Kuinka moni työssäkäyvä ajattelee, että hänellä on työpaikka sen takia, että hän on vain niin ylivoimaisen hyvä?
Ja työttömät ovat kouluttamattomia, osaamattomia ja muutenkin huonoja työntekijöitä.
Veikkaanpa, että moni työntekijä ei nykypäivänä pääsisi edes haastatteluun pyrkiessään sinne omaan työtehtäväänsä töihin.
Kommentit (69)
80–90 % ihmisistä arvioi olevansa oman alansa keskitason yläpuolella.
En ehkä ylivoimaisen hyvä, mutta hakijoista paras, kun ottivat minut. Olen työssä ollessani kouluttautunut lisää ja hankkinut erityisosaamista, joten olisin ehkä nyt ylivoimaisen hyvä.
Vierailija kirjoitti:
En ehkä ylivoimaisen hyvä, mutta hakijoista paras, kun ottivat minut. Olen työssä ollessani kouluttautunut lisää ja hankkinut erityisosaamista, joten olisin ehkä nyt ylivoimaisen hyvä.
Jep. Jos on haun kautta valittu, niin on jollei paras niin vähintään sopivin saatavilla olleista.
Ihmisillä on taipumus yliarvioida omat kykynsä. Erityisesti vähän kokemusta tai osaamista omaavat saattavat pitää itseään virheellisesti
ylivoimaisen hyvinä.
Vierailija kirjoitti:
80–90 % ihmisistä arvioi olevansa oman alansa keskitason yläpuolella.
Sen kyllä huomaa, uhkaillaan irtisanoutumisella kun työnantaja määrää lähitöihin, sitten vaikenevat kun huomaavat ettei työnantajaa kiinnosta
Mulla on työpaikka, koska tunsin rekrytoijan. En häpeä tätä, vaan olen kiitollinen siitä.
Vierailija kirjoitti:
En kuvittele olevani ylivoimaisen hyvä, mutta riittävä omaan pestiini.
M60
Suurin osa suomalaisista kokee työssään pärjäämisen ja osaamisen riittäväksi, mutta taustalla vaikuttaa vahvasti pragmaattisuus. Töissä käydään palkan, hyvän työyhteisön ja perusonnistumisten vuoksi, ei niinkään ylivertaisuuden tunteen ajamana.
Miten just ne joilla ei ole töitä olisi parempia kuin ne joilla on?
No, erittäin yleinen ilmiö on se, että työntekijä ajattelee olevansa työpaikallaan vain hyvän tuurin takia ja sitten he kalastelevat kehuja, kuinka he eivät osaa mitään ja ovat huonoja.
En kuvittele olevani parempi kuin joku työtön. Olen valmistunut alaltani kahdesta eri tutkinnosta huippuarvosanoin ja minulla on alalta laaja työkokemus yli 30 vuodelta. Koska olen reilusti yli 50-vuotias, laitetaan tarvittaessa minut töistä pihalle ensimmäisten joukossa ja uutta työtä en niin vain tule saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuvittele olevani ylivoimaisen hyvä, mutta riittävä omaan pestiini.
M60
Suurin osa suomalaisista kokee työssään pärjäämisen ja osaamisen riittäväksi, mutta taustalla vaikuttaa vahvasti pragmaattisuus. Töissä käydään palkan, hyvän työyhteisön ja perusonnistumisten vuoksi, ei niinkään ylivertaisuuden tunteen ajamana.
Minun tonttini ei ole rivityöntekijä, joten väitän, ettei minua siihen olisi valittu saati että olisin saanut paikkani pitää jollen olisi riittävän kompetentti siihen.
M60
Oikeasti "ylivoimaisia" on varmaan alle prosentti. Loput niin uskovat vain tavallistakin harhaisempia.
Vierailija kirjoitti:
No, erittäin yleinen ilmiö on se, että työntekijä ajattelee olevansa työpaikallaan vain hyvän tuurin takia ja sitten he kalastelevat kehuja, kuinka he eivät osaa mitään ja ovat huonoja.
Työelämästä löytyy molemmat narsismin ääripäät.
Vierailija kirjoitti:
Miten just ne joilla ei ole töitä olisi parempia kuin ne joilla on?
Miten just ne, joilla on töitä, olisivat parempia kuin työttömät? Mun kokemusten mukaan heti työsuhteen vakiintuessa alkaa saikuttelu, kiukuttelu, laiskottelu, muutosten vastustaminen ja muu lusmuilu.
Tottakai ihminen, joka on panostanut koulutukseensa, hankkinut hyvät arvosanat, kehittänyt tietoisesti sosiaalisia taitojaan, opetellut verkostoitumaan ja tehnyt pitkäjänteisesti töitä oman osaamisensa eteen, on lähtökohtaisesti paremmassa asemassa työmarkkinoilla kuin ihminen, joka ei ole panostanut näihin asioihin samalla tavalla. Erityisesti silloin kun ihmisellä on konkreettista näyttöä siitä, että hän kuuluu oman alansa parhaisiin erikoisosaajiin niin tottakai tällainen halutaan palkata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten just ne joilla ei ole töitä olisi parempia kuin ne joilla on?
Miten just ne, joilla on töitä, olisivat parempia kuin työttömät? Mun kokemusten mukaan heti työsuhteen vakiintuessa alkaa saikuttelu, kiukuttelu, laiskottelu, muutosten vastustaminen ja muu lusmuilu.
Ei työelämässä enää tarvitse olla se äidin vaatima kympintyttö, 6,5 suoritus riittää.
En tiedä muista mutta minä en todellakaan ajattele niin. Ajattelen melkeinpä päinvastoin että olen huono tai en ainakaan riittävän hyvä ja työnantaja löytäisi helposti paremmankin.
Muistan monta keskustelua täältä palstalta, joissa naiset väittävät että he ovat käytännössä yrityksessään korvaamattomia.
En kuvittele olevani ylivoimaisen hyvä, mutta riittävä omaan pestiini.
M60