiaalityöstä annetaan vanhemmille, joilta otetaan lapsi huostaan? Moni syrjäytyy pysyvästi elämästä ja työelämästä. Elää viimeiset ~ 75 elinvuottaan toimeentulotuella ja asumistuella, mielenterveyspalvelujen suurkuluttajana.

Onko tätä aihetta tutkittu? 

Vanhemmille on vertaistukea. Lisäksi, jos vanhempi vain suostuu ottamaan vastaa, lastensuojelu voi pyrkiä järjestämään heille päihdehoitoa, keskusteluapua jne. Harva haluaa edes keskustella näistä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne sijaisperheet on aina jotain matalakoulutettuja ja ylipainoisia, ydinosaamisalueenaan läskisoosin valmistus?

Kuka kertaa sijoitetun lapsen kanssa saksan kieliopin tai maailmanhistorian keskeisimmät sodat, niissä kärsityt miestappiot sekä näiden kokonaisvaikutukset maailmanhistorian kannalta?

Lapsen elintasohan ei saa huostaanotossa laskea.

Aikuisen ei ole tarkoituskaan tehdä lapsen läksyjä. Katsoa että ne tulee tehdyksi.

Jos osaa saksat ja maailmanhistoriat mutta ei muuten jaksa lastaan vaan omat rotaryt tärkeämpiä ja rahaa kukkaan teinille käteen ehkä se lapsi siltä lihavalta tädiltä saa aikaa, kasvaa elämäntapaan jossa ei hienosta baarikaapista naukara kallusta viskiä lapselle rähjätennja laiminlyöden, paitsi saksan kielessä.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista henkistä tukea sosiaalityöstä annetaan vanhemmille, joilta otetaan lapsi huostaan? Moni syrjäytyy pysyvästi elämästä ja työelämästä. Elää viimeiset ~ 75 elinvuottaan toimeentulotuella ja asumistuella, mielenterveyspalvelujen suurkuluttajana.

Onko tätä aihetta tutkittu? 

Sulla varmaan löytyy tohon "tutkimukseen" joku lähdeviite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista henkistä tukea sosiaalityöstä annetaan vanhemmille, joilta otetaan lapsi huostaan? Moni syrjäytyy pysyvästi elämästä ja työelämästä. Elää viimeiset ~ 75 elinvuottaan toimeentulotuella ja asumistuella, mielenterveyspalvelujen suurkuluttajana.

Onko tätä aihetta tutkittu? 

En tiedä, mutta jahdatuista lapsista ja vanhemmista näyttää tulevan usein työkyvyttömiä..

Ja sulla löytyy tähän itsellesi vastattuun väitteeseen myös joku lähdeviite

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista henkistä tukea sosiaalityöstä annetaan vanhemmille, joilta otetaan lapsi huostaan? Moni syrjäytyy pysyvästi elämästä ja työelämästä. Elää viimeiset ~ 75 elinvuottaan toimeentulotuella ja asumistuella, mielenterveyspalvelujen suurkuluttajana.

Onko tätä aihetta tutkittu? 

Sulla varmaan löytyy tohon "tutkimukseen" joku lähdeviite.

Ei löydy, muuten en olisi varmaan asiaa kysynyt.

Aihe on tärkeä, sillä kysymys on meidän yhteisistä rahoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne sijaisperheet on aina jotain matalakoulutettuja ja ylipainoisia, ydinosaamisalueenaan läskisoosin valmistus?

Kuka kertaa sijoitetun lapsen kanssa saksan kieliopin tai maailmanhistorian keskeisimmät sodat, niissä kärsityt miestappiot sekä näiden kokonaisvaikutukset maailmanhistorian kannalta?

Lapsen elintasohan ei saa huostaanotossa laskea.

Aikuisen ei ole tarkoituskaan tehdä lapsen läksyjä. Katsoa että ne tulee tehdyksi.

Jos osaa saksat ja maailmanhistoriat mutta ei muuten jaksa lastaan vaan omat rotaryt tärkeämpiä ja rahaa kukkaan teinille käteen ehkä se lapsi siltä lihavalta tädiltä saa aikaa, kasvaa elämäntapaan jossa ei hienosta baarikaapista naukara kallusta viskiä lapselle rähjätennja laiminlyöden, paitsi saksan kielessä.

Aikuisen täytyy osata neuvoa lapsen läksyissä. Muutenhan hän ei selviydy lapsen kasvatuksesta, eikä kelpaa huoltajaksi.