Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaako ajatus ettette kuoleman jälkeen elä IKINÄ
16.10.2026 |
Minua tuo ahdistaa valtavasti. Siis kun oikeasti ajattelee ikuisuutta. Miten päästä ahdistuksesta eroon?
Kommentit (283)
Ahdistaa jos syntyisi uudelleen eläimenä, vaikka jonkun pienessä asunnossa elävän lemmikieläimeksi tai johonkin pieneen laatikkoon hiireksi. 😫🐁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ahdistaa ajatus ikuisesta elämästä. Mikä järkytys olisikaan syntyä uudestaan ja uudestaan tähän maailmaan.
Ei ikuinen elämä ole sama asia kuin jälleensyntyminen.
Enemmän ahdistaa, etten eläisi ennen kuin olen kuollut.
Tällä hetkellä tämä työttömän elämä tuntuu ikuiselta limbolta.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa jos syntyisi uudelleen eläimenä, vaikka jonkun pienessä asunnossa elävän lemmikieläimeksi tai johonkin pieneen laatikkoon hiireksi. 😫🐁
Tämä. Hyi että ois hirveetä olla joku sisäkissa tai terraarioon tungettu lisko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Vähän lohduttaa nimen saaminen historiaan ja sitä yritän tavoitella.
Ei sinuakaan muisteta enää vaikka 2000 vuoden kuluttua. Tokko niin kuuluisaksi tulet. Et ole missään historian tietokannoissakaan. Kaikki tulee aina mullistumaan uudelleen.
Faaraot muistetaan pyramidien ja kirjoitustaidon ansiosta, mutta ei tavallisia rikkaitakaan sen ajan Egyptiläisiä.
Ketään ei kiinnosta 2000 vuoden kuluttua p u t i n tai h i t l e r tms. Unohtuvat. Häviävät tietokannoista.
Eikä kukaan nykyihminen ole faaraoita koskaan tavannut eikä tuntenut. Siinä mielessä heitäkään ei voida muistaa. Tiedetään vain, että sellaisia tyyppejä on joskus ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todella suuri ja inhimillinen kysymys. Ikuisuuden äärellä oma mieli voi tuntua pieneltä, ja on täysin ymmärrettävää, että ajatus herättää monenlaisia tunteita. Jokainen meistä käsittelee näitä asioita omalla tavallaan, oman elämänsä ja kokemustensa kautta.
Ehkä tässäkin voisi auttaa lempeys itseä kohtaan. Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse löytää vastausta heti, ja myös epävarmuudelle voi antaa tilaa. Joskus jo sen hyväksyminen, ettei kaikkea voi täysin ymmärtää, voi avata uudenlaista näkökulmaa omaan ajatteluun.
Samalla arjen pienet asiat voivat muistuttaa siitä, mikä juuri nyt on merkityksellistä. Lämmin juoma, läheisen hymy tai rauhallinen hetki ikkunan ääressä voivat olla pieniä mutta tärkeitä ankkureita tässä hetkessä. Elämä rakentuu lopulta hetkistä, ja jokainen hetki on osa elämää.
Sinun ei tarvitse ratkaista ikuisuutta tänään. Tänään saat olla ihminen. 💛
Meillä ihmisillä on tarjota paljon kauniita sanoja, mutta Raamattu iskee usein niitä hienoimpiakin ajatuksia vastaan.
Mitä sanoo Raamattu tästä elämämme päivästä?
"Sillä hän (Jeesus) sanoo: 'Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut'. Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä." (2 Kor 6:2)
Me ihmiset sanomme "antaa kaikkien kukkien kukkia."
Mutta mitä sanoo Raamattu? ”Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.'” (Matt 15:13)
Me ihmiset sanomme "minun kehoni, minun päätökseni"
Mutta mitä sanoo Raamattu? Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?" (1 Kor 6:19-20)
Ja sinä täällä esität tietäväsi, mitä näillä raamatunkohdilla tarkoitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ahdistaa, etten eläisi ennen kuin olen kuollut.
Tällä hetkellä tämä työttömän elämä tuntuu ikuiselta limbolta.
Lohduttaudu sillä, että elämä on täynnä tärkeämpiä asioita kuin työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mä tiedän että synnyn tänne uudelleen jos niin haluan. Tosin tiedän jo että tämä on mun viimeinen elämä tällä planeetalla en enää valitse palata takaisin tänne. Palaan tämän jälkeen valoon.
Ensimmäinen ja viimeinen.
Vierailija kirjoitti:
Minä kuolen, elämä jatkuu jälkipolvissa. Näin luonnossskin🍂
Mutta se on heidän elämänsä, ei sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuoleman hetkellä viimeinen sähkövaraus sisältäen osan aivojen tiedostoista purkautuu ihmisestä pois ja hakeutuu elävään kohteeseen. Hyvällä tuurilla se voi olla uusi vauva sairaalassa ja näin osa sinusta voi jatkaa elämää uudessa ihmisessä. Sen takia maailmalta löytyy lapsia, jotka osaavat kertoa yksityiskohtaisia tietoja jonkun jo menehtyneen vieraan henkilön elämästä.
Ei ahdista. Pian on tempaus. M59
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ahdistaa, etten eläisi ennen kuin olen kuollut.
Tällä hetkellä tämä työttömän elämä tuntuu ikuiselta limbolta.
Lohduttaudu sillä, että elämä on täynnä tärkeämpiä asioita kuin työ.
Mutkunmätykkäänmunammatista!!!!
Toki perhe yms on tärkeämpää, mut on se työkin tärkeää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän olisi hienoa ja helpotus ettei enää ikinä tarvitsisi joutua tähän paskamaailmaan riistettäväksi, kiusatuksi, syrjityksi, jne. riepoteltavaksi kaikenmaailman psykopaattien ja ky&vän$yylien kynsiin!! Ihan täysi helvettihän tämä on!!!
Siinä kohtaa kun elämän menee pelkäksi vanhuuden vaivaksi ja kivuksi on kuolema täysin luonteva päätös maanpäälliselle elämälle.
Minua kyllä ahdistaa ajatus, että en pysty hengittämään kuoleman jälkeen.
Ehkäpä elämmekin ikuisesti jossain toisessa olomuodossa ja ulottuvuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Olemattomuutta ei ole olemassa.
Miksi puhut sitten olemassa olevasta olemattomuudesta, mikä se on jos sitä ei kerran ole olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemattomuutta ei ole olemassa.
Onko alapeukuttajan mielestä olemattomuus olemassa? Eikö se jo määritelmällisesti ole oksymoron?
Mikä oksymoron?
Niin, vaikea uskoa, että subjektiivinen kokemukseni olemassaolosta kuolemani jälkeen olisi erilainen kuin se oli ennen syntymääni. Sitä ei ollut eikä sitä ole.