Mikä yllätti aikuisuudessa eniten?
Itseäni se, miten vähän aikuiset loppupelissä kypsyy..
Kommentit (124)
Työelämässä eivät kiukuttelevat itkupotkuraivari-kersat pärjää. Tämä ainakin omalla alalla. En pidä mitenkään huonona asiana tuota että vaaditaan asiallista käytöstä - toisin kuin vauvapalstalla.
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei aikuisia ole oikeasti olemassa. Se on käsite lapsille, kunnes on riittävän vanha tajutakseen, että sua on kusetettu. Kuin joulupukki.
Tää on totta. Ikävä kyllä myös aikuiseksi kasvaminen oli huijaus. En muuttunut yhtäkkiä paremmaksi ja järkevämmäksi ihmiseksi. Olen vain väsyneempi kuin lapsena, mutta työt tarvii silti tehdä, että omat lapset saa ruokaa.
Talvi yllätti autoilijat. Aikuisuus yllätti aikuiset.
Ajattelin naiivisti, että aikuisena kavereilla on rahaa ja aikaa kaikkeen hauskaan, kun ei tarvitse kuin käydä töissä. Kuinka väärässä olinkaan.
Se että lähes kaikkia nuorena idealistisia ja haaveellisia alkaa siinä viimeistään 30v+ ajaa ne ihan samat pikkuporvarilliset asiat joita he nuorina halveksivat. Huom. siis lähes kaikkia, joukossa toki on harvoja kauniita sieluja jotka säilyttävät jotain herkkyyttä ja jättäytyvät mammonan ja maineen tavoittelun ulkopuolelle.
Se että ihminen ei ikinä muutu paremmaksi. Sodat eivät ikinä lopu.
Se että suurin osa ihmisistä ei edes yritä olla vapaita. Suurimmalle osalle ihmisistä kelpaisi aivan hyvin jokin diktaattori, kunhan vain kaupasta löytyy ruokaa ja telkasta tulee roskaa.
Vierailija kirjoitti:
Ajan kuluminen, yksi vuosi on kuin lapsuuden kuukausi, 10 vuotta kuin lapsuuden vuosi. Äsken täytti 18, nyt on keski-ikäinen. Ja sama epävarma ihminen henkisesti edelleen.
5-vuotiaalle yksi vuosi on 20 % elämästä, 50-vuotiaalle enää 2 %. Ajan suhteellisuus muuttuu koko ajan, kun tulee lisää ikää.
En ole koskaan kasvanut täysin aikuiseksi. Minusta ei saa sisäistä pikkutyttöä kokonaan pois vaikka moni on halveksinut ja nauranut minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kuinka paljon aikuiset ihmiset yrittää vaan käyttää hyväkseen toisiaan saavuttaakseen vain omaa etua.
Tämä on ollut minullekin käsittämätön huomio, varmaan siksi, kun se sotii niin täysin sisäistä maailmaani vastaan. Minun olisi pitänyt syntyä jonnekin yhteisöllisempään kulttuuriin; Afrikka/Aasia/Lat. Amerikka.
En ole ollut antelias typerästi ja vastuuttomasti, mutta anteliaisuus ja vieraanvaraisuus on kuitenkin ollut 'toinen luontoni'. Kun huomasin ihmisten ahneuden ja kaiken hyvän yksipuolisuuden, lopetin itsekin aiemman toimintani. Nykyään toimin samoin kuin muutkin, lasken tarkasti kaiken pilkulleen ja millilleen, enkä tee enempää kuin muutkaan. Osallistun sen sijaan halutessani keräyksiin.
Saatan vielä muuttaa asuinmaatakin.
Eksäni aina sanoi, että "ei tämä ole nollasummapeliä". Ei tietenkään silloin, kun hän hyötyi enemmän.
Se miten hirveitä ihmisiä monet aikuiset ovat. Ihminen ei parane ikääntyessään vaan pahenee.
Itseni yllätti seksi. Kun lapsena kuulin, että lapsia tehdään siten, että pippeli työnnetään pimppiin, olin tosi hämilläni. En niinkään asian takia itsestään, vaan ihmettelin että miten löysä nakki pistetään ahtaaseen reikään. Lopulta se olikin hämmentävän helppoa.
Päällimmäisenä on siis mielessä aikuisuuden helppous.
Se, että naisille ei hyvä mies kelpaa vaikka töissä käy ja veroja maksaa..
Se ettei ihmiset olekaan aikuisina välttämättä fiksuja ja kohteliaita. Moni ns. aikuinen on huonokäytöksinen.
Vierailija kirjoitti:
Se miten hirveitä ihmisiä monet aikuiset ovat. Ihminen ei parane ikääntyessään vaan pahenee.
Kun vanhemmiten tulee elämänkokemuksen tuomaa rohkeutta, monista tulee jotenkin röyhkeitä. Miksi ei voi muuttua sivistyneemmäksi ja ystävällisemmäksi? Ehkä siksi, kun eivät muutkaan sitä ole...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se miten hirveitä ihmisiä monet aikuiset ovat. Ihminen ei parane ikääntyessään vaan pahenee.
Kun vanhemmiten tulee elämänkokemuksen tuomaa rohkeutta, monista tulee jotenkin röyhkeitä. Miksi ei voi muuttua sivistyneemmäksi ja ystävällisemmäksi? Ehkä siksi, kun eivät muutkaan sitä ole...
Ehkä kyse on siitä, että perusluonne tulee esiin, kun ei enää tarvitse pelätä sitä, mitä muut ajattelevat.
Kyllä joulupukki kusettaa. Siinähän on parran takana vain joku möhömahainen puliukko, joka valehtelee lapsille olevansa joulupukki.
Se, että niin moni jää jumiin teini-ikäisen/lapsen mustavalkoiseen ajatusmaailmaan, eivät ikinä opi ottamaan vastuuta omista virheistään saati opi niistä mitään. Toistavat vanhuuteensa saakka tasan samoja virheitä mitään muuttamatta ja syyttelevät omien hölmöjen valintojensa epämieluisista lopputuloksista aina muita.
Että vaikka roppa on ohjelmoitu kromosomien telomeerien* lyhentymisitse rapistumaan ja lakkaamaan toimimasta yleensä alle 100 vuodessa, silti mieli / tietoisuus tuntuu iättömältä!
Noh, hindufilosofian joidenkin koulukuntien mukaan Tietoisuus (atman/aatmaa/purusha/draSTaa eli Näkijä, turiiya eli Neljäs [tietoisuudentila, Puhdas, Sisällyksetön Tietoisuus]) ei ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole, vaan on ollut olemassa ikuisesti ja tulee sitä olemaankin!
*Vähän kuin kengänauhojen päiden muovi- yms. kärjet pikkuhiljaa kuluisivat loppuun!
Vierailija kirjoitti:
Itseni yllätti seksi. Kun lapsena kuulin, että lapsia tehdään siten, että pippeli työnnetään pimppiin, olin tosi hämilläni. En niinkään asian takia itsestään, vaan ihmettelin että miten löysä nakki pistetään ahtaaseen reikään. Lopulta se olikin hämmentävän helppoa.
Päällimmäisenä on siis mielessä aikuisuuden helppous.
Ja nyt keski-ikäisenä se nakkisi on taas löysä, ellet vedä viagraa nassuun. Saamasi pilde on sentään löysä eikä enää tiukka. Jos siis ylipäätään enää saat.
Ei varsinaisesti mikään. Olen nyt 40 vuotta kokeillut, olin vähän epävama alussa mutta kivastihan tämä on mennyt.
Olin teinipoikana kuvitellut että elämä pyörii 24/7 pilden ympärillä, seksin osuus oli yllättävän vähäinen ja kaverit on aika lailla perheissään kiinni niin että seurasta oli puutetta alkumetreillä. Harrastaa toki ehti ja työtoverien kanssa tuli hengattua.
Vanhemmiten perheellistyin ja olen mielestäni pärjännyt puolisona ja isänä paremmin kuin omat vanhempani.
Työelämä on menetellyt, mutta en ole niin ahkera ja aloitekykyinen kuin toivoisini. Välillä oli hyvät ajat ja palkka nousi, välillä joutui tosissaan etsimään työpaikkaa.Taloudellinen riippumattomuus on koittanut vasta perintöjen myötä. Melkein kuuskymppiseksi asti sai jotain velkaa maksella. Tiukkaa ei ole koskaan ollut, ellei ihan nuorena.
Elämä on ollut aika kivaa, huippu puoliso ja lapset, hyvin rakkaita mulle. Voisin kohta ruveta jäämään eläkkeelle...