Voiko pettäjä todella muuttua?

Vierailija kirjoitti:

Tää mun kommentti oli siis vastaus siihen, kun joku oli siteerannut Raamattua jossa sanottiin ettei seksuaalista yhdyselämää saisi lopettaa kun on naimisissa vaan on velvollisuus huolehtia puolison seksuaalisesta tyydytyksestä. Mä luulin vastanneeni kommenttiin, jossa väitettiin "velvollisuusseksiin" suostumista raiskaukseksi.

Jostain syystä toi mun kommentti tuli ihan itsenäisenä esille eikä siitä huomaa että se oli vastaus.

 

Mun mielestä voi aidosti antaa seksiä toiselle vaikkei olisi huippukiinnostunut. Liukkarit on keksitty.

Yleensä seksi vähenee suhteessa juuri siksi, että läheisyys, kunnioitus ja aito halu antaa vähenee. Ei silloin tee mieli "antaa", kun ei itsekään suhteesta juuri mitään saa.

Tottakai rakastamalleen ihmiselle antaa vaikka kuun taivaalta, ja rakastavan ihmisen kanssa on helppoa lähteä nauttimaan, kun tietää saavansa rakkautta. Usein on vain käynyt niin, että toinen osapuoli kokee antaneensa paljon enemmän, eikä jaksa antaa enempää. Puolisolle on kerrottu, mitä haluaa, mutta se ei johda mihinkään. Seksikin tuntuu vain siltä, että toinen ottaa. Sellaiseen ei tarvitse ryhtyä.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai  pettäjä voi muuttua. Voihan juopostakin tulla raitis.

Raitis juoppo on kuitenkin edelleen alkoholisti.

Pettäjä on petetylle aina pettäjä.

Vierailija kirjoitti:

Eri mieltä. Raiskaus tapahtuu silloin, jos kieltäytyy seksistä ja toinen ottaa väkisin. Tässä on kysymys uskollisuudesta puolisoa kohtaan, joka on vapaaehtoista. Uskon että on mahdollista suostua rakkauden tähden, vaikka ei olisikaan ensimmäisenä tekemässä aloitetta. Joskus kuuluu antaa silloinkin, vaikka ei itse saa. Muissakin asioissa kuin seksissä. 

 

Kokonaan toinen asia on, että jos suhteessa on niin paha olla ettei ole aitoa yhteyttä toiseen ihmiseen. Seksin ei kuulu olla teeskentelyä. Silloin on lupa kieltäytyä, eikä se ole väärin. Raiskaus ja painostaminen seksiin on tietenkin aina väärin. 

Seksiin suostuminen on myös ihan täysin vapaaehtoista. Ei sitä kuulu antaa, jos ei halua eikä itse siitä mitään saa. Seksi vastoin toisen tahtoa on raiskaus.

Eri asia sitten, jos päättää ryhtyä seksiin vastoin tahtoaan. Ei kuulosta siltä, että siitä syntyisi mitään kukoistavaa seksielämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä maailmassa on helpointa kehittyä paremmaksi siinä missä on hyvä. Muuttuminen vaatii ihan helvetisti energiaa. Pettäjä saa anteeksi, mutta yhteinen matka loppuu siihen.

Pettäjä ei saa anteeksi, jos ei pyydä anteeksi.

Eikä välttämättä vaikka pyytäisikin.

Ei tosiaankaan voi koskaan. Sen olen itse todistanut. Monta pettäjää on ollut. Sellainen on hävytöntä !!!!!! 

Vierailija kirjoitti:

 

Moni sanoo että heti ero kun pettää. Paljon nähty elämää kyllähä se ero on hankalaa.

Siinä punnitaan myös talous ja muut jutut.

Voi olla että suhde jäinen mut jatketaan kuitenkin.

Normaali ihminen ottaa nämä kaikki asiat huomioon jo ennen kuin mikään tilanne kehittyy lähellekään pettämistä. Hän ymmärtää, että pettäminen loukkaa syvästi puolisoa ja hajottaa lasten perheen. Liiton hajoaminen rikkoo muitakin sukulaisuussuhteita ja aiheuttaa taloudellista tuhoa.

Jäisessä suhteessa ei kannata jatkaa pelkän rahan vuoksi. Ilmeisesti pettäjille juuri raha on tärkeää, koska roikkuvat suhteessa eroamatta ja ovat valmiita aiheuttamaan kaiken tämän tuhon. Eroaminen ilman pettämistä on huomattavasti helpompaa, koska silloin voidaan säilyttää jonkinlainen kunnioitus osapuolten välillä.

Vierailija kirjoitti:

 

Moni sanoo että heti ero kun pettää. Paljon nähty elämää kyllähä se ero on hankalaa.

Siinä punnitaan myös talous ja muut jutut.

Voi olla että suhde jäinen mut jatketaan kuitenkin.

Olen tullut kahdesti pitkässä suhteessa ( eri suhteet), joista lapsiakin, petetyksi. Jotain on kuollut sisältäni saatuani tietää. Kuvaisin sitä luottamukseksi toista kohtaan. Ja uskoksi, että olemme toistemme puolella. 

Tämän sydämeeni repeytyneen haavan jälkeen en ole voinut kestää puolisoni kosketusta tai ajatusta jakaa elämääni hänen kanssaan. Ja olen saman tien alkanut järjestää eroa. En ole koskaan omistanut puolisoani millään tavalla. Parisuhteet perustuvat omasta mielestäni vapaaehtoiseen sitoutumiseen ja suureen luottamukseen. Nämä molemmat katoavat pettämisessä ja perusteet parisuhteelle häviävät. 

Vaikeaa ja monimutkaista ( uusi koti, lasten hoidon järjestelyt, lainat, ositukset), sydäntä raastavaa( rakkauden hiipuminen, lasten perusturva)  ja mustaa ( suru, viha, katkeruus) aikaa ero tietenkin on, mutta toiset pystyvät silti valitsemaan yhteiselon jatkumisen. Minä en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä maailmassa on helpointa kehittyä paremmaksi siinä missä on hyvä. Muuttuminen vaatii ihan helvetisti energiaa. Pettäjä saa anteeksi, mutta yhteinen matka loppuu siihen.

Pettäjä ei saa anteeksi, jos ei pyydä anteeksi.

Eikä välttämättä vaikka pyytäisikin.

Kummasti asiat asettuvat mittasuhteisiin, kun isommat asiat, kuin oma loukattu ylpeys ja sydänsurut tulevat kuvioihin. Olin verisesti exälle pettämisestä katkera. Sitten kuulin hänen sairastuneen vakavasti ilman ennustetta. Tunsin kyllä aitoa myötätuntoa, vaikka emme enää väleissä olleet. Kostonhimo ja katkeruus hävisivät. Ei tuollaista liian aikaista kuolemaa toivo kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä maailmassa on helpointa kehittyä paremmaksi siinä missä on hyvä. Muuttuminen vaatii ihan helvetisti energiaa. Pettäjä saa anteeksi, mutta yhteinen matka loppuu siihen.

Pettäjä ei saa anteeksi, jos ei pyydä anteeksi.

Eikä välttämättä vaikka pyytäisikin.

Kummasti asiat asettuvat mittasuhteisiin, kun isommat asiat, kuin oma loukattu ylpeys ja sydänsurut tulevat kuvioihin. Olin verisesti exälle pettämisestä katkera. Sitten kuulin hänen sairastuneen vakavasti ilman ennustetta. Tunsin kyllä aitoa myötätuntoa, vaikka emme enää väleissä olleet. Kostonhimo ja katkeruus hävisivät. Ei tuollaista liian aikaista kuolemaa toivo kenellekään.

Voihan sitä tuntea vaikka mitä. Sääliä, myötätuntoa, ehkä jopa joskus kaipuuta.

Toisesta ihmisestä voi hyvin päästää irti, jolloin hänestä ei tarvitse ajatella mitenkään katkerasti. Ei se silti tarkoita sitä, että antaisi väärät teot anteeksi.

Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee. Ja molempiin, jos ei muista. Tosiasiat pitää nähdä eikä olla sinisilmäinen hölmö.

Ei. Moraali opitaan lapsena. Kohlbergin mukaan jotkut jää sille tasolle, että oikeuttaa itselleen ei-sallittujakin asioita, jos ei tiedä jäävänsä kiinni teosta. Joten ei siitä selittelymestarista enää mitään tule. Toisilla kehittyy moraali vielä eteenpäinkin niin, ettei pidä väärää tekoa toista kohtaan oikeana missään tilanteessa. 

Se on yksinkertaisesti niin että toista ei petetä. Kaikki selitykset että "parisuhde on aina kahden kauppa" ja laapatilaa on vaan yrityksiä puolustella pettäjiä. Mikään ei oikeuta pettämiseen paitsi pettäjien itsensä mielestä.