Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hoidetaan vanhuksemme samoin periaattein, kuin he ovat kasvattaneet meidät.
18.10.2026 |
Millaisen hoivan sun vanhemmat tai appivanhemmat saa?
Mun äiti saa aika hyvä, mutta jonkin verran ehdollisen hoivan. Muistutan, kuinka naapurin Marjatta kykenee vielä siihen ja tuohon ja huokailen syvään, jos asiat ei mene kuten haluan.
Isän jätän heitteille.
Appivanhemmat eristetään muusta maailmasta ja kaikkiin heidän pyyntöihin suhtaudutaam pilkallisesti.
Mutta kukaan ei saa piiskaa tai tukistuksia. Kaikki saa ruokaa ja lämpöä. Kunnioitusta ja arvostusta saa mun äiti, ei muut.
Mites teillä?
Kommentit (301)
Otsikossa ei mainita mitään mielikuvitusleikistä. Ihan on ap tosissaan kysymyksensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perintöä ette varmaan ota vastaan? :D
Mitä perintöä?
Vierailija kirjoitti:
On se ihanaa, että älysin olla tekemättä penskoja, jotka nyt kostaisivat synnyttämisensä minulle koko pikkusieluisuutensa voimin.
Sä vahdit mua silloin, mihinkään en päässyt, kaverit pääsi (vanhemmat siis herraisä sentään välittivät lapsestaan), mätäne nyt pskavaippoihisi!
Sä kielsit mua, MUA. Miten sä saatoit?! Nythän mua ei kiellä kukaan, ähäh...
Sä arvostelit minua, MINUA? Mikä vdddtu sä olet MINUA arvostelemaan (niin, ennen sitä kutsuttiin vielä kaiken lisäksi herraisäsentää...kasvattamiseksi).
Noilla ymmärryksen kyvyillä todellakin on. Onneksi olkoon kohdallasi oikeasta valinnasta!
Vierailija kirjoitti:
Ikävä ketju.
Ai kun tuhmat ja tyhmät ihmiset pelottelee kilttejä vanhuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauska ajatusleikki...Meillä äiti saisi kaiket päivät ihmetellä mistä saisi ruokaa. Minä olisin juonut ja polttanut kaiken. Jättäisin hänet usein yksin pärjäämään, kun lähden kapakkaan. Sieltä kun tulisin heittelisin hänen päälleen kaappeja, hakkaisin tai tappelisin väkivalloin uuden miesystävän kanssa. Joskus nuo miesystävän hakkaisivat myös äitiäni.
Äitini joutuisi myös kuuntelemaan rietasta seksiäni, joskus menisin hänen huoneeseen masturboimasn. Siinähän katselisi. Haukkusin myös hänen ulkonäköään ja pitäisin häntä luuserina, josta ei koskaan tule mitään. En myöskään ikinä olisi kiinnostunut mistään mitä hän tekee, tai no ehkä kerran vuodessa. Pilaisin myös kaikki juhlapyhät kännikäytökselläni.
No joo, en voisi koskaan toimia noin. Onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että minkään näköistä empatiaa ja sääliä ei ole pahoinpideltyjä lapsia kohtaan, mutta hirveä uhriutuminen ja raivo, jos ihmiset kuvailee IMAGINÄÄRISESTI miten hoitasivat TEORIASSA LEIKISTI vanhempansa JOS tekisivät niin kuin he tekivät. EI OIKEASTI EI OIKEASTI EI OIKEASTI EI OIKEASTI!!!!!!
Hyvin sanottu, tätä minäkin ihmettelen. Olen ennenkin huomannut, että joitain ihmisiä triggeröi ihan hirveästi se, että joku puhuu lapsuudessa kokemastaan väkivallasta tai laiminlyönnistä, en vaan ymmärrä miksi? Itse olen käsitellyt ongelmiani 4v psykoterapiassa ja olen psyykkisesti hyvässä kunnossa enkä kanna kaunaa kenellekään, mutta saan kai kohtalotoverien kanssa vääntää vitsiä asiasta vaikka tällä lailla anonyymisti?
Yleensä he ovat joko tekijöitä, uhreja tai mahdollistajia. Joko omatunto kolkuttaa tai ei halua/kykene kohtaamaan asiaa.
Jokainen on ollut lapsi ja jokaisella voi olla ikäviäkin muistoja. Kuitenkin nirmaalisti aikuistutaan, perustetaan oma perhe, on työ ja muuta. Lapsuus ei enää määritä mitään. Omiin vanhempiin suhde muuttuu aikuisen suhteeksi toiseen aikuiseen.
Minua ei ole ikinä lyöty, koti oli raitis, en ole lyönyt lapsiani mutta varmaan monta muuta virhettä, en luule olevani täydellinen.
Siksi ihmettelen vanhusten 50-60 v lapsia joiden elämää edelleen määrittää joku lapsuuden tapahtuma. Lapselliseen fantasiointiin asti. ( ja tosielämässä kun ne joskus toteutuvat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä ketju.
Ai kun tuhmat ja tyhmät ihmiset pelottelee kilttejä vanhuksia?
Puhut rumasti.
Väärä tulkinta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa päästää irti katkeruudesta, siitä ei ole hyötyä kenellekään. Vanhempanne ovat tehneet omilla resursseillaan parhaansa. Parempaan ei riittänyt. Onko se heidän vika?
Yleensä jos aikuinen ihminen sössii jonkun asian elämässään pahasti niin lähtökohtaisesti se on oma vika. Jos tekee työnsä huonosti, saa potkut. Jos tekee rikoksia niin joutuu vankilaan. Mutta jos sössii omien lastensa huolenpidon ja kasvatuksen totaalisesti, niin se ei äkkiä olekaan oma vika, koska teki vain parhaansa eikä muuhun pystynyt? Miksi tämä on jotenkin eri asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskistan ja annan piiskaa paljaalle pylylle, ilman syytä tai käsittämättömin perustein. Itkeminen kielletty, ilo kielletty. Ei musiikkia, ei telkkaria. Pelkkää pyhäkoulua ja raamatun lukua. Muistan nälviä ja haukkua päivittäin. Missään nimessä en kannusta tai kehu. Muistan joka päivä muistuttaa olemattomasta köyhyydestä, rahan puutteesta ja huonommuudesta. En päästä parempaan hoitolaitokseen, vaan koko Suomen surkeimpaan, jossa hullut psykopaattihoitajat. Ruokaa en tee enkä tarjoile kuin max kerran viikossa. Sekin keittoa tai puolijäiset ranut ja raakaa kanaa. Syötän homeisia ruoka-avun leipiä ja jogurttia. Kutsun usein ja hirveän määrän ystäviäni kylään pällistelemään, mutta he eivät saa koskaan yhtäkään ystävää kylään kutsua. Hoen joka päivä kuinka rahat on loppu ja kaikki liian kallista. Katsotaan kuinka viihtyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti seuraava sukupolvi on viisaampi.
Vierailija kirjoitti:
Saitte kuitenkin vanhemmiltanne elämän.
Kaksiteräinen miekka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että minkään näköistä empatiaa ja sääliä ei ole pahoinpideltyjä lapsia kohtaan, mutta hirveä uhriutuminen ja raivo, jos ihmiset kuvailee IMAGINÄÄRISESTI miten hoitasivat TEORIASSA LEIKISTI vanhempansa JOS tekisivät niin kuin he tekivät. EI OIKEASTI EI OIKEASTI EI OIKEASTI EI OIKEASTI!!!!!!
Hyvin sanottu, tätä minäkin ihmettelen. Olen ennenkin huomannut, että joitain ihmisiä triggeröi ihan hirveästi se, että joku puhuu lapsuudessa kokemastaan väkivallasta tai laiminlyönnistä, en vaan ymmärrä miksi? Itse olen käsitellyt ongelmiani 4v psykoterapiassa ja olen psyykkisesti hyvässä kunnossa enkä kanna kaunaa kenellekään, mutta saan kai kohtalotoverien kanssa vääntää vitsiä asiasta vaikka tällä lailla anonyymisti?
Yleensä he ovat joko tekijöitä, uhreja tai mahdollistajia. Joko omatunto kolkuttaa tai ei halua/kykene kohtaamaan asiaa.
Jokainen on ollut lapsi ja jokaisella voi olla ikäviäkin muistoja. Kuitenkin nirmaalisti aikuistutaan, perustetaan oma perhe, on työ ja muuta. Lapsuus ei enää määritä mitään. Omiin vanhempiin suhde muuttuu aikuisen suhteeksi toiseen aikuiseen.
Minua ei ole ikinä lyöty, koti oli raitis, en ole lyönyt lapsiani mutta varmaan monta muuta virhettä, en luule olevani täydellinen.
Siksi ihmettelen vanhusten 50-60 v lapsia joiden elämää edelleen määrittää joku lapsuuden tapahtuma. Lapselliseen fantasiointiin asti. ( ja tosielämässä kun ne joskus toteutuvat).
Kuinka käsittääkseni aikuiset täällä päästelee näppäimiltä ihan sairaita fantasioita. Joskus kaikki saattaa napsahtaa omaan nilkkaan! On olemassa myös anteeksianto!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuollainen kostomentaliteetti? Itse tietenkin hoidan, ja autan kunnolla aina tarvittaessa.
Vanhukset kasvattivat meitä ihan oikeasti näillä periaatteilla ja kohtelivat omia lapsiaan näin. Jos aikuiset lapset edes humoristisesti vitsailevat antavansa vanhemmilleen samaa kohtelua, ovat aikuiset lapset pahoja ja moraalittomia? Jo on logiikka..
Koska haluatte vain kostaa ettekä ole päässeet menneistä tai osaa antaa anteeksi. Se vasta sairasta onkin.
Taitaa suurimmalla osalla kaltoinkohtelu jatkua edelleen, niin kauan kuin vanhemmat elää. Ei ne sinne lapsuuteen ole jääneet ne ongelmat että voisi vain unohtaa ja antaa anteeksi. Anteeksi annetaan jos anteeksi pyydetään!
No niin. Tajusin jossain vaiheessa, että voin itsekseni työstää lapsuutta vaikka kuinka kauan ja antaa mielessäni anteeksi vanhemmilleni, mutta jos tavatessa on vastassa taas ihan sama ihminen joka ei kadu tippakaan ja on keksinyt vain uusia keinoja vuosien aikana, niin eihän siinä ole enää kyse lapsuudesta vaan edelleen jatkuvasta tilanteesta.
Mutta olethan sinäkin kasvanut aikuiseksi? Sinulla pitäisi olla aikuisen resilienssi, ymmärrys, argumentaatiotaidot jne. Etkai sinäkään ole lapsen tasolle jäänyt vieraillessasi vanhempiesi luona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saitte kuitenkin vanhemmiltanne elämän.
Kaksiteräinen miekka.
Mitä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa päästää irti katkeruudesta, siitä ei ole hyötyä kenellekään. Vanhempanne ovat tehneet omilla resursseillaan parhaansa. Parempaan ei riittänyt. Onko se heidän vika?
Tällä tavalla me päästetään irti! Samalla tavoin kuin paska päästetään suolesta. Ollaan sun kanssa samoilla linjoilla siis!
Alue: Aihe vapaa
No niin. Tajusin jossain vaiheessa, että voin itsekseni työstää lapsuutta vaikka kuinka kauan ja antaa mielessäni anteeksi vanhemmilleni, mutta jos tavatessa on vastassa taas ihan sama ihminen joka ei kadu tippakaan ja on keksinyt vain uusia keinoja vuosien aikana, niin eihän siinä ole enää kyse lapsuudesta vaan edelleen jatkuvasta tilanteesta.