Miksiköhän alkoholistien lapset on niin vaikeita ihmisiä?

No miksiköhän? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mikä on läheisriippuvuus. Kuulostaa muotisanalle. 

Et sinä paljoa muutakaan ymmärrä, persule. Olet älyltäsi vajavainen.

Nyt minä en ymmärrä, mikä on persule? Muotisana? 
-ohis 

Vierailija kirjoitti:

Itsetunnon on vaikea kasvaa, jos joutuu kuulemaan haukkumista, vähättelyå ja vinoilua aikuisuuteen asti.

Alkoholisteja on monenlaisia. Kaikkia eivät ole psyykkisesti tai fyysisesti väkivaltaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsetunnon on vaikea kasvaa, jos joutuu kuulemaan haukkumista, vähättelyå ja vinoilua aikuisuuteen asti.

Alkoholisteja on monenlaisia. Kaikkia eivät ole psyykkisesti tai fyysisesti väkivaltaisia. 

Eivät, mutta silti lapsi  joutuu siinä hoivaajan osaan ja monesti kuuntelemaan illat pitkät sen humalaisen horinaa mikä ei lapselle kuulu. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitäkin, että onko niitä lapsuuden asioita käsitellyt mitenkään. Alkoholisteja varmasti haittaa se, että alkohostin lapsi ei ala hyysämään toista addiktia kun on jo joutunut vanhempansa seikoilua sietämään. Siinä mielessä alkoholistien lapset voi tosiaan olla "vaikeita" ja "hankalia" kun alkoholistin lapsista monet itse elävät raittiimpaa ja terveempää elämää. Toki joitakin voi olla, kenestä tulee alkkiksia myös jos eivät lapsuuttaan käsittele. 

Alkoholismi on aika vieras asia. Triggeröityvät helposti ja aina sitä ei muut jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsetunnon on vaikea kasvaa, jos joutuu kuulemaan haukkumista, vähättelyå ja vinoilua aikuisuuteen asti.

Alkoholisteja on monenlaisia. Kaikkia eivät ole psyykkisesti tai fyysisesti väkivaltaisia. 

Eivät, mutta silti lapsi  joutuu siinä hoivaajan osaan ja monesti kuuntelemaan illat pitkät sen humalaisen horinaa mikä ei lapselle kuulu. 

Ei tuokaan pidä aina paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsetunnon on vaikea kasvaa, jos joutuu kuulemaan haukkumista, vähättelyå ja vinoilua aikuisuuteen asti.

Alkoholisteja on monenlaisia. Kaikkia eivät ole psyykkisesti tai fyysisesti väkivaltaisia. 

Eivät, mutta silti lapsi  joutuu siinä hoivaajan osaan ja monesti kuuntelemaan illat pitkät sen humalaisen horinaa mikä ei lapselle kuulu. 

Turvattomuuden tunne omituisesta käytöksestä voi silti seurata. Jotkut lapset ovat hyvin herkkiä. Ei ole ihme että periytynyt, kun samaa tunneherkkyttä väitetään oleva alkoholisteilla. 

On kyllä sadistinen ja empatiakyvytön ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitäkin, että onko niitä lapsuuden asioita käsitellyt mitenkään. Alkoholisteja varmasti haittaa se, että alkohostin lapsi ei ala hyysämään toista addiktia kun on jo joutunut vanhempansa seikoilua sietämään. Siinä mielessä alkoholistien lapset voi tosiaan olla "vaikeita" ja "hankalia" kun alkoholistin lapsista monet itse elävät raittiimpaa ja terveempää elämää. Toki joitakin voi olla, kenestä tulee alkkiksia myös jos eivät lapsuuttaan käsittele. 

Alkoholismi on aika vieras asia. Triggeröityvät helposti ja aina sitä ei muut jaksa.

Tuskin voit puhua kaikkien puolesta, mitähän tarkoitat, anna esimerkki siitä että mistä triggeröityy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsetunnon on vaikea kasvaa, jos joutuu kuulemaan haukkumista, vähättelyå ja vinoilua aikuisuuteen asti.

Alkoholisteja on monenlaisia. Kaikkia eivät ole psyykkisesti tai fyysisesti väkivaltaisia. 

Eivät, mutta silti lapsi  joutuu siinä hoivaajan osaan ja monesti kuuntelemaan illat pitkät sen humalaisen horinaa mikä ei lapselle kuulu. 

Ei tuokaan pidä aina paikkaansa.

Kyllä se vanhemman alkoholismi lapseen aina jotenkin vaikuttaa, koska humalainen vanhempi ei ole oma itsensä ja tuntuu turvattomalta. Lapsi vaistoaa sen aina. Eihän humalainen aikuinen pysty edes ajamaan autoa tai ole muutenkaan täysin skarppi. 

Vierailija kirjoitti:

Huonojen perheiden lapset kiusaavat hyvien perheiden lapsia... 

Päinvastoin, 60 vuoden kokemuksella sanottuna.

Kouluni pahin kiusaaja oli alkoholistin lapsi. Hän myös sai välillä raivareita joiden aikana särki tahallaan omia ja muiden tavaroita. Inhottavaa, mutta kai se oli jonkinlaista pahan olon purkua.

Yhden toisen alkoholistin lapsella  oli valikoiva puhumattomuus. Silloin se ei ilmeisesti ollut niin tunnettu asia, sillä opettajat usein huusivat hänelle kun eivät saaneet häntä puhumaan. 

Molemmat olivat selvästi ahdistuneita. Toivottavasti heillä menee nykyään hyvin.

Vaikea luonteemme korostuu yhä, kun ALKOn viina on niin hi*on kallista ja kukaan ei enää taida keitellä Korpikuusen Kyyneltäkään.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsuus välttämättä helppo ole raivoraittiidenkaan vanhempien kanssa. Kotona ollaan kuin kirkossa. Musiikkia ei saa kuunnella, ruokarukous, sunnuntaisin seitsemältä mattoja tamppaamaan ja siivoamaan. Ei täydellinen kunnollisuus ole mikään paratiisi. 

Eivät nuo mainitsemasi asiat raittiuteen liity. Olen raitis, mutta luukutan heviä, olen ateisti ja nukun pitkään :)

Ei se lapsen syy ole, ettei ole saanut hyviä vanhempia ja kasvatusta, jonka myötä myös itsetunto on hyvä. On fakta, että ihmiset tarvitsevat hyviä kokemuksia saadakseen päänsä korjattua erilaisten traumojen jäljiltä. Ihmettelen usein miksi ns. terveenä itseään pitävät ihmiset eivät halua antaa hyviä kokemuksia sellaisille, joilla niitä ei vielä ole. En tarkoita mitään huonoon tai väkivaltaiseen suhteeseen jäämistä, koska sellaiseen ei tarvitse jäädä. Tarkoitan ihan tavallisia ihmissuhteissa, joissa nyt on aistittavissa suojamuuria, luottamuspulaa tms., jotka eivät kuitenkaan ole vahingoittavia ja joista pääsee eroon niillä parilla hyvällä kokemuksella. Miksi on niin vaikeaa jakaa hyvää ympärilleen jos itsellä on kaikki hyvin? Ihmiset eivät korjaannu pelkästään terapiassa, vaan aivot tarvitsevat todellisia hyviä kokemuksia. niitä ei tule, jos kukaan ei niitä anna. Tuo ei vaadi sen kummempaa vaivannäköä, vain sen, että itse sietää oman havaintonsa, että joku ei ihan luota itseen ja on vähän varuillaan. Se kyllä hälvenee parilla hengailukerralla. 

Vierailija kirjoitti:

No anteeksi kun oli vähän traumaattinen lapsuus. En kyllä koe olevani noita asioita mitä mainitsit, mutta huomaan tiettyjä asioita minussa ja sisaruksissani: voimme vaikuttaa etäisiltä, on suojamuuri mikä näyttää tunteettomuudelta. Ja toisaalta koen että onkin tietynlaista tunteettomuutta, kun moni asia ei hätkäytä ikävien lapsuuskokemuksien jälkeen.

Olet aikuinen. Hanki apua. 

Vierailija kirjoitti:

Alkoholin sävyttämä lapsuus ei näy kaikissa yhtä pahasti, osassa kyllä.  Ja osa juuri niitä vaikeita.

Varmaan luonnekin periytyy. Luonnevika on alkoholisteilla yleistä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se lapsen syy ole, ettei ole saanut hyviä vanhempia ja kasvatusta, jonka myötä myös itsetunto on hyvä. On fakta, että ihmiset tarvitsevat hyviä kokemuksia saadakseen päänsä korjattua erilaisten traumojen jäljiltä. Ihmettelen usein miksi ns. terveenä itseään pitävät ihmiset eivät halua antaa hyviä kokemuksia sellaisille, joilla niitä ei vielä ole. En tarkoita mitään huonoon tai väkivaltaiseen suhteeseen jäämistä, koska sellaiseen ei tarvitse jäädä. Tarkoitan ihan tavallisia ihmissuhteissa, joissa nyt on aistittavissa suojamuuria, luottamuspulaa tms., jotka eivät kuitenkaan ole vahingoittavia ja joista pääsee eroon niillä parilla hyvällä kokemuksella. Miksi on niin vaikeaa jakaa hyvää ympärilleen jos itsellä on kaikki hyvin? Ihmiset eivät korjaannu pelkästään terapiassa, vaan aivot tarvitsevat todellisia hyviä kokemuksia. niitä ei tule, jos kukaan ei niitä anna. Tuo ei vaadi sen kummempaa vaivannäköä, vain sen, että itse sietää oman havaintonsa, että joku ei ihan luota itseen ja on vähän varuillaan. Se kyllä hälvenee parilla hengailukerralla. 

Eli toinen pitäisi rakastaa terveeksi.

Ei onnistu. Tätä vaativalle ei välttämättä riitä mikään. 

Hän vastuuttaa toista, vaikka vastuu on itsellään. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö se monesti ole päinvastoin että heitä saatetaan käyttää pahasti hyväksi? 

Kyllä juopporemmissä oli aina miehiä, jotka halusivat pitää väkisin sylissä jne. Se oli kauheaa! Oma äiti ei voi voinut puuttua mitenkään asiaan, koska olisi vain saanut kahta kauheammin pataan. Sitä tajusi itse lapsena suojelevansa omaa äitiään omituisella tavalla kun yritti estää omaa pelkoaan ja mielipahaansa näkymästä päällepäin. Kaikista iljettävintä oli se, ettei edes omassa sängyssäkään saanut olla rauhassa vaan sinnekin tuli joku juoppo räpläämään. Ei siinä voinut tehdä mitään muuta kuin toivoa, että se olisi pian ohi. Isälle ei voinut purnata, koska siitä olisi saanut remmiä. 

Onko mikään ihme, etten pidä kun tuntemattomat koskettelevat minua tai minua kosketellaan varoittamatta? Ihan pelkästään se, että lääkäri palpuoi tutkiessaan on aivan kauheaa ja saa pulssin nousemaan huippulukemiin. Vältän viimeiseen saakka terveydenhuollon palveluita. 

Vierailija kirjoitti:

Raskaudenaikaisen käytön seurauksena FAS-lapsilla on FAS-lasten ongelmat.

Kasvonpiirteet kertovat paljon.