Hoidetaan vanhuksemme samoin periaattein, kuin he ovat kasvattaneet meidät.
Millaisen hoivan sun vanhemmat tai appivanhemmat saa?
Mun äiti saa aika hyvä, mutta jonkin verran ehdollisen hoivan. Muistutan, kuinka naapurin Marjatta kykenee vielä siihen ja tuohon ja huokailen syvään, jos asiat ei mene kuten haluan.
Isän jätän heitteille.
Appivanhemmat eristetään muusta maailmasta ja kaikkiin heidän pyyntöihin suhtaudutaam pilkallisesti.
Mutta kukaan ei saa piiskaa tai tukistuksia. Kaikki saa ruokaa ja lämpöä. Kunnioitusta ja arvostusta saa mun äiti, ei muut.
Mites teillä?
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali aikuinen myös jättää lapsuuden taakseen. Pystyy näkemään asioita aikuisemmin kuin sen varhaismurkun silmin.
Miksi jumittaa asioissa joita ei voi muuttaa jälkikäteen.
Joku jo taas boomerit veti keskusteluun. He syntyivät sodan jälkeiseen kurjuuteen suuriin perheisiin. Kaikkien olen kuitenkin kuullut puhuvan lämpimästi vanhemmistaan vaikka heidän virheensä, vähäisen koulutuksen, köyhyyden, isänsä sodassa saamat hermoviat muistavatkin.
Boomerit monet muuttivat kaupunkeihin, he joutuivat kasvattamaan lapsensa ympäristössä joka oli heillekin outo.
"Joku jo taas boomerit veti keskusteluun. He syntyivät sodan jälkeiseen kurjuuteen suuriin perheisiin. Kaikkien olen kuitenkin kuullut puhuvan lämpimästi vanhemmistaan vaikka heidän virheensä, vähäisen koulutuksen, köyhyyden, isänsä sodassa saamat hermoviat muistavatkin.
Boomerit monet muuttivat kaupunkeihin, he joutuivat kasvattamaan lapsensa ympäristössä joka oli heillekin outo."
1970- ja 1980 -lukulaiset syntyivät historiallisesti kaikkein varakkaimman ja eniten hyvinvointivaltiosta hyötyneen boomer-sukupolven 2-3 lapsisiin perheisiin. Tuo sukupolvi rakensi itselleen ennennäkemättömän yhteiskunnallisen taloudellisen tukiverkon ja keräsi materiaalista omaisuutta itselleen minkä ehti. Kaupungit olivat täynnä mahdollisuuksia heille ja yhteiskunta tuki lasten kasvattamisessa. Nyt boomerit perivät vanhempansa ja ovat kerryttäneet omaisuutensa yhteiskunnan tuella. Ja purkaessaan hyvinvointivaltiota syyttävät milleniaaleja ja nuorempia kiittämättömyydestä ja siitä, että heillä on liian pehmeät arvot. Kuten lähimmäisen rakkaus ja kunnioitus ja se, ettei maailma pala.
Asia on juurikin näin, eikä alanuolilla muuksi muutu. Todelliset pullamössöt ja aina muita syyttelemässä, koskaan ei omassa itsessä mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi että ette hoida, kun noin pahoja suunnittelette. Säälin vanhempianne.
Eihän näitä kukaan suunnittele eikä toteuta. Tämähän on puolileikillään tehty aloitus. Vähän nyt voisit miettiä ennen kuin kommentoit.
Täällähän samat ihmiset jotka vuoskymmenien terapiassa kotiavaintansa ja vauvana hoitoon takia. Tosissaan ovat.
Vierailija kirjoitti:
Parempi että ette hoida, kun noin pahoja suunnittelette. Säälin vanhempianne.
Etkö sääli lapsia, joille tehtiin noin?
Ymmärrätkö että tämä ketju on "leikkiä" eikä kukaan oikeasti tee noin.
Et taida olla kovin fiksu ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuollainen kostomentaliteetti? Itse tietenkin hoidan, ja autan kunnolla aina tarvittaessa.
Sama. Tällä palstalla huomaa, miten etuoikeutettu olen, kun sain kasvaa hyvän ja onnellisen lapsuuden.
Mä huomaan tuntevani itseni mukaan lukien paljon kivempia ja sydämellisempiä ihmisiä kuin olin tajunnutkaan.
Tää palsta on oikea persläpi!
Persläpi jos traumatisoituneet ihmiset puhuu omista traumoistaan pikkulapsina?
Etkä voi tietää mitä sinun tuntemasi ihmiset kantaa sisällään, voi olla hyvinkin äärimmäisen traumaattisia kokemuksia takana. He eivät vaan uskalla puhua niistä ääneen. Ehkä vaistoavat että eivät saisi sinulta empatiaa. Vaistoavat todennäköisesti aivan oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali aikuinen myös jättää lapsuuden taakseen. Pystyy näkemään asioita aikuisemmin kuin sen varhaismurkun silmin.
Miksi jumittaa asioissa joita ei voi muuttaa jälkikäteen.
Joku jo taas boomerit veti keskusteluun. He syntyivät sodan jälkeiseen kurjuuteen suuriin perheisiin. Kaikkien olen kuitenkin kuullut puhuvan lämpimästi vanhemmistaan vaikka heidän virheensä, vähäisen koulutuksen, köyhyyden, isänsä sodassa saamat hermoviat muistavatkin.
Boomerit monet muuttivat kaupunkeihin, he joutuivat kasvattamaan lapsensa ympäristössä joka oli heillekin outo.
"Joku jo taas boomerit veti keskusteluun. He syntyivät sodan jälkeiseen kurjuuteen suuriin perheisiin. Kaikkien olen kuitenkin kuullut puhuvan lämpimästi vanhemmistaan vaikka heidän virheensä, vähäisen koulutuksen, köyhyyden, isänsä sodassa saamat hermoviat muistavatkin.
Boomerit monet muuttivat kaupunkeihin, he joutuivat kasvattamaan lapsensa ympäristössä joka oli heillekin outo."
1970- ja 1980 -lukulaiset syntyivät historiallisesti kaikkein varakkaimman ja eniten hyvinvointivaltiosta hyötyneen boomer-sukupolven 2-3 lapsisiin perheisiin. Tuo sukupolvi rakensi itselleen ennennäkemättömän yhteiskunnallisen taloudellisen tukiverkon ja keräsi materiaalista omaisuutta itselleen minkä ehti. Kaupungit olivat täynnä mahdollisuuksia heille ja yhteiskunta tuki lasten kasvattamisessa. Nyt boomerit perivät vanhempansa ja ovat kerryttäneet omaisuutensa yhteiskunnan tuella. Ja purkaessaan hyvinvointivaltiota syyttävät milleniaaleja ja nuorempia kiittämättömyydestä ja siitä, että heillä on liian pehmeät arvot. Kuten lähimmäisen rakkaus ja kunnioitus ja se, ettei maailma pala.
Asia on juurikin näin, eikä alanuolilla muuksi muutu. Todelliset pullamössöt ja aina muita syyttelemässä, koskaan ei omassa itsessä mitään vikaa.
Kuinka monta boomeria persuissa saksimassa? Ei taida koksuissakaan olla kuin ben.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen psyykkisesti terve ja empaattinen.
Vanhuksista huolehditaan hyvin.
Se on helppoa kun on ollut hyvä lapsuus ja terveet vanhemmat.
Isä oli hyvä isä, äiti oli ihan hirveä vaikka isä jäi pienenä puoliorvoksi ja äitinsä oli töissä ja hänen kasvatus oli sitä että lasta pitää tukistaa niin että neljä ilman suuntaa näkyy yhtä aikaa, minun äiti taas sai elää lapsuutensa vapaasti hänen äitiään ei kiinnostanut mutta ei pitänyt hoitaa nuorempaan jne. Se tuntui olevan sitten meidän syy. Valitettavasti isä kuoli kohta 30 vuotta sitten, sen jälkeen äiti on haukkunut isää meille lapsilleen, kuitenkin isä meille kaiken opetti, isä teki ruokaa, isä siivosi ja kesät oltiin isän mukana merellä äiti jäi kotiin, isä oli se kenen kanssa talvisin hiihdettiin saareen jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi että ette hoida, kun noin pahoja suunnittelette. Säälin vanhempianne.
Etkö sääli lapsia, joille tehtiin noin?
Ymmärrätkö että tämä ketju on "leikkiä" eikä kukaan oikeasti tee noin.
Et taida olla kovin fiksu ihminen.
Monet pahoinpitelee vanhuksia, jopa hoitolaitoksiin menevät vanhemmilleen rähjäämään. Sosiaalitoimi ja poliisit tietävät nämä viiskymppiset eläkepäuvinä ja muulloinkin rahaa vaatimassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karua olis saispa mastaa omaa lääkettään
Ehkä he onkin omassa lapsuudessaan kokeneet jotain yhtä karua. Mikä on se sukupolvi joka kierteen osaa ja uskaltaa katkaista? Itse yritän kovasti olla parempi vanhempi kuin omani oli. Aina ei kaikessa onnistu mutta ihana huomata että oma aikuinen lapsi on taas parempi vanhempi omille pienilleen. Kun jokainen aina muistaisi korjata edellisen virheet. Ollaan kaikki kuitenkin kokemusasiantuntijoita.
En minä siirrä lapsilleni sitä lapsuutta, jonka olen saanut. Pidän täysin reiluna, että mua kohdellaan vanhana samoilla periaatteilla, joilla olen itse kasvattanut lapseni.
Eli sinä olet teidän suvussa se sukupolvi joka katkaisee kierteen. Minäkin minun suvussani. Hyvä niin. Kaikilla ei mene niin, kaikki eivät osaa eivätkä uskalla.
Hauska kuulla kun lapsenne viiskymppisinä kehuvat täydellisiä vanhempiaan.
Tuskin kehuvat ihn kaikesta. Miksi pitää tahallaan loukkaantua ja käsittää väärin? Jokaisella sukupolvella on omat ongelmansa, seuraavat voivat ottaa oppia ja kasvattaa paremmin. Kukaan ei ole täydellinen, edelliseltä pitää jokaisen oppia. Oletko miettinyt miksi aina loukkaannut ventovieraan kommentista?
Huvittuminen jonkun omakehusta täydellisenä ihmisenä ei ole loukkaantumista.
Tunnetko niin kovaa syyllisyyttä/häpeää/huonommuutta omasta vanhemmuudestasi että näet toisen täydellisenä kun osaa ja uskaltaa katkaista jonkun perheen yhden haitallisen käytöstavan?
En taatusti ole niin täydellinen kuin sinä. Olen realisti itsenikin suhteen.
Et yritä/ole yrittänyt tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainitse humoristisessa ketjussa miten sinua kohdeltiin lapsena
Ole nyt jonkun hullun mielestä pelkästään siitä asiasta jauhava ja mistään muusta puhumaan kykenemätön uhriutuja, joka joka päivä vatvoo avainnauhaansa.
Mutta hyvä kun itse voi hoitaa lapset kotona askarrellen ettei omat lapset tarvitse kotiavainta ollenkaan
Teepä hörhö nyt sillä tavalla että tunget sen avaimen nyt vaikka ryppyysi ja menet tästä ketjusta muualle, kun ei tämä nyt sulle näytä oikein olevan hyvä paikka.
Vierailija kirjoitti:
Käsken nukkumaan ja herämään täysin mielivaltaisiin aikoihin, minun mieleni mukaan. Vaatteiksi ei mitään, mikä tuntuu mukavalta ja omalta. Hiukset leikataan sellaisiksi, että ne hävettää.
On sulla rankka lapsuus ollut... miten ihmeessä selvisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska ajatus. Mutta en pystyisi tekemään niin vanhemmilleni. En myöskään pystyisi kohtelemaan heitä samoin, kuin he kohtelivat omia vanhempiaan. Ja tämän sanon ajatellen, että minulla oli varmaan ihan tavanomainen 80-90-luvun ajan lapsuus ja vanhukset laitettiin tuolloim vanhainkotiin ja käytiin viemässä jouluna suklaarasia.
Mutta itselleni en voisi sallia samanlaisia toimintatapoja, kuin vanhempani tekivät. Halveksisin itseäni. Outoa kyllä, en ilmeisesti halveksi vanhempiani, vaikka se tähän logiikkaan sopisikin.
Nykyisinkö ei vanhukset hoitokodeissa?
Kyllä kai vanhukset ennenkin asuivat kotonaan jos terveys salli. Ainakin omat vanhempani ja heidän sisaruksensa puolisoineen, osa pitkälle yli 90-vuotiaaksi.
Eihän hoivakoteihin enää pääse. Kotihoito käy, mutta juoksevat asiat jäävät lapsille.
Meidän 50-luvulla syntyneet vanhemmat laittoivat omat vanhempansa heti vanhainkotiin, kun tuli eteen ensimmäiset asiat että eivät pärjää, esim lumityöt. Ja harvoin kävivät katsomassa.
Näinhän ei enää todellakaan asiat toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsken nukkumaan ja herämään täysin mielivaltaisiin aikoihin, minun mieleni mukaan. Vaatteiksi ei mitään, mikä tuntuu mukavalta ja omalta. Hiukset leikataan sellaisiksi, että ne hävettää.
On sulla rankka lapsuus ollut... miten ihmeessä selvisit.
En valittanut, pidin normaalina. Joten miksei tavanomainen ja normaali kelpaisi vanhuksillekin. Takuulla arvostavat, sillä sehän on heidän periaatteensa.
Vanhuksen asioilta tullessa huikkaan että taasko kävit huoraamassa. Kaivan vanhuksen tavarat sen poissaollessa ja huomauttelen sen painosta. Vertaan naapurin Hiljaan ja miten sekin jaksaa kyntää kukkapenkit vaikka on vuotta vanhempi. Vanhuksen tarvitessa jotain huokaan isoon ääneen ja ostan jotain vähän sinnepäin, esim. yötenojen sijaan minipaketin X-tran tarjouspäiväsiteitä tai vääränkokoisen vaatteen alelaarista.
Jumpat ja muut saa itse hommata ja kuskata itsensä, jälkikäteen tulen toki ilkkumaan että taasko miesten edessä piti mennä hytkyttämään. Jos jostain syystä vanhuksella sattuisi olemaan hyvä päivä niin muistutan ettei saa olla ylpeä ja mitä naapuritkin ajattelee tuollaisesta leuhkasta. Vanhuksen nukkuessa imuroin ja kolistelen koko kämpän vaikka aamukahdelta kun minun mielestäni se on oikea aika olla hereillä eikä metelistä siis tarvise välittää. Lääkäriin viedessä harpon viisi metriä edellä ja sähisen että mitä oikein laahustat sen rollaattorin kanssa, kävelisit kuin normaalit ihmiset. Odotushuoneessa mulkoilen pahast kun on parempaakin tekemistä kuin viedä sitä jonnekin lääkärille.
Vanhuksen jotain halutessa muistutan monta kertaa että olisi rahoille parempaakin käyttöä ja sitten ostan itselleni jotain samalla summalla.
Toisen vanhemman vanhuustilannetta ei tarvitse miettiä kun se teki jo itsemurhan ollessani lapsi. Hänelle olisin suonut positiivisen ja kivan vanhuuden.
Isälleni: Jättäisin sinut ja lähtisin ulkomaille töihin ja elämään menetettyä nuoruuttani. Soittaisin niin harvoin, että unohtaisit, miltä ääneni kuulostaa. Käyn kerran Suomessa, teemme kaikkea ikimuistoista parin päivän ajan. Annan sinulle lahjaksi kasan piraatti-CD-levyjä ja Sony Walkmanin, niiden kanssa sinä viihdyt ja löydät paljon uutta musiikkiia. Kun vuodet vierivät, en enää käy luonasi. Sinä muistelet minua kuitenkin hyvällä. Eihän muidenkaan vanhusten lapset ole olleet elämässä mukana, tämähän on normaalia!
Äidilleni: Muutamme kahden vuoden välein ja pääset koko ajan uuteen vanhainkotiin. Kun saat yhden kaverivanhuksen, muutamme pois. Teen iltatyötä, joten emme näe koskaan arkisin. Saat itse huolehtia kaikki aamutoimet, päivätoimintaan menon ja kotona nukkumaan menemisen. Sinä kuitenkin olet todella reipas ikäiseksesi ja pärjäät tosi hyvin! Minä löydän uuden rakkauden. Uusi puolisoni uskoo kirjaimellisesti sanontaan 'ensin työ, sitten huvi', joten palkinnoksi viidestä sankosta käpyjä saat katsoa yhden jakson Emmerdalea. Kommentoin kaikkea syömistäsi ja ihailen laihuutta. Olen sinulle ihan kiva silloin, kun näemme, mutta en oikeastaan kuuntele koskaan juttujasi. Mielummin kerron sinulle, mitä naapurin Jennalle ja hänen vanhusvanhemmilleen kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuollainen kostomentaliteetti? Itse tietenkin hoidan, ja autan kunnolla aina tarvittaessa.
Varmaan omista karuista kokemuksista. Ei kaikki vanhemmat ole läsnä, auttavaisia, huolehtivia, edes ystävällisiä omille lapsilleen. Jotkut avoimesti vihaa omia lapsiaan, eivät peittele millään tavalla.
Kirjoittaako palstalle ainoastaan kaltoinkohdellut ihmiset? Toisaalta. Se selittää aika paljon tämän palstan tasoa
Kirjoittajat valikoituvat tietysti aiheen mukaan. Jos keskustelun avaus viittaa jo kaltoinkohteluun, muut kertovat tietysti omista kokemuksistaan. Ja hyvä niin, ei olisi kovin kiinnostavaa jos kaikki hymistelisivät omaa ihanaa lapsuuttaan. Oivaltava näkökulma mielestäni, terapeuttinenkin.
Miten tämän keskustelun avaus viittasi kaltoinkohteluun vai onko se joku perusoletus tällä palstalla?
Ehkä sitä kaltoinkohtelua on niin paljon enemmän ja hyvähän se on että ihmiset voivat nimettöminä kertoa kokemuksistaan.
Hyvin yleistä oli
"Kuritusväkivallan laaja yleisyys ja asenteet
1970-luvulla ja vielä 1980-luvun alussa suuri osa suomalaisista piti lapsen ruumiillista kurittamista (kuten tukistamista, läimäyttämistä tai piiskaamista) täysin hyväksyttävänä ja normaalina osana kasvatusta.
• Asenteet: 1970-luvun lopulla tehdyissä kyselyissä enemmistö suomalaisista hyväksyi edelleen ruumiillisen kurituksen.
• Käyttö: Retrospektiivisten eli jälkikäteen tehtyjen tutkimusten mukaan valtaosa tuolloin lapsuuttaan eläneistä koki jonkinasteista fyysistä tai henkistä kurittamista kotonaan. Lapsen kuritusoikeus poistettiin rikoslaista virallisesti vuonna 1979, ja ruumiillinen kuritus kriminalisoitiin täysin uuden lapsenhuoltolain myötä vuonna 1984. Ennen lakimuutoksia ilmiö oli arkipäivää."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali aikuinen myös jättää lapsuuden taakseen. Pystyy näkemään asioita aikuisemmin kuin sen varhaismurkun silmin.
Miksi jumittaa asioissa joita ei voi muuttaa jälkikäteen.
Joku jo taas boomerit veti keskusteluun. He syntyivät sodan jälkeiseen kurjuuteen suuriin perheisiin. Kaikkien olen kuitenkin kuullut puhuvan lämpimästi vanhemmistaan vaikka heidän virheensä, vähäisen koulutuksen, köyhyyden, isänsä sodassa saamat hermoviat muistavatkin.
Boomerit monet muuttivat kaupunkeihin, he joutuivat kasvattamaan lapsensa ympäristössä joka oli heillekin outo.
"Joku jo taas boomerit veti keskusteluun. He syntyivät sodan jälkeiseen kurjuuteen suuriin perheisiin. Kaikkien olen kuitenkin kuullut puhuvan lämpimästi vanhemmistaan vaikka heidän virheensä, vähäisen koulutuksen, köyhyyden, isänsä sodassa saamat hermoviat muistavatkin.
Boomerit monet muuttivat kaupunkeihin, he joutuivat kasvattamaan lapsensa ympäristössä joka oli heillekin outo."
1970- ja 1980 -lukulaiset syntyivät historiallisesti kaikkein varakkaimman ja eniten hyvinvointivaltiosta hyötyneen boomer-sukupolven 2-3 lapsisiin perheisiin. Tuo sukupolvi rakensi itselleen ennennäkemättömän yhteiskunnallisen taloudellisen tukiverkon ja keräsi materiaalista omaisuutta itselleen minkä ehti. Kaupungit olivat täynnä mahdollisuuksia heille ja yhteiskunta tuki lasten kasvattamisessa. Nyt boomerit perivät vanhempansa ja ovat kerryttäneet omaisuutensa yhteiskunnan tuella. Ja purkaessaan hyvinvointivaltiota syyttävät milleniaaleja ja nuorempia kiittämättömyydestä ja siitä, että heillä on liian pehmeät arvot. Kuten lähimmäisen rakkaus ja kunnioitus ja se, ettei maailma pala.
Asia on juurikin näin, eikä alanuolilla muuksi muutu. Todelliset pullamössöt ja aina muita syyttelemässä, koskaan ei omassa itsessä mitään vikaa.
Kuinka monta boomeria persuissa saksimassa? Ei taida koksuissakaan olla kuin ben.
Nyt olet aika sekavan kuuloinen, mitä jos laittaisit korkin kiinni ja sitten läppärin/puhelimen pois.
Yritin ymmärtää omaa äitiäni ja olla hänen kanssaan läheinen aikuisena. Koin syyllisyyttä etten onnistunut vaan aina tuotin hänelle pettymyksen. Vajaa parikymmentä vuotta yritin, kunnes tajusin, että äidin ainoa tavoite on tuhota minut jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. En edelleenkään ymmärrä, miten tällainen tarve ihmiselle syntyy, mutta sen verran olen lukenut, täältäkin, että tällaisia vanhempia vain jostain syystä on. Heidän on helpompi elää, kun he ovat synnyttäneet jonkun, joka on syyllinen kaikkeen pahaan heidän elämässään. Sitten he vain pohdiskelevat, että miten se niin paha onkin, että koko heidän elämänsä jo syntymäänsä ennenkin pilasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska ajatus. Mutta en pystyisi tekemään niin vanhemmilleni. En myöskään pystyisi kohtelemaan heitä samoin, kuin he kohtelivat omia vanhempiaan. Ja tämän sanon ajatellen, että minulla oli varmaan ihan tavanomainen 80-90-luvun ajan lapsuus ja vanhukset laitettiin tuolloim vanhainkotiin ja käytiin viemässä jouluna suklaarasia.
Mutta itselleni en voisi sallia samanlaisia toimintatapoja, kuin vanhempani tekivät. Halveksisin itseäni. Outoa kyllä, en ilmeisesti halveksi vanhempiani, vaikka se tähän logiikkaan sopisikin.
Nykyisinkö ei vanhukset hoitokodeissa?
Kyllä kai vanhukset ennenkin asuivat kotonaan jos terveys salli. Ainakin omat vanhempani ja heidän sisaruksensa puolisoineen, osa pitkälle yli 90-vuotiaaksi.
Eihän hoivakoteihin enää pääse. Kotihoito käy, mutta juoksevat asiat jäävät lapsille.
Meidän 50-luvulla syntyneet vanhemmat laittoivat omat vanhempansa heti vanhainkotiin, kun tuli eteen ensimmäiset asiat että eivät pärjää, esim lumityöt. Ja harvoin kävivät katsomassa.
Näinhän ei enää todellakaan asiat toimi.
Silloin ei vielä ollut yksityisiä eli kyllä se kunta päätti silloinkin kuka oli kunnalliskotipaikan tarpeessa.
70 - 80- luvulla yleistyivät vanhusten talot jotka olivat eri asia. Halpavuokraisia yksiöitä/kaksioita jotka eivät enää isompaa asuntoa jaksaneet hoitaa. Ne olivat keskitetysti oli sitten, jos joku tarvitsi sh tai kotiavustajaa siivoamaan
Etenkin maaseudun kirkonkyliin näitä rakennettiin jotta haja-alueen vanhukset pääsi kirkolle kauppojen ja kunnanlääkärin lähelle. Kuitenkin itsenäisesti asuttavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi että ette hoida, kun noin pahoja suunnittelette. Säälin vanhempianne.
Etkö sääli lapsia, joille tehtiin noin?
Ymmärrätkö että tämä ketju on "leikkiä" eikä kukaan oikeasti tee noin.
Et taida olla kovin fiksu ihminen.
Monet pahoinpitelee vanhuksia, jopa hoitolaitoksiin menevät vanhemmilleen rähjäämään. Sosiaalitoimi ja poliisit tietävät nämä viiskymppiset eläkepäuvinä ja muulloinkin rahaa vaatimassa.
Tämä on leikkimielinen mustanhuumorin ketju. Ihan turhaa kuvittelet hullu, että tässä nyt ollaan oikeasti toteuttamassa sitä mitä MEILLE LAPSENA TEHTIIN!
Ihan kuin vanhainkodissa