Hoidetaan vanhuksemme samoin periaattein, kuin he ovat kasvattaneet meidät.
Millaisen hoivan sun vanhemmat tai appivanhemmat saa?
Mun äiti saa aika hyvä, mutta jonkin verran ehdollisen hoivan. Muistutan, kuinka naapurin Marjatta kykenee vielä siihen ja tuohon ja huokailen syvään, jos asiat ei mene kuten haluan.
Isän jätän heitteille.
Appivanhemmat eristetään muusta maailmasta ja kaikkiin heidän pyyntöihin suhtaudutaam pilkallisesti.
Mutta kukaan ei saa piiskaa tai tukistuksia. Kaikki saa ruokaa ja lämpöä. Kunnioitusta ja arvostusta saa mun äiti, ei muut.
Mites teillä?
Kommentit (183)
Me tehdään aina niinkuin minä haluan. Ketään ei kehuta eikä mistään puhuta, paitsi jos olen vihainen. Jos sanovat jotain, niin onpa typerää. Pitääpä juoruta siitä. Mitään ei tehdä yhdessä, hoitakoot itsensä missä lienevätkin.
Haukun äitiä noita-akan näköiseksi ja muistutan välillä, ettei pitäisi syödä niin paljon ettei liho. Toisaalta jos syö vähän, ilkun siitä että syö niin vähän. Isää uhkailen koivun oksalla ellei tottele. En lyö, mutta otan oksan kuitenkin säännöllisesti esille. Välillä hoivaan heitä rakkaudella, mutta olen hieman arvaamaton ja ailahtelevainen. Myös äitiä uhkailen luunapeilla ja itse asiassa silloin tällöin annankin niitä.
Hauska ajatus. Mutta en pystyisi tekemään niin vanhemmilleni. En myöskään pystyisi kohtelemaan heitä samoin, kuin he kohtelivat omia vanhempiaan. Ja tämän sanon ajatellen, että minulla oli varmaan ihan tavanomainen 80-90-luvun ajan lapsuus ja vanhukset laitettiin tuolloim vanhainkotiin ja käytiin viemässä jouluna suklaarasia.
Mutta itselleni en voisi sallia samanlaisia toimintatapoja, kuin vanhempani tekivät. Halveksisin itseäni. Outoa kyllä, en ilmeisesti halveksi vanhempiani, vaikka se tähän logiikkaan sopisikin.
Huomioikaa myös se, että vanhemmillanne järki ja kyvyt heikkenee, mutta teillä lapsena mahdollisesti järki ja kyvyt olivat kasvussa. (Ehkä)🤔
Normaali aikuinen myös jättää lapsuuden taakseen. Pystyy näkemään asioita aikuisemmin kuin sen varhaismurkun silmin.
Miksi jumittaa asioissa joita ei voi muuttaa jälkikäteen.
Joku jo taas boomerit veti keskusteluun. He syntyivät sodan jälkeiseen kurjuuteen suuriin perheisiin. Kaikkien olen kuitenkin kuullut puhuvan lämpimästi vanhemmistaan vaikka heidän virheensä, vähäisen koulutuksen, köyhyyden, isänsä sodassa saamat hermoviat muistavatkin.
Boomerit monet muuttivat kaupunkeihin, he joutuivat kasvattamaan lapsensa ympäristössä joka oli heillekin outo.
Vierailija kirjoitti:
Kostonhimoa havaittavissa.
Ihan luonnollinen reaktio epäreiluun kohteluun.
Vierailija kirjoitti:
Hauska ajatus. Mutta en pystyisi tekemään niin vanhemmilleni. En myöskään pystyisi kohtelemaan heitä samoin, kuin he kohtelivat omia vanhempiaan. Ja tämän sanon ajatellen, että minulla oli varmaan ihan tavanomainen 80-90-luvun ajan lapsuus ja vanhukset laitettiin tuolloim vanhainkotiin ja käytiin viemässä jouluna suklaarasia.
Mutta itselleni en voisi sallia samanlaisia toimintatapoja, kuin vanhempani tekivät. Halveksisin itseäni. Outoa kyllä, en ilmeisesti halveksi vanhempiani, vaikka se tähän logiikkaan sopisikin.
Nykyisinkö ei vanhukset hoitokodeissa?
Kyllä kai vanhukset ennenkin asuivat kotonaan jos terveys salli. Ainakin omat vanhempani ja heidän sisaruksensa puolisoineen, osa pitkälle yli 90-vuotiaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kostonhimoa havaittavissa.
Lapsekasta vinkumista ja tekopyhyyttä havaittavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kostonhimoa havaittavissa.
Ihan luonnollinen reaktio epäreiluun kohteluun.
Sivusta sanoisin, että monien vanhempien kasvatustapa on ollut lapsen kehityksen vaarantavaa, ei vain pikkuisen epistä.
Vierailija kirjoitti:
Normaali aikuinen myös jättää lapsuuden taakseen. Pystyy näkemään asioita aikuisemmin kuin sen varhaismurkun silmin.
Miksi jumittaa asioissa joita ei voi muuttaa jälkikäteen.
Joku jo taas boomerit veti keskusteluun. He syntyivät sodan jälkeiseen kurjuuteen suuriin perheisiin. Kaikkien olen kuitenkin kuullut puhuvan lämpimästi vanhemmistaan vaikka heidän virheensä, vähäisen koulutuksen, köyhyyden, isänsä sodassa saamat hermoviat muistavatkin.
Boomerit monet muuttivat kaupunkeihin, he joutuivat kasvattamaan lapsensa ympäristössä joka oli heillekin outo.
Boomereiden vanhemmat elivät todella rankkoja aikoja mutta boomerit itse vanhempina.... no heistä tässä keskustelussa on usein, ei aina, kyse. Outoa että heidän elämänsä oli nousujohteista koko ajan, Suomen kulta-aikaa, vaikka lähtökohdat oli kurjat. Ei tarvinnut kouluttautua, töitä riitti niin paljon kuin jaksoi tehdä. No ei kuulu tähän keskusteluun tämä muuten.
Miten meistä 60-luvun tupeeratuista mustin silmämeikein tansseissa hyppivistä tytöistä tuli uskovaisia äitejä jotka eivät antaneet tytärtensä pyntätä, ei niitä siteitä ( vanha keskustelu) tai rintsikoita tai kivoja vaatteita.
Ihan naurettavaa nillittää ja uhriutua jos ihmiset ANONYYMISTI LEIKILLÄÄN kertoo millä tavalla heitä on kohdeltu lapsina vanhempiensa toimesta.
On täysin naurettava vaatimus, että ihminen ei saisi koskaan missään puhua lapsuudestaan.
Sellaisella ihmisellä joka ei kestä kuulla, mitä toisille on tehty, vaan syyttää ja haukkuu katkeraksi ja kostonhimoiseksi, niin sellaisella on itsellään PÄÄSSÄ VIKAA, ja sellainen ihminen joutaa mennä syvälle itseensä.
Ettekö tajua lässyttäjät, että toiset on LAPSENA joutuneet OIKEASTI kokemaan noita asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali aikuinen myös jättää lapsuuden taakseen. Pystyy näkemään asioita aikuisemmin kuin sen varhaismurkun silmin.
Miksi jumittaa asioissa joita ei voi muuttaa jälkikäteen.
Joku jo taas boomerit veti keskusteluun. He syntyivät sodan jälkeiseen kurjuuteen suuriin perheisiin. Kaikkien olen kuitenkin kuullut puhuvan lämpimästi vanhemmistaan vaikka heidän virheensä, vähäisen koulutuksen, köyhyyden, isänsä sodassa saamat hermoviat muistavatkin.
Boomerit monet muuttivat kaupunkeihin, he joutuivat kasvattamaan lapsensa ympäristössä joka oli heillekin outo.
Boomereiden vanhemmat elivät todella rankkoja aikoja mutta boomerit itse vanhempina.... no heistä tässä keskustelussa on usein, ei aina, kyse. Outoa että heidän elämänsä oli nousujohteista koko ajan, Suomen kulta-aikaa, vaikka lähtökohdat oli kurjat. Ei tarvinnut kouluttautua, töitä riitti niin paljon kuin jaksoi tehdä. No ei kuulu tähän keskusteluun tämä muuten.
Nykyisin vanhemmat on hyviä, ei isä/äitipuolia, ei vanhempien riitoja, ei huume/alko-ongelmia vanhemmilla eikä lapsilla.
Mainitse humoristisessa ketjussa miten sinua kohdeltiin lapsena
Ole nyt jonkun hullun mielestä pelkästään siitä asiasta jauhava ja mistään muusta puhumaan kykenemätön uhriutuja, joka joka päivä vatvoo avainnauhaansa.
Polttelen ketjussa, huoneen peittää sankka savu. Vain 50 cm pätkä lattian yläpuolella on hengitysilmaa. Ryömikööt siellä.
Vierailija kirjoitti:
Normaali aikuinen myös jättää lapsuuden taakseen. Pystyy näkemään asioita aikuisemmin kuin sen varhaismurkun silmin.
Miksi jumittaa asioissa joita ei voi muuttaa jälkikäteen.
Joku jo taas boomerit veti keskusteluun. He syntyivät sodan jälkeiseen kurjuuteen suuriin perheisiin. Kaikkien olen kuitenkin kuullut puhuvan lämpimästi vanhemmistaan vaikka heidän virheensä, vähäisen koulutuksen, köyhyyden, isänsä sodassa saamat hermoviat muistavatkin.
Boomerit monet muuttivat kaupunkeihin, he joutuivat kasvattamaan lapsensa ympäristössä joka oli heillekin outo.
"Joku jo taas boomerit veti keskusteluun. He syntyivät sodan jälkeiseen kurjuuteen suuriin perheisiin. Kaikkien olen kuitenkin kuullut puhuvan lämpimästi vanhemmistaan vaikka heidän virheensä, vähäisen koulutuksen, köyhyyden, isänsä sodassa saamat hermoviat muistavatkin.
Boomerit monet muuttivat kaupunkeihin, he joutuivat kasvattamaan lapsensa ympäristössä joka oli heillekin outo."
1970- ja 1980 -lukulaiset syntyivät historiallisesti kaikkein varakkaimman ja eniten hyvinvointivaltiosta hyötyneen boomer-sukupolven 2-3 lapsisiin perheisiin. Tuo sukupolvi rakensi itselleen ennennäkemättömän yhteiskunnallisen taloudellisen tukiverkon ja keräsi materiaalista omaisuutta itselleen minkä ehti. Kaupungit olivat täynnä mahdollisuuksia heille ja yhteiskunta tuki lasten kasvattamisessa. Nyt boomerit perivät vanhempansa ja ovat kerryttäneet omaisuutensa yhteiskunnan tuella. Ja purkaessaan hyvinvointivaltiota syyttävät milleniaaleja ja nuorempia kiittämättömyydestä ja siitä, että heillä on liian pehmeät arvot. Kuten lähimmäisen rakkaus ja kunnioitus ja se, ettei maailma pala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali aikuinen myös jättää lapsuuden taakseen. Pystyy näkemään asioita aikuisemmin kuin sen varhaismurkun silmin.
Miksi jumittaa asioissa joita ei voi muuttaa jälkikäteen.
Joku jo taas boomerit veti keskusteluun. He syntyivät sodan jälkeiseen kurjuuteen suuriin perheisiin. Kaikkien olen kuitenkin kuullut puhuvan lämpimästi vanhemmistaan vaikka heidän virheensä, vähäisen koulutuksen, köyhyyden, isänsä sodassa saamat hermoviat muistavatkin.
Boomerit monet muuttivat kaupunkeihin, he joutuivat kasvattamaan lapsensa ympäristössä joka oli heillekin outo.
Boomereiden vanhemmat elivät todella rankkoja aikoja mutta boomerit itse vanhempina.... no heistä tässä keskustelussa on usein, ei aina, kyse. Outoa että heidän elämänsä oli nousujohteista koko ajan, Suomen kulta-aikaa, vaikka lähtökohdat oli kurjat. Ei tarvinnut kouluttautua, töitä riitti niin paljon kuin jaksoi tehdä. No ei kuulu tähän keskusteluun tämä muuten.
Millä elämänkokemukselka päätät että jaikki sodan jälkeen syntyneet olivat/ovat ihmisinä huonoja ja kouluttamattomia?
Tuolla toisessa keskustelussa kehutte miten äitinne olivat kotiäitejä, isän palkalla pärjättiin.
No sikäli samaa, työssäkäyviä äitejä moititaan huonoiksi, piti hoidossa käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karua olis saispa mastaa omaa lääkettään
Ehkä he onkin omassa lapsuudessaan kokeneet jotain yhtä karua. Mikä on se sukupolvi joka kierteen osaa ja uskaltaa katkaista? Itse yritän kovasti olla parempi vanhempi kuin omani oli. Aina ei kaikessa onnistu mutta ihana huomata että oma aikuinen lapsi on taas parempi vanhempi omille pienilleen. Kun jokainen aina muistaisi korjata edellisen virheet. Ollaan kaikki kuitenkin kokemusasiantuntijoita.
En minä siirrä lapsilleni sitä lapsuutta, jonka olen saanut. Pidän täysin reiluna, että mua kohdellaan vanhana samoilla periaatteilla, joilla olen itse kasvattanut lapseni.
Eli sinä olet teidän suvussa se sukupolvi joka katkaisee kierteen. Minäkin minun suvussani. Hyvä niin. Kaikilla ei mene niin, kaikki eivät osaa eivätkä uskalla.
Jos isäni jälkiä seuraisin, niin olisin reissuhommissa ja kotona ollessa pelkästään kännissä. Yhtenä päivänä hän möi meiltä kodin alta ja hääti ulos, eikä ole koskaan yhteyttä ottanut.. Yllättäen ei olla väleissä, eli toivotan pitkää ikää ja yksinäistä vanhuutta!
Äiti oli nuori minut saadessaan ja jatkoi opintoja, kun olin pieni. Mummoni minut käytännössä kasvatti, kunnes kuoli, minun ollessani teini. Äiti teki paljon töitä, jotta meillä lapsilla oli katto pään päällä ja ruokaa kaapissa. Vanhempien eron jälkeen asiat olivat paljon paremmin, vaikka äiti jäikin etäiseksi. Hänet tulen hoitamaan hyvin, vaikka ei ehkä sellaista syvää suhdetta olekkaan. Apua häneltä on kuitenkin aina pyytämällä saanut.
Mummoa hoidin kaikella rakkaudella, mitä teinistä irti lähti! Hieroin turvonneita jalkoja, luin lehteä, saunotin ja tein avuksi kotitöitä. Paljon olisi ollu vielä kysyttävää ja opittavaa. Antaisin vaikka toisen munuaiseni, jos saisin edes tunniksi mummon takaisin..