Hoidetaan vanhuksemme samoin periaattein, kuin he ovat kasvattaneet meidät.
Millaisen hoivan sun vanhemmat tai appivanhemmat saa?
Mun äiti saa aika hyvä, mutta jonkin verran ehdollisen hoivan. Muistutan, kuinka naapurin Marjatta kykenee vielä siihen ja tuohon ja huokailen syvään, jos asiat ei mene kuten haluan.
Isän jätän heitteille.
Appivanhemmat eristetään muusta maailmasta ja kaikkiin heidän pyyntöihin suhtaudutaam pilkallisesti.
Mutta kukaan ei saa piiskaa tai tukistuksia. Kaikki saa ruokaa ja lämpöä. Kunnioitusta ja arvostusta saa mun äiti, ei muut.
Mites teillä?
Kommentit (293)
Onneksi boomerit tekivät melko vähän lapsia. Psykiatrinen hoito tukkeentuisi vielä pahemmin jos näitä seitsemänkymmenlukulaisia olisi enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Olen psyykkisesti terve ja empaattinen.
Vanhuksista huolehditaan hyvin.
En tiedä yhtään empaattista ihmistä, joka mainostaisi omaa empaattisuuttaan. Varsinkaan ylemmyyden osoituksena kaltoinkohdeltujen ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Kauan boomerihullu, ihan iltaan asti, jaksoi olla itseään paljastamatta vaikka tekstit olivatkin tunnistettavia.
Tarkoitatko ap:ta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauan boomerihullu, ihan iltaan asti, jaksoi olla itseään paljastamatta vaikka tekstit olivatkin tunnistettavia.
Tarkoitatko ap:ta?
Häntä joka tuossa syytteli tuttuun tyyliinsä boomereita.
Kuolivat ennen aikojaan. Se oli shokki silloin, mutta nyt hyvä asia. Ei tarvitse huolehtia.
Juon kaljaa, poltan tupakkaa sisällä ja haukun muita. Vaippapaketin paiskaan eteisen lattialle huutaen kuinka paljon se maksoi. Jos tarvitsevat lääkkeitä niin huudan siitäkin. Jatkuvasti muistutan siitä ettei rahaa ole (paitsi kaljaan ja tupakkaan).
Menen vanhuksen huoneeseen ja vedän jokaiselta hyllyltä kaikki tavarat alas. Jokaisen lipaston ja kirjoituspöydän laatikon kippaan samaan kasaan. Vaatteet, kirjat, kaiken mitä omistaa. Jos jotain menee rikki, syytän vanhusta, kun ei siivoa kunnolla ja siksi minun on pakko tehdä näin.
Tätä ei tietenkään saisi sanoa, koska eihän tällaista tapahdu. Tapahtui, mutta ei kiinnosta kosto.
Lukitsen isän määrittelemättömäksi ajaksi arestiin pimeeseen koppiin, missä on vanha ampiaisenpesä ja haulikot säilytyksessä. Pimeessä voi nauttia kopin rakosista tulevasta valosta ja miettiä onko kaikki ampiaiset jo kuolleet vai eivät. Käsken siskon mennä vapauttamaan enkä ikinä kerro mistä joutui edes sinne. Huonompi homma, että sisko asuu nykyään ulkomailla.
Äiti saa normaalin kohtelun: laitetaan hiuksia ja tehdää taidetta yhdessä ja leivotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuollainen kostomentaliteetti? Itse tietenkin hoidan, ja autan kunnolla aina tarvittaessa.
Vanhukset kasvattivat meitä ihan oikeasti näillä periaatteilla ja kohtelivat omia lapsiaan näin. Jos aikuiset lapset edes humoristisesti vitsailevat antavansa vanhemmilleen samaa kohtelua, ovat aikuiset lapset pahoja ja moraalittomia? Jo on logiikka..
Koska haluatte vain kostaa ettekä ole päässeet menneistä tai osaa antaa anteeksi. Se vasta sairasta onkin.
Henkisen väkivallan uhrille se "mennyt" ei ole koskaan täysin mennyttä. Hän elää sen trauman ja kärsimyksen kanssa lopun elämäänsä. Se on vaikuttanut väistämättä hänen mielenterveyteensä, elämänlaatuunsa, elämässä pärjäämiseen, työkykyyn, persoonallisuuden kehittymiseen, itsetuntoon, jne jne AINA. Elämän varhaisvaiheilla on iso vaikutus ihmiseen, vaikka kuinka kävisi terapiassa aikuisena ja pärjäisi elämässään päällisin puolin hyvin.
Sen sijaan surkea vanhempi voi vain ajatella omalle lapselleen aikoinaan aiheuttamaansa mittaamattoman suurta vahinkoa "menneinä", joka pitää pystyä antamaan anteeksi. Oman lapsensa vahingoittaminen on anteeksiantamatonta. Jos tulet vanhemmaksi, sinulla on täysi vastuu pitää lapsestasi hyvää huolta, kohdella tätä hyvin ja rakastaa tätä. Jos siinä epäonnistuu, on syytäkin tuntea syyllisyyttä. Sinun piti olla lapsellesi maailman turvallisin ihminen, mutta olitkin se turvattomin.
Kukaan ei olisi työkykyinen jos jokainen jäisi muistelemaan lapsuutensa ikäviä asioita.
Jos ei halua ottaa vastuura tekemisistään silloun syyttää vanhempiaan kun menee liikaa alkoholia, parisuhteet ei onnistu eikä työpaikat.
Ei tässä työttömänä olla sen enempää kuin alkoholisteja tai mielisairaitakaan vaikka on hyvin muistissa kaikki koetut lapsuustraumat. Ihan työtä tekeviä, absolutisteja, hyvin oma elämä järjestyksessä. Mutta silti nuo asiat löytyy muistin kätköistä kun nyt ap sattui kysymään. Sinä nyt tulkitset jotenkin överisti kaikki kommentit, tyypillistä suomalaisille (yksi juoma-> olet rapajuoppo, yksi unohtunut lasku-> olet ulosotossa ja pa, yksi mustelma->olet kotona pahoinpidelty, yksi riita tai itku ja olet mielisairas). Ihan järkyttävää liioittelua 😂. Rivien välistä luetaan kaikkia kauheuksia ja epäonnistumisia.
Mielikuvitusleikissä tapahtuva mielikuvituksellinen vanhus saa hirveät sympatiat ja valkoritareiden suojelun siltä, mitä itse on oikeasti tehnyt pienelle lapselleen.
Mutta lapsi saa vihat ja sättimiset, kun kehtasi ääneen muistella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No helppoa hoitakoot itse itsensä. Näin taitaa suurin osa tämän päivän vanhuksista kasvattanut omat lapsensa, päivähoitoon jonkun muun hoidettavaksi ja sitten mummolaan viikonloput ja lomat, arkena avainkaulaan ja huudetaan "menkää ulos siitä"
Niinno, saivat työllään hankittua osakehuoneiston, jonka heidän kuoltuaan voit myydä hyvällä rahalla?
Päivähoitojärjestelmä on yhteiskunnan rakentama, sen takia, että naiset pääsisivät työelämän palvelukseen. Yhden palkalla ei enää perhe elänyt niin kuin vielä 50-luvulla keskiluokkainen perhe, työläisperheissä on aina olleet molemmat töissä.
Luuletko tosiaan, että äitisi meni töihin, että ei tarvitsisi olla lastensa kanssa?
Mun iskä 80v on myynyt jo asuntonsa ja juonut osan, loput Thaikkuihin huo....riin. Ni onko muuta argumentoitavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuollainen kostomentaliteetti? Itse tietenkin hoidan, ja autan kunnolla aina tarvittaessa.
Vanhukset kasvattivat meitä ihan oikeasti näillä periaatteilla ja kohtelivat omia lapsiaan näin. Jos aikuiset lapset edes humoristisesti vitsailevat antavansa vanhemmilleen samaa kohtelua, ovat aikuiset lapset pahoja ja moraalittomia? Jo on logiikka..
Koska haluatte vain kostaa ettekä ole päässeet menneistä tai osaa antaa anteeksi. Se vasta sairasta onkin.
Henkisen väkivallan uhrille se "mennyt" ei ole koskaan täysin mennyttä. Hän elää sen trauman ja kärsimyksen kanssa lopun elämäänsä. Se on vaikuttanut väistämättä hänen mielenterveyteensä, elämänlaatuunsa, elämässä pärjäämiseen, työkykyyn, persoonallisuuden kehittymiseen, itsetuntoon, jne jne AINA. Elämän varhaisvaiheilla on iso vaikutus ihmiseen, vaikka kuinka kävisi terapiassa aikuisena ja pärjäisi elämässään päällisin puolin hyvin.
Sen sijaan surkea vanhempi voi vain ajatella omalle lapselleen aikoinaan aiheuttamaansa mittaamattoman suurta vahinkoa "menneinä", joka pitää pystyä antamaan anteeksi. Oman lapsensa vahingoittaminen on anteeksiantamatonta. Jos tulet vanhemmaksi, sinulla on täysi vastuu pitää lapsestasi hyvää huolta, kohdella tätä hyvin ja rakastaa tätä. Jos siinä epäonnistuu, on syytäkin tuntea syyllisyyttä. Sinun piti olla lapsellesi maailman turvallisin ihminen, mutta olitkin se turvattomin.
Kukaan ei olisi työkykyinen jos jokainen jäisi muistelemaan lapsuutensa ikäviä asioita.
Jos ei halua ottaa vastuura tekemisistään silloun syyttää vanhempiaan kun menee liikaa alkoholia, parisuhteet ei onnistu eikä työpaikat.
Ei tässä työttömänä olla sen enempää kuin alkoholisteja tai mielisairaitakaan vaikka on hyvin muistissa kaikki koetut lapsuustraumat. Ihan työtä tekeviä, absolutisteja, hyvin oma elämä järjestyksessä. Mutta silti nuo asiat löytyy muistin kätköistä kun nyt ap sattui kysymään. Sinä nyt tulkitset jotenkin överisti kaikki kommentit, tyypillistä suomalaisille (yksi juoma-> olet rapajuoppo, yksi unohtunut lasku-> olet ulosotossa ja pa, yksi mustelma->olet kotona pahoinpidelty, yksi riita tai itku ja olet mielisairas). Ihan järkyttävää liioittelua 😂. Rivien välistä luetaan kaikkia kauheuksia ja epäonnistumisia.
Yksi anekdootti vauva palstalla> olet jatkuvasti asiaa märehtivä
Jos noita vanhoja metodeita käyttäisi saisi varmana vanhustensuojeluilmoituksen.
Kannattaa päästää irti katkeruudesta, siitä ei ole hyötyä kenellekään. Vanhempanne ovat tehneet omilla resursseillaan parhaansa. Parempaan ei riittänyt. Onko se heidän vika?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuollainen kostomentaliteetti? Itse tietenkin hoidan, ja autan kunnolla aina tarvittaessa.
Vanhukset kasvattivat meitä ihan oikeasti näillä periaatteilla ja kohtelivat omia lapsiaan näin. Jos aikuiset lapset edes humoristisesti vitsailevat antavansa vanhemmilleen samaa kohtelua, ovat aikuiset lapset pahoja ja moraalittomia? Jo on logiikka..
Koska haluatte vain kostaa ettekä ole päässeet menneistä tai osaa antaa anteeksi. Se vasta sairasta onkin.
Taitaa suurimmalla osalla kaltoinkohtelu jatkua edelleen, niin kauan kuin vanhemmat elää. Ei ne sinne lapsuuteen ole jääneet ne ongelmat että voisi vain unohtaa ja antaa anteeksi. Anteeksi annetaan jos anteeksi pyydetään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että minkään näköistä empatiaa ja sääliä ei ole pahoinpideltyjä lapsia kohtaan, mutta hirveä uhriutuminen ja raivo, jos ihmiset kuvailee IMAGINÄÄRISESTI miten hoitasivat TEORIASSA LEIKISTI vanhempansa JOS tekisivät niin kuin he tekivät. EI OIKEASTI EI OIKEASTI EI OIKEASTI EI OIKEASTI!!!!!!
Hyvin sanottu, tätä minäkin ihmettelen. Olen ennenkin huomannut, että joitain ihmisiä triggeröi ihan hirveästi se, että joku puhuu lapsuudessa kokemastaan väkivallasta tai laiminlyönnistä, en vaan ymmärrä miksi? Itse olen käsitellyt ongelmiani 4v psykoterapiassa ja olen psyykkisesti hyvässä kunnossa enkä kanna kaunaa kenellekään, mutta saan kai kohtalotoverien kanssa vääntää vitsiä asiasta vaikka tällä lailla anonyymisti?
Yleensä he ovat joko tekijöitä, uhreja tai mahdollistajia. Joko omatunto kolkuttaa tai ei halua/kykene kohtaamaan asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos noita vanhoja metodeita käyttäisi saisi varmana vanhustensuojeluilmoituksen.
Tätä minäkin olen aina sanonut että jos tänä päivänä olisin lapsi ja tässä perheessä, lasuja olisi tehty monta, erittäin monta.
Jos viiskymppisenä kertoo käyvänsä terapiassa lapsuutensa takia kyllä se on muuta kuin kertamuistelemista. Jokainen tietysti tavallaan. Jos ei muuta painolastia ole vuosien varrella kertynyt.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa päästää irti katkeruudesta, siitä ei ole hyötyä kenellekään. Vanhempanne ovat tehneet omilla resursseillaan parhaansa. Parempaan ei riittänyt. Onko se heidän vika?
Anteeksi annetaan ja unohdetaan, jos anteeksi pyydetään.
Kauan boomerihullu, ihan iltaan asti, jaksoi olla itseään paljastamatta vaikka tekstit olivatkin tunnistettavia.