Ahdistaako ajatus ettette kuoleman jälkeen elä IKINÄ

Vierailija kirjoitti:

Ne on aika hurjia tapauksia, joissa lapsi muistaa edellisen elämänsä. Kertoo faktoja siitä kun tutkitaan, niin ne pitävät paikkansa.

Ei ole edellisiä elämiä vaikka joku näin muistaisi ja kertoisi.

Vierailija kirjoitti:

Kuolleena tuntuu samalta kuin ennen syntymää. Muistatko miltä se tuntui? Et. Ota siis rauhassa. 

Ikuisuudet ja muut huuhaat on uskonnollisen idoktrinaation tulosta.

Sinä kiellät totuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdista. Mutta kun ajattelen sitä miten ihminen "muodostuu" sikiön aivoihin joka ajattelee, muistaa asioita, puhuu ja ymmärtää asioita, sitä enemmän menee aivot sekaisin. Miten "minä" voin olla olemassa juuri nyt tässä kehossa. Olenko ennen ollut olemassa jonain muuna muotona? Ei edes pysty sanoa että "missä olisin", koska en ole mikään tuhansia vuosia vanha "sielu" joka on siirtynyt aina jonnekin menetettyään kotinsa, vaan "minä" katoan ikuisuuksiin, kun kuolen. Vapautuuko jossain paikka, kun kuolen, että voin syntyä joksikin muuksi eliöksi? .. eikun, ei. Kun kuolen, "minä" en siirry minnekään, vaan katoan täysin enkä uusiudu. Saako tästä yhtään selvää?

Sinä olet yhtä kuin ruumiisi: kun se kuolee, sinä kuolet sen mukana kokonaan ja lopullisesti.

Ruumis hajoaa mutta ihmisen sielu on ikuinen, ja jokainen ihminen joutuu viimeiselle tuomiolle. Sielu jatkaa ikuisuuttaan joko ikuisessa Helvetissä tai ikuisessa Taivaassa. Vain Raamatullinen Jeesus pelastaa.

Sielu jatkaa elämää henkimaailmassa. Viimeinen tuomio tarkoittaa sitä kun kuolee ja näkee kaiken totuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdista. Mutta kun ajattelen sitä miten ihminen "muodostuu" sikiön aivoihin joka ajattelee, muistaa asioita, puhuu ja ymmärtää asioita, sitä enemmän menee aivot sekaisin. Miten "minä" voin olla olemassa juuri nyt tässä kehossa. Olenko ennen ollut olemassa jonain muuna muotona? Ei edes pysty sanoa että "missä olisin", koska en ole mikään tuhansia vuosia vanha "sielu" joka on siirtynyt aina jonnekin menetettyään kotinsa, vaan "minä" katoan ikuisuuksiin, kun kuolen. Vapautuuko jossain paikka, kun kuolen, että voin syntyä joksikin muuksi eliöksi? .. eikun, ei. Kun kuolen, "minä" en siirry minnekään, vaan katoan täysin enkä uusiudu. Saako tästä yhtään selvää?

Sinä olet yhtä kuin ruumiisi: kun se kuolee, sinä kuolet sen mukana kokonaan ja lopullisesti.

Ruumis hajoaa mutta ihmisen sielu on ikuinen, ja jokainen ihminen joutuu viimeiselle tuomiolle. Sielu jatkaa ikuisuuttaan joko ikuisessa Helvetissä tai ikuisessa Taivaassa. Vain Raamatullinen Jeesus pelastaa.

Pelkkää höpönpöpöä tuollaset jutut, heikot sortuu ja lankeaa aivopesuun kuolemanpelossaan.

Sinä otat aikamoisen vastuun muiden elämistä opettamalla valheita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta nämä uskontosekopäät tulee pilaamaan keskustelut. Voisitte keskustella keskenänne omissa ketjuissanne, kiitos.

Herättääkö viestimme epämukavuuden tunteen siitä jos olemmekin oikeassa? Muuten ei pitäisi häiritä sinua.

Ei vaan järjellisenä ihmisenä en jaksa moisia typeryyksiä.

Järjellinen ihminen kykenee hyväksymään erilaiset näkemykset ja kokemukset, kunhan muita ei loukata tms.

Elä kuten opetat.

No, ei tietenkään ahdista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän ahdistaa ajatus ikuisesta elämästä. Mikä järkytys olisikaan syntyä uudestaan ja uudestaan tähän maailmaan.

Ei ikuinen elämä ole sama asia kuin jälleensyntyminen.

Ikuinen elämä tarkoittaa sitä että sielu elää ikuisesti henkimaailmassa, uudestaan ei synnytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdista. Mutta kun ajattelen sitä miten ihminen "muodostuu" sikiön aivoihin joka ajattelee, muistaa asioita, puhuu ja ymmärtää asioita, sitä enemmän menee aivot sekaisin. Miten "minä" voin olla olemassa juuri nyt tässä kehossa. Olenko ennen ollut olemassa jonain muuna muotona? Ei edes pysty sanoa että "missä olisin", koska en ole mikään tuhansia vuosia vanha "sielu" joka on siirtynyt aina jonnekin menetettyään kotinsa, vaan "minä" katoan ikuisuuksiin, kun kuolen. Vapautuuko jossain paikka, kun kuolen, että voin syntyä joksikin muuksi eliöksi? .. eikun, ei. Kun kuolen, "minä" en siirry minnekään, vaan katoan täysin enkä uusiudu. Saako tästä yhtään selvää?

Sinä olet yhtä kuin ruumiisi: kun se kuolee, sinä kuolet sen mukana kokonaan ja lopullisesti.

Ruumis hajoaa mutta ihmisen sielu on ikuinen, ja jokainen ihminen joutuu viimeiselle tuomiolle. Sielu jatkaa ikuisuuttaan joko ikuisessa Helvetissä tai ikuisessa Taivaassa. Vain Raamatullinen Jeesus pelastaa.

Sielu ei ole ikuinen, vaan se katoaa. Henki on iankaikkinen.

Kun ihminen kuolee nämä kaksi ; Henki ja sielu ovat YKSI. Kumpikaan ei katoa.

Sielulla on rajat. Henki on rajaton. Henki tekee sielun eläväksi, mutta sielu ei voi periä Jumalan valtakuntaa. Sielun eli rajojen on kuoltava.

Sielu = liha + henki. Henki = Henki.

Onpas vaikeasti tulkittu. Sielu on sama asia kuin henki.

Ei ahdista kuolema, päinvastoin odotan sitä. Elämä sen sijaan ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Siinä kohtaa kun elämän menee pelkäksi vanhuuden vaivaksi ja kivuksi on kuolema täysin luonteva päätös maanpäälliselle elämälle.

Niinpä. Kuolema on pelastus elämästä ikuiseen rauhaan ja rakkauteen. Kivut ja tuska päättyvät kuolemaan. Kiitos Jumala elämästämme maan päällä ja taivaissa.

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä ahdistaa ajatus, että en pysty hengittämään kuoleman jälkeen.

Silloin ei tarvitse enää hengittää, silloin kaikki on lopultakin vain hyvin.

Älä mieti liikaa, jos ahdistaa.

Miten niin ei elä ikinä? Kuolemastahan se todellinen elämä alkaa! Niin on Raamatussa kerrottu. 

Toki jos ei ole syntejä sovitettu niin on syytäkin pelätä, koska silloin edessä on kadotus. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole tullut kertomaan mitä tapahtuu sen jälkeen kun ihminen vetää viimeisen henkäyksen ja pumppu pysähtyy joten antaa sen arvailun nyt vaan olla,  näet sen sitten aikoinaan onko taivas vai helvetti vai onko mitään.Siihen asti eletään kukin voimiemme mukaan.

Raamatustahan tuo selviäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole tullut kertomaan mitä tapahtuu sen jälkeen kun ihminen vetää viimeisen henkäyksen ja pumppu pysähtyy joten antaa sen arvailun nyt vaan olla,  näet sen sitten aikoinaan onko taivas vai helvetti vai onko mitään.Siihen asti eletään kukin voimiemme mukaan.

Raamatustahan tuo selviäisi. 

Ei selviä vaan kuollessa, jos sittenkään selviää.

Ap, keskity nyt vain elämään.

 Älä poraa palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä kohtaa kun elämän menee pelkäksi vanhuuden vaivaksi ja kivuksi on kuolema täysin luonteva päätös maanpäälliselle elämälle.

Niinpä. Kuolema on pelastus elämästä ikuiseen rauhaan ja rakkauteen. Kivut ja tuska päättyvät kuolemaan. Kiitos Jumala elämästämme maan päällä ja taivaissa.

Ei jokainen ihminen mene automaattisesti Taivaaseen, valitettavasti. Päinvastoin; Helvetti on se paikka mihin jokainen lähtökohtaisesti joutuu. Taivaaseen pääse vain ja ainoastaan Jeesuksen sovitustyön kautta; elävä, uudestisyntynyt usko Häneen.

En usko valheisiisi koska tiedän totuuden. Lopeta valehtelu ja muiden harhaanjohtaminen, olet vastuussa kaikesta siitä mitä teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne on aika hurjia tapauksia, joissa lapsi muistaa edellisen elämänsä. Kertoo faktoja siitä kun tutkitaan, niin ne pitävät paikkansa.

Ei ole edellisiä elämiä vaikka joku näin muistaisi ja kertoisi.

Ei sillä lailla erillisen edellisiä, kun yleensä ajatellaan. Mutta kaikki tietoisuus jokaisessa aika-avaruuden ulottuvuudessa on kytköksissä keskenään.

1) atomini ovat olleet täällä aina

2) lainaan näitä atomeita syntymästäni alkaen

3) koska ruumiini uudistuu, elämäni aikana ruumiissani on ollut käymässä atomeita niin paljon että ruumiini atomit ovat vaihtuneet elämäni aikana monta kertaa niin paljon että niitä kertyisi monen ruumiin verran - pelkkiä hiuksia ja kynsiä tuotan metri- ja kilokaupalla

4) kun kuolen, kaikki ne atomit jäävät edelleen olemaan…

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtä paljon kuin se, etten ollut ennen syntymää elänyt IKINÄ. Eli ei ahdista yhtään.

Ajattele, että sieltä kuolleista sinäkin heräsit. Miksi tämä tapahtuisi vain yhden kerran? Onko edes mahdollista, että mikä tahansa asia, jonka todennäköisyys on nollaa suurempi, tapahtuu ikuisuudessa vain kerran?