"Sulla on rumat ja halvat kengät" sanoi 6-vuotias eskarikaveri tyttärelleni :(

Ja en tarkoita että tytön kommentti olisi fiksu ollut, MUTTA miten voi äiti ja lapsi olla järkyttyneitä ja saada pahan mielen kommentista, sitä en ymmärrä...



Kannattaa ap muistaa, että lapsesi tulee suoraan sanottuna saamaan elämässään paljon p*skaa niskaan. Jos sinä itse lähdet siihen mukaan tuossa vaiheessa (=pahoitat mielesi) lapsesi omaksuu sen saman roolin...!



Käytökselläsi "tunnustit" että niinhän asia on; lapsen kengät ovat rumat ja halvat. Olisit sanonut vain naurahtanut ja sanonut että "makuasioista ei voi kiistellä, me ostettiin kengät koska ne oli MEIDÄN mielestä hienot, varsinkin nuo punaiset nauhat niissä" tai kommentoinut yleisesti hieman ehkä halvesivaan/huvittuneeseen ääneen, että "rumat ne vaatteilla koreilee!"



Nyt lapsesi varmaan häpeää kenkiään -joissa ei mitään vikaa ole- yhden idiootin kommentin vuoksi.



Kannattaa miettiä, että sama tyttö voi joskus lapsellisi sanoa jotain (vaikka tämä olisi tikkulaiha) että onpas sulla ruma pömppömaha tmv. ---> lapsellasi on kohta syömishäiriö kun ajattelee että viimeksikin äitikin tuli pahalle mielelle (=kuvittelee tytön oleen oikeassa) ku tämä haukkui kenkiäni.



Maailma on julma, ihmiset ovat julmia. En missään nimessä kannusta haukkumaan niitä jotka haukkuvat lastasi, mutta opeta lapsellesi TERVE ITSELUOTTAMUS!!!

Niin että hän osaa aidosti NAURAA muiden tyhmille kommenteille, eikä ottaa niitä itseensä.



Valitettavasti monilla naisilla on heikko itsetunto, ja otetaan liian tosissaan muiden kommentit. Halutaan miellyttää muita ja olla "kilttiä tyttöä" sen sijaan että tuotaisiin vahvasti oma mielipide esille! Ja senhän tietää että jos lapsi noin pahan mielen saa yhdestä typerästä kenkä kommentista ja äiti vielä peesaa perässä että paha mieli tuli äidillekkin ---> lapsi saa aivan väärän mallin.

omansa kanssa tietysti asiat jutella ja sanoa ettei se ole kaunista käytöstä.

Meillä ainakin vaatteiden rumuus riippuu lähinnä väristä. Kaikkea mikä ei ole vaaleanpunaista ei voi laittaa päälle, kun Jennica sanoo , että se on ruma - sanoo meidän tyttö yhdellä viikolla pahoillaan ja seuraavalla viikolla kuulen PKssa että Jennica on ollut pahoillaan kun meidän tyttö on sanonut hänelle jotain muuta...

En siis ole Ap. Eikä vielä ole sattunut tapaus kohdalle, mutta ihailen todella sitä, miten neuvoit suhtautumaan asiaan! toivottavasti muistan kun vastaavaa kohdalle sattuu. Kiitos

...mitä sattuu. Toivon ettei tuon tasoisia, mutta kuitenkin: ajattelemattomasti, toista loukaten. Sosiaaliset taidot ovat vielä tuon ikäisellä hakusessa.



Voi olla että lapsi on ollut kateellinen,tai on ollut oikeasti sitä mieltä että ne kengät on rumat ja äiti on kaupassa sanonut ettei tommosia halpiskenkiä osteta.. eli on voinut toistaa vanhempien kommentteja.



Mutta en jaksa uskoa että tietoisesti ajauksen kera on ollut ilkeä, halunnut pahoittaa toisen mieltä, ellei ole ihan patologinen tyyppi,

vaan enemmänkin ajattelematon, lapsi.



Mutta kyllä minäkin vedin herneet nessuuni seuraavasta tapauksesta:



asumme omakotialueella, naapurin lapset eivät suostu leikkimään minun lapseni kanssa, enkä pidä siitä että naapurin lapset roikkuvat aidalla, joka onmeidän ja heidän välissä. Miksi roikkua siinä huutelemassa ja meidän pihaelämää kyttäämässä, jos ei huoli leikkiin meidän lasta?



Omani tuli terassille, lauleli. Naapurin saman ikäinen lapsi keikkui aidalla ja huusi, ilkeällä ja lällättävällä äänellä: "XXXX ei osaa laulaa!!"

Meidän XXX osaa kyllä laulaa siinä kuin kuka tahansa lapsi, käy muskariakin.



Käskin lapsen alas aidalta. Kun ei tapahtunut mitään, sanoin: "Jennica. " Ja johan meni alas.

oikeesti joskus paskan työpäivän jälkeen saatan jupista itekseni vaikka hemmetin ääliöt... ja se ääliö onkin nyt sit semmonen sana mitä meidän neiti hokee kaikille.. :'( tosi helppo opettaa nyt sit että vaikka äiti kerran kuiskaskin ääliö (ja seinilläkin oli korvat just sillä hetkellä) niin sitä ei oikeesti sais sanoa.. lapsihan ei tajua sitä että joitain asioita saa sanoa vaikka itekseen kotona vessassa mutta ei julkisella paikalla toisille... sitähän lapsi testailee ja katsoo mitä reaktioita tulee... luultavasti äiti tai isä on kotona vihaistuksissaan haukkunut jotain rumaksi ja tyttö kokeilee oppimiaan asioita.

tehnyt eron laatu-ja halpismerkkien välillä. Ja ihailee suunnattomasti sitä laadukasta pukeutumista:) Minä pukeudun enemmän siihen halppisosastoon enkä kyllä suostu tunnustautumaan olevani turhamainen tai edes kovin kiinnostunut vaatteista.

Mut eri asia on kyllä se, että lapsi on kotona oppinut halveksimaan sitä halpaa ja määrittelemään ihmisiä sen mukaan. Se on todella kurjaa ja vanhemmilta ajattelematonta.

siitä, että makuja on monenlaisia - toinen tykkää punaisesta puserosta, toinen sinisestä. Yhden mielestä tietyt kengät ovat rumat, toisen mielestä toisenlaiset. Tähänhän voi vielä leikkiä ajatusleikkiä lapsen kanssa, että eikö olisi aika hassua jos kaikilla olisi samanlaiset takit jos kaikki tykkäisivät samanlaisesta.



Ja että on hölmöä ja lapsellista mennä laukomaan omia mielipiteitä toisen vaatteista tai tavaroista, koska kaikki eivät ole aina samaa mieltä.



Kenkien hintaa koskien voisit kysyä lapseltasi, että oliko tämä eskarikaveri mukana ostamassa kenkiä - ja kun lapsesi vastaa "ei" niin voit naurahtaa, että eihän se silloin edes tiedä mitä kengät maksoivat.



Toisessa yhteydessä voit yleisellä tasolla puhua siitä, että tavaroita on erihintaisia ja että ei välttämättä kannata ostaa sitä kallista jos halvemmalla saa yhtä hyvät =)



Eli opeta lapsesi kohtaamaan mahdollinen arvostelu ja käännä se voimavaraksi.

Mutta tosiasiahan se on, että malli tulee vanhemmilta. Lapset kuuntelee ihan yllättävän tarkkaan..

Varmasti tää tilanne on ollu just sellainen että sen tytön äiti on siellä marketissa haukkunu niitä lenkkareita rumiksi ja halvoiksi. ajattelematonta kyllä.

Kaikki kaiken tietää, kaikki kaikesta kaiken paremmin. Juuri näin sen täytyy olla, juuri näin hänen äitinsä on sanonut tai tehnyt. Mistä te tiedätte vaikka 6-vuotias pikku "ilkiö" jolla on "huono" kotikasvatus on kuullut tämän lausahduksen vaikka jonkun "oikein" kasvatetun eskarikaverin suusta...ja on sen sanonut ääneen. Mutta se kotikasvatus...tynnyrissä pitäisi varmaan lapset kasvattaa niin eivätpä oppisi huonoille tavoille. Pitääkö yhden naapurin penskan sanomiset ottaa niin vakavasti? Eri asia jos kyse olisi tosiaan ollut jostain vakavasta, mutta että lenkkareista.....!