Eikö naisen akateemisuus ole yhtään tärkeää miehille?

Naisessa on ihan muu tärkeää kuin tutkinnot ja tittelit. Naisen kuuluu olla herttainen ja rakastava. 

Itse kyllä olisin mielummin ottanut perusduunarin vaimoksi, ja vuosien varrella moni tyttöystävä oli juuri tällainen. Jostain syystä he eivät osanneet sitoutua, joten loppupeleissä jouduin sitten ottamaan akateemisen. Liekkö johtunut tuloeroista tjsp. millä taas ei ollut itselle yhtään merkitystä kun yhteistä rahaahan ne vaan on.

Kyllä naisen koulutus oli itsellinen tärkeää aikanaan, kun etsin lasteni äitiä. Tavattiinkin yliopistobileissä. Valitettavasti erottiin. Toisella kierroksella se koulutus ei enää niin painanut, kun ikää oli noin 40V jo. Sattumalta kuitenkin toinenkin oli hyvinkoulutettu nainen, mutta ei se ollut enää mikään kriteeri.

Sehän nyt vain riippuu ihanaisesta itsestään, seurustelin naisen kanssa, jolla jäi lukiokin suorittamatta - oli paitsi helkkarin sievä, niin kovin välkky tapaus. Toisaalta yliopistossa seurustelin useammankin opiskelijan kanssa, joista muutamaa en kuvailisi millään tavalla älykkääksi - jos en kuvailisi toki itseänikään.

Kyllä minulle ylemmän korkeakoulututkinnon omaavalle oli ihan selvä, että vaimon pitää olla akateemisesti koulutettu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse suosin vähintään lukion käyneitä muijia. Turhauttaa yrittää keskustella kovin sivistymättömien muijien kanssa, vaikka olisivat hyvännäköisiä. 

Miksi akkojen kanssa juteltaisiin? Muijat on olemassa ihan muita syitä varten.

Voipi olla nykyaikana vähän vaikeaa pitää "muijaa", jos ei jutteleminen kiinnosta ja haluaa vain käyttää panopuuna.

Siinä mielessä kyllä että sinua täydellisen vastenmielisyyden sitä naista kohtaan.

Mitä minä teen sillä naisen tutkinnolla? 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ensin tutustua pariin tohtorismieheen ennen kuin menee moista lupailemaan. Voi olla että joudut pyörtämään mielesi.

Tunnen erittäin monta, parhaiten tietysti oman puolisoni. Yleensä ovat sanavalmiita, avarakatseisia ja hauskoja. 

AP

Kaikista paikkaansapitämättömistä kliseistä joita meille toitotetaan ( esim.miehet tykkää blondeista, miehet eivät tykkää tatuoinneista naisilla) tämä klisee, että miehet eivät muka olisi kiinnostuneita naisen koulutus- ja palkkatasosta on kaikista paikkaansapitämätön. Itse olen se paljon täälläkin palstalla parjattu ja haukuttu lähihoitaja( minulla on myös yo-tutkinto). Joskus tuntuu, ettei edes maks.ullis.ia naisia halveksuta niin paljon kuin lähihoitajia. Edes yhden käden sormet eivät riitä laskemaan, miten paljon olen saanut miehiltä pakkeja ammattini takia. Olen ihan nätin näköinen, pitkähiuksinen, hoikka, minulla ei ole tatuointeja eikä lävistyksiä, olen liikunnallinen, en polta, käytän alkoholia erittäin harvoin. Olen saanut palkallani ostettua kivan rivitalokolmion ja autonkin, pärjään ihan ok taloudellisesti. Kuitenkaan mikään edellä mainituista ei miehiä kiinnosta, pitää olla korkeakoulutettu. 

Kaikkein parasta oli pari vuotta sitten, kun työpaikassani oli tutustumassa intialainen miespuolinen tutkijatohtori. Aloimme keskustelemaan mielenkiintoisista aiheista ja juttua riitti, näinkin paljon että hän kutsui minut intialaiseen ravintolaan, toki vain ystävinä.  Ensimmäinen tapaaminen meni normaalin kaavan mukaan, oli ihan hauskaa ja puhuttiin intialaisesta filosofiasta ja kulttuurista, josta olen todella kiinnostunut. Toinen tapaaminen kahvilassa ei sitten niin hyvin mennytkään, silloin tuli jo hänen puolelta kyselyjä ja moitteita miksi en ole kouluttautunut pidemmälle jne. Se riitti minulle. Ja ennen kuin alatte haukkumaan ja alapeukuttamaan niin ei, en luullut tai toivonut että meistä tulisi pariskunta, vaan olin kiinnostunut hänestä kaverina ja ihmisenä. Tiedän toki, että intialaiset ovat erittäin statustietoisia ja kastijärjestemä on vieläkin voimissaan. Joten kyllä useimmille miehille on erittäin paljon merkitystä naisen koulutustasolla. Näin 35-vuotiaana haluaisin jo perheen ja löytää jonkun, joka oikeasti rakastaisi ja välittäisi, mutta haaveeksi se taitaa jäädä. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

On se, vaikka palstajonnet muuta haluavat uskotella.

 

Akat.piireissä haetaan usein kumppani siitä läheltä.

Näin juuri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse suosin vähintään lukion käyneitä muijia. Turhauttaa yrittää keskustella kovin sivistymättömien muijien kanssa, vaikka olisivat hyvännäköisiä. 

Miksi akkojen kanssa juteltaisiin? Muijat on olemassa ihan muita syitä varten.

Näinhän se on. Pimpankantotelineessä liika älykkyys vain aiheuttaa nalkutusta eli on haitta kuten auton ajoavustimien ylinopeuspiippaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se, vaikka palstajonnet muuta haluavat uskotella.

 

Akat.piireissä haetaan usein kumppani siitä läheltä.

Näin juuri. 

Sehän johtuu vain helppoudesta. Ei se akateemisen naisen älykkyys pimppaa kiristä eikä ryntäitä kasvata.

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista paikkaansapitämättömistä kliseistä joita meille toitotetaan ( esim.miehet tykkää blondeista, miehet eivät tykkää tatuoinneista naisilla) tämä klisee, että miehet eivät muka olisi kiinnostuneita naisen koulutus- ja palkkatasosta on kaikista paikkaansapitämätön. Itse olen se paljon täälläkin palstalla parjattu ja haukuttu lähihoitaja( minulla on myös yo-tutkinto). Joskus tuntuu, ettei edes maks.ullis.ia naisia halveksuta niin paljon kuin lähihoitajia. Edes yhden käden sormet eivät riitä laskemaan, miten paljon olen saanut miehiltä pakkeja ammattini takia. Olen ihan nätin näköinen, pitkähiuksinen, hoikka, minulla ei ole tatuointeja eikä lävistyksiä, olen liikunnallinen, en polta, käytän alkoholia erittäin harvoin. Olen saanut palkallani ostettua kivan rivitalokolmion ja autonkin, pärjään ihan ok taloudellisesti. Kuitenkaan mikään edellä mainituista ei miehiä kiinnosta, pitää olla korkeakoulutettu. 

Kaikkein parasta oli pari vuotta sitten, kun työpaikassani oli tutustumassa intialainen miespuolinen tutkijatohtori. Aloimme keskustelemaan mielenkiintoisista aiheista ja juttua riitti, näinkin paljon että hän kutsui minut intialaiseen ravintolaan, toki vain ystävinä.  Ensimmäinen tapaaminen meni normaalin kaavan mukaan, oli ihan hauskaa ja puhuttiin intialaisesta filosofiasta ja kulttuurista, josta olen todella kiinnostunut. Toinen tapaaminen kahvilassa ei sitten niin hyvin mennytkään, silloin tuli jo hänen puolelta kyselyjä ja moitteita miksi en ole kouluttautunut pidemmälle jne. Se riitti minulle. Ja ennen kuin alatte haukkumaan ja alapeukuttamaan niin ei, en luullut tai toivonut että meistä tulisi pariskunta, vaan olin kiinnostunut hänestä kaverina ja ihmisenä. Tiedän toki, että intialaiset ovat erittäin statustietoisia ja kastijärjestemä on vieläkin voimissaan. Joten kyllä useimmille miehille on erittäin paljon merkitystä naisen koulutustasolla. Näin 35-vuotiaana haluaisin jo perheen ja löytää jonkun, joka oikeasti rakastaisi ja välittäisi, mutta haaveeksi se taitaa jäädä. Valitettavasti.

Oikein etsin niin kyllä sinuakin joku vanhempi setämies suostuu vielä puikottamaan! Me nuorekkaat toki etsimme seuraa parikymppisistä! T: M65+

Vierailija kirjoitti:

Kaikista paikkaansapitämättömistä kliseistä joita meille toitotetaan ( esim.miehet tykkää blondeista, miehet eivät tykkää tatuoinneista naisilla) tämä klisee, että miehet eivät muka olisi kiinnostuneita naisen koulutus- ja palkkatasosta on kaikista paikkaansapitämätön. Itse olen se paljon täälläkin palstalla parjattu ja haukuttu lähihoitaja( minulla on myös yo-tutkinto). Joskus tuntuu, ettei edes maks.ullis.ia naisia halveksuta niin paljon kuin lähihoitajia. Edes yhden käden sormet eivät riitä laskemaan, miten paljon olen saanut miehiltä pakkeja ammattini takia. Olen ihan nätin näköinen, pitkähiuksinen, hoikka, minulla ei ole tatuointeja eikä lävistyksiä, olen liikunnallinen, en polta, käytän alkoholia erittäin harvoin. Olen saanut palkallani ostettua kivan rivitalokolmion ja autonkin, pärjään ihan ok taloudellisesti. Kuitenkaan mikään edellä mainituista ei miehiä kiinnosta, pitää olla korkeakoulutettu. 

Kaikkein parasta oli pari vuotta sitten, kun työpaikassani oli tutustumassa intialainen miespuolinen tutkijatohtori. Aloimme keskustelemaan mielenkiintoisista aiheista ja juttua riitti, näinkin paljon että hän kutsui minut intialaiseen ravintolaan, toki vain ystävinä.  Ensimmäinen tapaaminen meni normaalin kaavan mukaan, oli ihan hauskaa ja puhuttiin intialaisesta filosofiasta ja kulttuurista, josta olen todella kiinnostunut. Toinen tapaaminen kahvilassa ei sitten niin hyvin mennytkään, silloin tuli jo hänen puolelta kyselyjä ja moitteita miksi en ole kouluttautunut pidemmälle jne. Se riitti minulle. Ja ennen kuin alatte haukkumaan ja alapeukuttamaan niin ei, en luullut tai toivonut että meistä tulisi pariskunta, vaan olin kiinnostunut hänestä kaverina ja ihmisenä. Tiedän toki, että intialaiset ovat erittäin statustietoisia ja kastijärjestemä on vieläkin voimissaan. Joten kyllä useimmille miehille on erittäin paljon merkitystä naisen koulutustasolla. Näin 35-vuotiaana haluaisin jo perheen ja löytää jonkun, joka oikeasti rakastaisi ja välittäisi, mutta haaveeksi se taitaa jäädä. Valitettavasti.

Kyllä minulle kävisit vallan mainiosti. Akateeminen vaimo tosin saattaisi asiasta suuttua.

Oli noita lähihoitajiakin aikanaan muutama kierrossa, mutta ainakin kyseiset tapaukset vetelivät potilailta pöllittyjä diapameja viihdekäyttöön yms. joten ei sitten oikein innostanut.

Lasten äidiksi kannattaa valita akateeminen, koska se lisää heidän mahdollisuuksiaan opiskella pitkälle. Suomessa koulutus määräytyy aika pitkälti äidin, ei isän, koulutuksen perusteella. Koulutus lisää synaptisia yhteyksiä ihmisen aivoissa ja muokkaa niiden adaptoitumiskykyä, eli auttaa pärjäämään monenlaisissa tilanteissa. Omalle miehelleni akateemisuuteni ole melko tärkeää, vaikka olisi amk-taustakin käynyt. Hän deittaili nuorempana jotain tyttöä, joka ei ollut käynyt lukiota. Tämä oli ihmetellyt, että miehelläni oli kirjoja kirjahyllyssä. Niin oli isot erot ajattelumaailmojen välillä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista paikkaansapitämättömistä kliseistä joita meille toitotetaan ( esim.miehet tykkää blondeista, miehet eivät tykkää tatuoinneista naisilla) tämä klisee, että miehet eivät muka olisi kiinnostuneita naisen koulutus- ja palkkatasosta on kaikista paikkaansapitämätön. Itse olen se paljon täälläkin palstalla parjattu ja haukuttu lähihoitaja( minulla on myös yo-tutkinto). Joskus tuntuu, ettei edes maks.ullis.ia naisia halveksuta niin paljon kuin lähihoitajia. Edes yhden käden sormet eivät riitä laskemaan, miten paljon olen saanut miehiltä pakkeja ammattini takia. Olen ihan nätin näköinen, pitkähiuksinen, hoikka, minulla ei ole tatuointeja eikä lävistyksiä, olen liikunnallinen, en polta, käytän alkoholia erittäin harvoin. Olen saanut palkallani ostettua kivan rivitalokolmion ja autonkin, pärjään ihan ok taloudellisesti. Kuitenkaan mikään edellä mainituista ei miehiä kiinnosta, pitää olla korkeakoulutettu. 

Kaikkein parasta oli pari vuotta sitten, kun työpaikassani oli tutustumassa intialainen miespuolinen tutkijatohtori. Aloimme keskustelemaan mielenkiintoisista aiheista ja juttua riitti, näinkin paljon että hän kutsui minut intialaiseen ravintolaan, toki vain ystävinä.  Ensimmäinen tapaaminen meni normaalin kaavan mukaan, oli ihan hauskaa ja puhuttiin intialaisesta filosofiasta ja kulttuurista, josta olen todella kiinnostunut. Toinen tapaaminen kahvilassa ei sitten niin hyvin mennytkään, silloin tuli jo hänen puolelta kyselyjä ja moitteita miksi en ole kouluttautunut pidemmälle jne. Se riitti minulle. Ja ennen kuin alatte haukkumaan ja alapeukuttamaan niin ei, en luullut tai toivonut että meistä tulisi pariskunta, vaan olin kiinnostunut hänestä kaverina ja ihmisenä. Tiedän toki, että intialaiset ovat erittäin statustietoisia ja kastijärjestemä on vieläkin voimissaan. Joten kyllä useimmille miehille on erittäin paljon merkitystä naisen koulutustasolla. Näin 35-vuotiaana haluaisin jo perheen ja löytää jonkun, joka oikeasti rakastaisi ja välittäisi, mutta haaveeksi se taitaa jäädä. Valitettavasti.

Tulitko ajatelleeksi, että ihmettelemällä korkeakoulutuksen puuttumista, hän saattoi viestittää sinun olevan hänen näkökulmastaan riittävän fiksu yliopistoon ja kinnostuksenkohteiltasikin akateemiseen maailmaan sopiva? Sinä kuulit sen "kyselyinä ja moitteina". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista paikkaansapitämättömistä kliseistä joita meille toitotetaan ( esim.miehet tykkää blondeista, miehet eivät tykkää tatuoinneista naisilla) tämä klisee, että miehet eivät muka olisi kiinnostuneita naisen koulutus- ja palkkatasosta on kaikista paikkaansapitämätön. Itse olen se paljon täälläkin palstalla parjattu ja haukuttu lähihoitaja( minulla on myös yo-tutkinto). Joskus tuntuu, ettei edes maks.ullis.ia naisia halveksuta niin paljon kuin lähihoitajia. Edes yhden käden sormet eivät riitä laskemaan, miten paljon olen saanut miehiltä pakkeja ammattini takia. Olen ihan nätin näköinen, pitkähiuksinen, hoikka, minulla ei ole tatuointeja eikä lävistyksiä, olen liikunnallinen, en polta, käytän alkoholia erittäin harvoin. Olen saanut palkallani ostettua kivan rivitalokolmion ja autonkin, pärjään ihan ok taloudellisesti. Kuitenkaan mikään edellä mainituista ei miehiä kiinnosta, pitää olla korkeakoulutettu. 

Kaikkein parasta oli pari vuotta sitten, kun työpaikassani oli tutustumassa intialainen miespuolinen tutkijatohtori. Aloimme keskustelemaan mielenkiintoisista aiheista ja juttua riitti, näinkin paljon että hän kutsui minut intialaiseen ravintolaan, toki vain ystävinä.  Ensimmäinen tapaaminen meni normaalin kaavan mukaan, oli ihan hauskaa ja puhuttiin intialaisesta filosofiasta ja kulttuurista, josta olen todella kiinnostunut. Toinen tapaaminen kahvilassa ei sitten niin hyvin mennytkään, silloin tuli jo hänen puolelta kyselyjä ja moitteita miksi en ole kouluttautunut pidemmälle jne. Se riitti minulle. Ja ennen kuin alatte haukkumaan ja alapeukuttamaan niin ei, en luullut tai toivonut että meistä tulisi pariskunta, vaan olin kiinnostunut hänestä kaverina ja ihmisenä. Tiedän toki, että intialaiset ovat erittäin statustietoisia ja kastijärjestemä on vieläkin voimissaan. Joten kyllä useimmille miehille on erittäin paljon merkitystä naisen koulutustasolla. Näin 35-vuotiaana haluaisin jo perheen ja löytää jonkun, joka oikeasti rakastaisi ja välittäisi, mutta haaveeksi se taitaa jäädä. Valitettavasti.

Tulitko ajatelleeksi, että ihmettelemällä korkeakoulutuksen puuttumista, hän saattoi viestittää sinun olevan hänen näkökulmastaan riittävän fiksu yliopistoon ja kinnostuksenkohteiltasikin akateemiseen maailmaan sopiva? Sinä kuulit sen "kyselyinä ja moitteina". 

Eihän tuollainen nyt tyhmän lähärin päähän pälkähdä - sanomattakin selvää.

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä teen sillä naisen tutkinnolla? 

Saat älykästä pohdiskeluseuraa maailman menosta, kulujen jakajan, fiksut geenit lapsillesi jne.