Lue keskustelun säännöt.
Psykologi Lewis Turman teki 100 vuotta sitten kuuluisan pitkittäistutkimuksen, jossa tarkasteli 1500 huippuälykkään lapsen elämää ja
07.10.2026 |
saavutuksia elämässään. Yksikään näistä huippuälykkäistä lapsista ei saanut aikaan mitään merkittävää elämänsä aikana, mutta 2 lasta, joiden älykkyysosamäärä ei riittänyt pitkittäistutkimuksen otokseen, voittivat aikuisena fysiikan Nobelin. Toinen näistä oli transistorin keksijä William Shockley.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ja kun rikastuneita yrittäjiä tarkastellaan - eli raha otetaan menestyksen mittariksi - niin ihan keskivertoälykkäitä he ovat. Heillä on vain kaikki tarvittava; ideointi-, tulevaisuudenluku-, vuotovaikutus- ja toimeenpanotaidot. Älykkyys ei auta, jos ei osaa kääriä hihojaan.
Kun oikeasti rikastuneita (eli ei keskiluokkaisia, mitä täällä monesti erehdytään luulemaan rikkaudeksi) tarkastellaan, heillä on pääsääntöisesti jo valmiiksi varakkaat taustat ja siksi valmiit verkostot ja riittävä pääoma aloittamaan yritystoimintansa menestykseen riittävällä volyymilla.
Raha tietty tulee rahan luo, mutta ei ole välttämätöntä. Hyvälle idealle löytyy aina rahoittajia. Eikä yrittäjän ei kannata kantaa riskiä yksin.
Nimen omaa näin ei ole. Hyvälle idealle ei löydy rahoittajaa, mikäli tämä hyvä uhkaa jo menestyneiden rikastumista entisestään. Parhaiten tämän näkee siitä, kuinka meillä on loistavia ideoita ja jo melko pitkällä olevia mallinuksia kannattavasta uusiutuvasta energiasta, mutta yksikään näistä ei pääse kunnolliseen tuotekehitysvaiheeseen rahoituksen puutteen takia. Pahimmillaan osa näistä hyvän idean ja sitä eteen päin vieneistä henkilöistä on päätynyt itsemurhaan ampumalla itseään selkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisempi tutkimus on mielestäni Nasan tutkimus huippuälykkäistä lapsista. Tarkasteluryhmäksi otettiin 3-vuotiaat ja heistä ylivoimaisesti suurin osa omasi huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä. Samaa ryhmää tutkittiin muutaman vuoden välein ja koko ajan huippuälykkyyden piirteitä esiintyi harvemmalla lapsella. Ensimmäinen suoranainen romahdus tapahtui lapsien aloitettua koulut. Mitä pidemmälle nämä lapset kävivät koulua, sitä enemmän heidän huippuälykkyyden piirteet katosivat, kunnes huippuälykkyyden piirteitä omaavia lapsia oli ryhmässä suunnilleen saman verran mikä huippuälykkäiden osuus väestössä keskimäärin on.
Tämä johtuu siitä, että yhteiskuntarakenteemme suosivat älyn sijasta tottelevaisuutta ja alistuvaisuutta. Eli ihminen, joka suorituu hänelle annetuista tehtävistä niitä kyseenalaistamatta, on jokaiselle meille luotu odotusarvo. Oikea älykkyys taas esiintyy luovuutena, uteliaisuutena ja kyseenalaistamisena, jotka eivät ole haluttuja piirteitä, kuin pienelle osalle ihmisistä. He ovat ne meille suunnatut sirkushuvit.
Tuo on outoa. Miten jotain pysyvää pystyy poiskasvattamaan? Jos älykkyys ei ole pysyvä ominaisuus, niin pitäisikö älykkyyden mittareita muutta?
Eivät olleet huippuälykkäitä, vaan kypsempiä kolmivuotiaina kuin ikätoverinsa. Eivät he "poiskasvaneet" älykkyydestään, he vaan saavuttivat huippunsa aikaisemmin ja "tavalliset" lapset ottivat kiinni.
No tuotahan tapahtuu ihan arkielämässäkin. Esim. Ei aikaisin puhumaan tai lukemaan oppiminen takaa yhtään mitään elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ja kun rikastuneita yrittäjiä tarkastellaan - eli raha otetaan menestyksen mittariksi - niin ihan keskivertoälykkäitä he ovat. Heillä on vain kaikki tarvittava; ideointi-, tulevaisuudenluku-, vuotovaikutus- ja toimeenpanotaidot. Älykkyys ei auta, jos ei osaa kääriä hihojaan.
Kun oikeasti rikastuneita (eli ei keskiluokkaisia, mitä täällä monesti erehdytään luulemaan rikkaudeksi) tarkastellaan, heillä on pääsääntöisesti jo valmiiksi varakkaat taustat ja siksi valmiit verkostot ja riittävä pääoma aloittamaan yritystoimintansa menestykseen riittävällä volyymilla.
Raha tietty tulee rahan luo, mutta ei ole välttämätöntä. Hyvälle idealle löytyy aina rahoittajia. Eikä yrittäjän ei kannata kantaa riskiä yksin.
Nimen omaa näin ei ole. Hyvälle idealle ei löydy rahoittajaa, mikäli tämä hyvä uhkaa jo menestyneiden rikastumista entisestään. Parhaiten tämän näkee siitä, kuinka meillä on loistavia ideoita ja jo melko pitkällä olevia mallinuksia kannattavasta uusiutuvasta energiasta, mutta yksikään näistä ei pääse kunnolliseen tuotekehitysvaiheeseen rahoituksen puutteen takia. Pahimmillaan osa näistä hyvän idean ja sitä eteen päin vieneistä henkilöistä on päätynyt itsemurhaan ampumalla itseään selkään.
Niin, koska hyvä idea on haluttava, toteutettava ja taloudellisesti kannattava. Pelkkä haluttava idea ei riitä rahoituksen saamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ja kun rikastuneita yrittäjiä tarkastellaan - eli raha otetaan menestyksen mittariksi - niin ihan keskivertoälykkäitä he ovat. Heillä on vain kaikki tarvittava; ideointi-, tulevaisuudenluku-, vuotovaikutus- ja toimeenpanotaidot. Älykkyys ei auta, jos ei osaa kääriä hihojaan.
Usein noissa korostuu puhdas tuuri, eli oikeassa paikassa oikeaan aikaan, jonka alkuun mahdollistaa sponsorit, eli hyvävaraiset vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisempi tutkimus on mielestäni Nasan tutkimus huippuälykkäistä lapsista. Tarkasteluryhmäksi otettiin 3-vuotiaat ja heistä ylivoimaisesti suurin osa omasi huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä. Samaa ryhmää tutkittiin muutaman vuoden välein ja koko ajan huippuälykkyyden piirteitä esiintyi harvemmalla lapsella. Ensimmäinen suoranainen romahdus tapahtui lapsien aloitettua koulut. Mitä pidemmälle nämä lapset kävivät koulua, sitä enemmän heidän huippuälykkyyden piirteet katosivat, kunnes huippuälykkyyden piirteitä omaavia lapsia oli ryhmässä suunnilleen saman verran mikä huippuälykkäiden osuus väestössä keskimäärin on.
Tämä johtuu siitä, että yhteiskuntarakenteemme suosivat älyn sijasta tottelevaisuutta ja alistuvaisuutta. Eli ihminen, joka suorituu hänelle annetuista tehtävistä niitä kyseenalaistamatta, on jokaiselle meille luotu odotusarvo. Oikea älykkyys taas esiintyy luovuutena, uteliaisuutena ja kyseenalaistamisena, jotka eivät ole haluttuja piirteitä, kuin pienelle osalle ihmisistä. He ovat ne meille suunnatut sirkushuvit.
Tuo on outoa. Miten jotain pysyvää pystyy poiskasvattamaan? Jos älykkyys ei ole pysyvä ominaisuus, niin pitäisikö älykkyyden mittareita muutta?
Älykkyyteen vaikuttaa toki geenit ja paljonkin, mutta se ei tarkoita sitä, että lapselle on syntymässä annettu joku tietty älykkyysosamäärä, joka pysyy vakiona koko elämän. Kasvuolosuhteet vaikuttaa paljon; miten paljon saa virikkeitä, kärsiikö lapsi kasvaessaan voimakkaasta stressistä, ja ruoan saatavuus ja laatukin merkitsee. Jos lapsi kärsii nälkää aivojen kasvuvaiheessa, sillä voi olla iso laskeva vaikutus aivojen toimintaan. Pohjois- ja Etelä-Korea ovat tästä kuuluisa esimerkki. Sama kansa, mutta pohjoisessa ihmiset ovat paitsi lyhyempiä niin ÄO tuloksiltaan huomattavasti matalammalla, mikä ei ole ihme, koska maassa on ollut vakavia nälänhätiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
William Shockley, siis jätettiinkö hänet pois tutkimuksesta vai eikö tutkija edes tiennyt hänen olemassa olostaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ja kun rikastuneita yrittäjiä tarkastellaan - eli raha otetaan menestyksen mittariksi - niin ihan keskivertoälykkäitä he ovat. Heillä on vain kaikki tarvittava; ideointi-, tulevaisuudenluku-, vuotovaikutus- ja toimeenpanotaidot. Älykkyys ei auta, jos ei osaa kääriä hihojaan.
Kun oikeasti rikastuneita (eli ei keskiluokkaisia, mitä täällä monesti erehdytään luulemaan rikkaudeksi) tarkastellaan, heillä on pääsääntöisesti jo valmiiksi varakkaat taustat ja siksi valmiit verkostot ja riittävä pääoma aloittamaan yritystoimintansa menestykseen riittävällä volyymilla.
Raha tietty tulee rahan luo, mutta ei ole välttämätöntä. Hyvälle idealle löytyy aina rahoittajia. Eikä yrittäjän ei kannata kantaa riskiä yksin.
Nimen omaa näin ei ole. Hyvälle idealle ei löydy rahoittajaa, mikäli tämä hyvä uhkaa jo menestyneiden rikastumista entisestään. Parhaiten tämän näkee siitä, kuinka meillä on loistavia ideoita ja jo melko pitkällä olevia mallinuksia kannattavasta uusiutuvasta energiasta, mutta yksikään näistä ei pääse kunnolliseen tuotekehitysvaiheeseen rahoituksen puutteen takia. Pahimmillaan osa näistä hyvän idean ja sitä eteen päin vieneistä henkilöistä on päätynyt itsemurhaan ampumalla itseään selkään.
Niin, koska hyvä idea on haluttava, toteutettava ja taloudellisesti kannattava. Pelkkä haluttava idea ei riitä rahoituksen saamiseen.
Oiva esimerkki epä-älyllisestä ajatuskuperkeista. Ensin ollaan sitä mieltä, että hyvälle idealle löytyy aina rahoittaja ja koska keskustelijalle itse keskustelu ei ole pääpointti, vaan jonkinlainen nokittelu, omat sanat vedetään takaisin ja yhtäkkiä hyvälle idealle ei löydykkään rahoittajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa panostaa vauvasta asti lapsen sosiaaliseen älyyn ja tunneälyyn. Silloin lapsi pärjää elämässä kaikista todennäköisimmin tuli vastaan mitä tahansa, ja näin saa muunkin älyn potentiaalin todennäköisimmin valjastettua kokonaan. Valitettavan moni superälykäs jätetään sosiaalisilta ja tunnetaidoilta ja -älyltä sinne pikkulapsen tasolle, ku kaikki resurssit ja aika käytetään niiden jo vahvojen piirteiden kehittämiseen ja he kärsivät sitten elämässään vaikka ja mistä ongelmista, eivätkä kykene läheskään potentiaalinsa mukaisiin asioihin.
Ennemminkin pitäisi panostaa niiden tyhmien normojen tunneälyn kehittämiseen ja tuhota heidän kaipuunsa tasapäistämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisempi tutkimus on mielestäni Nasan tutkimus huippuälykkäistä lapsista. Tarkasteluryhmäksi otettiin 3-vuotiaat ja heistä ylivoimaisesti suurin osa omasi huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä. Samaa ryhmää tutkittiin muutaman vuoden välein ja koko ajan huippuälykkyyden piirteitä esiintyi harvemmalla lapsella. Ensimmäinen suoranainen romahdus tapahtui lapsien aloitettua koulut. Mitä pidemmälle nämä lapset kävivät koulua, sitä enemmän heidän huippuälykkyyden piirteet katosivat, kunnes huippuälykkyyden piirteitä omaavia lapsia oli ryhmässä suunnilleen saman verran mikä huippuälykkäiden osuus väestössä keskimäärin on.
Tämä johtuu siitä, että yhteiskuntarakenteemme suosivat älyn sijasta tottelevaisuutta ja alistuvaisuutta. Eli ihminen, joka suorituu hänelle annetuista tehtävistä niitä kyseenalaistamatta, on jokaiselle meille luotu odotusarvo. Oikea älykkyys taas esiintyy luovuutena, uteliaisuutena ja kyseenalaistamisena, jotka eivät ole haluttuja piirteitä, kuin pienelle osalle ihmisistä. He ovat ne meille suunnatut sirkushuvit.
Tuo on outoa. Miten jotain pysyvää pystyy poiskasvattamaan? Jos älykkyys ei ole pysyvä ominaisuus, niin pitäisikö älykkyyden mittareita muutta?
Eivät olleet huippuälykkäitä, vaan kypsempiä kolmivuotiaina kuin ikätoverinsa. Eivät he "poiskasvaneet" älykkyydestään, he vaan saavuttivat huippunsa aikaisemmin ja "tavalliset" lapset ottivat kiinni.
Varsinainen tutkimus, johon tuossa viitattiin, ei tue tätä viestiä, vaan kyseessä on jälleen asiaan perehtymätöntä nopeaa päättelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ja kun rikastuneita yrittäjiä tarkastellaan - eli raha otetaan menestyksen mittariksi - niin ihan keskivertoälykkäitä he ovat. Heillä on vain kaikki tarvittava; ideointi-, tulevaisuudenluku-, vuotovaikutus- ja toimeenpanotaidot. Älykkyys ei auta, jos ei osaa kääriä hihojaan.
Kun oikeasti rikastuneita (eli ei keskiluokkaisia, mitä täällä monesti erehdytään luulemaan rikkaudeksi) tarkastellaan, heillä on pääsääntöisesti jo valmiiksi varakkaat taustat ja siksi valmiit verkostot ja riittävä pääoma aloittamaan yritystoimintansa menestykseen riittävällä volyymilla.
Raha tietty tulee rahan luo, mutta ei ole välttämätöntä. Hyvälle idealle löytyy aina rahoittajia. Eikä yrittäjän ei kannata kantaa riskiä yksin.
Nimen omaa näin ei ole. Hyvälle idealle ei löydy rahoittajaa, mikäli tämä hyvä uhkaa jo menestyneiden rikastumista entisestään. Parhaiten tämän näkee siitä, kuinka meillä on loistavia ideoita ja jo melko pitkällä olevia mallinuksia kannattavasta uusiutuvasta energiasta, mutta yksikään näistä ei pääse kunnolliseen tuotekehitysvaiheeseen rahoituksen puutteen takia. Pahimmillaan osa näistä hyvän idean ja sitä eteen päin vieneistä henkilöistä on päätynyt itsemurhaan ampumalla itseään selkään.
Niin, koska hyvä idea on haluttava, toteutettava ja taloudellisesti kannattava. Pelkkä haluttava idea ei riitä rahoituksen saamiseen.
Oiva esimerkki epä-älyllisestä ajatuskuperkeista. Ensin ollaan sitä mieltä, että hyvälle idealle löytyy aina rahoittaja ja koska keskustelijalle itse keskustelu ei ole pääpointti, vaan jonkinlainen nokittelu, omat sanat vedetään takaisin ja yhtäkkiä hyvälle idealle ei löydykkään rahoittajaa.
Jep. Tarve olla oikeassa edustaa tyhmyyttä ja ylimielisyyttä, eli juuri sitä ihmistyyppiä, jonka kanssa älyllinen keskustelu on mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisempi tutkimus on mielestäni Nasan tutkimus huippuälykkäistä lapsista. Tarkasteluryhmäksi otettiin 3-vuotiaat ja heistä ylivoimaisesti suurin osa omasi huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä. Samaa ryhmää tutkittiin muutaman vuoden välein ja koko ajan huippuälykkyyden piirteitä esiintyi harvemmalla lapsella. Ensimmäinen suoranainen romahdus tapahtui lapsien aloitettua koulut. Mitä pidemmälle nämä lapset kävivät koulua, sitä enemmän heidän huippuälykkyyden piirteet katosivat, kunnes huippuälykkyyden piirteitä omaavia lapsia oli ryhmässä suunnilleen saman verran mikä huippuälykkäiden osuus väestössä keskimäärin on.
Tämä johtuu siitä, että yhteiskuntarakenteemme suosivat älyn sijasta tottelevaisuutta ja alistuvaisuutta. Eli ihminen, joka suorituu hänelle annetuista tehtävistä niitä kyseenalaistamatta, on jokaiselle meille luotu odotusarvo. Oikea älykkyys taas esiintyy luovuutena, uteliaisuutena ja kyseenalaistamisena, jotka eivät ole haluttuja piirteitä, kuin pienelle osalle ihmisistä. He ovat ne meille suunnatut sirkushuvit.
Tämän tietää jokainen vanhempi. Kolmevuotiaana kaikki lapset ovat suuria neroja, tulevia futistähtiä tai pikku Mozarteja, ihan sen mukaan, mikä heitä siitä iässä kiinnostaa. He oppivat ihan mitä vain.
Sitten he kasvavat isommiksi ja huomaavat, että maailmassa on muutakin kiinnostavaa, ja että moni muu on yhtä hyvä noissa asioissa kuin hekin. Koulu sen usein opettaa.
Lapsi, joka ei kävisi läpi tuota kehityskulkua, kasvaisi isoksi kolmivuotiaaksi, eikä sellaisella olisi pitkäjänteisyyttä eikä ryhmätyötaitoja, joten nerous jäisi toteutumatta lopulta heilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa panostaa vauvasta asti lapsen sosiaaliseen älyyn ja tunneälyyn. Silloin lapsi pärjää elämässä kaikista todennäköisimmin tuli vastaan mitä tahansa, ja näin saa muunkin älyn potentiaalin todennäköisimmin valjastettua kokonaan. Valitettavan moni superälykäs jätetään sosiaalisilta ja tunnetaidoilta ja -älyltä sinne pikkulapsen tasolle, ku kaikki resurssit ja aika käytetään niiden jo vahvojen piirteiden kehittämiseen ja he kärsivät sitten elämässään vaikka ja mistä ongelmista, eivätkä kykene läheskään potentiaalinsa mukaisiin asioihin.
Ennemminkin pitäisi panostaa niiden tyhmien normojen tunneälyn kehittämiseen ja tuhota heidän kaipuunsa tasapäistämiseen.
Olen samaa mieltä, mutta jatkojalostan tuota ajatusta hieman.
Nämä "normot" ovat juuri sitä poliittista vaalikarjaa, joita meistä halutaan. Eli he ovat niitä, jotka hyötyvät nykyisestä koulutusjärjestelmästä, joka panostaa tottelevaiseen suorittamiseen ja kiireisenä pysymiseen. Kun ihminen tekee halutun tempun ja saa siitä riittävän palkkion ja näillä tempuilla ihminen pidetään riittävän kiireisenä, hän ei kyseenalaista mitään, mikäli hänellä ei ole siihen riittävää älyllistä kapasiteettia. Älyllisellä kapatiseetilla ei tarkoiteta tässä yhteydessä koulumenestystä tai keskiluokkaisuutta, vaan kiinnostusta tutkia asioita monesta eri näkökulmasta ja havaita siellä syy-seuraus-yhteyksiä. Uteliaisuus ja valmiiksi tarjottujen mallien kyseenalaistaminen on kaikissa tutkimuksissa älykkyyteen viittaava piirre. Tämä "normojen" ryhmä on myös hyvin turvallisuushakuista ja sen takia he pysyvät hiljaa, mikäli sattuvat olemaan riittävän älykkäitä havaitsemaan näitä rakenteellisia ongelmia, mitä maailmassamme on.
Tunneälyä kehittämällä ja empatiaa suosimalla saisimme nämä ihmiset valjastettua toimimaan yhteisön hyväksi, mutta tämä taas uhkaa heidän tarvetta olla turvallisessa lokerossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ja kun rikastuneita yrittäjiä tarkastellaan - eli raha otetaan menestyksen mittariksi - niin ihan keskivertoälykkäitä he ovat. Heillä on vain kaikki tarvittava; ideointi-, tulevaisuudenluku-, vuotovaikutus- ja toimeenpanotaidot. Älykkyys ei auta, jos ei osaa kääriä hihojaan.
Kun oikeasti rikastuneita (eli ei keskiluokkaisia, mitä täällä monesti erehdytään luulemaan rikkaudeksi) tarkastellaan, heillä on pääsääntöisesti jo valmiiksi varakkaat taustat ja siksi valmiit verkostot ja riittävä pääoma aloittamaan yritystoimintansa menestykseen riittävällä volyymilla.
Raha tietty tulee rahan luo, mutta ei ole välttämätöntä. Hyvälle idealle löytyy aina rahoittajia. Eikä yrittäjän ei kannata kantaa riskiä yksin.
Nimen omaa näin ei ole. Hyvälle idealle ei löydy rahoittajaa, mikäli tämä hyvä uhkaa jo menestyneiden rikastumista entisestään. Parhaiten tämän näkee siitä, kuinka meillä on loistavia ideoita ja jo melko pitkällä olevia mallinuksia kannattavasta uusiutuvasta energiasta, mutta yksikään näistä ei pääse kunnolliseen tuotekehitysvaiheeseen rahoituksen puutteen takia. Pahimmillaan osa näistä hyvän idean ja sitä eteen päin vieneistä henkilöistä on päätynyt itsemurhaan ampumalla itseään selkään.
Niin, koska hyvä idea on haluttava, toteutettava ja taloudellisesti kannattava. Pelkkä haluttava idea ei riitä rahoituksen saamiseen.
Oiva esimerkki epä-älyllisestä ajatuskuperkeista. Ensin ollaan sitä mieltä, että hyvälle idealle löytyy aina rahoittaja ja koska keskustelijalle itse keskustelu ei ole pääpointti, vaan jonkinlainen nokittelu, omat sanat vedetään takaisin ja yhtäkkiä hyvälle idealle ei löydykkään rahoittajaa.
Jep. Tarve olla oikeassa edustaa tyhmyyttä ja ylimielisyyttä, eli juuri sitä ihmistyyppiä, jonka kanssa älyllinen keskustelu on mahdotonta.
Sinua sitten varmaankaan ei haittaa, jos sovimme että olet väärässä.
-eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen oli myös se tutkimus, joka kiersi joskus X:ssä, jossa onnellisimmat ihmiset olivat yllättäen ne, joiden ÄO oli reilusti alle keskiarvon, ja huippuälykkäät (ÄO yli 150, ja erityisonnellisia tällaiset autistit). Sen siajan kaikken masentunein ja myös alisuorittavin luokka oli ÄO 130-150. Useimmat huippumenestyjät tuli ÄO-luokasta 110-129.
Ilmeisesti tuossa ÄO-luokassa 130-150 alkaa jo olla sosiaalisia vaikeuksia pahasti tavisten maailmassa, liiallista ajattelua yms, mutta ei ole niin älykäs että joku oma niche-kiinnostus veisi mukanaan ja antaisi omalle elämälle ikään kuin tehtävän. Noissa yli 150-tyypeissä oli paljon juuri tällaisia, useimmilla oli joku valtava kiinnostus, olipa se matematiikka, ohjelmointi, arkeologia tai musiikki. 130-150 tyypit usein miettivät elämän tarkoituksettomuutta eivätkä oikein löytäneet omaa tietään, ja masentuivat. Tuota ÄO-rangea kutsuttiinkin nimellä "Introvert hell" - on jo "omituinen älykkö", muttei tarpeeksi. Tavikset älyltään taas olivat perustyytyväisiä, näillehän maailma on rakennettu, ja ainakaan ÄO ei tee sosiaalisista suhteista vaikeita. Mutta eivät olleet niin onnellisia kuin toisaalta huomattavan alhaisen tai korkean ÄO:n ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisempi tutkimus on mielestäni Nasan tutkimus huippuälykkäistä lapsista. Tarkasteluryhmäksi otettiin 3-vuotiaat ja heistä ylivoimaisesti suurin osa omasi huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä. Samaa ryhmää tutkittiin muutaman vuoden välein ja koko ajan huippuälykkyyden piirteitä esiintyi harvemmalla lapsella. Ensimmäinen suoranainen romahdus tapahtui lapsien aloitettua koulut. Mitä pidemmälle nämä lapset kävivät koulua, sitä enemmän heidän huippuälykkyyden piirteet katosivat, kunnes huippuälykkyyden piirteitä omaavia lapsia oli ryhmässä suunnilleen saman verran mikä huippuälykkäiden osuus väestössä keskimäärin on.
Tämä johtuu siitä, että yhteiskuntarakenteemme suosivat älyn sijasta tottelevaisuutta ja alistuvaisuutta. Eli ihminen, joka suorituu hänelle annetuista tehtävistä niitä kyseenalaistamatta, on jokaiselle meille luotu odotusarvo. Oikea älykkyys taas esiintyy luovuutena, uteliaisuutena ja kyseenalaistamisena, jotka eivät ole haluttuja piirteitä, kuin pienelle osalle ihmisistä. He ovat ne meille suunnatut sirkushuvit.
Tämän tietää jokainen vanhempi. Kolmevuotiaana kaikki lapset ovat suuria neroja, tulevia futistähtiä tai pikku Mozarteja, ihan sen mukaan, mikä heitä siitä iässä kiinnostaa. He oppivat ihan mitä vain.
Sitten he kasvavat isommiksi ja huomaavat, että maailmassa on muutakin kiinnostavaa, ja että moni muu on yhtä hyvä noissa asioissa kuin hekin. Koulu sen usein opettaa.
Lapsi, joka ei kävisi läpi tuota kehityskulkua, kasvaisi isoksi kolmivuotiaaksi, eikä sellaisella olisi pitkäjänteisyyttä eikä ryhmätyötaitoja, joten nerous jäisi toteutumatta lopulta heilläkin.
Tutkimusessa tutkittiin lasten huippuälykkyyteen viittavia piirteitä, ei yksittäisten lasten kiinnostusta ja kykyjä johonkin tiettyyn lajiin.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen oli myös se tutkimus, joka kiersi joskus X:ssä, jossa onnellisimmat ihmiset olivat yllättäen ne, joiden ÄO oli reilusti alle keskiarvon, ja huippuälykkäät (ÄO yli 150, ja erityisonnellisia tällaiset autistit). Sen siajan kaikken masentunein ja myös alisuorittavin luokka oli ÄO 130-150. Useimmat huippumenestyjät tuli ÄO-luokasta 110-129.
Ilmeisesti tuossa ÄO-luokassa 130-150 alkaa jo olla sosiaalisia vaikeuksia pahasti tavisten maailmassa, liiallista ajattelua yms, mutta ei ole niin älykäs että joku oma niche-kiinnostus veisi mukanaan ja antaisi omalle elämälle ikään kuin tehtävän. Noissa yli 150-tyypeissä oli paljon juuri tällaisia, useimmilla oli joku valtava kiinnostus, olipa se matematiikka, ohjelmointi, arkeologia tai musiikki. 130-150 tyypit usein miettivät elämän tarkoituksettomuutta eivätkä oikein löytäneet omaa tietään, ja masentuivat. Tuota ÄO-rangea kutsuttiinkin nimellä "Introvert hell" - on jo "omituinen älykkö", muttei tarpeeksi. Tavikset älyltään taas olivat perustyytyväisiä, näillehän maailma on rakennettu, ja ainakaan ÄO ei tee sosiaalisista suhteista vaikeita. Mutta eivät olleet niin onnellisia kuin toisaalta huomattavan alhaisen tai korkean ÄO:n ihmiset.
Kerro nyt, millä hajonnalla heittelet noita lukujasi, niin voimme yhdessä miettiä, millaisista ihmismääristä me esimerkiksi Suomessa puhumme.
Tunneälyyn panostaminen on ajanhukkaa silloin kun kyse on autismista. Autistinen lapsi kehittää itseään mielenkiinnon mukaan. Osa autisteista opettelee ns. Normi käytöksen, mutta sisällä on silti täysi kaaos kun joutuu alttiiksi liian sosiaalisiin tilanteisiin. On toki niitäkin älykköjä joilla ei ole autismia, mutta autismi on tavallaan supervoimat joka on hyvin rajoittunut. Katsokaa areenasta piilotetut kyvyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisempi tutkimus on mielestäni Nasan tutkimus huippuälykkäistä lapsista. Tarkasteluryhmäksi otettiin 3-vuotiaat ja heistä ylivoimaisesti suurin osa omasi huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä. Samaa ryhmää tutkittiin muutaman vuoden välein ja koko ajan huippuälykkyyden piirteitä esiintyi harvemmalla lapsella. Ensimmäinen suoranainen romahdus tapahtui lapsien aloitettua koulut. Mitä pidemmälle nämä lapset kävivät koulua, sitä enemmän heidän huippuälykkyyden piirteet katosivat, kunnes huippuälykkyyden piirteitä omaavia lapsia oli ryhmässä suunnilleen saman verran mikä huippuälykkäiden osuus väestössä keskimäärin on.
Tämä johtuu siitä, että yhteiskuntarakenteemme suosivat älyn sijasta tottelevaisuutta ja alistuvaisuutta. Eli ihminen, joka suorituu hänelle annetuista tehtävistä niitä kyseenalaistamatta, on jokaiselle meille luotu odotusarvo. Oikea älykkyys taas esiintyy luovuutena, uteliaisuutena ja kyseenalaistamisena, jotka eivät ole haluttuja piirteitä, kuin pienelle osalle ihmisistä. He ovat ne meille suunnatut sirkushuvit.
Tämän tietää jokainen vanhempi. Kolmevuotiaana kaikki lapset ovat suuria neroja, tulevia futistähtiä tai pikku Mozarteja, ihan sen mukaan, mikä heitä siitä iässä kiinnostaa. He oppivat ihan mitä vain.
Sitten he kasvavat isommiksi ja huomaavat, että maailmassa on muutakin kiinnostavaa, ja että moni muu on yhtä hyvä noissa asioissa kuin hekin. Koulu sen usein opettaa.
Lapsi, joka ei kävisi läpi tuota kehityskulkua, kasvaisi isoksi kolmivuotiaaksi, eikä sellaisella olisi pitkäjänteisyyttä eikä ryhmätyötaitoja, joten nerous jäisi toteutumatta lopulta heilläkin.
Mozart oli lapsinero isänsä avustuksella, joka opetti Mozartia pienestä pitäen soittamaan ja säveltämään. Ilman isänsä vaikutusta, emme välttämättä olisi koskaan kuulleet mitään Mozartilta tai Mozartista.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen oli myös se tutkimus, joka kiersi joskus X:ssä, jossa onnellisimmat ihmiset olivat yllättäen ne, joiden ÄO oli reilusti alle keskiarvon, ja huippuälykkäät (ÄO yli 150, ja erityisonnellisia tällaiset autistit). Sen siajan kaikken masentunein ja myös alisuorittavin luokka oli ÄO 130-150. Useimmat huippumenestyjät tuli ÄO-luokasta 110-129.
Ilmeisesti tuossa ÄO-luokassa 130-150 alkaa jo olla sosiaalisia vaikeuksia pahasti tavisten maailmassa, liiallista ajattelua yms, mutta ei ole niin älykäs että joku oma niche-kiinnostus veisi mukanaan ja antaisi omalle elämälle ikään kuin tehtävän. Noissa yli 150-tyypeissä oli paljon juuri tällaisia, useimmilla oli joku valtava kiinnostus, olipa se matematiikka, ohjelmointi, arkeologia tai musiikki. 130-150 tyypit usein miettivät elämän tarkoituksettomuutta eivätkä oikein löytäneet omaa tietään, ja masentuivat. Tuota ÄO-rangea kutsuttiinkin nimellä "Introvert hell" - on jo "omituinen älykkö", muttei tarpeeksi. Tavikset älyltään taas olivat perustyytyväisiä, näillehän maailma on rakennettu, ja ainakaan ÄO ei tee sosiaalisista suhteista vaikeita. Mutta eivät olleet niin onnellisia kuin toisaalta huomattavan alhaisen tai korkean ÄO:n ihmiset.
Autuas on ihminen joka on niin tyhmä, ettei tajua olevansa tyhmä.
Huippuälykkäät ihmiset ovat usein yksinäisiä. Tavallisen ihmisen keskimääräinen älykkyysosamäärä on 100 ja downin syndroomaa sairastavan ihmisen keskimääräinen älykkyysosamäärä on 50. Eli huippuälykäs meidän tavallisten keskuudessa vastaa sitä, että tavallisen ihmisen pääsääntöiset ihmiskontaktit koostuvat downin keskimääräisellä älykkyydellä operoivista ihmisistä.
Ja edelleen, äo-testi ei ole autuaaksi tekevä älyn mittari, vaikka suuntaa antaakin.
Eivät olleet huippuälykkäitä, vaan kypsempiä kolmivuotiaina kuin ikätoverinsa. Eivät he "poiskasvaneet" älykkyydestään, he vaan saavuttivat huippunsa aikaisemmin ja "tavalliset" lapset ottivat kiinni.