Kuinka moni työssäkäyvä ajattelee, että hänellä on työpaikka sen takia, että hän on vain niin ylivoimaisen hyvä?
Ja työttömät ovat kouluttamattomia, osaamattomia ja muutenkin huonoja työntekijöitä.
Veikkaanpa, että moni työntekijä ei nykypäivänä pääsisi edes haastatteluun pyrkiessään sinne omaan työtehtäväänsä töihin.
Kommentit (69)
En oo ikinä kuvitellu mitään olevani. Olen hoitanut hommat ja olen onnekas.
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla olisi ravintola, palkkaisitko mieluummin Gordon Ramsayn kaltaisen huippukokin, jolla on vuosikymmenten kokemus, vahva ammattitaito ja konkreettiset näytöt osaamisestaan, vai pitkäaikaistyöttömän kokin, jonka osaamisesta ja ammattitaidosta ei ole vastaavia näyttöjä?
En palkkaisi kumpaakaan. Gordonia siksi, että kulu-/tuottosuhde olisi palkan suhteen pielessä. Pitkäaikaistyötöntä kokkia siksi, ettei välttämättä taitotaso olisi nykypäivän tasolla. Kokiksi palkkaisin paikan tasoon riittävän kompetentin kokin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten just ne joilla ei ole töitä olisi parempia kuin ne joilla on?
Miten just ne, joilla on töitä, olisivat parempia kuin työttömät? Mun kokemusten mukaan heti työsuhteen vakiintuessa alkaa saikuttelu, kiukuttelu, laiskottelu, muutosten vastustaminen ja muu lusmuilu.
Ei työelämässä enää tarvitse olla se äidin vaatima kympintyttö, 6,5 suoritus riittää.
Missä riittää? Kerro heti.
Vierailija kirjoitti:
En ajattele pahaa työttömistä, mutta en myöskään itsestäni. Olen oikeasti hyvä työssäni, ja olen alalla, jolla kokemuksesta on vain hyötyä eli ikääntymistä katsotaan hyvällä.
On paljon aloja joilla asiakkaat tykkäävät enemmän vanhemmista työntekijöistä kuin lähes teineistä. Asiakaspalvelu ja hoitoala erityisesti. Yrittäjät eivät vaan tätä ymmärrä. Vanhemmalla ikäpolvella on rahaa mitä tuhlata mutta he haluavat asiallista palvelua ja omakohtaista kokemusta,eivät hihittelevää teiniä joka ei ymmärrä mitään elämästä eikä vanhemman ihmisen tarpeista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla olisi ravintola, palkkaisitko mieluummin Gordon Ramsayn kaltaisen huippukokin, jolla on vuosikymmenten kokemus, vahva ammattitaito ja konkreettiset näytöt osaamisestaan, vai pitkäaikaistyöttömän kokin, jonka osaamisesta ja ammattitaidosta ei ole vastaavia näyttöjä?
En palkkaisi kumpaakaan. Gordonia siksi, että kulu-/tuottosuhde olisi palkan suhteen pielessä. Pitkäaikaistyötöntä kokkia siksi, ettei välttämättä taitotaso olisi nykypäivän tasolla. Kokiksi palkkaisin paikan tasoon riittävän kompetentin kokin.
Vuodessa unohtaa aivan kaiken tiedon ja taidon kokkaamisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai ihminen, joka on panostanut koulutukseensa, hankkinut hyvät arvosanat, kehittänyt tietoisesti sosiaalisia taitojaan, opetellut verkostoitumaan ja tehnyt pitkäjänteisesti töitä oman osaamisensa eteen, on lähtökohtaisesti paremmassa asemassa työmarkkinoilla kuin ihminen, joka ei ole panostanut näihin asioihin samalla tavalla. Erityisesti silloin kun ihmisellä on konkreettista näyttöä siitä, että hän kuuluu oman alansa parhaisiin erikoisosaajiin niin tottakai tällainen halutaan palkata.
Eli sinä elät juuri sellaisessa harhassa kuin kuvailin.
Ap
Mikä tuossa on nyt sitä harhaa? Jos olet oikeasti alasi parhaimmistoa ja olet tehnyt työssäsi sellaisia tuloksia, että kaikki alan ihmiset tietävät, kuka olet ja mihin pystyt, yritykset pikemminkin kilpailevat sinusta työntekijänä. Sinua voidaan headhuntata suoraan nykyisestä työpaikastasi, eikä sinun tarvitse välttämättä edes itse hakea uusia töitä. Nimesi ja näyttösi puhuvat puolestasi jo ennen kuin olet lähettänyt ensimmäistäkään hakemusta.
Ja työttömät ovat kouluttamattomia, osaamattomia ja muutenkin huonoja työntekijöitä.
No todennäköisesti eivät ainakaan yhtä hyviä kuin se alasi paras. Jos olet esimerkiksi maailmanluokan asianajaja, joka on voittanut merkittäviä oikeusjuttuja ja jonka osaaminen tunnetaan kansainvälisesti, suuret asianajotoimistot voivat kilpailla siitä, että saisivat sinut riveihinsä. Tilanne on aivan erilainen kuin sellaisella juristilla, jolla ei ole vastaavia näyttöjä osaamisestaan. Sama pätee moniin muihinkin aloihin. Jos olet huippuluokan ohjelmistokehittäjä, jonka tekemät ratkaisut ovat tuottaneet yrityksille merkittäviä tuloksia ja jonka maine tunnetaan alalla, työnantajat haluavat ottaa sinuun suoraan yhteyttä ja tarjota työpaikkaa. Pointti on se, että jos olet aidosti alasi kysytyimpiä osaajia, työllistymismahdollisuutesi ovat aivan erilaiset kuin ihmisellä, jolla ei ole vastaavaa osaamista. Se ei tarkoita, että työtön olisi automaattisesti huono työntekijä, mutta huippuosaaminen ja siitä saadut näytöt antavat kiistatta etulyöntiaseman silloin, kun kyseiselle osaamiselle on kysyntää.
Vierailija kirjoitti:
Moni luulee olevansa parempi kuin muut työssä käyvät kollegat etenkin pikkupomot ja esihenkilöt sekä näiden myötäilijät. Oma lukunsa on sitten nämä ketkä haalivat toisten nenän edestä työt eli yksi itsekeskeinen tekee itsestään "parhaan ja tuottoisimman" työntekijän.
Ja ei ole joka kerta niin että paras hakijoista valitaan. Töihin taitaa joskus päästä parhaiten se joka osaa mielistellä, puhuu taidoistaan liioitellusti ja muistuttaa eniten työhaastattelijaa.
Ne jotka ovat helpoiten ohjattavissa.
Vaativimmat projektit osoitetaan aina minulle. Käytäntö on osoittanut sen että kun paska lentää tuulettimeen tai joku tötöilee, niin minut laitetaan pelastamaan tilanne.
Vierailija kirjoitti:
80–90 % ihmisistä arvioi olevansa oman alansa keskitason yläpuolella.
Jokainen pitää itseään himpun verran parempana, ns paremmuusvinouma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla olisi ravintola, palkkaisitko mieluummin Gordon Ramsayn kaltaisen huippukokin, jolla on vuosikymmenten kokemus, vahva ammattitaito ja konkreettiset näytöt osaamisestaan, vai pitkäaikaistyöttömän kokin, jonka osaamisesta ja ammattitaidosta ei ole vastaavia näyttöjä?
En palkkaisi kumpaakaan. Gordonia siksi, että kulu-/tuottosuhde olisi palkan suhteen pielessä. Pitkäaikaistyötöntä kokkia siksi, ettei välttämättä taitotaso olisi nykypäivän tasolla. Kokiksi palkkaisin paikan tasoon riittävän kompetentin kokin.
Vuodessa unohtaa aivan kaiken tiedon ja taidon kokkaamisesta?
En kutsuisi vuoden työttömänä ollutta pitkäaikaistyöttömäksi.
Mut palkattiin loppuvuonna 22 hoitamaan firman hankintoja, koska ne oli päin h elvettiä, minkä seurauksena varastoarvo oli taivaissa=aivan liian suuri. Aloitin työni ja muutaman kuuauden päästä sain kiitosta, että vihdoin oikea määrä tavaraa oikeaan aikaan. Sitten tuli yyteet keväällä 25 ja sain kenkää, koska "ohjelma hoitaa ostot". Hiphei, firma konkursissa kesällä 26.
Enkä nyt kuvittele olleeni korvaamaton tai edes osa ratkaisua, mutta en myöskään merkityksetön. Vältinkö luodin? Todellakin siinä mielessä, että firman sakkaaminen oli kuulemma kamala kokemus työntekijöille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla olisi ravintola, palkkaisitko mieluummin Gordon Ramsayn kaltaisen huippukokin, jolla on vuosikymmenten kokemus, vahva ammattitaito ja konkreettiset näytöt osaamisestaan, vai pitkäaikaistyöttömän kokin, jonka osaamisesta ja ammattitaidosta ei ole vastaavia näyttöjä?
En palkkaisi kumpaakaan. Gordonia siksi, että kulu-/tuottosuhde olisi palkan suhteen pielessä. Pitkäaikaistyötöntä kokkia siksi, ettei välttämättä taitotaso olisi nykypäivän tasolla. Kokiksi palkkaisin paikan tasoon riittävän kompetentin kokin.
Vuodessa unohtaa aivan kaiken tiedon ja taidon kokkaamisesta?
EI välttämättä, mutta jos olet Gordon Ramsayn kaltainen huippuosaaja tuskinpa joudut olemaan sitä vuotta työttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai ihminen, joka on panostanut koulutukseensa, hankkinut hyvät arvosanat, kehittänyt tietoisesti sosiaalisia taitojaan, opetellut verkostoitumaan ja tehnyt pitkäjänteisesti töitä oman osaamisensa eteen, on lähtökohtaisesti paremmassa asemassa työmarkkinoilla kuin ihminen, joka ei ole panostanut näihin asioihin samalla tavalla. Erityisesti silloin kun ihmisellä on konkreettista näyttöä siitä, että hän kuuluu oman alansa parhaisiin erikoisosaajiin niin tottakai tällainen halutaan palkata.
Eli sinä elät juuri sellaisessa harhassa kuin kuvailin.
Ap
Mikä tuossa on nyt sitä harhaa? Jos olet oikeasti alasi parhaimmistoa ja olet tehnyt työssäsi sellaisia tuloksia, että kaikki alan ihmiset tietävät, kuka olet ja mihin pystyt, yritykset pikemminkin kilpailevat sinusta työntekijänä. Sinua voidaan headhuntata suoraan nykyisestä työpaikastasi, eikä sinun tarvitse välttämättä edes itse hakea uusia töitä. Nimesi ja näyttösi puhuvat puolestasi jo ennen kuin olet lähettänyt ensimmäistäkään hakemusta.
No, suurin osa meistä on ihan tavallisia duunareita nykyään. Maistereita pidettiin joskus hyvinkin kouluttautuneita, mutta nykyään se ei riitä mihinkään. Vuosikausien ylikouluttautuminen johtanut surkuhupaisesti huonoon ammattitaitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai ihminen, joka on panostanut koulutukseensa, hankkinut hyvät arvosanat, kehittänyt tietoisesti sosiaalisia taitojaan, opetellut verkostoitumaan ja tehnyt pitkäjänteisesti töitä oman osaamisensa eteen, on lähtökohtaisesti paremmassa asemassa työmarkkinoilla kuin ihminen, joka ei ole panostanut näihin asioihin samalla tavalla. Erityisesti silloin kun ihmisellä on konkreettista näyttöä siitä, että hän kuuluu oman alansa parhaisiin erikoisosaajiin niin tottakai tällainen halutaan palkata.
Eli sinä elät juuri sellaisessa harhassa kuin kuvailin.
Ap
Mikä tuossa on nyt sitä harhaa? Jos olet oikeasti alasi parhaimmistoa ja olet tehnyt työssäsi sellaisia tuloksia, että kaikki alan ihmiset tietävät, kuka olet ja mihin pystyt, yritykset pikemminkin kilpailevat sinusta työntekijänä. Sinua voidaan headhuntata suoraan nykyisestä työpaikastasi, eikä sinun tarvitse välttämättä edes itse hakea uusia töitä. Nimesi ja näyttösi puhuvat puolestasi jo ennen kuin olet lähettänyt ensimmäistäkään hakemusta.
Riippuuhan se nyt alasta, täysin. "Kaikki alan ihmiset tietävät", menikö nyt liioittelun puolelle. Jos ajatellaan että olet vaikka huippuope, ei sinua silti kaikki n. 40 000 muuta opea tunne.
Vähän lapsellista verrata kaikkia aloja omaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai ihminen, joka on panostanut koulutukseensa, hankkinut hyvät arvosanat, kehittänyt tietoisesti sosiaalisia taitojaan, opetellut verkostoitumaan ja tehnyt pitkäjänteisesti töitä oman osaamisensa eteen, on lähtökohtaisesti paremmassa asemassa työmarkkinoilla kuin ihminen, joka ei ole panostanut näihin asioihin samalla tavalla. Erityisesti silloin kun ihmisellä on konkreettista näyttöä siitä, että hän kuuluu oman alansa parhaisiin erikoisosaajiin niin tottakai tällainen halutaan palkata.
Eli sinä elät juuri sellaisessa harhassa kuin kuvailin.
Ap
Mikä tuossa on nyt sitä harhaa? Jos olet oikeasti alasi parhaimmistoa ja olet tehnyt työssäsi sellaisia tuloksia, että kaikki alan ihmiset tietävät, kuka olet ja mihin pystyt, yritykset pikemminkin kilpailevat sinusta työntekijänä. Sinua voidaan headhuntata suoraan nykyisestä työpaikastasi, eikä sinun tarvitse välttämättä edes itse hakea uusia töitä. Nimesi ja näyttösi puhuvat puolestasi jo ennen kuin olet lähettänyt ensimmäistäkään hakemusta.
No, suurin osa meistä on ihan tavallisia duunareita nykyään. Maistereita pidettiin joskus hyvinkin kouluttautuneita, mutta nykyään se ei riitä mihinkään. Vuosikausien ylikouluttautuminen johtanut surkuhupaisesti huonoon ammattitaitoon.
Yhteiskunnan koulutusinto ei suinkaan johdu siitä, ettei maailmasta löytyisi tekemätöntä työtä, jota kuka tahansa pystyisi tekemään. Ja vielä vähemmän siitä, että akateemisista lässyttäjistä olisi pulaa. Työhaluiset ihmiset ovat ilman työtä siksi, että nykyisessä järjestelmässä vain pääoma voi työllistää. Ja suurpääomallehan menee nykyään sitä paremmin mitä vähemmän se työllistää ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla olisi ravintola, palkkaisitko mieluummin Gordon Ramsayn kaltaisen huippukokin, jolla on vuosikymmenten kokemus, vahva ammattitaito ja konkreettiset näytöt osaamisestaan, vai pitkäaikaistyöttömän kokin, jonka osaamisesta ja ammattitaidosta ei ole vastaavia näyttöjä?
En palkkaisi kumpaakaan. Gordonia siksi, että kulu-/tuottosuhde olisi palkan suhteen pielessä. Pitkäaikaistyötöntä kokkia siksi, ettei välttämättä taitotaso olisi nykypäivän tasolla. Kokiksi palkkaisin paikan tasoon riittävän kompetentin kokin.
Vuodessa unohtaa aivan kaiken tiedon ja taidon kokkaamisesta?
EI välttämättä, mutta jos olet Gordon Ramsayn kaltainen huippuosaaja tuskinpa joudut olemaan sitä vuotta työttömänä.
Itse en palkkaisi, mutta ehkä aina löytyy riskeistä, draamasta ja hyötymismahdollisisuuksista pitäviä ihmisiä ja hänkin saisi töitä.
Työpaikkani saamisessa on ollut onnea matkassa, ehkä vähän myös suhteita. Tulen suvusta, jossa oli jo hyväksi todettuja työntekijöitä.
Minun täytyi täyttää suuret saappaat. Olin ahkera ja kehityskelpoinen. Omalla tavallani myös älykäs. Minulla on myös erinomaiset kädentaidot ja kykenen pitkäjänteiseen, tarkkaan työskentelyyn.
Olin hyvä työssäni. Nyt olen jo eläkkeellä. Seuraajani ei pystynyt tekemään työtäni ja hänet siirrettiin nopeasti toisiin tehtäviin. Työtehtäviäni lopetettiin kokonaan, koska niihin ei enää ollut osaajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla olisi ravintola, palkkaisitko mieluummin Gordon Ramsayn kaltaisen huippukokin, jolla on vuosikymmenten kokemus, vahva ammattitaito ja konkreettiset näytöt osaamisestaan, vai pitkäaikaistyöttömän kokin, jonka osaamisesta ja ammattitaidosta ei ole vastaavia näyttöjä?
Voi olla maailman paras kokki, mutta jos on niin ikävä luonne kuin telkkarista välittyy, niin kuka ikinä ottaisi töihin?
No aika moni varsin maineikas yhtiö on halukas yhteistöihin hänen kanssaan. Ramsayn yhteistyökumppaneita ovat olleet muun muassa Caesars Entertainment, Lion Capital, HexClad, PepsiCo ja Rangers FC. Yhteistyöt ulottuvat ravintolaliiketoiminnan laajentamisesta keittiövälineisiin, tuotemarkkinointiin ja stadionravintoloihin.
Kyllä meidän suku on parempi kuin muiden, ja siksi meillä onkin vain omaa sukua töissä, eikä mitään ikuisia opiskelijamaistereita!
Kaikkihan ovat omasta mielestään keskimääräistä älykkäämpiä, parempia kuskeja ja ikäistään nuoremman näköisiä.