Vähemmän yleiset vaihdevuosioireet.

Vierailija kirjoitti:

Korvakäytävien kutina, savukinkun ja tupakan hajun ilmaantuminen nenään yöllä, että siihen herää (vaikkei kukaan ikinä ole polttanutkaan lähimain), herkkäunisuus ja kello viiden kerho aamuöisin, sydän hakkaa kuin lampaan saparo, järkyttävä hiki ennen menkkoja (joka loppuu sitten ku seinään kun menkat tulee), menkat vuotaa seitsemän päivää kun Niagaran putous ja koko ympäristö veressä, mitkään suojat ei enää tahdo riittää, voimakas pahoinvointi ennen ja menkkojen aikaan, vatsa turpoaa kuin olis 9 kuulla raskaana ja painaa keuhkoja niin että ahdistaa henkeä ennen. Välillä voimakas kuolemanpelko vaikkei koskaan ole ollut mielessä sen suuntaista. Ja nämä on vissiin vasta ne esivaihevuosioireet? Kaikki on tullut kerta rysäyksellä.

Tää kinkku ja tupakka tulee luultavasti jostain hormonista, mikä puskee ihon läpi nukkuessa. Aamulla ei haise missään. 

Muuten voi haista oudosti kuin jollekin lääkkeelle. Hormonia sekin. 

En tiedä johtuuko tämä esivaihdevuosista vai mistä, mutta kaikki tekeminen on muuttunut viime vuosina miltei ylitsepääsemättömäksi. En saa leikattua nurmikkoa, vaikka se olematon pieni läntti. En jaksa imuroida, tiskata, en siivota mitään ylipäätään. En saa mistää tällaisesta mitään iloa. Asioiden hoitaminen ei etene. Tulee tunne, että jätän vaan laskutkin maksamatta, koska ei kiinosta. Mieskin lähti, kun muutuin niin välinpitämättömäksi. 

N. 55

Voi apua.. aloittakaa hyvät naiset vaihdevuosihormonikorvaushoito, niin ei tarvitse kärsiä oudoista vaivoista.

Itse en kärsi mistään em. vaivoista korvaushoidon ansiosta. Päinvastoin, olen fyysisesti vahvempi kuin koskaan. Käyn salilla neljästi viikossa + muu liikunta, jaksan vetää leukoja ja tehdä etunojapunnerruksia enemmän kuin koskaan aiemmin.

Jossakin vaiheessa luulin, että hormonikorvaushoito olisi hyvä lopettaa mahd. pian ja yritinkin sitä, mutta mulla alkoi hirveät joka paikan säryt ettei pystynyt. Sittemmin tulinkin tietoiseksi siitä, että vallalla on edelleen vanhentunutta tietoa vaihdevuosihormonikorvaushoidoista. Joten 59v iästä huolimatta aion jatkaa korvaushoitoa niin kauan kuin minulle niitä suositellaan.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä johtuuko tämä esivaihdevuosista vai mistä, mutta kaikki tekeminen on muuttunut viime vuosina miltei ylitsepääsemättömäksi. En saa leikattua nurmikkoa, vaikka se olematon pieni läntti. En jaksa imuroida, tiskata, en siivota mitään ylipäätään. En saa mistää tällaisesta mitään iloa. Asioiden hoitaminen ei etene. Tulee tunne, että jätän vaan laskutkin maksamatta, koska ei kiinosta. Mieskin lähti, kun muutuin niin välinpitämättömäksi. 

N. 55

Saman ikäinen ja samoja fiiliksiä. Ihmettelen mihin se tehopakkaus katosi. Teen kyllä asioita, mutta joudun pakottamaan itseni. Keskittymiskyky on myös kadonnut. Olen menossa tekemään jotain ja havahdun, että puuhastelen ihan jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Voi apua.. aloittakaa hyvät naiset vaihdevuosihormonikorvaushoito, niin ei tarvitse kärsiä oudoista vaivoista.

Itse en kärsi mistään em. vaivoista korvaushoidon ansiosta. Päinvastoin, olen fyysisesti vahvempi kuin koskaan. Käyn salilla neljästi viikossa + muu liikunta, jaksan vetää leukoja ja tehdä etunojapunnerruksia enemmän kuin koskaan aiemmin.

Jossakin vaiheessa luulin, että hormonikorvaushoito olisi hyvä lopettaa mahd. pian ja yritinkin sitä, mutta mulla alkoi hirveät joka paikan säryt ettei pystynyt. Sittemmin tulinkin tietoiseksi siitä, että vallalla on edelleen vanhentunutta tietoa vaihdevuosihormonikorvaushoidoista. Joten 59v iästä huolimatta aion jatkaa korvaushoitoa niin kauan kuin minulle niitä suositellaan.

Minkä ikäisenä aloitit? 

Mulla on viimeisen 5 v sisään olleet kaikki mahdolliset VV-oireet tyypillisistä epätyypillisiin. Uusimpana ovat harmaat hiukset, joita alkoi ilmestyä tänä vuonna.

Oon vasta 36 ja suvussa ei ole ketään, jolla olisi alkanut edes perimenopaussi tässä iässä. Päin vastoin: naisilla on alkaneet vaihdevuodet vasta reilusti yli 50-v.

Jonotan nyt polille tutkimuksiin. On sellainen olo, että tässäkö tämä elämä nyt sitten oli. Vanhenen ennen aikojani.

Ennen oli helppo laihduttaa. Ihan äkisti se vaan muuttui ilm.mahdottomaksi. Esim ennen; Yllättäen jokin tilaisuus tulossa ja paremmat housut armotta liian pienet. 2 viikkoa keventelyä ja pitänyt ostaa jo numeroa pienemmät housut, ettei lökötä pussina. Nyt en saa edes puolessa vuodessa mitään pois. Aamuisin peilistä katsoo turvonnut keho. Hormoniheittelyt alkoi 50 vuotiaana ja siitä noin 2v päästä alkoi tämä käsittämätön lihominen, vaikka makeanhimo hävisi samoihin aikoihin täysin. Tässä jos tässä söisin entiseen tapaan suklaata tai kermaherkkuja, niin en pääsisi kuukauden päästä sängystä ylös. 

N.56

Tämän ketjun luettuani lähinnä kuvottaa se, että kaikki tämä ei muka vaikuta työkykyyn. Sankarillisesti vedetään tuolla samaa suoritusta kuin aina, fyysisiä ja psyykkisiä oireita vastaan taistellen, unettomina, kivulloisina, aivosumussa ja verta vuotaen. Good times.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun luettuani lähinnä kuvottaa se, että kaikki tämä ei muka vaikuta työkykyyn. Sankarillisesti vedetään tuolla samaa suoritusta kuin aina, fyysisiä ja psyykkisiä oireita vastaan taistellen, unettomina, kivulloisina, aivosumussa ja verta vuotaen. Good times.

Ja monessa yrityksessä kuulemma "naisten vaivat" eivät kuulu työterveyteen 🙄

Kannattaa muistaa, että vakavimmat oireet tapahtuvat verisuonissa ja luustossa. Hormonikorvaushoito suojaa niitä, joten sitä pitäisi käyttää, vaikka arjessa tuntuvia oireita ei olisikaan. 

Lisääntyneet virtsatieinfektiot ovat myös vv-oire. Niiltä suojaa paikallinen estrogeenivoide vulvaan ja emättimeen. Paikallinen estrogeeni on muutenkin ihan ehdoton. Vaikka juuri nyt ei tuntuisi oireita, emättimen atrofia voi edetä pitkälle ja päästä pahaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun luettuani lähinnä kuvottaa se, että kaikki tämä ei muka vaikuta työkykyyn. Sankarillisesti vedetään tuolla samaa suoritusta kuin aina, fyysisiä ja psyykkisiä oireita vastaan taistellen, unettomina, kivulloisina, aivosumussa ja verta vuotaen. Good times.

Ja monessa yrityksessä kuulemma "naisten vaivat" eivät kuulu työterveyteen 🙄

Hyvin, hyvin monessa työpaikassa työterveyssopimus sulkee pois kaiken gynekologian. Pyörittelin noita aikanaan työkseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun luettuani lähinnä kuvottaa se, että kaikki tämä ei muka vaikuta työkykyyn. Sankarillisesti vedetään tuolla samaa suoritusta kuin aina, fyysisiä ja psyykkisiä oireita vastaan taistellen, unettomina, kivulloisina, aivosumussa ja verta vuotaen. Good times.

Ja monessa yrityksessä kuulemma "naisten vaivat" eivät kuulu työterveyteen 🙄

Hyvin, hyvin monessa työpaikassa työterveyssopimus sulkee pois kaiken gynekologian. Pyörittelin noita aikanaan työkseni.

Ex työnantajani kustansi gynekäynnit kerran vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Raivo. Ja tarkoitan sitä mielentilaa, missä päänsisäinen berserkki karjuu kaikilla voimillaan, pistää samalla kirveellä paikkoja palasiksi ja työntää mulkummat kanssaeläjät rappuja alas. Tätä joutui oikein tosissaan pidättelemään, pahimmillaan vartti kerrallaan, ja se näkyi myös verenpainemittarissa. Kovia kortisoniannoksia syöneet saattavat tunnistaa moodin. Se helpotti lopulta hormonikorvauksen myötä, mutta pitkältä sai kaivaa englanninkielisiä artikkeleita, joissa kerrottiin, mistä on kyse. Suomenkielisissä (kevyissä)hän puhutaan sievästi "mielialamuutoksista" ja "itkuisuudesta". Ihan kiva niille, jotka saavat sen sijaan murhanhimon. (Mekanismi yksinkertaisesti: heittelehtivät estrogeenitasot vaikuttavat mantelitumakkeeseen, joka vastaa fight or flight -reaktiosta. Kumpi puoli näistä voittaa johtaa sitten siihen tuleeko kyyneleitä vai hampaidenkiristelyä.

Mä olen ollut sellaisessa mielentilassa, jossa on t*pettu ihmisiä. Se on oikeasti pelottavaa. Olin lähellä psykoosia. Olisin kyennyt listimään sen ihmisen, johon luotin mutta joka lopulta kiskoi mut ja perheeni taloudelliseen helvettiin.

Vierailija kirjoitti:

Voi apua.. aloittakaa hyvät naiset vaihdevuosihormonikorvaushoito, niin ei tarvitse kärsiä oudoista vaivoista.

Itse en kärsi mistään em. vaivoista korvaushoidon ansiosta. Päinvastoin, olen fyysisesti vahvempi kuin koskaan. Käyn salilla neljästi viikossa + muu liikunta, jaksan vetää leukoja ja tehdä etunojapunnerruksia enemmän kuin koskaan aiemmin.

Jossakin vaiheessa luulin, että hormonikorvaushoito olisi hyvä lopettaa mahd. pian ja yritinkin sitä, mutta mulla alkoi hirveät joka paikan säryt ettei pystynyt. Sittemmin tulinkin tietoiseksi siitä, että vallalla on edelleen vanhentunutta tietoa vaihdevuosihormonikorvaushoidoista. Joten 59v iästä huolimatta aion jatkaa korvaushoitoa niin kauan kuin minulle niitä suositellaan.

Olen käyttänyt hormonikorvaushoitoa jo vuosien ajan, mutta se ei poista kaikkia oireita. Suurempi annostus aiheutti päänsärkyä ym. sivuvaikutuksia ja pahensi migreeniä.

Äidillä, tädillä ja mummolla kuumat aallot ym. oireet kesti yli 70v ikään saakka. 

(Se joka kommentoi aiemmin, että yöllä on kuuma ja päivällä kylmä.)

Yksi partakarva kasvaa leuassa. Pitää aina tarkkailla ja nyppästä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 40 ja pelottaa älyttömästi lähestyvät vaihdevuodet.

Miksi alapeukutettu?

Vierailija kirjoitti:

Voimakkaan hajuinen kainalohiki ajoittain.

Jep. Ei ole ketunhäntää kainalossa vaan katkusta päätellen koko raato. Kummassakin omansa.

Väsymyksen vastapainoksi voi saada mahtavia energiapiikkejä. Jaksaa mitä vain!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korvakäytävien kutina, savukinkun ja tupakan hajun ilmaantuminen nenään yöllä, että siihen herää (vaikkei kukaan ikinä ole polttanutkaan lähimain), herkkäunisuus ja kello viiden kerho aamuöisin, sydän hakkaa kuin lampaan saparo, järkyttävä hiki ennen menkkoja (joka loppuu sitten ku seinään kun menkat tulee), menkat vuotaa seitsemän päivää kun Niagaran putous ja koko ympäristö veressä, mitkään suojat ei enää tahdo riittää, voimakas pahoinvointi ennen ja menkkojen aikaan, vatsa turpoaa kuin olis 9 kuulla raskaana ja painaa keuhkoja niin että ahdistaa henkeä ennen. Välillä voimakas kuolemanpelko vaikkei koskaan ole ollut mielessä sen suuntaista. Ja nämä on vissiin vasta ne esivaihevuosioireet? Kaikki on tullut kerta rysäyksellä.

Mietityttää, että mitkä ovat sitten varsinaiset vaihdevuosioireet jos nämä ovat esivaihdevuosioireita? Minusta hormonaaliset heittelyt ovat juuri niitä vaihdevuosioireita, en ymmärrä tuota esivaihdevuosi-termiä. Kun kuukautiset loppuu, niin sittenhän on menopaussi. Onko ne sitten ne vaihdevuodet?

Nimenomaan pahimmat oireet ovat 1-2 v ennen menkkojen loppua eli keskimäärin 49-50 vuotiaana.  Osa voi kutsua niitä esivaihdeoireiksi ja osa iha vv-oireiksi. Kuinka vaan.  Jos kuukautiset loppuvat 52v niin monella on esim 55-vuotiaana jo helpompaa kun keho tottunut. 

Mulla loppui kuukautiset 50-vuotiaana ja sitä ennen ei ollut muuta kuin älytön hikoilu muutaman viikon ajan. Nyt 56-vuotiaana on ollut tärinäkohtauksia joille ei löytynyt syytä, jalkojen nivelet särkee mutta kuvissa ei näy vikaa, korvakäytävät kutiaa, pakko-oireita jotka alkaa haitata elämää. Yksikään lääkäri ei ole ehdottanut vaihdevuosia syyksi. En tosin ole itsekään ehdottanut, mutta en olekaan lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Raivo. Ja tarkoitan sitä mielentilaa, missä päänsisäinen berserkki karjuu kaikilla voimillaan, pistää samalla kirveellä paikkoja palasiksi ja työntää mulkummat kanssaeläjät rappuja alas. Tätä joutui oikein tosissaan pidättelemään, pahimmillaan vartti kerrallaan, ja se näkyi myös verenpainemittarissa. Kovia kortisoniannoksia syöneet saattavat tunnistaa moodin. Se helpotti lopulta hormonikorvauksen myötä, mutta pitkältä sai kaivaa englanninkielisiä artikkeleita, joissa kerrottiin, mistä on kyse. Suomenkielisissä (kevyissä)hän puhutaan sievästi "mielialamuutoksista" ja "itkuisuudesta". Ihan kiva niille, jotka saavat sen sijaan murhanhimon. (Mekanismi yksinkertaisesti: heittelehtivät estrogeenitasot vaikuttavat mantelitumakkeeseen, joka vastaa fight or flight -reaktiosta. Kumpi puoli näistä voittaa johtaa sitten siihen tuleeko kyyneleitä vai hampaidenkiristelyä.

Kyllä. Kiitos tästä tekstistä. En ole aiemmin tavannut toista murhanhimoista vaihdevuotista. Onneksi sain muutamia vuosia sitten hormonikorvaushoidon. On paljon mahdollista, että siitä syystä on säästynyt ihmisiä.