Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä yllätti aikuisuudessa eniten?
Itseäni se, miten vähän aikuiset loppupelissä kypsyy..
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Se ettei ihmiset olekaan aikuisina välttämättä fiksuja ja kohteliaita. Moni ns. aikuinen on huonokäytöksinen.
Tämä! Se ettei jotkut edes yritä käyttäytyä arvokkaasti ja muut huomioiden, vaan jämähtävät käytöksensä kanssa alhaisella tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osannut ennakoida, että osa aikuisikäisistä elää pitkään vaakalennossa, osa syöksykierteessä, osa pienessä nousussa. Kehittyminen ja viisastuminen ei ole automaatio tai sääntö. Tarvitaan paitsi omaa ahkeruutta, myös hieman tuuria - vaikkapa kannustava opettaja, sukulainen tai valmentaja. Monet toistavat samoja virheitä uudestaan ja uudestaan, väsyvät ja jäävät syyttelemään olosuhteita, yhteiskuntaa, sukulaisia tms.
En myöskään arvannut, kuinka jyrkästi ihmisten keskimääräinen toiminnan vapaus / päätöksentekokyky laskee siirryttäessä opinnoista työelämään ja lapsiperhearkeen. Yhteydenpito kavereiden kanssa muuttuu vaivalloiseksi: aikataulujen ja intressien sovittaminen on kovaa työtä eikä 'mikään' onnistu spontaanisti.
Juuri se että lapsena mentiin oven taakse pimpottamaan ovikelloa ja sitten lähdettiin leikkimään kirkonrottaa. Aikuisena kaikki pitää olla sovittu kaksi kuukautta ennen, mutta yleensä sekin tapaaminen perutaan.
Sama kuin monen muunkin toteamus siitä, miten keskenkasvuisia ja hukassa aikuiset ovat, eikä ole oikeassa olemassa ketään fiksumpaa päättäjää tai auktoriteettia, joka tietäisi miten asiat oikeasti kannattaa tehdä.
Toisaalta myös se, miten kivaa on olla aikuinen. Kuvittelin teininä, että aikuisuus on pelkkää ankeutta ja vastuuta, mutta sen sijaan käyn mukavassa työssä toteuttamassa itseäni ja teen vapaa-ajalla mitä huvittaa. Ympärillä on hyviä ja hienoja ihmisiä, ja omat teini-ikäiset lapset ovat kasvaneet ihan parhaaksi seuraksi. En edes rupsahtanut ja mummoutunut heti kolmenkympin jälkeen, kuten pitkään luulin käyvän automaattisesti :D
Että kusipää on kusipää aikuisenakin. Että aikuiset vain luulevat tietävänsä enemmän. Että aikuisille korkeampi ikä tarkoittaa oikeutta tehdä ja toimia niin kuin huvittaa. Että aikuiset eivät oikeasti tiedä juuri mitään. Että useimmat aikuiset eivät kuuntele viisaampiaan tai suostu/kykene oppimaan uutta.
Mikä ihan aidosti yllätti eniten: terveydenhuolto maksaa eikä kukaan kutsu hammaslääkäriin vaan aika pitää itse varata ja jonottaa ties kuinka kauan ennen kuin sinne pääsee. Lapsena uskoin, että aikuisenakin on säännöllisiä terveystarkastuksia, ilmaisia hammashoitoja ja yhteiskunta haluaa pitää minusta huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, miten negatiiviseksi kaikki on muuttunut. Vastuuta, laskuja, ilkeitä työkavereita, ilkeitä naapureita, tylyjä ja kiukkuisia kanssaihmisiä, kun yrität vain hoitaa arkeasi: käyt kaupassa, kuljet työmatkoja, haet lasta päiväkodista, jne. jne. Kaikilla on kiire tai huono päivä, ja sitten tiuskitaan. Eipä ollut huolettomana lukiolaisena tai vielä opiskelijana hajuakaan, että elämä menee tällaiseksi. Toki nykyinen maailmantilannekin voi vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin.
Vierailija kirjoitti:
En osannut ennakoida, että osa aikuisikäisistä elää pitkään vaakalennossa, osa syöksykierteessä, osa pienessä nousussa. Kehittyminen ja viisastuminen ei ole automaatio tai sääntö. Tarvitaan paitsi omaa ahkeruutta, myös hieman tuuria - vaikkapa kannustava opettaja, sukulainen tai valmentaja. Monet toistavat samoja virheitä uudestaan ja uudestaan, väsyvät ja jäävät syyttelemään olosuhteita, yhteiskuntaa, sukulaisia tms.
En myöskään arvannut, kuinka jyrkästi ihmisten keskimääräinen toiminnan vapaus / päätöksentekokyky laskee siirryttäessä opinnoista työelämään ja lapsiperhearkeen. Yhteydenpito kavereiden kanssa muuttuu vaivalloiseksi: aikataulujen ja intressien sovittaminen on kovaa työtä eikä 'mikään' onnistu spontaanisti.
Huomata, että nuorena ja nuorena sinkkuna oli kaikkein vapainta ja huolettominta, noin ikävuodet 16-23, vaikka siihen kuuluivat lukio, armeija, opiskelujen aloittaminen jne. Tuntuu, että rahaakin oli opiskelijana käytössä enemmän kaikkeen ’’turhaan’’ huvitteluun jne. kuin nyt vajaat 5000€/kk bruttotuloilla. Taisivat vaatimuksetkin olla pienempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisena saa edelleen puhua pissa- ja kakkajuttuja, eikä tarvitse olla salkkua ja hillittyjä vaatteita + hiuksia kuten esim. Rankan Päivän William Fosterilla.
Vierailija kirjoitti:
- Se miten harvoin näkee kavereitaan. Nuorena näki monta kertaa viikossa.
- Että on vain määräaikaisia työsopimuksia eikä sen takia vakautta työelämässä vielä keski-iässäkään
Nuoruuden ystävät elävät parisuhteissa, joissa usein puoliso blokkaa oikeastaan kaiken spontaanin. Nuorena muistan kuinka ystävän luokse saattoi mennä vaikka myöhään illalla ja alettiin siitä vain spontaanisti juhilimaan pikkutunneille saakka. Taannoin vietin nuoruuden ystävien kanssa päivän jutellen ja oli todella kivaa, mutta jo alkuillasta kaikki karkasivat kotiin perheidensä luokse koska oli "kiire" ja oli luvattu "tehdä jotain". Itselleni oli yllätys kuinka aikuisuus lopulta pilaa monet ystävyyssuhteet haaleiksi ja etäisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, miten vaikeaa kumppania on löytää. Nimim. Ikä alkaa jo nelosella, ja edelleen sinkku.
Se kuinka vapaa sitä olikaan nuorena. Näin miehenä sitä vapautta varsinkin kaipaa valtavasti mutta aika mennyt ei palaa. Jos nyt jäisi yksin vaikka eron takia, niin tosiaan olisi yksin. Aikuisuus ja perheellistyminen on tuonut ihan käsittämättömän määrän kahleita, jotka rajoittavat mitä moninaisimmilla tavoilla.
- On pakko käydä töissä perheen elättämiseksi, velvollisuuksia on riesaksi saakka.
- Ei voi enää mennä ja tulla kuten haluaa, aina on tilivelvollinen vähintään puolisolle. Osasta kavereita on pitänyt luopua.
- Ei voi nukkua niin pitkään kuin haluaisi
- Sai hankkia ihan mitä lystäsi jos vaan rahat repäisi jostain. Esimerkiksi auton sai valita tasan tarkkaan minkä halusi, nyt ne rahat menee johonkin maailman tylsimpään perhefarmariin ja jos tuhlaat rahojasi "turhuuksiin" saat siitä heti palautetta.
Ei ihme jos moni nostalgisoi nuoruuttaan, se vapaus sen ajan kultasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kuinka paljon sitä luuli itsestään nuorena ja mitä itsestä aikuisena lopulta tuli.
Mihin ne vuodet meni, missä kaverit on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei aikuisia ole oikeasti olemassa. Se on käsite lapsille, kunnes on riittävän vanha tajutakseen, että sua on kusetettu. Kuin joulupukki.
Kusettaako joulupukki?
Siis mitäh , eikö pukkia ole olemassa oikeasti ? Siinäkin kusetettu 🤬🤬
Kyllä oiva ukki on olemassa, tuo minulle taas tänä jouluna lahjoja, jos olen ollut kiltti. Johonkin sitä pitää tässä synkässä elämässä uskoa ja luottaa, aikuisenakin. 😌🎅🎁
Vierailija kirjoitti:
Se jotta kuinka pahoja ihmiset ovat toisilleen 😥 jopa lähipiiri ajaa vaan omaa etuaan seurauksista välittämättä . Ihan liikaa on tämä kylmä nykymaailma tällaiselle herkälle ihmiselle 🥺
Virtuaalihalaus! Ei se asioita korjaa, mutta jos edes vähän helpottaisi. 🥰
Vierailija kirjoitti:
- Kuinka tylsää se oikeasti on
- Kuinka jokaisella on maski naaman edessä minkä takaa ne elää (enkä puhu fyysisestä maskista)
- Kuinka yksikään aikuinen ei ole oikeasti koskaan kasvanut aikuiseksi
No millainen se aikuinen oikein on?
Sen lisäksi, että aika kuluu koko ajan nopeammin ja aikuiset ovat vain kulahtaneita ja kyynistyneitä lapsia... Melkoinen shokki oli se, kun yhtäkkiä kaikki alkavat kuolla hillitöntä tahtia. Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana on kuollut järjetön määrä omia ja ystävien sukulaisia, työkavereita, tuttavia, idoleita jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Kuinka tylsää se oikeasti on
- Kuinka jokaisella on maski naaman edessä minkä takaa ne elää (enkä puhu fyysisestä maskista)
- Kuinka yksikään aikuinen ei ole oikeasti koskaan kasvanut aikuiseksi
No millainen se aikuinen oikein on?
Ei kai sitä voi tietää kun kukaan ei ole kasvanut aikuiseksi.
Se, että kuningatar Elisabet ja Dolly Parton eivät olleetkaan ikuisia. 😢
Alue: Aihe vapaa
En osannut ennakoida, että osa aikuisikäisistä elää pitkään vaakalennossa, osa syöksykierteessä, osa pienessä nousussa. Kehittyminen ja viisastuminen ei ole automaatio tai sääntö. Tarvitaan paitsi omaa ahkeruutta, myös hieman tuuria - vaikkapa kannustava opettaja, sukulainen tai valmentaja. Monet toistavat samoja virheitä uudestaan ja uudestaan, väsyvät ja jäävät syyttelemään olosuhteita, yhteiskuntaa, sukulaisia tms.
En myöskään arvannut, kuinka jyrkästi ihmisten keskimääräinen toiminnan vapaus / päätöksentekokyky laskee siirryttäessä opinnoista työelämään ja lapsiperhearkeen. Yhteydenpito kavereiden kanssa muuttuu vaivalloiseksi: aikataulujen ja intressien sovittaminen on kovaa työtä eikä 'mikään' onnistu spontaanisti.