Lue keskustelun säännöt.
Psykologi Lewis Turman teki 100 vuotta sitten kuuluisan pitkittäistutkimuksen, jossa tarkasteli 1500 huippuälykkään lapsen elämää ja
07.10.2026 |
saavutuksia elämässään. Yksikään näistä huippuälykkäistä lapsista ei saanut aikaan mitään merkittävää elämänsä aikana, mutta 2 lasta, joiden älykkyysosamäärä ei riittänyt pitkittäistutkimuksen otokseen, voittivat aikuisena fysiikan Nobelin. Toinen näistä oli transistorin keksijä William Shockley.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisempi tutkimus on mielestäni Nasan tutkimus huippuälykkäistä lapsista. Tarkasteluryhmäksi otettiin 3-vuotiaat ja heistä ylivoimaisesti suurin osa omasi huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä. Samaa ryhmää tutkittiin muutaman vuoden välein ja koko ajan huippuälykkyyden piirteitä esiintyi harvemmalla lapsella. Ensimmäinen suoranainen romahdus tapahtui lapsien aloitettua koulut. Mitä pidemmälle nämä lapset kävivät koulua, sitä enemmän heidän huippuälykkyyden piirteet katosivat, kunnes huippuälykkyyden piirteitä omaavia lapsia oli ryhmässä suunnilleen saman verran mikä huippuälykkäiden osuus väestössä keskimäärin on.
Tämä johtuu siitä, että yhteiskuntarakenteemme suosivat älyn sijasta tottelevaisuutta ja alistuvaisuutta. Eli ihminen, joka suorituu hänelle annetuista tehtävistä niitä kyseenalaistamatta, on jokaiselle meille luotu odotusarvo. Oikea älykkyys taas esiintyy luovuutena, uteliaisuutena ja kyseenalaistamisena, jotka eivät ole haluttuja piirteitä, kuin pienelle osalle ihmisistä. He ovat ne meille suunnatut sirkushuvit.
Millä mekanismilla huippuälykkyys, joka on siis biologine piirre, lähti pois tutkittavista lapsista? Tottelevaisuus tuskin muuttaa ihmisen kudoksia ja fysiologiaa merkittävästi.
Tuossa puhuttiin aivan selkeästi huippuälykkyyteen viittavista piirteistä, ei huippuälykkyydestä. Tämä näyttää olleen monelle lukijalle liian haastava, joten laitan tähän nyt rautalanka-väännöksen.
1. Tutkittiin huippuälykkäitä lapsia ja heistä erottui huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä.
2. Näitä samoja piirteitä löytyi lähes kaikista lapsista heidän ollessaan 3-vuotiaita.
3. Piirteet alkoivat häviämään lasten aloitettua koulun -> johtuen siitä, että koulu ei tue oikeaa älyä, vaan enemmän tottelevaisuutta
4. Lopulta huippuälykkyyden piirteitä jäi vain lapsille, jotka olivat ns. oikeasti huippuälykkäitä
Tutkimus ei missään vaiheessa väittänyt, että tutkimuksen alussa kaikki lapset olisivat olleet huippuälykkäitä (heillä oli vain tähän viittaavia piirteitä) tai, että ilman nykyistä koulutusjärjestelmää, kaikista lapsista olisi tullut huippuälykkäitä. Yksinkertaisesti vain huomattiin, että koulutusjärjestelmä latisti älykkyyteen viittaavia piirteitä.
Tästä sitten taas jokainen voi vetää omat pohdintansa siitä, miksi koulujärjestelmällä meistä halutaan tottelevaisia tehtävän tekijöitä, eikä älyämme kaikessa potentiaalissaan hyödyntäviä yksilöitä.
Ok. Eli tavallisilla lapsilla voi nuorena olla huippuälykkään piirteitä, vaikkeivat he sellaisia olekaan? Tuossa aloituksessa puhuttiin 1500 huippuälykkästä lapsesta, joita tutkittiin, mutta suurin osa heistä ei siis ollut huippuälykkäitä. Siinä mielessä harhaanjohtava aloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon nasan väitetyn tutkimuksen (missä lähde?) voinee kiteyttää niin, että huippuälykkäissä ihmisssä on lapsenomaisia piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisempi tutkimus on mielestäni Nasan tutkimus huippuälykkäistä lapsista. Tarkasteluryhmäksi otettiin 3-vuotiaat ja heistä ylivoimaisesti suurin osa omasi huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä. Samaa ryhmää tutkittiin muutaman vuoden välein ja koko ajan huippuälykkyyden piirteitä esiintyi harvemmalla lapsella. Ensimmäinen suoranainen romahdus tapahtui lapsien aloitettua koulut. Mitä pidemmälle nämä lapset kävivät koulua, sitä enemmän heidän huippuälykkyyden piirteet katosivat, kunnes huippuälykkyyden piirteitä omaavia lapsia oli ryhmässä suunnilleen saman verran mikä huippuälykkäiden osuus väestössä keskimäärin on.
Tämä johtuu siitä, että yhteiskuntarakenteemme suosivat älyn sijasta tottelevaisuutta ja alistuvaisuutta. Eli ihminen, joka suorituu hänelle annetuista tehtävistä niitä kyseenalaistamatta, on jokaiselle meille luotu odotusarvo. Oikea älykkyys taas esiintyy luovuutena, uteliaisuutena ja kyseenalaistamisena, jotka eivät ole haluttuja piirteitä, kuin pienelle osalle ihmisistä. He ovat ne meille suunnatut sirkushuvit.
Tämän tietää jokainen vanhempi. Kolmevuotiaana kaikki lapset ovat suuria neroja, tulevia futistähtiä tai pikku Mozarteja, ihan sen mukaan, mikä heitä siitä iässä kiinnostaa. He oppivat ihan mitä vain.
Sitten he kasvavat isommiksi ja huomaavat, että maailmassa on muutakin kiinnostavaa, ja että moni muu on yhtä hyvä noissa asioissa kuin hekin. Koulu sen usein opettaa.
Lapsi, joka ei kävisi läpi tuota kehityskulkua, kasvaisi isoksi kolmivuotiaaksi, eikä sellaisella olisi pitkäjänteisyyttä eikä ryhmätyötaitoja, joten nerous jäisi toteutumatta lopulta heilläkin.
Tutkimusessa tutkittiin lasten huippuälykkyyteen viittavia piirteitä, ei yksittäisten lasten kiinnostusta ja kykyjä johonkin tiettyyn lajiin.
Niin, viittaavia piirteitä. Kannattaisiko aloittaa kyseenalaistamalla tutkijoiden kyky tunnistaa myöhempi huippuälykkyys?
Niin
Noin tutkittujen lasten ÄO oli 135 tai yli
Eli kuuluivat älykkämpään 1 % väestöstä
Tämä 1 % prosentti on oleellinen, jos haluatte verrata ÄO:tä eri testeihin.
Eli 135 vähintään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisempi tutkimus on mielestäni Nasan tutkimus huippuälykkäistä lapsista. Tarkasteluryhmäksi otettiin 3-vuotiaat ja heistä ylivoimaisesti suurin osa omasi huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä. Samaa ryhmää tutkittiin muutaman vuoden välein ja koko ajan huippuälykkyyden piirteitä esiintyi harvemmalla lapsella. Ensimmäinen suoranainen romahdus tapahtui lapsien aloitettua koulut. Mitä pidemmälle nämä lapset kävivät koulua, sitä enemmän heidän huippuälykkyyden piirteet katosivat, kunnes huippuälykkyyden piirteitä omaavia lapsia oli ryhmässä suunnilleen saman verran mikä huippuälykkäiden osuus väestössä keskimäärin on.
Tämä johtuu siitä, että yhteiskuntarakenteemme suosivat älyn sijasta tottelevaisuutta ja alistuvaisuutta. Eli ihminen, joka suorituu hänelle annetuista tehtävistä niitä kyseenalaistamatta, on jokaiselle meille luotu odotusarvo. Oikea älykkyys taas esiintyy luovuutena, uteliaisuutena ja kyseenalaistamisena, jotka eivät ole haluttuja piirteitä, kuin pienelle osalle ihmisistä. He ovat ne meille suunnatut sirkushuvit.
Millä mekanismilla huippuälykkyys, joka on siis biologine piirre, lähti pois tutkittavista lapsista? Tottelevaisuus tuskin muuttaa ihmisen kudoksia ja fysiologiaa merkittävästi.
Tuossa puhuttiin aivan selkeästi huippuälykkyyteen viittavista piirteistä, ei huippuälykkyydestä. Tämä näyttää olleen monelle lukijalle liian haastava, joten laitan tähän nyt rautalanka-väännöksen.
1. Tutkittiin huippuälykkäitä lapsia ja heistä erottui huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä.
2. Näitä samoja piirteitä löytyi lähes kaikista lapsista heidän ollessaan 3-vuotiaita.
3. Piirteet alkoivat häviämään lasten aloitettua koulun -> johtuen siitä, että koulu ei tue oikeaa älyä, vaan enemmän tottelevaisuutta
4. Lopulta huippuälykkyyden piirteitä jäi vain lapsille, jotka olivat ns. oikeasti huippuälykkäitä
Tutkimus ei missään vaiheessa väittänyt, että tutkimuksen alussa kaikki lapset olisivat olleet huippuälykkäitä (heillä oli vain tähän viittaavia piirteitä) tai, että ilman nykyistä koulutusjärjestelmää, kaikista lapsista olisi tullut huippuälykkäitä. Yksinkertaisesti vain huomattiin, että koulutusjärjestelmä latisti älykkyyteen viittaavia piirteitä.
Tästä sitten taas jokainen voi vetää omat pohdintansa siitä, miksi koulujärjestelmällä meistä halutaan tottelevaisia tehtävän tekijöitä, eikä älyämme kaikessa potentiaalissaan hyödyntäviä yksilöitä.
Ok. Eli tavallisilla lapsilla voi nuorena olla huippuälykkään piirteitä, vaikkeivat he sellaisia olekaan? Tuossa aloituksessa puhuttiin 1500 huippuälykkästä lapsesta, joita tutkittiin, mutta suurin osa heistä ei siis ollut huippuälykkäitä. Siinä mielessä harhaanjohtava aloitus.
Kyllähän nämä otoksen 1500 lasta olivat testatusti huippuälykkäitä, joiden älykkyysosamäärä oli testatusti yli 135. Nämä lapset valittiin 250 000 lapsen joukosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannata lukea Kari Uusikylän Lahjakkaiden kasvatus
Suomen Mensa ja Lahjakkaat lapset ohjelma
https://lahjakkaatlapset.fi/esittely/suomen-mensa-ryn-lahjakkaat-lapset…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisempi tutkimus on mielestäni Nasan tutkimus huippuälykkäistä lapsista. Tarkasteluryhmäksi otettiin 3-vuotiaat ja heistä ylivoimaisesti suurin osa omasi huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä. Samaa ryhmää tutkittiin muutaman vuoden välein ja koko ajan huippuälykkyyden piirteitä esiintyi harvemmalla lapsella. Ensimmäinen suoranainen romahdus tapahtui lapsien aloitettua koulut. Mitä pidemmälle nämä lapset kävivät koulua, sitä enemmän heidän huippuälykkyyden piirteet katosivat, kunnes huippuälykkyyden piirteitä omaavia lapsia oli ryhmässä suunnilleen saman verran mikä huippuälykkäiden osuus väestössä keskimäärin on.
Tämä johtuu siitä, että yhteiskuntarakenteemme suosivat älyn sijasta tottelevaisuutta ja alistuvaisuutta. Eli ihminen, joka suorituu hänelle annetuista tehtävistä niitä kyseenalaistamatta, on jokaiselle meille luotu odotusarvo. Oikea älykkyys taas esiintyy luovuutena, uteliaisuutena ja kyseenalaistamisena, jotka eivät ole haluttuja piirteitä, kuin pienelle osalle ihmisistä. He ovat ne meille suunnatut sirkushuvit.
Millä mekanismilla huippuälykkyys, joka on siis biologine piirre, lähti pois tutkittavista lapsista? Tottelevaisuus tuskin muuttaa ihmisen kudoksia ja fysiologiaa merkittävästi.
Tuossa puhuttiin aivan selkeästi huippuälykkyyteen viittavista piirteistä, ei huippuälykkyydestä. Tämä näyttää olleen monelle lukijalle liian haastava, joten laitan tähän nyt rautalanka-väännöksen.
1. Tutkittiin huippuälykkäitä lapsia ja heistä erottui huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä.
2. Näitä samoja piirteitä löytyi lähes kaikista lapsista heidän ollessaan 3-vuotiaita.
3. Piirteet alkoivat häviämään lasten aloitettua koulun -> johtuen siitä, että koulu ei tue oikeaa älyä, vaan enemmän tottelevaisuutta
4. Lopulta huippuälykkyyden piirteitä jäi vain lapsille, jotka olivat ns. oikeasti huippuälykkäitä
Tutkimus ei missään vaiheessa väittänyt, että tutkimuksen alussa kaikki lapset olisivat olleet huippuälykkäitä (heillä oli vain tähän viittaavia piirteitä) tai, että ilman nykyistä koulutusjärjestelmää, kaikista lapsista olisi tullut huippuälykkäitä. Yksinkertaisesti vain huomattiin, että koulutusjärjestelmä latisti älykkyyteen viittaavia piirteitä.
Tästä sitten taas jokainen voi vetää omat pohdintansa siitä, miksi koulujärjestelmällä meistä halutaan tottelevaisia tehtävän tekijöitä, eikä älyämme kaikessa potentiaalissaan hyödyntäviä yksilöitä.
Ok. Eli tavallisilla lapsilla voi nuorena olla huippuälykkään piirteitä, vaikkeivat he sellaisia olekaan? Tuossa aloituksessa puhuttiin 1500 huippuälykkästä lapsesta, joita tutkittiin, mutta suurin osa heistä ei siis ollut huippuälykkäitä. Siinä mielessä harhaanjohtava aloitus.
Kyllähän nämä otoksen 1500 lasta olivat testatusti huippuälykkäitä, joiden älykkyysosamäärä oli testatusti yli 135. Nämä lapset valittiin 250 000 lapsen joukosta.
Olen eri, mutta lasten älykkyysosamäärä lasketaan vertaamalla fyysistä ikää älykkyysikään. Eli lasten kohdalla tuo lukema kertoo kypsyydestä, ei aikuisiän älykkyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisempi tutkimus on mielestäni Nasan tutkimus huippuälykkäistä lapsista. Tarkasteluryhmäksi otettiin 3-vuotiaat ja heistä ylivoimaisesti suurin osa omasi huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä. Samaa ryhmää tutkittiin muutaman vuoden välein ja koko ajan huippuälykkyyden piirteitä esiintyi harvemmalla lapsella. Ensimmäinen suoranainen romahdus tapahtui lapsien aloitettua koulut. Mitä pidemmälle nämä lapset kävivät koulua, sitä enemmän heidän huippuälykkyyden piirteet katosivat, kunnes huippuälykkyyden piirteitä omaavia lapsia oli ryhmässä suunnilleen saman verran mikä huippuälykkäiden osuus väestössä keskimäärin on.
Tämä johtuu siitä, että yhteiskuntarakenteemme suosivat älyn sijasta tottelevaisuutta ja alistuvaisuutta. Eli ihminen, joka suorituu hänelle annetuista tehtävistä niitä kyseenalaistamatta, on jokaiselle meille luotu odotusarvo. Oikea älykkyys taas esiintyy luovuutena, uteliaisuutena ja kyseenalaistamisena, jotka eivät ole haluttuja piirteitä, kuin pienelle osalle ihmisistä. He ovat ne meille suunnatut sirkushuvit.
Millä mekanismilla huippuälykkyys, joka on siis biologine piirre, lähti pois tutkittavista lapsista? Tottelevaisuus tuskin muuttaa ihmisen kudoksia ja fysiologiaa merkittävästi.
Tuossa puhuttiin aivan selkeästi huippuälykkyyteen viittavista piirteistä, ei huippuälykkyydestä. Tämä näyttää olleen monelle lukijalle liian haastava, joten laitan tähän nyt rautalanka-väännöksen.
1. Tutkittiin huippuälykkäitä lapsia ja heistä erottui huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä.
2. Näitä samoja piirteitä löytyi lähes kaikista lapsista heidän ollessaan 3-vuotiaita.
3. Piirteet alkoivat häviämään lasten aloitettua koulun -> johtuen siitä, että koulu ei tue oikeaa älyä, vaan enemmän tottelevaisuutta
4. Lopulta huippuälykkyyden piirteitä jäi vain lapsille, jotka olivat ns. oikeasti huippuälykkäitä
Tutkimus ei missään vaiheessa väittänyt, että tutkimuksen alussa kaikki lapset olisivat olleet huippuälykkäitä (heillä oli vain tähän viittaavia piirteitä) tai, että ilman nykyistä koulutusjärjestelmää, kaikista lapsista olisi tullut huippuälykkäitä. Yksinkertaisesti vain huomattiin, että koulutusjärjestelmä latisti älykkyyteen viittaavia piirteitä.
Tästä sitten taas jokainen voi vetää omat pohdintansa siitä, miksi koulujärjestelmällä meistä halutaan tottelevaisia tehtävän tekijöitä, eikä älyämme kaikessa potentiaalissaan hyödyntäviä yksilöitä.
Ok. Eli tavallisilla lapsilla voi nuorena olla huippuälykkään piirteitä, vaikkeivat he sellaisia olekaan? Tuossa aloituksessa puhuttiin 1500 huippuälykkästä lapsesta, joita tutkittiin, mutta suurin osa heistä ei siis ollut huippuälykkäitä. Siinä mielessä harhaanjohtava aloitus.
Kyllähän nämä otoksen 1500 lasta olivat testatusti huippuälykkäitä, joiden älykkyysosamäärä oli testatusti yli 135. Nämä lapset valittiin 250 000 lapsen joukosta.
Olen eri, mutta lasten älykkyysosamäärä lasketaan vertaamalla fyysistä ikää älykkyysikään. Eli lasten kohdalla tuo lukema kertoo kypsyydestä, ei aikuisiän älykkyydestä.
No kyllä se älykkyydestä jotain kertoo jos toinen opiskelee Harvardissa teininä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisempi tutkimus on mielestäni Nasan tutkimus huippuälykkäistä lapsista. Tarkasteluryhmäksi otettiin 3-vuotiaat ja heistä ylivoimaisesti suurin osa omasi huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä. Samaa ryhmää tutkittiin muutaman vuoden välein ja koko ajan huippuälykkyyden piirteitä esiintyi harvemmalla lapsella. Ensimmäinen suoranainen romahdus tapahtui lapsien aloitettua koulut. Mitä pidemmälle nämä lapset kävivät koulua, sitä enemmän heidän huippuälykkyyden piirteet katosivat, kunnes huippuälykkyyden piirteitä omaavia lapsia oli ryhmässä suunnilleen saman verran mikä huippuälykkäiden osuus väestössä keskimäärin on.
Tämä johtuu siitä, että yhteiskuntarakenteemme suosivat älyn sijasta tottelevaisuutta ja alistuvaisuutta. Eli ihminen, joka suorituu hänelle annetuista tehtävistä niitä kyseenalaistamatta, on jokaiselle meille luotu odotusarvo. Oikea älykkyys taas esiintyy luovuutena, uteliaisuutena ja kyseenalaistamisena, jotka eivät ole haluttuja piirteitä, kuin pienelle osalle ihmisistä. He ovat ne meille suunnatut sirkushuvit.
Millä mekanismilla huippuälykkyys, joka on siis biologine piirre, lähti pois tutkittavista lapsista? Tottelevaisuus tuskin muuttaa ihmisen kudoksia ja fysiologiaa merkittävästi.
Tuossa puhuttiin aivan selkeästi huippuälykkyyteen viittavista piirteistä, ei huippuälykkyydestä. Tämä näyttää olleen monelle lukijalle liian haastava, joten laitan tähän nyt rautalanka-väännöksen.
1. Tutkittiin huippuälykkäitä lapsia ja heistä erottui huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä.
2. Näitä samoja piirteitä löytyi lähes kaikista lapsista heidän ollessaan 3-vuotiaita.
3. Piirteet alkoivat häviämään lasten aloitettua koulun -> johtuen siitä, että koulu ei tue oikeaa älyä, vaan enemmän tottelevaisuutta
4. Lopulta huippuälykkyyden piirteitä jäi vain lapsille, jotka olivat ns. oikeasti huippuälykkäitä
Tutkimus ei missään vaiheessa väittänyt, että tutkimuksen alussa kaikki lapset olisivat olleet huippuälykkäitä (heillä oli vain tähän viittaavia piirteitä) tai, että ilman nykyistä koulutusjärjestelmää, kaikista lapsista olisi tullut huippuälykkäitä. Yksinkertaisesti vain huomattiin, että koulutusjärjestelmä latisti älykkyyteen viittaavia piirteitä.
Tästä sitten taas jokainen voi vetää omat pohdintansa siitä, miksi koulujärjestelmällä meistä halutaan tottelevaisia tehtävän tekijöitä, eikä älyämme kaikessa potentiaalissaan hyödyntäviä yksilöitä.
Ok. Eli tavallisilla lapsilla voi nuorena olla huippuälykkään piirteitä, vaikkeivat he sellaisia olekaan? Tuossa aloituksessa puhuttiin 1500 huippuälykkästä lapsesta, joita tutkittiin, mutta suurin osa heistä ei siis ollut huippuälykkäitä. Siinä mielessä harhaanjohtava aloitus.
Kyllähän nämä otoksen 1500 lasta olivat testatusti huippuälykkäitä, joiden älykkyysosamäärä oli testatusti yli 135. Nämä lapset valittiin 250 000 lapsen joukosta.
Olen eri, mutta lasten älykkyysosamäärä lasketaan vertaamalla fyysistä ikää älykkyysikään. Eli lasten kohdalla tuo lukema kertoo kypsyydestä, ei aikuisiän älykkyydestä.
No kyllä se älykkyydestä jotain kertoo jos toinen opiskelee Harvardissa teininä
Nyt se kolmevuotias onkin teini ja Harvardissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaaha, tyhmät ihmiset löysivät keskustelun ja viimeisellä sivulla kukaan heistä ei enää kykene erottamaan keskustelussa olleita kahta täysin eri tutkimusta toisistaan, eivätkä myös sitoutumaan minkäänlaiseen kontekstiin kumpaankaan liittyen.
Pitäkää hauskaa shakkilaudalla, pulut.
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, tyhmät ihmiset löysivät keskustelun ja viimeisellä sivulla kukaan heistä ei enää kykene erottamaan keskustelussa olleita kahta täysin eri tutkimusta toisistaan, eivätkä myös sitoutumaan minkäänlaiseen kontekstiin kumpaankaan liittyen.
Pitäkää hauskaa shakkilaudalla, pulut.
Tyhmä ihminen katsoi lainausketjua, johon vastasi, ja pyrki noudattamaan sen sisäistä logiikkaa. Olen pahoillani, jos pilasin älykkään päiväsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun kuuntelee nobeleita niin siinä länsimaalaiset vaan keksivät jotain mikä on keksitty jo ajat sitten jossain kiinassa tai muualla aasiassa.
Yksi ajatusta lisää yhteiskunnan rakenteiden ym. lisäksi:
Huippuälykäs osaa puntaroida elämänvalintojaan eikä välttämättä koe tarvetta jonkun suuren jahtaamiselle tai esim. elämän onistamiselle uralle.
Lisäksi Nobel-tyypit voivat usein olla rajoittuneita, neuroepätyypillisiä ts. autistisia, jolloin keskittyminen yhteen uraauurtavaan aiheeseen on luontevaa.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisempi tutkimus on mielestäni Nasan tutkimus huippuälykkäistä lapsista. Tarkasteluryhmäksi otettiin 3-vuotiaat ja heistä ylivoimaisesti suurin osa omasi huippuälykkyyteen liittyviä piirteitä. Samaa ryhmää tutkittiin muutaman vuoden välein ja koko ajan huippuälykkyyden piirteitä esiintyi harvemmalla lapsella. Ensimmäinen suoranainen romahdus tapahtui lapsien aloitettua koulut. Mitä pidemmälle nämä lapset kävivät koulua, sitä enemmän heidän huippuälykkyyden piirteet katosivat, kunnes huippuälykkyyden piirteitä omaavia lapsia oli ryhmässä suunnilleen saman verran mikä huippuälykkäiden osuus väestössä keskimäärin on.
Tämä johtuu siitä, että yhteiskuntarakenteemme suosivat älyn sijasta tottelevaisuutta ja alistuvaisuutta. Eli ihminen, joka suorituu hänelle annetuista tehtävistä niitä kyseenalaistamatta, on jokaiselle meille luotu odotusarvo. Oikea älykkyys taas esiintyy luovuutena, uteliaisuutena ja kyseenalaistamisena, jotka eivät ole haluttuja piirteitä, kuin pienelle osalle ihmisistä. He ovat ne meille suunnatut sirkushuvit.
No tuskin johtuu. Eiköhän johdu siitä ihan tunnetusta ilmiöstä, että lapsuusajan, varsinkin varhaislapsuuden, älykkyysmittaukset ei kerro aikuisuuden älyn tasosta. Lapsena huippuälykäs voi olla vain ikätasoaan edellä, mikä sitten aikuistuessa tasoittuu. Siihenhän nuo tuloksetkin näyttää viittaavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, tyhmät ihmiset löysivät keskustelun ja viimeisellä sivulla kukaan heistä ei enää kykene erottamaan keskustelussa olleita kahta täysin eri tutkimusta toisistaan, eivätkä myös sitoutumaan minkäänlaiseen kontekstiin kumpaankaan liittyen.
Pitäkää hauskaa shakkilaudalla, pulut.
Tyhmä ihminen katsoi lainausketjua, johon vastasi, ja pyrki noudattamaan sen sisäistä logiikkaa. Olen pahoillani, jos pilasin älykkään päiväsi.
Tyhmä ihminen kuitenkin tunnisti itsensä, vaikka tuossa lainaamassasi viestissä ei viitattu suoraa yhteenkään ketjun kirjoitukseen tai kirjoittajaan.
Mutta joo, kiitokset virkistävän älyllisestä keskustelusta kirjoittajalle, jonka viestit selvästi erottuivat joukosta. Tämä oli yllättävää, tälle palstalle. Minäkin jätän nyt pulut shakkilaudalle ja lähden katsomaan löytyisikö lähimetsästä suppilovahveroita.
Yhdysvalloissa tosiaan rakastetaan lasten älykkyyden mittaamista, ja se tarkoittaa lapsen kognitiivisten kykyjen suhteuttamista omaan ikäluokkaan. Sitä ei pidä sotkea aikuisten älykkyystesteihin, joiden niidenkin validiteetti on oma lukunsa ja keskustelun aiheensa.
Mutta summa summarum: niin tieteessä, taiteessa kuin urheilussakin tiedetään, että lapsinero on harvoin aikuinen nero, ja jos kansakunnasta halutaan huippuyksilöitä, tapahtuu se antamalla suurille massoille mahdollisuus edetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ja kun rikastuneita yrittäjiä tarkastellaan - eli raha otetaan menestyksen mittariksi - niin ihan keskivertoälykkäitä he ovat. Heillä on vain kaikki tarvittava; ideointi-, tulevaisuudenluku-, vuotovaikutus- ja toimeenpanotaidot. Älykkyys ei auta, jos ei osaa kääriä hihojaan.
Kun oikeasti rikastuneita (eli ei keskiluokkaisia, mitä täällä monesti erehdytään luulemaan rikkaudeksi) tarkastellaan, heillä on pääsääntöisesti jo valmiiksi varakkaat taustat ja siksi valmiit verkostot ja riittävä pääoma aloittamaan yritystoimintansa menestykseen riittävällä volyymilla.
Raha tietty tulee rahan luo, mutta ei ole välttämätöntä. Hyvälle idealle löytyy aina rahoittajia. Eikä yrittäjän ei kannata kantaa riskiä yksin.
Nimen omaa näin ei ole. Hyvälle idealle ei löydy rahoittajaa, mikäli tämä hyvä uhkaa jo menestyneiden rikastumista entisestään. Parhaiten tämän näkee siitä, kuinka meillä on loistavia ideoita ja jo melko pitkällä olevia mallinuksia kannattavasta uusiutuvasta energiasta, mutta yksikään näistä ei pääse kunnolliseen tuotekehitysvaiheeseen rahoituksen puutteen takia. Pahimmillaan osa näistä hyvän idean ja sitä eteen päin vieneistä henkilöistä on päätynyt itsemurhaan ampumalla itseään selkään.
Niin, koska hyvä idea on haluttava, toteutettava ja taloudellisesti kannattava. Pelkkä haluttava idea ei riitä rahoituksen saamiseen.
Oiva esimerkki epä-älyllisestä ajatuskuperkeista. Ensin ollaan sitä mieltä, että hyvälle idealle löytyy aina rahoittaja ja koska keskustelijalle itse keskustelu ei ole pääpointti, vaan jonkinlainen nokittelu, omat sanat vedetään takaisin ja yhtäkkiä hyvälle idealle ei löydykkään rahoittajaa.
Se oli oiva esimerkki käytännön elämästä. Olen yrittäjyyden opettaja. Tunnen lukuisia köyhistä oloista rikkauksiin ponnistaneita.
Lasketaanpa hieman, käyttäen ai:n tarjoamaa keskihajontaa 15. Suomessa näitä ÄO yli 150-henkilöitä on tilastollisesti katsoen yhdessä ikäluokassa noin 20. Haarukkaan 130-150 mahtuu Suomessa yhdestä ikäluokasta noin tuhat ihmistä.
Pelkästään matemaattisia aineita opiskelemaan otetaan vuosittain noin 1300 ihmistä. Musiikkia opiskelemaan otetaan noin 1000 uutta opiskelijaa. Suuri osa näistä ihmisistä on onnellisia ja kutsumusammatissaan. Osa heistä pääsee huipun huipulle omalla alallaan, ja todennäköisesti he ovat juuri niitä keskivertoälykkäitä.
Loppujen lopuksi ÄO 150+ on Suomessa niin pieni joukkio, ettei sen pohjalta voi tehdä tilastollisia johtopäätöksiä sen paremmin onnellisuudesta kuin menestyksestäkään.