Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS löysi synnyttävän miehen!
06.10.2026 |
https://www.hs.fi/elama/art-2000012244825.html
Mielenvikaisten sekopäiden mielenvikainen lehti. Nyt kysykää itseltänne, voitteko uskoa YHTÄÄN MITÄÄN KOSKAAN, mitä synnyttäviin miehiin uskova media teille uutisoi? ETTE.
Transuiluun uskominen on eräänlainen "litmustesti", eli ihmisen, joka uskoo tällaiseen, voi heti ohittaa vakavasti otettavana henkilönä. Jos et kykene tunnistamaan ja hyväksymään maailman perustavanlaatuisimpia faktoja, kuten mies- ja naissukupuolet, sinuun ei voi luottaa missään. Sama kuin ei suostuisi hyväksymään, että neste on märkää ja taivas on sininen.
Kommentit (501)
🤣
Mistä ruumiinaukosta synnyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin menee Suomi, ei mulla muuta.
Tuliko vauva siis peeniksestä ulos? Jos ei, niin kyseessä ei ole mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.
Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.
Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.
18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.
Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.
Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.
18-vuotiaan identiteettikehitys on kesken, joten tuossa kohtaa pelataan vielä todennäköisyyksillä eikä varmuudella. Vakaa ja muista riippumaton identiteetti saavutetaan keskimäärin 10 vuotta murrosiän alkamisesta, eikä ole todisteita synnynnäisen sukupuoli-identiteetin olemassaolosta tai keinoja ennustaa aikuisiän identiteettiä luotettavalta tavalla. Jo varhaislapsuudesta asti risti-identifioituneet ovat nykyään vähemmistö tranpoleilla.
Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans. Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa. Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne. Myös Frans kertoi tällaisista kokemuksista hyvin varhaisesta lapsuudesta. Jos 18-vuotiaiden identiteettikehitys on sukupuolen suhteen mielestäsi noin heiveröistä, niin eihän meillä kukaan tietäisi varmuudella mitä sukupuolta on, jos näin olisi. Miten ihmeessä kuvittelet, että tuo olisi vahva argumentti?
Transsukupuolisuuden kokemus ja tieto itsestä ajoittuu usein varhaislapsuuteen, vaikkei kaikilla useinkaan ole ollut sanoja sitä kuvaamaan, eivätkä ole tehneet minkäänlaista transitiota lapsena, mihin ilmeisesti viittaat tuolla ”vähemmistöllä transpoleilla”. Kokemukset jo varhaisessa lapsuudessa viittaavat nekin osaltaan siihen, että taustalla on biologiset, esim. geneettiset ja hormonaaliset tekijät, joiden myötä kokemus on sisäsyntyinen. Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin.
Tottakai transnuorten joukossa voi olla pieni joukko heitä, joiden kokemus johtuu jostakin muusta kuin transsukupuolisuudesta. On kaikkien etu, jos heitä osataan auttaa oikealla tavalla. Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään. Luulis, että vähempiälyinenkin tajuaisi miten haitallista sellainen on mielenterveydelle ja toimintakyvylle."Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans."
En sanoisi noinkaan. Nuoruusiän kehitys on etenevä prosessi, jossa 18-vuotias on tietenkin pidemmällä kuin esim. 14-vuotias. Suurimmalla osalla 18-vuotiaista on kuitenkin vielä identiteetissä epävarmuutta tai tilannekohtaisuutta, jonka takia sukupuoli-identiteetin arviointi on haastavampaa kuin yli kaksikymppisen kohdalla.
"Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa."
Alkaa kehittyä, ei ole kehittynyt. Vain hullu antaisi transdiagnoosin 3-vuotiaalle.
"Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne."
Samoja kokemuksia on myös useilla ihmisillä, joista ei tullut trans. Tuo on asia jota ei voi todeta kuin jälkikäteen.
"Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin."
Ketkä tutkijat, mitkä biologiset tekijät? Mikäli joku aivolöydös, geeniperimä tai hormonaalinen poikkeama olisi yhdenmukainen transiuden kanssa, tilaa pidettäisiin neurologisena tai intersukupuolisuutena eikä identiteettikysymyksenä. Identiteettiin taas vaikuttaa aina psykososiaaliset tekijät.
"Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään."
Kukaan tässä ketjussa ei ole ehdottanut 30v. Ikärajaa transhoidoille, vaikka sinulla on ilmeisen kova halu maalailla sellaista kuvaa niistä jotka ovat kanssasi eri mieltä.
Ei 3-vuotiaalle ole mitään järkeä antaa transdiagnoosia missään tilanteessa ja aivan totta, hyvä tarkennus, sukupuoli-identiteetti alkaa kehittyä varhaislapsuudessa ja koska siihen sisältyy paljon muutakin kuin kysymys ”mitä sukupuolta olen”, se jatkuu tietysti läpi elämän. Noin 5-6 -vuotiaalla alkaa olla pysyvämpi käsitys sukupuolestaan… et varmaankaan aio väittää, ettei 18-vuotiailla olisi melko pysyvä käsitys sukupuolestaan.
Kyllä, jotkut ovat väläytelleet transhoitojen ikärajaksi 30 eli se sama, mitä sterilisointiin vaaditaan nykyään. Tässäkin keskustelussa on tuota huokailtu. Ei se 22-24 v. eli n. 10 vuotta puberteetin alkamisesta ole sen parempi perustelu. Nämä lapset ja nuoret ovat olemassa tämän ominaisuutensa kanssa koko ikänsä. Translapsen ja nuoren tukeminen ei myös tarkoita automaattisesti lääketieteellisiä hoitoja tai diagnoosin antamista, vaikka sinulla onkin ilmeinen halu maalailla tällaista kuvaa transnuoria tukevista ihmisistä.
Riippuu mitä tarkoitat pysyvällä käsityksellä sukupuolesta. Jokainen 18-vuotias tietää onko mies vai nainen, mutta ehkä ihan kaikki eivät tiedä ovatko homoja vai heteroita, haluavatko lapsia vai eivät, millaisena näkevät tulevaisuuden edes ensi vuoteen, yms. asioita joihin transitiolla on kauaskantoisia seurauksia. Myöhäisnuoruus on myös aikaa, jolloin puberteetin tuottama ahdistus alkaa väistyä ja kehosuhde muuttuu. Siksi nuorten aikuisten kohdalla on oltava varovaisempi hoitojen suhteen.
Lapsen ja varhaisnuoren maailmaan sukupuolen medikalisaatio ei kuulu, muttei kovin vahva reagointi muutenkaan: sekä luontaisen persoonan torjuminen että väärän kehon ajatuksen vahvistaminen antaa viestin että lapsessa on jokin vialla.
”Väärän kehon ajatuksen vahvistaminen” on outo ajatus. Jos esim. Frans olisi saanut apua aiemmin, siis lapsena ja nuorena, hän olisi nimenomaan saanut apua siihen dysforiaan ja kokemukseen, että hän on vääränlainen. Ei ketään tueta ajatuksessa, että sinussa olisi jotain väärää.
Paradoksaalisesti et tajua, että sinä ja muut täällä toistuvasti kerrotte, että Frans on vääränlainen, kun kehtaa synnyttää, vääränlainen, kun voi elää lapsensa vuoksi määräajan ilman hoitoja, vääränlainen, kun ”näyttää naiselta”, vääränlainen kun käyttää itsestään sanoja, joita ette hyväksy. Teillä on n. 1000 tapaa kertoa, miten transihmiset ovat vääränlaisia esim. silloin, kun muistuttavat biologista sukupuoltaan. Eli miten sinä ajattelet, että tuollainen aatemaailma, mikä täällä vaikuttaa ei viestisi juuri sitä, että "olet vääränlainen jos näytät tytöltä ja sinusta tuntuu että olet poika”. Teette itse sitä, mistä syytätte muita.
Miten olisi ollut yhtään parempi, jos Fransille olisi lapsena kerrottu että on poika? Viimeistään murrosiässä olisi joutunut kohtaamaan sen tosiasian ettei ole, vaihtoehtoisesti salaamaan asian muilta ja ennen pitkää turvautumaan transhoitoihin että se onnistuu. Tukea olisi vahvistaa, että saa olla oma itsensä tyttönäkin eikä se vaadi pojaksi muuttumista, ja antaa tehdä aidosti omat ratkaisut sitten kun ikä riittää.
Eikä Fransissa myöskään ole mitään vikaa jos haluaa synnyttää, olla ilman hoitoja, näyttää naiselta jne. Mutta hän ei ole mies. Eikä trans sanan alkuperäisessä merkityksessä.
Olet hämmentävän mustavalkoinen. Transihmisyydestä voi puhua lapselle niin, että lapsi ymmärtää, että on olemassa poikia ja transpoikia. Ja että hän on hyvä sellaisena kuin on, oli sitten tyttö tai transpoika. Kumpikaan ei tarkoita, että lapselle viestittäisiin, että hänen kehossaan on mitään väärää. Vaikeaa se saattaa olla, koska yhteiskunnan asenteet ovat kovia, kuten mm. täällä ketjussa pilkataan ja kyseenalaistetaan, jos olet transmies, joka kommentoijien mielestä näyttää liian naiselliselta. Eli ulkopuolelta tulee paljon negatiivista viestiä, mikä vaikeuttaa transnuorten tukemista.
Transihmisyys ei myös ole mikään salailtava asia, joka jotenkin olisi vaarassa paljastua. Toki tässä sairaassa maailmassa osa on kokenut, että täytyy piiloutua näiltä asenteilta, joita mm. ketjussakin nähdään. Se on kyllä näiden asenteellisten ihmisten ja kommentoijien, ei transnuorten häpeä.
Olet melkoinen magalomaanikko, kun koet voivasi sanella mikä on oikea trans ja miten transihmisten pitäisi tässä maailmassa elää.
Translapsi on manipuloiva ja fiktiivinen konsepti. Lapselle ei voida asettaa transdiagnoosia, koska sukupuoliristiriidan syytä ei välttämättä tunnisteta ja kestoa ei voida ennakoida luotettavasti. Useimmiten lapsuuden sukupuoliristiriita ennakoi aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja menee valtaosalla ohi murrosiän loppuun mennessä. Pikemminkin lasta pitäisi kannustaa olemaan omanlaisensa poika tai tyttö, eikä sitoa sukupuolta sukupuolistereotyyppeihin, kulttuurisiin normeihin, mieltymyksiin ja persoonallisuudenpiirteisiin. Annetaan lapselle kasvurauha ilman sosiaalista transiutusta, kemiallista kastraatiota ja lukitsemista transidentiteettiin.
Se, että Fransu kokee epämukavuutta rinnoista tai ei samastu pornoistettuun naiskuvaan ja naisen alisteiseen asemaan yhteiskunnassa, ei tarkoita hänen olevan mies. Miestyyppisiin juttuihin samastuminen ei tarkoita, että on oikeasti mies.
Ajatuksesi perustuvat hyvin mustavalkoisiin oletuksiin. On vaikea lähteä edes purkamaan, mikä kaikki niissä on pielessä. Jos vastaan syntyy vaikutelma kuin puolustaisin näkemystä, jota minulla ei edes ole. Sinänsä voisit olla huoleti. Vanhemmat eivät toimi noin niin kuin kuvittelet ja translapsilla on onneksi usein ympärillään ihmisiä, joiden kanssa he saavat olla omia itsejään. Sellaisessa ympäristössä heillä on tilaa kasvaa myös homoseksuaalisiksi aikuisiksi. Turvallinen ja avoin ympäristö on siinäkin tapauksessa eduksi.
Meillä on järjestöjä ja puolueita, jotka ovat asettaneet lasten transiuttamisen helpottamisen poliittisiin tavoitteisiinsa niin blokkereilla kuin sukupuolimerkinnän vaihtelulla. Translapsiajatuksen istuttaminen ja vahvistaminen sosiaalisella transiutuksella on vahva psykologinen interventio, joka lukitsee lapsen ajattelun transsuidentiteettiin. Annetaan siis lasten kasvaa rauhassa, leikkiä haluamillaan leluilla, olla omanlaisiaan persoonia ja pukeutua haluamiinsa vaatteisiin ilman niiden kytkemistä transsuiluun.
Saattaisit olla yllättynyt, mitä tuo ” lasten transiuttaminen” ko tahojen mukaan tarkoittaa. Valitsemasi sanat ”lasten transiutus” kertovat jo vääristyneestä oletuksestasi ja asenteestasi.
Tavoitteena on, että noilla lapsilla on kasvurauha ja oikeanlaista tukea saatavilla. Siihen ei kuulu mikään tuputus, patologisointi tai medikalisointi, vaan ensisijaisesti lapsen näkeminen ja kuuleminen. Se ettei heitä vaadita muuttumaan tai tuntemaan toisin. Ja myös mielenmuutokselle on tilaa, toisin kuin sinä väität. Sinä kampanjoit noiden lasten hyvinvointia vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuliko vauva siis peeniksestä ulos? Jos ei, niin kyseessä ei ole mies.
Ei kun miehen anuksesta taikka suusta, korvasta tai nenästä. Ihmislaji on kehittymässä. Tätä on evoluutio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.
Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.
Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.
18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.
Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.
Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.
18-vuotiaan identiteettikehitys on kesken, joten tuossa kohtaa pelataan vielä todennäköisyyksillä eikä varmuudella. Vakaa ja muista riippumaton identiteetti saavutetaan keskimäärin 10 vuotta murrosiän alkamisesta, eikä ole todisteita synnynnäisen sukupuoli-identiteetin olemassaolosta tai keinoja ennustaa aikuisiän identiteettiä luotettavalta tavalla. Jo varhaislapsuudesta asti risti-identifioituneet ovat nykyään vähemmistö tranpoleilla.
Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans. Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa. Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne. Myös Frans kertoi tällaisista kokemuksista hyvin varhaisesta lapsuudesta. Jos 18-vuotiaiden identiteettikehitys on sukupuolen suhteen mielestäsi noin heiveröistä, niin eihän meillä kukaan tietäisi varmuudella mitä sukupuolta on, jos näin olisi. Miten ihmeessä kuvittelet, että tuo olisi vahva argumentti?
Transsukupuolisuuden kokemus ja tieto itsestä ajoittuu usein varhaislapsuuteen, vaikkei kaikilla useinkaan ole ollut sanoja sitä kuvaamaan, eivätkä ole tehneet minkäänlaista transitiota lapsena, mihin ilmeisesti viittaat tuolla ”vähemmistöllä transpoleilla”. Kokemukset jo varhaisessa lapsuudessa viittaavat nekin osaltaan siihen, että taustalla on biologiset, esim. geneettiset ja hormonaaliset tekijät, joiden myötä kokemus on sisäsyntyinen. Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin.
Tottakai transnuorten joukossa voi olla pieni joukko heitä, joiden kokemus johtuu jostakin muusta kuin transsukupuolisuudesta. On kaikkien etu, jos heitä osataan auttaa oikealla tavalla. Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään. Luulis, että vähempiälyinenkin tajuaisi miten haitallista sellainen on mielenterveydelle ja toimintakyvylle."Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans."
En sanoisi noinkaan. Nuoruusiän kehitys on etenevä prosessi, jossa 18-vuotias on tietenkin pidemmällä kuin esim. 14-vuotias. Suurimmalla osalla 18-vuotiaista on kuitenkin vielä identiteetissä epävarmuutta tai tilannekohtaisuutta, jonka takia sukupuoli-identiteetin arviointi on haastavampaa kuin yli kaksikymppisen kohdalla.
"Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa."
Alkaa kehittyä, ei ole kehittynyt. Vain hullu antaisi transdiagnoosin 3-vuotiaalle.
"Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne."
Samoja kokemuksia on myös useilla ihmisillä, joista ei tullut trans. Tuo on asia jota ei voi todeta kuin jälkikäteen.
"Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin."
Ketkä tutkijat, mitkä biologiset tekijät? Mikäli joku aivolöydös, geeniperimä tai hormonaalinen poikkeama olisi yhdenmukainen transiuden kanssa, tilaa pidettäisiin neurologisena tai intersukupuolisuutena eikä identiteettikysymyksenä. Identiteettiin taas vaikuttaa aina psykososiaaliset tekijät.
"Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään."
Kukaan tässä ketjussa ei ole ehdottanut 30v. Ikärajaa transhoidoille, vaikka sinulla on ilmeisen kova halu maalailla sellaista kuvaa niistä jotka ovat kanssasi eri mieltä.
Ei 3-vuotiaalle ole mitään järkeä antaa transdiagnoosia missään tilanteessa ja aivan totta, hyvä tarkennus, sukupuoli-identiteetti alkaa kehittyä varhaislapsuudessa ja koska siihen sisältyy paljon muutakin kuin kysymys ”mitä sukupuolta olen”, se jatkuu tietysti läpi elämän. Noin 5-6 -vuotiaalla alkaa olla pysyvämpi käsitys sukupuolestaan… et varmaankaan aio väittää, ettei 18-vuotiailla olisi melko pysyvä käsitys sukupuolestaan.
Kyllä, jotkut ovat väläytelleet transhoitojen ikärajaksi 30 eli se sama, mitä sterilisointiin vaaditaan nykyään. Tässäkin keskustelussa on tuota huokailtu. Ei se 22-24 v. eli n. 10 vuotta puberteetin alkamisesta ole sen parempi perustelu. Nämä lapset ja nuoret ovat olemassa tämän ominaisuutensa kanssa koko ikänsä. Translapsen ja nuoren tukeminen ei myös tarkoita automaattisesti lääketieteellisiä hoitoja tai diagnoosin antamista, vaikka sinulla onkin ilmeinen halu maalailla tällaista kuvaa transnuoria tukevista ihmisistä.
Riippuu mitä tarkoitat pysyvällä käsityksellä sukupuolesta. Jokainen 18-vuotias tietää onko mies vai nainen, mutta ehkä ihan kaikki eivät tiedä ovatko homoja vai heteroita, haluavatko lapsia vai eivät, millaisena näkevät tulevaisuuden edes ensi vuoteen, yms. asioita joihin transitiolla on kauaskantoisia seurauksia. Myöhäisnuoruus on myös aikaa, jolloin puberteetin tuottama ahdistus alkaa väistyä ja kehosuhde muuttuu. Siksi nuorten aikuisten kohdalla on oltava varovaisempi hoitojen suhteen.
Lapsen ja varhaisnuoren maailmaan sukupuolen medikalisaatio ei kuulu, muttei kovin vahva reagointi muutenkaan: sekä luontaisen persoonan torjuminen että väärän kehon ajatuksen vahvistaminen antaa viestin että lapsessa on jokin vialla.
”Väärän kehon ajatuksen vahvistaminen” on outo ajatus. Jos esim. Frans olisi saanut apua aiemmin, siis lapsena ja nuorena, hän olisi nimenomaan saanut apua siihen dysforiaan ja kokemukseen, että hän on vääränlainen. Ei ketään tueta ajatuksessa, että sinussa olisi jotain väärää.
Paradoksaalisesti et tajua, että sinä ja muut täällä toistuvasti kerrotte, että Frans on vääränlainen, kun kehtaa synnyttää, vääränlainen, kun voi elää lapsensa vuoksi määräajan ilman hoitoja, vääränlainen, kun ”näyttää naiselta”, vääränlainen kun käyttää itsestään sanoja, joita ette hyväksy. Teillä on n. 1000 tapaa kertoa, miten transihmiset ovat vääränlaisia esim. silloin, kun muistuttavat biologista sukupuoltaan. Eli miten sinä ajattelet, että tuollainen aatemaailma, mikä täällä vaikuttaa ei viestisi juuri sitä, että "olet vääränlainen jos näytät tytöltä ja sinusta tuntuu että olet poika”. Teette itse sitä, mistä syytätte muita.
Miten olisi ollut yhtään parempi, jos Fransille olisi lapsena kerrottu että on poika? Viimeistään murrosiässä olisi joutunut kohtaamaan sen tosiasian ettei ole, vaihtoehtoisesti salaamaan asian muilta ja ennen pitkää turvautumaan transhoitoihin että se onnistuu. Tukea olisi vahvistaa, että saa olla oma itsensä tyttönäkin eikä se vaadi pojaksi muuttumista, ja antaa tehdä aidosti omat ratkaisut sitten kun ikä riittää.
Eikä Fransissa myöskään ole mitään vikaa jos haluaa synnyttää, olla ilman hoitoja, näyttää naiselta jne. Mutta hän ei ole mies. Eikä trans sanan alkuperäisessä merkityksessä.
Olet hämmentävän mustavalkoinen. Transihmisyydestä voi puhua lapselle niin, että lapsi ymmärtää, että on olemassa poikia ja transpoikia. Ja että hän on hyvä sellaisena kuin on, oli sitten tyttö tai transpoika. Kumpikaan ei tarkoita, että lapselle viestittäisiin, että hänen kehossaan on mitään väärää. Vaikeaa se saattaa olla, koska yhteiskunnan asenteet ovat kovia, kuten mm. täällä ketjussa pilkataan ja kyseenalaistetaan, jos olet transmies, joka kommentoijien mielestä näyttää liian naiselliselta. Eli ulkopuolelta tulee paljon negatiivista viestiä, mikä vaikeuttaa transnuorten tukemista.
Transihmisyys ei myös ole mikään salailtava asia, joka jotenkin olisi vaarassa paljastua. Toki tässä sairaassa maailmassa osa on kokenut, että täytyy piiloutua näiltä asenteilta, joita mm. ketjussakin nähdään. Se on kyllä näiden asenteellisten ihmisten ja kommentoijien, ei transnuorten häpeä.
Olet melkoinen magalomaanikko, kun koet voivasi sanella mikä on oikea trans ja miten transihmisten pitäisi tässä maailmassa elää.
Ihan pienelle lapselle koko käsite 'transpoika' on täysin absurdi, heillä ei ole murrosiän tuomia sukupuolen toimintoja eivätkä yleensä hahmota sukupuolen ja sukupuoliroolin eroa ennen kouluikää. He voi ymmärtää että minulla on pimppi ja tykkään autoista, eikä asiasta tarvitse tehdä minkäänlaista numeroa.
Vanhemmallekaan lapselle on mahdotonta avata transiuden konseptia syöttämättä ajatusta väärästä kehosta. Jos siis lapsikin voi olla trans eikä kyse ole aikuisten valitsemista hoidoista.
Tiedätkö, kun normaaleille ihmisille ihan jo pienestä pitäen heidän sukupuolessaan on kyse muustakin kuin pimpistä tai pippelistä. Et oikeasti voi olla noin yksinkertainen.
Ja mitä sinä horiset jostain autoista ja leluista. Ne ovat vain kiinnostuksen kohteita, ei sukupuolen indikaattoreita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.
Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.
Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.
18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.
Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.
Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.
18-vuotiaan identiteettikehitys on kesken, joten tuossa kohtaa pelataan vielä todennäköisyyksillä eikä varmuudella. Vakaa ja muista riippumaton identiteetti saavutetaan keskimäärin 10 vuotta murrosiän alkamisesta, eikä ole todisteita synnynnäisen sukupuoli-identiteetin olemassaolosta tai keinoja ennustaa aikuisiän identiteettiä luotettavalta tavalla. Jo varhaislapsuudesta asti risti-identifioituneet ovat nykyään vähemmistö tranpoleilla.
Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans. Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa. Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne. Myös Frans kertoi tällaisista kokemuksista hyvin varhaisesta lapsuudesta. Jos 18-vuotiaiden identiteettikehitys on sukupuolen suhteen mielestäsi noin heiveröistä, niin eihän meillä kukaan tietäisi varmuudella mitä sukupuolta on, jos näin olisi. Miten ihmeessä kuvittelet, että tuo olisi vahva argumentti?
Transsukupuolisuuden kokemus ja tieto itsestä ajoittuu usein varhaislapsuuteen, vaikkei kaikilla useinkaan ole ollut sanoja sitä kuvaamaan, eivätkä ole tehneet minkäänlaista transitiota lapsena, mihin ilmeisesti viittaat tuolla ”vähemmistöllä transpoleilla”. Kokemukset jo varhaisessa lapsuudessa viittaavat nekin osaltaan siihen, että taustalla on biologiset, esim. geneettiset ja hormonaaliset tekijät, joiden myötä kokemus on sisäsyntyinen. Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin.
Tottakai transnuorten joukossa voi olla pieni joukko heitä, joiden kokemus johtuu jostakin muusta kuin transsukupuolisuudesta. On kaikkien etu, jos heitä osataan auttaa oikealla tavalla. Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään. Luulis, että vähempiälyinenkin tajuaisi miten haitallista sellainen on mielenterveydelle ja toimintakyvylle."Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans."
En sanoisi noinkaan. Nuoruusiän kehitys on etenevä prosessi, jossa 18-vuotias on tietenkin pidemmällä kuin esim. 14-vuotias. Suurimmalla osalla 18-vuotiaista on kuitenkin vielä identiteetissä epävarmuutta tai tilannekohtaisuutta, jonka takia sukupuoli-identiteetin arviointi on haastavampaa kuin yli kaksikymppisen kohdalla.
"Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa."
Alkaa kehittyä, ei ole kehittynyt. Vain hullu antaisi transdiagnoosin 3-vuotiaalle.
"Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne."
Samoja kokemuksia on myös useilla ihmisillä, joista ei tullut trans. Tuo on asia jota ei voi todeta kuin jälkikäteen.
"Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin."
Ketkä tutkijat, mitkä biologiset tekijät? Mikäli joku aivolöydös, geeniperimä tai hormonaalinen poikkeama olisi yhdenmukainen transiuden kanssa, tilaa pidettäisiin neurologisena tai intersukupuolisuutena eikä identiteettikysymyksenä. Identiteettiin taas vaikuttaa aina psykososiaaliset tekijät.
"Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään."
Kukaan tässä ketjussa ei ole ehdottanut 30v. Ikärajaa transhoidoille, vaikka sinulla on ilmeisen kova halu maalailla sellaista kuvaa niistä jotka ovat kanssasi eri mieltä.
Ei 3-vuotiaalle ole mitään järkeä antaa transdiagnoosia missään tilanteessa ja aivan totta, hyvä tarkennus, sukupuoli-identiteetti alkaa kehittyä varhaislapsuudessa ja koska siihen sisältyy paljon muutakin kuin kysymys ”mitä sukupuolta olen”, se jatkuu tietysti läpi elämän. Noin 5-6 -vuotiaalla alkaa olla pysyvämpi käsitys sukupuolestaan… et varmaankaan aio väittää, ettei 18-vuotiailla olisi melko pysyvä käsitys sukupuolestaan.
Kyllä, jotkut ovat väläytelleet transhoitojen ikärajaksi 30 eli se sama, mitä sterilisointiin vaaditaan nykyään. Tässäkin keskustelussa on tuota huokailtu. Ei se 22-24 v. eli n. 10 vuotta puberteetin alkamisesta ole sen parempi perustelu. Nämä lapset ja nuoret ovat olemassa tämän ominaisuutensa kanssa koko ikänsä. Translapsen ja nuoren tukeminen ei myös tarkoita automaattisesti lääketieteellisiä hoitoja tai diagnoosin antamista, vaikka sinulla onkin ilmeinen halu maalailla tällaista kuvaa transnuoria tukevista ihmisistä.
Riippuu mitä tarkoitat pysyvällä käsityksellä sukupuolesta. Jokainen 18-vuotias tietää onko mies vai nainen, mutta ehkä ihan kaikki eivät tiedä ovatko homoja vai heteroita, haluavatko lapsia vai eivät, millaisena näkevät tulevaisuuden edes ensi vuoteen, yms. asioita joihin transitiolla on kauaskantoisia seurauksia. Myöhäisnuoruus on myös aikaa, jolloin puberteetin tuottama ahdistus alkaa väistyä ja kehosuhde muuttuu. Siksi nuorten aikuisten kohdalla on oltava varovaisempi hoitojen suhteen.
Lapsen ja varhaisnuoren maailmaan sukupuolen medikalisaatio ei kuulu, muttei kovin vahva reagointi muutenkaan: sekä luontaisen persoonan torjuminen että väärän kehon ajatuksen vahvistaminen antaa viestin että lapsessa on jokin vialla.
”Väärän kehon ajatuksen vahvistaminen” on outo ajatus. Jos esim. Frans olisi saanut apua aiemmin, siis lapsena ja nuorena, hän olisi nimenomaan saanut apua siihen dysforiaan ja kokemukseen, että hän on vääränlainen. Ei ketään tueta ajatuksessa, että sinussa olisi jotain väärää.
Paradoksaalisesti et tajua, että sinä ja muut täällä toistuvasti kerrotte, että Frans on vääränlainen, kun kehtaa synnyttää, vääränlainen, kun voi elää lapsensa vuoksi määräajan ilman hoitoja, vääränlainen, kun ”näyttää naiselta”, vääränlainen kun käyttää itsestään sanoja, joita ette hyväksy. Teillä on n. 1000 tapaa kertoa, miten transihmiset ovat vääränlaisia esim. silloin, kun muistuttavat biologista sukupuoltaan. Eli miten sinä ajattelet, että tuollainen aatemaailma, mikä täällä vaikuttaa ei viestisi juuri sitä, että "olet vääränlainen jos näytät tytöltä ja sinusta tuntuu että olet poika”. Teette itse sitä, mistä syytätte muita.
Miten olisi ollut yhtään parempi, jos Fransille olisi lapsena kerrottu että on poika? Viimeistään murrosiässä olisi joutunut kohtaamaan sen tosiasian ettei ole, vaihtoehtoisesti salaamaan asian muilta ja ennen pitkää turvautumaan transhoitoihin että se onnistuu. Tukea olisi vahvistaa, että saa olla oma itsensä tyttönäkin eikä se vaadi pojaksi muuttumista, ja antaa tehdä aidosti omat ratkaisut sitten kun ikä riittää.
Eikä Fransissa myöskään ole mitään vikaa jos haluaa synnyttää, olla ilman hoitoja, näyttää naiselta jne. Mutta hän ei ole mies. Eikä trans sanan alkuperäisessä merkityksessä.
Olet hämmentävän mustavalkoinen. Transihmisyydestä voi puhua lapselle niin, että lapsi ymmärtää, että on olemassa poikia ja transpoikia. Ja että hän on hyvä sellaisena kuin on, oli sitten tyttö tai transpoika. Kumpikaan ei tarkoita, että lapselle viestittäisiin, että hänen kehossaan on mitään väärää. Vaikeaa se saattaa olla, koska yhteiskunnan asenteet ovat kovia, kuten mm. täällä ketjussa pilkataan ja kyseenalaistetaan, jos olet transmies, joka kommentoijien mielestä näyttää liian naiselliselta. Eli ulkopuolelta tulee paljon negatiivista viestiä, mikä vaikeuttaa transnuorten tukemista.
Transihmisyys ei myös ole mikään salailtava asia, joka jotenkin olisi vaarassa paljastua. Toki tässä sairaassa maailmassa osa on kokenut, että täytyy piiloutua näiltä asenteilta, joita mm. ketjussakin nähdään. Se on kyllä näiden asenteellisten ihmisten ja kommentoijien, ei transnuorten häpeä.
Olet melkoinen magalomaanikko, kun koet voivasi sanella mikä on oikea trans ja miten transihmisten pitäisi tässä maailmassa elää.
Translapsi on manipuloiva ja fiktiivinen konsepti. Lapselle ei voida asettaa transdiagnoosia, koska sukupuoliristiriidan syytä ei välttämättä tunnisteta ja kestoa ei voida ennakoida luotettavasti. Useimmiten lapsuuden sukupuoliristiriita ennakoi aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja menee valtaosalla ohi murrosiän loppuun mennessä. Pikemminkin lasta pitäisi kannustaa olemaan omanlaisensa poika tai tyttö, eikä sitoa sukupuolta sukupuolistereotyyppeihin, kulttuurisiin normeihin, mieltymyksiin ja persoonallisuudenpiirteisiin. Annetaan lapselle kasvurauha ilman sosiaalista transiutusta, kemiallista kastraatiota ja lukitsemista transidentiteettiin.
Se, että Fransu kokee epämukavuutta rinnoista tai ei samastu pornoistettuun naiskuvaan ja naisen alisteiseen asemaan yhteiskunnassa, ei tarkoita hänen olevan mies. Miestyyppisiin juttuihin samastuminen ei tarkoita, että on oikeasti mies.
Ajatuksesi perustuvat hyvin mustavalkoisiin oletuksiin. On vaikea lähteä edes purkamaan, mikä kaikki niissä on pielessä. Jos vastaan syntyy vaikutelma kuin puolustaisin näkemystä, jota minulla ei edes ole. Sinänsä voisit olla huoleti. Vanhemmat eivät toimi noin niin kuin kuvittelet ja translapsilla on onneksi usein ympärillään ihmisiä, joiden kanssa he saavat olla omia itsejään. Sellaisessa ympäristössä heillä on tilaa kasvaa myös homoseksuaalisiksi aikuisiksi. Turvallinen ja avoin ympäristö on siinäkin tapauksessa eduksi.
Mistä sinä tiedät sataprosenttisella varmuudella, onko feminiinen poika:
a) tuleva homoseksuaali
b) tuleva transleidi vai
c) tuleva hetero perheenisä?
Niinpä. Annetaan siis lapsille kasvurauha kasvaa omaksi itsekseen ilman sosiaalista transiutusta tai kemiallista kastraatiota.
Kyllä lapsella tulee olla kasvurauha, silloinkin kun se tarkoittaa, että hän kokee, kertoo ja ilmentää olevansa toista sukupuolta. Hänestä saattaa kasvaa trans, homo tai hetero, mutta kasvurauhan hän tarvitsee kaikissa noissa tapauksissa. Sinä haluaisit kieltää tämän osalta lapsia mm. kieltämällä ”sosiaalisen transition”. Sehän ei tarkoita mitään transiutusta, vaan lapsen elämistä siten kuten hän itsensä kokee, ilman kenenkään puuttumista. Et voi samaan aikaan puoltaa kasvurauhaa ja sitten kieltää sen osalta lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.
Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.
Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.
18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.
Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.
Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.
18-vuotiaan identiteettikehitys on kesken, joten tuossa kohtaa pelataan vielä todennäköisyyksillä eikä varmuudella. Vakaa ja muista riippumaton identiteetti saavutetaan keskimäärin 10 vuotta murrosiän alkamisesta, eikä ole todisteita synnynnäisen sukupuoli-identiteetin olemassaolosta tai keinoja ennustaa aikuisiän identiteettiä luotettavalta tavalla. Jo varhaislapsuudesta asti risti-identifioituneet ovat nykyään vähemmistö tranpoleilla.
Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans. Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa. Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne. Myös Frans kertoi tällaisista kokemuksista hyvin varhaisesta lapsuudesta. Jos 18-vuotiaiden identiteettikehitys on sukupuolen suhteen mielestäsi noin heiveröistä, niin eihän meillä kukaan tietäisi varmuudella mitä sukupuolta on, jos näin olisi. Miten ihmeessä kuvittelet, että tuo olisi vahva argumentti?
Transsukupuolisuuden kokemus ja tieto itsestä ajoittuu usein varhaislapsuuteen, vaikkei kaikilla useinkaan ole ollut sanoja sitä kuvaamaan, eivätkä ole tehneet minkäänlaista transitiota lapsena, mihin ilmeisesti viittaat tuolla ”vähemmistöllä transpoleilla”. Kokemukset jo varhaisessa lapsuudessa viittaavat nekin osaltaan siihen, että taustalla on biologiset, esim. geneettiset ja hormonaaliset tekijät, joiden myötä kokemus on sisäsyntyinen. Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin.
Tottakai transnuorten joukossa voi olla pieni joukko heitä, joiden kokemus johtuu jostakin muusta kuin transsukupuolisuudesta. On kaikkien etu, jos heitä osataan auttaa oikealla tavalla. Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään. Luulis, että vähempiälyinenkin tajuaisi miten haitallista sellainen on mielenterveydelle ja toimintakyvylle."Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans."
En sanoisi noinkaan. Nuoruusiän kehitys on etenevä prosessi, jossa 18-vuotias on tietenkin pidemmällä kuin esim. 14-vuotias. Suurimmalla osalla 18-vuotiaista on kuitenkin vielä identiteetissä epävarmuutta tai tilannekohtaisuutta, jonka takia sukupuoli-identiteetin arviointi on haastavampaa kuin yli kaksikymppisen kohdalla.
"Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa."
Alkaa kehittyä, ei ole kehittynyt. Vain hullu antaisi transdiagnoosin 3-vuotiaalle.
"Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne."
Samoja kokemuksia on myös useilla ihmisillä, joista ei tullut trans. Tuo on asia jota ei voi todeta kuin jälkikäteen.
"Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin."
Ketkä tutkijat, mitkä biologiset tekijät? Mikäli joku aivolöydös, geeniperimä tai hormonaalinen poikkeama olisi yhdenmukainen transiuden kanssa, tilaa pidettäisiin neurologisena tai intersukupuolisuutena eikä identiteettikysymyksenä. Identiteettiin taas vaikuttaa aina psykososiaaliset tekijät.
"Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään."
Kukaan tässä ketjussa ei ole ehdottanut 30v. Ikärajaa transhoidoille, vaikka sinulla on ilmeisen kova halu maalailla sellaista kuvaa niistä jotka ovat kanssasi eri mieltä.
Ei 3-vuotiaalle ole mitään järkeä antaa transdiagnoosia missään tilanteessa ja aivan totta, hyvä tarkennus, sukupuoli-identiteetti alkaa kehittyä varhaislapsuudessa ja koska siihen sisältyy paljon muutakin kuin kysymys ”mitä sukupuolta olen”, se jatkuu tietysti läpi elämän. Noin 5-6 -vuotiaalla alkaa olla pysyvämpi käsitys sukupuolestaan… et varmaankaan aio väittää, ettei 18-vuotiailla olisi melko pysyvä käsitys sukupuolestaan.
Kyllä, jotkut ovat väläytelleet transhoitojen ikärajaksi 30 eli se sama, mitä sterilisointiin vaaditaan nykyään. Tässäkin keskustelussa on tuota huokailtu. Ei se 22-24 v. eli n. 10 vuotta puberteetin alkamisesta ole sen parempi perustelu. Nämä lapset ja nuoret ovat olemassa tämän ominaisuutensa kanssa koko ikänsä. Translapsen ja nuoren tukeminen ei myös tarkoita automaattisesti lääketieteellisiä hoitoja tai diagnoosin antamista, vaikka sinulla onkin ilmeinen halu maalailla tällaista kuvaa transnuoria tukevista ihmisistä.
Riippuu mitä tarkoitat pysyvällä käsityksellä sukupuolesta. Jokainen 18-vuotias tietää onko mies vai nainen, mutta ehkä ihan kaikki eivät tiedä ovatko homoja vai heteroita, haluavatko lapsia vai eivät, millaisena näkevät tulevaisuuden edes ensi vuoteen, yms. asioita joihin transitiolla on kauaskantoisia seurauksia. Myöhäisnuoruus on myös aikaa, jolloin puberteetin tuottama ahdistus alkaa väistyä ja kehosuhde muuttuu. Siksi nuorten aikuisten kohdalla on oltava varovaisempi hoitojen suhteen.
Lapsen ja varhaisnuoren maailmaan sukupuolen medikalisaatio ei kuulu, muttei kovin vahva reagointi muutenkaan: sekä luontaisen persoonan torjuminen että väärän kehon ajatuksen vahvistaminen antaa viestin että lapsessa on jokin vialla.
”Väärän kehon ajatuksen vahvistaminen” on outo ajatus. Jos esim. Frans olisi saanut apua aiemmin, siis lapsena ja nuorena, hän olisi nimenomaan saanut apua siihen dysforiaan ja kokemukseen, että hän on vääränlainen. Ei ketään tueta ajatuksessa, että sinussa olisi jotain väärää.
Paradoksaalisesti et tajua, että sinä ja muut täällä toistuvasti kerrotte, että Frans on vääränlainen, kun kehtaa synnyttää, vääränlainen, kun voi elää lapsensa vuoksi määräajan ilman hoitoja, vääränlainen, kun ”näyttää naiselta”, vääränlainen kun käyttää itsestään sanoja, joita ette hyväksy. Teillä on n. 1000 tapaa kertoa, miten transihmiset ovat vääränlaisia esim. silloin, kun muistuttavat biologista sukupuoltaan. Eli miten sinä ajattelet, että tuollainen aatemaailma, mikä täällä vaikuttaa ei viestisi juuri sitä, että "olet vääränlainen jos näytät tytöltä ja sinusta tuntuu että olet poika”. Teette itse sitä, mistä syytätte muita.
Miten olisi ollut yhtään parempi, jos Fransille olisi lapsena kerrottu että on poika? Viimeistään murrosiässä olisi joutunut kohtaamaan sen tosiasian ettei ole, vaihtoehtoisesti salaamaan asian muilta ja ennen pitkää turvautumaan transhoitoihin että se onnistuu. Tukea olisi vahvistaa, että saa olla oma itsensä tyttönäkin eikä se vaadi pojaksi muuttumista, ja antaa tehdä aidosti omat ratkaisut sitten kun ikä riittää.
Eikä Fransissa myöskään ole mitään vikaa jos haluaa synnyttää, olla ilman hoitoja, näyttää naiselta jne. Mutta hän ei ole mies. Eikä trans sanan alkuperäisessä merkityksessä.
Olet hämmentävän mustavalkoinen. Transihmisyydestä voi puhua lapselle niin, että lapsi ymmärtää, että on olemassa poikia ja transpoikia. Ja että hän on hyvä sellaisena kuin on, oli sitten tyttö tai transpoika. Kumpikaan ei tarkoita, että lapselle viestittäisiin, että hänen kehossaan on mitään väärää. Vaikeaa se saattaa olla, koska yhteiskunnan asenteet ovat kovia, kuten mm. täällä ketjussa pilkataan ja kyseenalaistetaan, jos olet transmies, joka kommentoijien mielestä näyttää liian naiselliselta. Eli ulkopuolelta tulee paljon negatiivista viestiä, mikä vaikeuttaa transnuorten tukemista.
Transihmisyys ei myös ole mikään salailtava asia, joka jotenkin olisi vaarassa paljastua. Toki tässä sairaassa maailmassa osa on kokenut, että täytyy piiloutua näiltä asenteilta, joita mm. ketjussakin nähdään. Se on kyllä näiden asenteellisten ihmisten ja kommentoijien, ei transnuorten häpeä.
Olet melkoinen magalomaanikko, kun koet voivasi sanella mikä on oikea trans ja miten transihmisten pitäisi tässä maailmassa elää.
Ihan pienelle lapselle koko käsite 'transpoika' on täysin absurdi, heillä ei ole murrosiän tuomia sukupuolen toimintoja eivätkä yleensä hahmota sukupuolen ja sukupuoliroolin eroa ennen kouluikää. He voi ymmärtää että minulla on pimppi ja tykkään autoista, eikä asiasta tarvitse tehdä minkäänlaista numeroa.
Vanhemmallekaan lapselle on mahdotonta avata transiuden konseptia syöttämättä ajatusta väärästä kehosta. Jos siis lapsikin voi olla trans eikä kyse ole aikuisten valitsemista hoidoista.
Saati että lapsen elämään tuotaan kehosta irrallinen määrittelyjä ja logiikkaa pakeneva häilyvä sukupuoli-identiteetin konsepti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.
Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.
Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.
18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.
Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.
Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.
18-vuotiaan identiteettikehitys on kesken, joten tuossa kohtaa pelataan vielä todennäköisyyksillä eikä varmuudella. Vakaa ja muista riippumaton identiteetti saavutetaan keskimäärin 10 vuotta murrosiän alkamisesta, eikä ole todisteita synnynnäisen sukupuoli-identiteetin olemassaolosta tai keinoja ennustaa aikuisiän identiteettiä luotettavalta tavalla. Jo varhaislapsuudesta asti risti-identifioituneet ovat nykyään vähemmistö tranpoleilla.
Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans. Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa. Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne. Myös Frans kertoi tällaisista kokemuksista hyvin varhaisesta lapsuudesta. Jos 18-vuotiaiden identiteettikehitys on sukupuolen suhteen mielestäsi noin heiveröistä, niin eihän meillä kukaan tietäisi varmuudella mitä sukupuolta on, jos näin olisi. Miten ihmeessä kuvittelet, että tuo olisi vahva argumentti?
Transsukupuolisuuden kokemus ja tieto itsestä ajoittuu usein varhaislapsuuteen, vaikkei kaikilla useinkaan ole ollut sanoja sitä kuvaamaan, eivätkä ole tehneet minkäänlaista transitiota lapsena, mihin ilmeisesti viittaat tuolla ”vähemmistöllä transpoleilla”. Kokemukset jo varhaisessa lapsuudessa viittaavat nekin osaltaan siihen, että taustalla on biologiset, esim. geneettiset ja hormonaaliset tekijät, joiden myötä kokemus on sisäsyntyinen. Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin.
Tottakai transnuorten joukossa voi olla pieni joukko heitä, joiden kokemus johtuu jostakin muusta kuin transsukupuolisuudesta. On kaikkien etu, jos heitä osataan auttaa oikealla tavalla. Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään. Luulis, että vähempiälyinenkin tajuaisi miten haitallista sellainen on mielenterveydelle ja toimintakyvylle."Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans."
En sanoisi noinkaan. Nuoruusiän kehitys on etenevä prosessi, jossa 18-vuotias on tietenkin pidemmällä kuin esim. 14-vuotias. Suurimmalla osalla 18-vuotiaista on kuitenkin vielä identiteetissä epävarmuutta tai tilannekohtaisuutta, jonka takia sukupuoli-identiteetin arviointi on haastavampaa kuin yli kaksikymppisen kohdalla.
"Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa."
Alkaa kehittyä, ei ole kehittynyt. Vain hullu antaisi transdiagnoosin 3-vuotiaalle.
"Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne."
Samoja kokemuksia on myös useilla ihmisillä, joista ei tullut trans. Tuo on asia jota ei voi todeta kuin jälkikäteen.
"Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin."
Ketkä tutkijat, mitkä biologiset tekijät? Mikäli joku aivolöydös, geeniperimä tai hormonaalinen poikkeama olisi yhdenmukainen transiuden kanssa, tilaa pidettäisiin neurologisena tai intersukupuolisuutena eikä identiteettikysymyksenä. Identiteettiin taas vaikuttaa aina psykososiaaliset tekijät.
"Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään."
Kukaan tässä ketjussa ei ole ehdottanut 30v. Ikärajaa transhoidoille, vaikka sinulla on ilmeisen kova halu maalailla sellaista kuvaa niistä jotka ovat kanssasi eri mieltä.
Ei 3-vuotiaalle ole mitään järkeä antaa transdiagnoosia missään tilanteessa ja aivan totta, hyvä tarkennus, sukupuoli-identiteetti alkaa kehittyä varhaislapsuudessa ja koska siihen sisältyy paljon muutakin kuin kysymys ”mitä sukupuolta olen”, se jatkuu tietysti läpi elämän. Noin 5-6 -vuotiaalla alkaa olla pysyvämpi käsitys sukupuolestaan… et varmaankaan aio väittää, ettei 18-vuotiailla olisi melko pysyvä käsitys sukupuolestaan.
Kyllä, jotkut ovat väläytelleet transhoitojen ikärajaksi 30 eli se sama, mitä sterilisointiin vaaditaan nykyään. Tässäkin keskustelussa on tuota huokailtu. Ei se 22-24 v. eli n. 10 vuotta puberteetin alkamisesta ole sen parempi perustelu. Nämä lapset ja nuoret ovat olemassa tämän ominaisuutensa kanssa koko ikänsä. Translapsen ja nuoren tukeminen ei myös tarkoita automaattisesti lääketieteellisiä hoitoja tai diagnoosin antamista, vaikka sinulla onkin ilmeinen halu maalailla tällaista kuvaa transnuoria tukevista ihmisistä.
Riippuu mitä tarkoitat pysyvällä käsityksellä sukupuolesta. Jokainen 18-vuotias tietää onko mies vai nainen, mutta ehkä ihan kaikki eivät tiedä ovatko homoja vai heteroita, haluavatko lapsia vai eivät, millaisena näkevät tulevaisuuden edes ensi vuoteen, yms. asioita joihin transitiolla on kauaskantoisia seurauksia. Myöhäisnuoruus on myös aikaa, jolloin puberteetin tuottama ahdistus alkaa väistyä ja kehosuhde muuttuu. Siksi nuorten aikuisten kohdalla on oltava varovaisempi hoitojen suhteen.
Lapsen ja varhaisnuoren maailmaan sukupuolen medikalisaatio ei kuulu, muttei kovin vahva reagointi muutenkaan: sekä luontaisen persoonan torjuminen että väärän kehon ajatuksen vahvistaminen antaa viestin että lapsessa on jokin vialla.
”Väärän kehon ajatuksen vahvistaminen” on outo ajatus. Jos esim. Frans olisi saanut apua aiemmin, siis lapsena ja nuorena, hän olisi nimenomaan saanut apua siihen dysforiaan ja kokemukseen, että hän on vääränlainen. Ei ketään tueta ajatuksessa, että sinussa olisi jotain väärää.
Paradoksaalisesti et tajua, että sinä ja muut täällä toistuvasti kerrotte, että Frans on vääränlainen, kun kehtaa synnyttää, vääränlainen, kun voi elää lapsensa vuoksi määräajan ilman hoitoja, vääränlainen, kun ”näyttää naiselta”, vääränlainen kun käyttää itsestään sanoja, joita ette hyväksy. Teillä on n. 1000 tapaa kertoa, miten transihmiset ovat vääränlaisia esim. silloin, kun muistuttavat biologista sukupuoltaan. Eli miten sinä ajattelet, että tuollainen aatemaailma, mikä täällä vaikuttaa ei viestisi juuri sitä, että "olet vääränlainen jos näytät tytöltä ja sinusta tuntuu että olet poika”. Teette itse sitä, mistä syytätte muita.
Miten olisi ollut yhtään parempi, jos Fransille olisi lapsena kerrottu että on poika? Viimeistään murrosiässä olisi joutunut kohtaamaan sen tosiasian ettei ole, vaihtoehtoisesti salaamaan asian muilta ja ennen pitkää turvautumaan transhoitoihin että se onnistuu. Tukea olisi vahvistaa, että saa olla oma itsensä tyttönäkin eikä se vaadi pojaksi muuttumista, ja antaa tehdä aidosti omat ratkaisut sitten kun ikä riittää.
Eikä Fransissa myöskään ole mitään vikaa jos haluaa synnyttää, olla ilman hoitoja, näyttää naiselta jne. Mutta hän ei ole mies. Eikä trans sanan alkuperäisessä merkityksessä.
Olet hämmentävän mustavalkoinen. Transihmisyydestä voi puhua lapselle niin, että lapsi ymmärtää, että on olemassa poikia ja transpoikia. Ja että hän on hyvä sellaisena kuin on, oli sitten tyttö tai transpoika. Kumpikaan ei tarkoita, että lapselle viestittäisiin, että hänen kehossaan on mitään väärää. Vaikeaa se saattaa olla, koska yhteiskunnan asenteet ovat kovia, kuten mm. täällä ketjussa pilkataan ja kyseenalaistetaan, jos olet transmies, joka kommentoijien mielestä näyttää liian naiselliselta. Eli ulkopuolelta tulee paljon negatiivista viestiä, mikä vaikeuttaa transnuorten tukemista.
Transihmisyys ei myös ole mikään salailtava asia, joka jotenkin olisi vaarassa paljastua. Toki tässä sairaassa maailmassa osa on kokenut, että täytyy piiloutua näiltä asenteilta, joita mm. ketjussakin nähdään. Se on kyllä näiden asenteellisten ihmisten ja kommentoijien, ei transnuorten häpeä.
Olet melkoinen magalomaanikko, kun koet voivasi sanella mikä on oikea trans ja miten transihmisten pitäisi tässä maailmassa elää.
Translapsi on manipuloiva ja fiktiivinen konsepti. Lapselle ei voida asettaa transdiagnoosia, koska sukupuoliristiriidan syytä ei välttämättä tunnisteta ja kestoa ei voida ennakoida luotettavasti. Useimmiten lapsuuden sukupuoliristiriita ennakoi aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja menee valtaosalla ohi murrosiän loppuun mennessä. Pikemminkin lasta pitäisi kannustaa olemaan omanlaisensa poika tai tyttö, eikä sitoa sukupuolta sukupuolistereotyyppeihin, kulttuurisiin normeihin, mieltymyksiin ja persoonallisuudenpiirteisiin. Annetaan lapselle kasvurauha ilman sosiaalista transiutusta, kemiallista kastraatiota ja lukitsemista transidentiteettiin.
Se, että Fransu kokee epämukavuutta rinnoista tai ei samastu pornoistettuun naiskuvaan ja naisen alisteiseen asemaan yhteiskunnassa, ei tarkoita hänen olevan mies. Miestyyppisiin juttuihin samastuminen ei tarkoita, että on oikeasti mies.
Ajatuksesi perustuvat hyvin mustavalkoisiin oletuksiin. On vaikea lähteä edes purkamaan, mikä kaikki niissä on pielessä. Jos vastaan syntyy vaikutelma kuin puolustaisin näkemystä, jota minulla ei edes ole. Sinänsä voisit olla huoleti. Vanhemmat eivät toimi noin niin kuin kuvittelet ja translapsilla on onneksi usein ympärillään ihmisiä, joiden kanssa he saavat olla omia itsejään. Sellaisessa ympäristössä heillä on tilaa kasvaa myös homoseksuaalisiksi aikuisiksi. Turvallinen ja avoin ympäristö on siinäkin tapauksessa eduksi.
Meillä on järjestöjä ja puolueita, jotka ovat asettaneet lasten transiuttamisen helpottamisen poliittisiin tavoitteisiinsa niin blokkereilla kuin sukupuolimerkinnän vaihtelulla. Translapsiajatuksen istuttaminen ja vahvistaminen sosiaalisella transiutuksella on vahva psykologinen interventio, joka lukitsee lapsen ajattelun transsuidentiteettiin. Annetaan siis lasten kasvaa rauhassa, leikkiä haluamillaan leluilla, olla omanlaisiaan persoonia ja pukeutua haluamiinsa vaatteisiin ilman niiden kytkemistä transsuiluun.
Saattaisit olla yllättynyt, mitä tuo ” lasten transiuttaminen” ko tahojen mukaan tarkoittaa. Valitsemasi sanat ”lasten transiutus” kertovat jo vääristyneestä oletuksestasi ja asenteestasi.
Tavoitteena on, että noilla lapsilla on kasvurauha ja oikeanlaista tukea saatavilla. Siihen ei kuulu mikään tuputus, patologisointi tai medikalisointi, vaan ensisijaisesti lapsen näkeminen ja kuuleminen. Se ettei heitä vaadita muuttumaan tai tuntemaan toisin. Ja myös mielenmuutokselle on tilaa, toisin kuin sinä väität. Sinä kampanjoit noiden lasten hyvinvointia vastaan.
Setan translapsikampanja nimenomaisesti vaatii 'terveydenhuollon temppuratojen' purkamista ja juridisen sukupuolen vaihtomahdollisuutta myös alaikäisille. Näitä vaatimuksia ei kuuluisi pakettiin, jos tuputus, patologisointi ja medikalisointi haluttaisiin estää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.
Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.
Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.
18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.
Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.
Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.
18-vuotiaan identiteettikehitys on kesken, joten tuossa kohtaa pelataan vielä todennäköisyyksillä eikä varmuudella. Vakaa ja muista riippumaton identiteetti saavutetaan keskimäärin 10 vuotta murrosiän alkamisesta, eikä ole todisteita synnynnäisen sukupuoli-identiteetin olemassaolosta tai keinoja ennustaa aikuisiän identiteettiä luotettavalta tavalla. Jo varhaislapsuudesta asti risti-identifioituneet ovat nykyään vähemmistö tranpoleilla.
Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans. Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa. Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne. Myös Frans kertoi tällaisista kokemuksista hyvin varhaisesta lapsuudesta. Jos 18-vuotiaiden identiteettikehitys on sukupuolen suhteen mielestäsi noin heiveröistä, niin eihän meillä kukaan tietäisi varmuudella mitä sukupuolta on, jos näin olisi. Miten ihmeessä kuvittelet, että tuo olisi vahva argumentti?
Transsukupuolisuuden kokemus ja tieto itsestä ajoittuu usein varhaislapsuuteen, vaikkei kaikilla useinkaan ole ollut sanoja sitä kuvaamaan, eivätkä ole tehneet minkäänlaista transitiota lapsena, mihin ilmeisesti viittaat tuolla ”vähemmistöllä transpoleilla”. Kokemukset jo varhaisessa lapsuudessa viittaavat nekin osaltaan siihen, että taustalla on biologiset, esim. geneettiset ja hormonaaliset tekijät, joiden myötä kokemus on sisäsyntyinen. Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin.
Tottakai transnuorten joukossa voi olla pieni joukko heitä, joiden kokemus johtuu jostakin muusta kuin transsukupuolisuudesta. On kaikkien etu, jos heitä osataan auttaa oikealla tavalla. Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään. Luulis, että vähempiälyinenkin tajuaisi miten haitallista sellainen on mielenterveydelle ja toimintakyvylle."Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans."
En sanoisi noinkaan. Nuoruusiän kehitys on etenevä prosessi, jossa 18-vuotias on tietenkin pidemmällä kuin esim. 14-vuotias. Suurimmalla osalla 18-vuotiaista on kuitenkin vielä identiteetissä epävarmuutta tai tilannekohtaisuutta, jonka takia sukupuoli-identiteetin arviointi on haastavampaa kuin yli kaksikymppisen kohdalla.
"Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa."
Alkaa kehittyä, ei ole kehittynyt. Vain hullu antaisi transdiagnoosin 3-vuotiaalle.
"Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne."
Samoja kokemuksia on myös useilla ihmisillä, joista ei tullut trans. Tuo on asia jota ei voi todeta kuin jälkikäteen.
"Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin."
Ketkä tutkijat, mitkä biologiset tekijät? Mikäli joku aivolöydös, geeniperimä tai hormonaalinen poikkeama olisi yhdenmukainen transiuden kanssa, tilaa pidettäisiin neurologisena tai intersukupuolisuutena eikä identiteettikysymyksenä. Identiteettiin taas vaikuttaa aina psykososiaaliset tekijät.
"Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään."
Kukaan tässä ketjussa ei ole ehdottanut 30v. Ikärajaa transhoidoille, vaikka sinulla on ilmeisen kova halu maalailla sellaista kuvaa niistä jotka ovat kanssasi eri mieltä.
Ei 3-vuotiaalle ole mitään järkeä antaa transdiagnoosia missään tilanteessa ja aivan totta, hyvä tarkennus, sukupuoli-identiteetti alkaa kehittyä varhaislapsuudessa ja koska siihen sisältyy paljon muutakin kuin kysymys ”mitä sukupuolta olen”, se jatkuu tietysti läpi elämän. Noin 5-6 -vuotiaalla alkaa olla pysyvämpi käsitys sukupuolestaan… et varmaankaan aio väittää, ettei 18-vuotiailla olisi melko pysyvä käsitys sukupuolestaan.
Kyllä, jotkut ovat väläytelleet transhoitojen ikärajaksi 30 eli se sama, mitä sterilisointiin vaaditaan nykyään. Tässäkin keskustelussa on tuota huokailtu. Ei se 22-24 v. eli n. 10 vuotta puberteetin alkamisesta ole sen parempi perustelu. Nämä lapset ja nuoret ovat olemassa tämän ominaisuutensa kanssa koko ikänsä. Translapsen ja nuoren tukeminen ei myös tarkoita automaattisesti lääketieteellisiä hoitoja tai diagnoosin antamista, vaikka sinulla onkin ilmeinen halu maalailla tällaista kuvaa transnuoria tukevista ihmisistä.
Riippuu mitä tarkoitat pysyvällä käsityksellä sukupuolesta. Jokainen 18-vuotias tietää onko mies vai nainen, mutta ehkä ihan kaikki eivät tiedä ovatko homoja vai heteroita, haluavatko lapsia vai eivät, millaisena näkevät tulevaisuuden edes ensi vuoteen, yms. asioita joihin transitiolla on kauaskantoisia seurauksia. Myöhäisnuoruus on myös aikaa, jolloin puberteetin tuottama ahdistus alkaa väistyä ja kehosuhde muuttuu. Siksi nuorten aikuisten kohdalla on oltava varovaisempi hoitojen suhteen.
Lapsen ja varhaisnuoren maailmaan sukupuolen medikalisaatio ei kuulu, muttei kovin vahva reagointi muutenkaan: sekä luontaisen persoonan torjuminen että väärän kehon ajatuksen vahvistaminen antaa viestin että lapsessa on jokin vialla.
”Väärän kehon ajatuksen vahvistaminen” on outo ajatus. Jos esim. Frans olisi saanut apua aiemmin, siis lapsena ja nuorena, hän olisi nimenomaan saanut apua siihen dysforiaan ja kokemukseen, että hän on vääränlainen. Ei ketään tueta ajatuksessa, että sinussa olisi jotain väärää.
Paradoksaalisesti et tajua, että sinä ja muut täällä toistuvasti kerrotte, että Frans on vääränlainen, kun kehtaa synnyttää, vääränlainen, kun voi elää lapsensa vuoksi määräajan ilman hoitoja, vääränlainen, kun ”näyttää naiselta”, vääränlainen kun käyttää itsestään sanoja, joita ette hyväksy. Teillä on n. 1000 tapaa kertoa, miten transihmiset ovat vääränlaisia esim. silloin, kun muistuttavat biologista sukupuoltaan. Eli miten sinä ajattelet, että tuollainen aatemaailma, mikä täällä vaikuttaa ei viestisi juuri sitä, että "olet vääränlainen jos näytät tytöltä ja sinusta tuntuu että olet poika”. Teette itse sitä, mistä syytätte muita.
Miten olisi ollut yhtään parempi, jos Fransille olisi lapsena kerrottu että on poika? Viimeistään murrosiässä olisi joutunut kohtaamaan sen tosiasian ettei ole, vaihtoehtoisesti salaamaan asian muilta ja ennen pitkää turvautumaan transhoitoihin että se onnistuu. Tukea olisi vahvistaa, että saa olla oma itsensä tyttönäkin eikä se vaadi pojaksi muuttumista, ja antaa tehdä aidosti omat ratkaisut sitten kun ikä riittää.
Eikä Fransissa myöskään ole mitään vikaa jos haluaa synnyttää, olla ilman hoitoja, näyttää naiselta jne. Mutta hän ei ole mies. Eikä trans sanan alkuperäisessä merkityksessä.
Olet hämmentävän mustavalkoinen. Transihmisyydestä voi puhua lapselle niin, että lapsi ymmärtää, että on olemassa poikia ja transpoikia. Ja että hän on hyvä sellaisena kuin on, oli sitten tyttö tai transpoika. Kumpikaan ei tarkoita, että lapselle viestittäisiin, että hänen kehossaan on mitään väärää. Vaikeaa se saattaa olla, koska yhteiskunnan asenteet ovat kovia, kuten mm. täällä ketjussa pilkataan ja kyseenalaistetaan, jos olet transmies, joka kommentoijien mielestä näyttää liian naiselliselta. Eli ulkopuolelta tulee paljon negatiivista viestiä, mikä vaikeuttaa transnuorten tukemista.
Transihmisyys ei myös ole mikään salailtava asia, joka jotenkin olisi vaarassa paljastua. Toki tässä sairaassa maailmassa osa on kokenut, että täytyy piiloutua näiltä asenteilta, joita mm. ketjussakin nähdään. Se on kyllä näiden asenteellisten ihmisten ja kommentoijien, ei transnuorten häpeä.
Olet melkoinen magalomaanikko, kun koet voivasi sanella mikä on oikea trans ja miten transihmisten pitäisi tässä maailmassa elää.
Translapsi on manipuloiva ja fiktiivinen konsepti. Lapselle ei voida asettaa transdiagnoosia, koska sukupuoliristiriidan syytä ei välttämättä tunnisteta ja kestoa ei voida ennakoida luotettavasti. Useimmiten lapsuuden sukupuoliristiriita ennakoi aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja menee valtaosalla ohi murrosiän loppuun mennessä. Pikemminkin lasta pitäisi kannustaa olemaan omanlaisensa poika tai tyttö, eikä sitoa sukupuolta sukupuolistereotyyppeihin, kulttuurisiin normeihin, mieltymyksiin ja persoonallisuudenpiirteisiin. Annetaan lapselle kasvurauha ilman sosiaalista transiutusta, kemiallista kastraatiota ja lukitsemista transidentiteettiin.
Se, että Fransu kokee epämukavuutta rinnoista tai ei samastu pornoistettuun naiskuvaan ja naisen alisteiseen asemaan yhteiskunnassa, ei tarkoita hänen olevan mies. Miestyyppisiin juttuihin samastuminen ei tarkoita, että on oikeasti mies.
Ajatuksesi perustuvat hyvin mustavalkoisiin oletuksiin. On vaikea lähteä edes purkamaan, mikä kaikki niissä on pielessä. Jos vastaan syntyy vaikutelma kuin puolustaisin näkemystä, jota minulla ei edes ole. Sinänsä voisit olla huoleti. Vanhemmat eivät toimi noin niin kuin kuvittelet ja translapsilla on onneksi usein ympärillään ihmisiä, joiden kanssa he saavat olla omia itsejään. Sellaisessa ympäristössä heillä on tilaa kasvaa myös homoseksuaalisiksi aikuisiksi. Turvallinen ja avoin ympäristö on siinäkin tapauksessa eduksi.
Meillä on järjestöjä ja puolueita, jotka ovat asettaneet lasten transiuttamisen helpottamisen poliittisiin tavoitteisiinsa niin blokkereilla kuin sukupuolimerkinnän vaihtelulla. Translapsiajatuksen istuttaminen ja vahvistaminen sosiaalisella transiutuksella on vahva psykologinen interventio, joka lukitsee lapsen ajattelun transsuidentiteettiin. Annetaan siis lasten kasvaa rauhassa, leikkiä haluamillaan leluilla, olla omanlaisiaan persoonia ja pukeutua haluamiinsa vaatteisiin ilman niiden kytkemistä transsuiluun.
Saattaisit olla yllättynyt, mitä tuo ” lasten transiuttaminen” ko tahojen mukaan tarkoittaa. Valitsemasi sanat ”lasten transiutus” kertovat jo vääristyneestä oletuksestasi ja asenteestasi.
Tavoitteena on, että noilla lapsilla on kasvurauha ja oikeanlaista tukea saatavilla. Siihen ei kuulu mikään tuputus, patologisointi tai medikalisointi, vaan ensisijaisesti lapsen näkeminen ja kuuleminen. Se ettei heitä vaadita muuttumaan tai tuntemaan toisin. Ja myös mielenmuutokselle on tilaa, toisin kuin sinä väität. Sinä kampanjoit noiden lasten hyvinvointia vastaan.
Kasvurauhasta ei ole haisuakaan porukassa, joka uskoo translapsikonseptiin ja vääriin kehoihin sujahteleviin sukupuolisieluihin.
Lapsen näkeminen, kuuleminen ja tukeminen ei edellytä translapsikonseptia eikä sukupuolen määrittelyä stereotyyppien, normien, persoonallisuudenpiirteiden ja mieltymysten kautta.
Jos lapsen sukupuoliristiriitaa aletaan lietsomaan, kaivamaan ja medikalisoimaan, niin kasvurauha on hyvin kaukana.
Lapsia transuttavat perverssit sekopäät pitäisi viedä saunan taakse. Olette alinta saastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin äijänköriläs synnytin tänään ison aamuvauvan pönttööni, mutta vedin vessasta alas, kun oli väärän värinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.
Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.
Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.
18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.
Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.
Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.
18-vuotiaan identiteettikehitys on kesken, joten tuossa kohtaa pelataan vielä todennäköisyyksillä eikä varmuudella. Vakaa ja muista riippumaton identiteetti saavutetaan keskimäärin 10 vuotta murrosiän alkamisesta, eikä ole todisteita synnynnäisen sukupuoli-identiteetin olemassaolosta tai keinoja ennustaa aikuisiän identiteettiä luotettavalta tavalla. Jo varhaislapsuudesta asti risti-identifioituneet ovat nykyään vähemmistö tranpoleilla.
Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans. Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa. Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne. Myös Frans kertoi tällaisista kokemuksista hyvin varhaisesta lapsuudesta. Jos 18-vuotiaiden identiteettikehitys on sukupuolen suhteen mielestäsi noin heiveröistä, niin eihän meillä kukaan tietäisi varmuudella mitä sukupuolta on, jos näin olisi. Miten ihmeessä kuvittelet, että tuo olisi vahva argumentti?
Transsukupuolisuuden kokemus ja tieto itsestä ajoittuu usein varhaislapsuuteen, vaikkei kaikilla useinkaan ole ollut sanoja sitä kuvaamaan, eivätkä ole tehneet minkäänlaista transitiota lapsena, mihin ilmeisesti viittaat tuolla ”vähemmistöllä transpoleilla”. Kokemukset jo varhaisessa lapsuudessa viittaavat nekin osaltaan siihen, että taustalla on biologiset, esim. geneettiset ja hormonaaliset tekijät, joiden myötä kokemus on sisäsyntyinen. Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin.
Tottakai transnuorten joukossa voi olla pieni joukko heitä, joiden kokemus johtuu jostakin muusta kuin transsukupuolisuudesta. On kaikkien etu, jos heitä osataan auttaa oikealla tavalla. Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään. Luulis, että vähempiälyinenkin tajuaisi miten haitallista sellainen on mielenterveydelle ja toimintakyvylle."Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans."
En sanoisi noinkaan. Nuoruusiän kehitys on etenevä prosessi, jossa 18-vuotias on tietenkin pidemmällä kuin esim. 14-vuotias. Suurimmalla osalla 18-vuotiaista on kuitenkin vielä identiteetissä epävarmuutta tai tilannekohtaisuutta, jonka takia sukupuoli-identiteetin arviointi on haastavampaa kuin yli kaksikymppisen kohdalla.
"Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa."
Alkaa kehittyä, ei ole kehittynyt. Vain hullu antaisi transdiagnoosin 3-vuotiaalle.
"Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne."
Samoja kokemuksia on myös useilla ihmisillä, joista ei tullut trans. Tuo on asia jota ei voi todeta kuin jälkikäteen.
"Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin."
Ketkä tutkijat, mitkä biologiset tekijät? Mikäli joku aivolöydös, geeniperimä tai hormonaalinen poikkeama olisi yhdenmukainen transiuden kanssa, tilaa pidettäisiin neurologisena tai intersukupuolisuutena eikä identiteettikysymyksenä. Identiteettiin taas vaikuttaa aina psykososiaaliset tekijät.
"Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään."
Kukaan tässä ketjussa ei ole ehdottanut 30v. Ikärajaa transhoidoille, vaikka sinulla on ilmeisen kova halu maalailla sellaista kuvaa niistä jotka ovat kanssasi eri mieltä.
Ei 3-vuotiaalle ole mitään järkeä antaa transdiagnoosia missään tilanteessa ja aivan totta, hyvä tarkennus, sukupuoli-identiteetti alkaa kehittyä varhaislapsuudessa ja koska siihen sisältyy paljon muutakin kuin kysymys ”mitä sukupuolta olen”, se jatkuu tietysti läpi elämän. Noin 5-6 -vuotiaalla alkaa olla pysyvämpi käsitys sukupuolestaan… et varmaankaan aio väittää, ettei 18-vuotiailla olisi melko pysyvä käsitys sukupuolestaan.
Kyllä, jotkut ovat väläytelleet transhoitojen ikärajaksi 30 eli se sama, mitä sterilisointiin vaaditaan nykyään. Tässäkin keskustelussa on tuota huokailtu. Ei se 22-24 v. eli n. 10 vuotta puberteetin alkamisesta ole sen parempi perustelu. Nämä lapset ja nuoret ovat olemassa tämän ominaisuutensa kanssa koko ikänsä. Translapsen ja nuoren tukeminen ei myös tarkoita automaattisesti lääketieteellisiä hoitoja tai diagnoosin antamista, vaikka sinulla onkin ilmeinen halu maalailla tällaista kuvaa transnuoria tukevista ihmisistä.
Riippuu mitä tarkoitat pysyvällä käsityksellä sukupuolesta. Jokainen 18-vuotias tietää onko mies vai nainen, mutta ehkä ihan kaikki eivät tiedä ovatko homoja vai heteroita, haluavatko lapsia vai eivät, millaisena näkevät tulevaisuuden edes ensi vuoteen, yms. asioita joihin transitiolla on kauaskantoisia seurauksia. Myöhäisnuoruus on myös aikaa, jolloin puberteetin tuottama ahdistus alkaa väistyä ja kehosuhde muuttuu. Siksi nuorten aikuisten kohdalla on oltava varovaisempi hoitojen suhteen.
Lapsen ja varhaisnuoren maailmaan sukupuolen medikalisaatio ei kuulu, muttei kovin vahva reagointi muutenkaan: sekä luontaisen persoonan torjuminen että väärän kehon ajatuksen vahvistaminen antaa viestin että lapsessa on jokin vialla.
”Väärän kehon ajatuksen vahvistaminen” on outo ajatus. Jos esim. Frans olisi saanut apua aiemmin, siis lapsena ja nuorena, hän olisi nimenomaan saanut apua siihen dysforiaan ja kokemukseen, että hän on vääränlainen. Ei ketään tueta ajatuksessa, että sinussa olisi jotain väärää.
Paradoksaalisesti et tajua, että sinä ja muut täällä toistuvasti kerrotte, että Frans on vääränlainen, kun kehtaa synnyttää, vääränlainen, kun voi elää lapsensa vuoksi määräajan ilman hoitoja, vääränlainen, kun ”näyttää naiselta”, vääränlainen kun käyttää itsestään sanoja, joita ette hyväksy. Teillä on n. 1000 tapaa kertoa, miten transihmiset ovat vääränlaisia esim. silloin, kun muistuttavat biologista sukupuoltaan. Eli miten sinä ajattelet, että tuollainen aatemaailma, mikä täällä vaikuttaa ei viestisi juuri sitä, että "olet vääränlainen jos näytät tytöltä ja sinusta tuntuu että olet poika”. Teette itse sitä, mistä syytätte muita.
Miten olisi ollut yhtään parempi, jos Fransille olisi lapsena kerrottu että on poika? Viimeistään murrosiässä olisi joutunut kohtaamaan sen tosiasian ettei ole, vaihtoehtoisesti salaamaan asian muilta ja ennen pitkää turvautumaan transhoitoihin että se onnistuu. Tukea olisi vahvistaa, että saa olla oma itsensä tyttönäkin eikä se vaadi pojaksi muuttumista, ja antaa tehdä aidosti omat ratkaisut sitten kun ikä riittää.
Eikä Fransissa myöskään ole mitään vikaa jos haluaa synnyttää, olla ilman hoitoja, näyttää naiselta jne. Mutta hän ei ole mies. Eikä trans sanan alkuperäisessä merkityksessä.
Olet hämmentävän mustavalkoinen. Transihmisyydestä voi puhua lapselle niin, että lapsi ymmärtää, että on olemassa poikia ja transpoikia. Ja että hän on hyvä sellaisena kuin on, oli sitten tyttö tai transpoika. Kumpikaan ei tarkoita, että lapselle viestittäisiin, että hänen kehossaan on mitään väärää. Vaikeaa se saattaa olla, koska yhteiskunnan asenteet ovat kovia, kuten mm. täällä ketjussa pilkataan ja kyseenalaistetaan, jos olet transmies, joka kommentoijien mielestä näyttää liian naiselliselta. Eli ulkopuolelta tulee paljon negatiivista viestiä, mikä vaikeuttaa transnuorten tukemista.
Transihmisyys ei myös ole mikään salailtava asia, joka jotenkin olisi vaarassa paljastua. Toki tässä sairaassa maailmassa osa on kokenut, että täytyy piiloutua näiltä asenteilta, joita mm. ketjussakin nähdään. Se on kyllä näiden asenteellisten ihmisten ja kommentoijien, ei transnuorten häpeä.
Olet melkoinen magalomaanikko, kun koet voivasi sanella mikä on oikea trans ja miten transihmisten pitäisi tässä maailmassa elää.
Translapsi on manipuloiva ja fiktiivinen konsepti. Lapselle ei voida asettaa transdiagnoosia, koska sukupuoliristiriidan syytä ei välttämättä tunnisteta ja kestoa ei voida ennakoida luotettavasti. Useimmiten lapsuuden sukupuoliristiriita ennakoi aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja menee valtaosalla ohi murrosiän loppuun mennessä. Pikemminkin lasta pitäisi kannustaa olemaan omanlaisensa poika tai tyttö, eikä sitoa sukupuolta sukupuolistereotyyppeihin, kulttuurisiin normeihin, mieltymyksiin ja persoonallisuudenpiirteisiin. Annetaan lapselle kasvurauha ilman sosiaalista transiutusta, kemiallista kastraatiota ja lukitsemista transidentiteettiin.
Se, että Fransu kokee epämukavuutta rinnoista tai ei samastu pornoistettuun naiskuvaan ja naisen alisteiseen asemaan yhteiskunnassa, ei tarkoita hänen olevan mies. Miestyyppisiin juttuihin samastuminen ei tarkoita, että on oikeasti mies.
Ajatuksesi perustuvat hyvin mustavalkoisiin oletuksiin. On vaikea lähteä edes purkamaan, mikä kaikki niissä on pielessä. Jos vastaan syntyy vaikutelma kuin puolustaisin näkemystä, jota minulla ei edes ole. Sinänsä voisit olla huoleti. Vanhemmat eivät toimi noin niin kuin kuvittelet ja translapsilla on onneksi usein ympärillään ihmisiä, joiden kanssa he saavat olla omia itsejään. Sellaisessa ympäristössä heillä on tilaa kasvaa myös homoseksuaalisiksi aikuisiksi. Turvallinen ja avoin ympäristö on siinäkin tapauksessa eduksi.
Mistä sinä tiedät sataprosenttisella varmuudella, onko feminiinen poika:
a) tuleva homoseksuaali
b) tuleva transleidi vai
c) tuleva hetero perheenisä?
Niinpä. Annetaan siis lapsille kasvurauha kasvaa omaksi itsekseen ilman sosiaalista transiutusta tai kemiallista kastraatiota.
Kyllä lapsella tulee olla kasvurauha, silloinkin kun se tarkoittaa, että hän kokee, kertoo ja ilmentää olevansa toista sukupuolta. Hänestä saattaa kasvaa trans, homo tai hetero, mutta kasvurauhan hän tarvitsee kaikissa noissa tapauksissa. Sinä haluaisit kieltää tämän osalta lapsia mm. kieltämällä ”sosiaalisen transition”. Sehän ei tarkoita mitään transiutusta, vaan lapsen elämistä siten kuten hän itsensä kokee, ilman kenenkään puuttumista. Et voi samaan aikaan puoltaa kasvurauhaa ja sitten kieltää sen osalta lapsista.
On ihan kuule asiantuntijoiden näkemys ja suositus, ettei lasta transiuteta sosiaalisesti, koska se on voimakas psyykkinen interventio, joka lukitsee lapsen ajattelun transidentiteettiin. Ihan samaa aivopesua kuin muissakin uskonnollisissa yhteisöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.
Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.
Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.
18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.
Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.
Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.
18-vuotiaan identiteettikehitys on kesken, joten tuossa kohtaa pelataan vielä todennäköisyyksillä eikä varmuudella. Vakaa ja muista riippumaton identiteetti saavutetaan keskimäärin 10 vuotta murrosiän alkamisesta, eikä ole todisteita synnynnäisen sukupuoli-identiteetin olemassaolosta tai keinoja ennustaa aikuisiän identiteettiä luotettavalta tavalla. Jo varhaislapsuudesta asti risti-identifioituneet ovat nykyään vähemmistö tranpoleilla.
Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans. Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa. Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne. Myös Frans kertoi tällaisista kokemuksista hyvin varhaisesta lapsuudesta. Jos 18-vuotiaiden identiteettikehitys on sukupuolen suhteen mielestäsi noin heiveröistä, niin eihän meillä kukaan tietäisi varmuudella mitä sukupuolta on, jos näin olisi. Miten ihmeessä kuvittelet, että tuo olisi vahva argumentti?
Transsukupuolisuuden kokemus ja tieto itsestä ajoittuu usein varhaislapsuuteen, vaikkei kaikilla useinkaan ole ollut sanoja sitä kuvaamaan, eivätkä ole tehneet minkäänlaista transitiota lapsena, mihin ilmeisesti viittaat tuolla ”vähemmistöllä transpoleilla”. Kokemukset jo varhaisessa lapsuudessa viittaavat nekin osaltaan siihen, että taustalla on biologiset, esim. geneettiset ja hormonaaliset tekijät, joiden myötä kokemus on sisäsyntyinen. Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin.
Tottakai transnuorten joukossa voi olla pieni joukko heitä, joiden kokemus johtuu jostakin muusta kuin transsukupuolisuudesta. On kaikkien etu, jos heitä osataan auttaa oikealla tavalla. Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään. Luulis, että vähempiälyinenkin tajuaisi miten haitallista sellainen on mielenterveydelle ja toimintakyvylle."Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans."
En sanoisi noinkaan. Nuoruusiän kehitys on etenevä prosessi, jossa 18-vuotias on tietenkin pidemmällä kuin esim. 14-vuotias. Suurimmalla osalla 18-vuotiaista on kuitenkin vielä identiteetissä epävarmuutta tai tilannekohtaisuutta, jonka takia sukupuoli-identiteetin arviointi on haastavampaa kuin yli kaksikymppisen kohdalla.
"Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa."
Alkaa kehittyä, ei ole kehittynyt. Vain hullu antaisi transdiagnoosin 3-vuotiaalle.
"Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne."
Samoja kokemuksia on myös useilla ihmisillä, joista ei tullut trans. Tuo on asia jota ei voi todeta kuin jälkikäteen.
"Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin."
Ketkä tutkijat, mitkä biologiset tekijät? Mikäli joku aivolöydös, geeniperimä tai hormonaalinen poikkeama olisi yhdenmukainen transiuden kanssa, tilaa pidettäisiin neurologisena tai intersukupuolisuutena eikä identiteettikysymyksenä. Identiteettiin taas vaikuttaa aina psykososiaaliset tekijät.
"Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään."
Kukaan tässä ketjussa ei ole ehdottanut 30v. Ikärajaa transhoidoille, vaikka sinulla on ilmeisen kova halu maalailla sellaista kuvaa niistä jotka ovat kanssasi eri mieltä.
Ei 3-vuotiaalle ole mitään järkeä antaa transdiagnoosia missään tilanteessa ja aivan totta, hyvä tarkennus, sukupuoli-identiteetti alkaa kehittyä varhaislapsuudessa ja koska siihen sisältyy paljon muutakin kuin kysymys ”mitä sukupuolta olen”, se jatkuu tietysti läpi elämän. Noin 5-6 -vuotiaalla alkaa olla pysyvämpi käsitys sukupuolestaan… et varmaankaan aio väittää, ettei 18-vuotiailla olisi melko pysyvä käsitys sukupuolestaan.
Kyllä, jotkut ovat väläytelleet transhoitojen ikärajaksi 30 eli se sama, mitä sterilisointiin vaaditaan nykyään. Tässäkin keskustelussa on tuota huokailtu. Ei se 22-24 v. eli n. 10 vuotta puberteetin alkamisesta ole sen parempi perustelu. Nämä lapset ja nuoret ovat olemassa tämän ominaisuutensa kanssa koko ikänsä. Translapsen ja nuoren tukeminen ei myös tarkoita automaattisesti lääketieteellisiä hoitoja tai diagnoosin antamista, vaikka sinulla onkin ilmeinen halu maalailla tällaista kuvaa transnuoria tukevista ihmisistä.
Riippuu mitä tarkoitat pysyvällä käsityksellä sukupuolesta. Jokainen 18-vuotias tietää onko mies vai nainen, mutta ehkä ihan kaikki eivät tiedä ovatko homoja vai heteroita, haluavatko lapsia vai eivät, millaisena näkevät tulevaisuuden edes ensi vuoteen, yms. asioita joihin transitiolla on kauaskantoisia seurauksia. Myöhäisnuoruus on myös aikaa, jolloin puberteetin tuottama ahdistus alkaa väistyä ja kehosuhde muuttuu. Siksi nuorten aikuisten kohdalla on oltava varovaisempi hoitojen suhteen.
Lapsen ja varhaisnuoren maailmaan sukupuolen medikalisaatio ei kuulu, muttei kovin vahva reagointi muutenkaan: sekä luontaisen persoonan torjuminen että väärän kehon ajatuksen vahvistaminen antaa viestin että lapsessa on jokin vialla.
”Väärän kehon ajatuksen vahvistaminen” on outo ajatus. Jos esim. Frans olisi saanut apua aiemmin, siis lapsena ja nuorena, hän olisi nimenomaan saanut apua siihen dysforiaan ja kokemukseen, että hän on vääränlainen. Ei ketään tueta ajatuksessa, että sinussa olisi jotain väärää.
Paradoksaalisesti et tajua, että sinä ja muut täällä toistuvasti kerrotte, että Frans on vääränlainen, kun kehtaa synnyttää, vääränlainen, kun voi elää lapsensa vuoksi määräajan ilman hoitoja, vääränlainen, kun ”näyttää naiselta”, vääränlainen kun käyttää itsestään sanoja, joita ette hyväksy. Teillä on n. 1000 tapaa kertoa, miten transihmiset ovat vääränlaisia esim. silloin, kun muistuttavat biologista sukupuoltaan. Eli miten sinä ajattelet, että tuollainen aatemaailma, mikä täällä vaikuttaa ei viestisi juuri sitä, että "olet vääränlainen jos näytät tytöltä ja sinusta tuntuu että olet poika”. Teette itse sitä, mistä syytätte muita.
Miten olisi ollut yhtään parempi, jos Fransille olisi lapsena kerrottu että on poika? Viimeistään murrosiässä olisi joutunut kohtaamaan sen tosiasian ettei ole, vaihtoehtoisesti salaamaan asian muilta ja ennen pitkää turvautumaan transhoitoihin että se onnistuu. Tukea olisi vahvistaa, että saa olla oma itsensä tyttönäkin eikä se vaadi pojaksi muuttumista, ja antaa tehdä aidosti omat ratkaisut sitten kun ikä riittää.
Eikä Fransissa myöskään ole mitään vikaa jos haluaa synnyttää, olla ilman hoitoja, näyttää naiselta jne. Mutta hän ei ole mies. Eikä trans sanan alkuperäisessä merkityksessä.
Olet hämmentävän mustavalkoinen. Transihmisyydestä voi puhua lapselle niin, että lapsi ymmärtää, että on olemassa poikia ja transpoikia. Ja että hän on hyvä sellaisena kuin on, oli sitten tyttö tai transpoika. Kumpikaan ei tarkoita, että lapselle viestittäisiin, että hänen kehossaan on mitään väärää. Vaikeaa se saattaa olla, koska yhteiskunnan asenteet ovat kovia, kuten mm. täällä ketjussa pilkataan ja kyseenalaistetaan, jos olet transmies, joka kommentoijien mielestä näyttää liian naiselliselta. Eli ulkopuolelta tulee paljon negatiivista viestiä, mikä vaikeuttaa transnuorten tukemista.
Transihmisyys ei myös ole mikään salailtava asia, joka jotenkin olisi vaarassa paljastua. Toki tässä sairaassa maailmassa osa on kokenut, että täytyy piiloutua näiltä asenteilta, joita mm. ketjussakin nähdään. Se on kyllä näiden asenteellisten ihmisten ja kommentoijien, ei transnuorten häpeä.
Olet melkoinen magalomaanikko, kun koet voivasi sanella mikä on oikea trans ja miten transihmisten pitäisi tässä maailmassa elää.
Ihan pienelle lapselle koko käsite 'transpoika' on täysin absurdi, heillä ei ole murrosiän tuomia sukupuolen toimintoja eivätkä yleensä hahmota sukupuolen ja sukupuoliroolin eroa ennen kouluikää. He voi ymmärtää että minulla on pimppi ja tykkään autoista, eikä asiasta tarvitse tehdä minkäänlaista numeroa.
Vanhemmallekaan lapselle on mahdotonta avata transiuden konseptia syöttämättä ajatusta väärästä kehosta. Jos siis lapsikin voi olla trans eikä kyse ole aikuisten valitsemista hoidoista.
Tiedätkö, kun normaaleille ihmisille ihan jo pienestä pitäen heidän sukupuolessaan on kyse muustakin kuin pimpistä tai pippelistä. Et oikeasti voi olla noin yksinkertainen.
Ja mitä sinä horiset jostain autoista ja leluista. Ne ovat vain kiinnostuksen kohteita, ei sukupuolen indikaattoreita.
Mistä muusta? Sukupuolistereotyypit, kulttuuriset normit, vaatteet, meikit, lelut, leikit, persoonallisuudenpiirteet ja mieltymykset eivät ole sukupuoli.
HS on amatööri. Mä löysin työtä tekevän romanin ja kunnollisen muslimin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.
Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.
Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.
18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.
Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.
Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.
18-vuotiaan identiteettikehitys on kesken, joten tuossa kohtaa pelataan vielä todennäköisyyksillä eikä varmuudella. Vakaa ja muista riippumaton identiteetti saavutetaan keskimäärin 10 vuotta murrosiän alkamisesta, eikä ole todisteita synnynnäisen sukupuoli-identiteetin olemassaolosta tai keinoja ennustaa aikuisiän identiteettiä luotettavalta tavalla. Jo varhaislapsuudesta asti risti-identifioituneet ovat nykyään vähemmistö tranpoleilla.
Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans. Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa. Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne. Myös Frans kertoi tällaisista kokemuksista hyvin varhaisesta lapsuudesta. Jos 18-vuotiaiden identiteettikehitys on sukupuolen suhteen mielestäsi noin heiveröistä, niin eihän meillä kukaan tietäisi varmuudella mitä sukupuolta on, jos näin olisi. Miten ihmeessä kuvittelet, että tuo olisi vahva argumentti?
Transsukupuolisuuden kokemus ja tieto itsestä ajoittuu usein varhaislapsuuteen, vaikkei kaikilla useinkaan ole ollut sanoja sitä kuvaamaan, eivätkä ole tehneet minkäänlaista transitiota lapsena, mihin ilmeisesti viittaat tuolla ”vähemmistöllä transpoleilla”. Kokemukset jo varhaisessa lapsuudessa viittaavat nekin osaltaan siihen, että taustalla on biologiset, esim. geneettiset ja hormonaaliset tekijät, joiden myötä kokemus on sisäsyntyinen. Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin.
Tottakai transnuorten joukossa voi olla pieni joukko heitä, joiden kokemus johtuu jostakin muusta kuin transsukupuolisuudesta. On kaikkien etu, jos heitä osataan auttaa oikealla tavalla. Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään. Luulis, että vähempiälyinenkin tajuaisi miten haitallista sellainen on mielenterveydelle ja toimintakyvylle."Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans."
En sanoisi noinkaan. Nuoruusiän kehitys on etenevä prosessi, jossa 18-vuotias on tietenkin pidemmällä kuin esim. 14-vuotias. Suurimmalla osalla 18-vuotiaista on kuitenkin vielä identiteetissä epävarmuutta tai tilannekohtaisuutta, jonka takia sukupuoli-identiteetin arviointi on haastavampaa kuin yli kaksikymppisen kohdalla.
"Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa."
Alkaa kehittyä, ei ole kehittynyt. Vain hullu antaisi transdiagnoosin 3-vuotiaalle.
"Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne."
Samoja kokemuksia on myös useilla ihmisillä, joista ei tullut trans. Tuo on asia jota ei voi todeta kuin jälkikäteen.
"Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin."
Ketkä tutkijat, mitkä biologiset tekijät? Mikäli joku aivolöydös, geeniperimä tai hormonaalinen poikkeama olisi yhdenmukainen transiuden kanssa, tilaa pidettäisiin neurologisena tai intersukupuolisuutena eikä identiteettikysymyksenä. Identiteettiin taas vaikuttaa aina psykososiaaliset tekijät.
"Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään."
Kukaan tässä ketjussa ei ole ehdottanut 30v. Ikärajaa transhoidoille, vaikka sinulla on ilmeisen kova halu maalailla sellaista kuvaa niistä jotka ovat kanssasi eri mieltä.
Ei 3-vuotiaalle ole mitään järkeä antaa transdiagnoosia missään tilanteessa ja aivan totta, hyvä tarkennus, sukupuoli-identiteetti alkaa kehittyä varhaislapsuudessa ja koska siihen sisältyy paljon muutakin kuin kysymys ”mitä sukupuolta olen”, se jatkuu tietysti läpi elämän. Noin 5-6 -vuotiaalla alkaa olla pysyvämpi käsitys sukupuolestaan… et varmaankaan aio väittää, ettei 18-vuotiailla olisi melko pysyvä käsitys sukupuolestaan.
Kyllä, jotkut ovat väläytelleet transhoitojen ikärajaksi 30 eli se sama, mitä sterilisointiin vaaditaan nykyään. Tässäkin keskustelussa on tuota huokailtu. Ei se 22-24 v. eli n. 10 vuotta puberteetin alkamisesta ole sen parempi perustelu. Nämä lapset ja nuoret ovat olemassa tämän ominaisuutensa kanssa koko ikänsä. Translapsen ja nuoren tukeminen ei myös tarkoita automaattisesti lääketieteellisiä hoitoja tai diagnoosin antamista, vaikka sinulla onkin ilmeinen halu maalailla tällaista kuvaa transnuoria tukevista ihmisistä.
Riippuu mitä tarkoitat pysyvällä käsityksellä sukupuolesta. Jokainen 18-vuotias tietää onko mies vai nainen, mutta ehkä ihan kaikki eivät tiedä ovatko homoja vai heteroita, haluavatko lapsia vai eivät, millaisena näkevät tulevaisuuden edes ensi vuoteen, yms. asioita joihin transitiolla on kauaskantoisia seurauksia. Myöhäisnuoruus on myös aikaa, jolloin puberteetin tuottama ahdistus alkaa väistyä ja kehosuhde muuttuu. Siksi nuorten aikuisten kohdalla on oltava varovaisempi hoitojen suhteen.
Lapsen ja varhaisnuoren maailmaan sukupuolen medikalisaatio ei kuulu, muttei kovin vahva reagointi muutenkaan: sekä luontaisen persoonan torjuminen että väärän kehon ajatuksen vahvistaminen antaa viestin että lapsessa on jokin vialla.
”Väärän kehon ajatuksen vahvistaminen” on outo ajatus. Jos esim. Frans olisi saanut apua aiemmin, siis lapsena ja nuorena, hän olisi nimenomaan saanut apua siihen dysforiaan ja kokemukseen, että hän on vääränlainen. Ei ketään tueta ajatuksessa, että sinussa olisi jotain väärää.
Paradoksaalisesti et tajua, että sinä ja muut täällä toistuvasti kerrotte, että Frans on vääränlainen, kun kehtaa synnyttää, vääränlainen, kun voi elää lapsensa vuoksi määräajan ilman hoitoja, vääränlainen, kun ”näyttää naiselta”, vääränlainen kun käyttää itsestään sanoja, joita ette hyväksy. Teillä on n. 1000 tapaa kertoa, miten transihmiset ovat vääränlaisia esim. silloin, kun muistuttavat biologista sukupuoltaan. Eli miten sinä ajattelet, että tuollainen aatemaailma, mikä täällä vaikuttaa ei viestisi juuri sitä, että "olet vääränlainen jos näytät tytöltä ja sinusta tuntuu että olet poika”. Teette itse sitä, mistä syytätte muita.
Miten olisi ollut yhtään parempi, jos Fransille olisi lapsena kerrottu että on poika? Viimeistään murrosiässä olisi joutunut kohtaamaan sen tosiasian ettei ole, vaihtoehtoisesti salaamaan asian muilta ja ennen pitkää turvautumaan transhoitoihin että se onnistuu. Tukea olisi vahvistaa, että saa olla oma itsensä tyttönäkin eikä se vaadi pojaksi muuttumista, ja antaa tehdä aidosti omat ratkaisut sitten kun ikä riittää.
Eikä Fransissa myöskään ole mitään vikaa jos haluaa synnyttää, olla ilman hoitoja, näyttää naiselta jne. Mutta hän ei ole mies. Eikä trans sanan alkuperäisessä merkityksessä.
Olet hämmentävän mustavalkoinen. Transihmisyydestä voi puhua lapselle niin, että lapsi ymmärtää, että on olemassa poikia ja transpoikia. Ja että hän on hyvä sellaisena kuin on, oli sitten tyttö tai transpoika. Kumpikaan ei tarkoita, että lapselle viestittäisiin, että hänen kehossaan on mitään väärää. Vaikeaa se saattaa olla, koska yhteiskunnan asenteet ovat kovia, kuten mm. täällä ketjussa pilkataan ja kyseenalaistetaan, jos olet transmies, joka kommentoijien mielestä näyttää liian naiselliselta. Eli ulkopuolelta tulee paljon negatiivista viestiä, mikä vaikeuttaa transnuorten tukemista.
Transihmisyys ei myös ole mikään salailtava asia, joka jotenkin olisi vaarassa paljastua. Toki tässä sairaassa maailmassa osa on kokenut, että täytyy piiloutua näiltä asenteilta, joita mm. ketjussakin nähdään. Se on kyllä näiden asenteellisten ihmisten ja kommentoijien, ei transnuorten häpeä.
Olet melkoinen magalomaanikko, kun koet voivasi sanella mikä on oikea trans ja miten transihmisten pitäisi tässä maailmassa elää.
Ihan pienelle lapselle koko käsite 'transpoika' on täysin absurdi, heillä ei ole murrosiän tuomia sukupuolen toimintoja eivätkä yleensä hahmota sukupuolen ja sukupuoliroolin eroa ennen kouluikää. He voi ymmärtää että minulla on pimppi ja tykkään autoista, eikä asiasta tarvitse tehdä minkäänlaista numeroa.
Vanhemmallekaan lapselle on mahdotonta avata transiuden konseptia syöttämättä ajatusta väärästä kehosta. Jos siis lapsikin voi olla trans eikä kyse ole aikuisten valitsemista hoidoista.
Tiedätkö, kun normaaleille ihmisille ihan jo pienestä pitäen heidän sukupuolessaan on kyse muustakin kuin pimpistä tai pippelistä. Et oikeasti voi olla noin yksinkertainen.
Ja mitä sinä horiset jostain autoista ja leluista. Ne ovat vain kiinnostuksen kohteita, ei sukupuolen indikaattoreita.
"Tiedätkö, kun normaaleille ihmisille ihan jo pienestä pitäen heidän sukupuolessaan on kyse muustakin kuin pimpistä tai pippelistä."
Yleensä lapsen sukupuolikäsityksen kehitys tapahtuu niin, että stereotyyppisistä identiteettikuvitelmista siirrytään biologisen sukupuolen ja kehollisuuden hyväksymiseen. Ensin sukupuolta pidetään pukeutumiseen, lempiväreihin ja leikkeihin liittyvänä asiana, ja vähitellen kehittyy ymmärrys, että sukupuoli onkin kokonaisvaltainen biologis-kehollinen todellisuus. Uudessa sukupuoliajattelussa tämä kehityksen suunta on ikään kuin käännetty toisinpäin, eli nyt kuvitellaan, että ihmisen tulee kasvaa pois biologian ja kehollisuuden hyväksymisestä identiteettiperustaiseen ja stereotyyppiseen sukupuolikäsitykseen.
"Ja mitä sinä horiset jostain autoista ja leluista. Ne ovat vain kiinnostuksen kohteita, ei sukupuolen indikaattoreita."
Katsopa tarkemmin, miten "translapsista" puhutaan. Millä perusteella äidit kertovat "huomanneensa", että pojan sijaan heillä onkin tyttö, tai tytön sijaan poika? Narratiivi kiertyy nimenomaan leluvalintojen, lempivärien ja muun sellaisen ympärille. Sukupuolta toisin sanoen tulkitaan ulkonaisten ja stereotyyppisten käyttäytymispiirteiden perusteella. Minua hämmästyttää, että ihmiset eivät muka huomaa tätä jatkuvasti esillä olevaa piirrettä "edistyksellisessä" sukupuoliajattelussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakimuutoksella oli varmaan hyvät tarkoitusperät helpottaa niiden tilannetta jotka aidosti tarvitsevat apua. Mutta samalla siinä taisi käydä niin, että transitiota lähdetään tekemään ihan liian kevein perustein ja jopa vain siksi ettei satu sopimaan geneerisiin sukupuolimuotteihin. Siitä puhutaan paljon, joten onko ihme että niin moni löytää sen helpoksi ratkaisuksi oman kehonkuvan ongelmiin tai siihen että on kiinnostunut eri asioista kuin oma sukupuoli? Missä lopulta menee transsukupuolisuuden ja identiteettikriisin raja? Vaikuttaa siltä, että transhoidoista on tullut yksi mielenterveysongelmien hoitomuoto, mitä sen ei todellakaan pitäisi olla.
Ja sitten vielä se terveydenhuollon epätasapuolisuus, että alle 30-vuotias ei saa sterilisaatiota, mutta 18-vuotiaalle tehdään pelkästä omasta pyynnöstä huomattavasti rajumpia ja peruuttamattomampia toimenpiteitä. Ja sama monissa muissakin erityisesti naisten sairauksissa. Rintojen pitää olla koko- ja painoluokkaa keilapallot, että pääsee aidosti fyysistä terveyttä parantavaan pienennysleikkaukseen, ja sitten toinen saa poistatettua terveet rinnat vain siksi ettei koe niitä omikseen. Tai se törkeä vähättely mitä kuukautiskivuista kärsivät naiset kohtaavat terveydenhuollossa, suoranainen haluttomuus tutkia endometrioosin mahdollisuutta ainakin jos potilas itse ottaa sen esiin, tai saada edes kunnollisia kipulääkkeitä.
Olet ihan ulapalla, jos luulet, että Suomessa pääsee 18 v. juuri mihinkään transhoitoon ja kaikkein vähiten pelkästä omasta pyynnöstä. Miksi te ootte tällaisia?
Ikäraja näihin hoitoihin ja toimenpiteisiin, kuten myös juridisen sukupuolen muuttamiseen, on 18.
Leikkauksia ei tehdä alaikäisille. Diagnoosin ja hormonit voi saada aiemminkin, mutta se on harvinaista koska suurin osa on liian keskenkasvuisia.
Kyllä myös suomalaiset transaktivistit vaativat helpompaa hoitoon pääsyä ja ikärajojen laskua.
18-vuotias ei ole enää alaikäinen. Olennainen kysymys on, että miksi alle 30-vuotias on liian nuori sterilisaatioon mutta ihan sopivan ikäinen vaihtamaan sukupuolta.
Niinpä. 29-vuotias kahden lapsen äiti ei voi tietää josko se mieli vielä muuttuisi, mutta 18-vuotias voi tietää olevansa trans. Ei käy järkeen ei.
Et ymmärrä transsukupuolisuudesta selkeesti mitään, jos ihmettelet miten 18 v. voi tietää olevansa trans. Miksi jauhaa täällä päivät pitkät asiasta, jota ei vaan käsitä.
18-vuotiaan identiteettikehitys on kesken, joten tuossa kohtaa pelataan vielä todennäköisyyksillä eikä varmuudella. Vakaa ja muista riippumaton identiteetti saavutetaan keskimäärin 10 vuotta murrosiän alkamisesta, eikä ole todisteita synnynnäisen sukupuoli-identiteetin olemassaolosta tai keinoja ennustaa aikuisiän identiteettiä luotettavalta tavalla. Jo varhaislapsuudesta asti risti-identifioituneet ovat nykyään vähemmistö tranpoleilla.
Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans. Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa. Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne. Myös Frans kertoi tällaisista kokemuksista hyvin varhaisesta lapsuudesta. Jos 18-vuotiaiden identiteettikehitys on sukupuolen suhteen mielestäsi noin heiveröistä, niin eihän meillä kukaan tietäisi varmuudella mitä sukupuolta on, jos näin olisi. Miten ihmeessä kuvittelet, että tuo olisi vahva argumentti?
Transsukupuolisuuden kokemus ja tieto itsestä ajoittuu usein varhaislapsuuteen, vaikkei kaikilla useinkaan ole ollut sanoja sitä kuvaamaan, eivätkä ole tehneet minkäänlaista transitiota lapsena, mihin ilmeisesti viittaat tuolla ”vähemmistöllä transpoleilla”. Kokemukset jo varhaisessa lapsuudessa viittaavat nekin osaltaan siihen, että taustalla on biologiset, esim. geneettiset ja hormonaaliset tekijät, joiden myötä kokemus on sisäsyntyinen. Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin.
Tottakai transnuorten joukossa voi olla pieni joukko heitä, joiden kokemus johtuu jostakin muusta kuin transsukupuolisuudesta. On kaikkien etu, jos heitä osataan auttaa oikealla tavalla. Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään. Luulis, että vähempiälyinenkin tajuaisi miten haitallista sellainen on mielenterveydelle ja toimintakyvylle."Tuolla perusteella voit sitten yhtä hyvin olettaa, että ihan jokaisen 18-vuotiaan identiteettikehitys on niin kesken, ettei voi tietää ovatko he ehkä sittenkin trans."
En sanoisi noinkaan. Nuoruusiän kehitys on etenevä prosessi, jossa 18-vuotias on tietenkin pidemmällä kuin esim. 14-vuotias. Suurimmalla osalla 18-vuotiaista on kuitenkin vielä identiteetissä epävarmuutta tai tilannekohtaisuutta, jonka takia sukupuoli-identiteetin arviointi on haastavampaa kuin yli kaksikymppisen kohdalla.
"Näinhän asia ei tietenkään ole, kun ihmisen sukupuoli-identeetti kehittyy varhaislapsuudessa ja yleensä n. 2-3 v. iässä lapsi jo tietää oman sukupuolensa."
Alkaa kehittyä, ei ole kehittynyt. Vain hullu antaisi transdiagnoosin 3-vuotiaalle.
"Useat transihmiset kertovat, että juuri varhaisessa iässä myös heillä on jo ollut tunne/tieto siitä, että on toista sukupuolta tai jonkinlainen selittämätön vääränlaisuuden tunne."
Samoja kokemuksia on myös useilla ihmisillä, joista ei tullut trans. Tuo on asia jota ei voi todeta kuin jälkikäteen.
"Myös tutkijat ovat sillä kannalla, että taustalla on biologiset tekijät, vaikka sinä sinnikkäästi toisin väitätkin."
Ketkä tutkijat, mitkä biologiset tekijät? Mikäli joku aivolöydös, geeniperimä tai hormonaalinen poikkeama olisi yhdenmukainen transiuden kanssa, tilaa pidettäisiin neurologisena tai intersukupuolisuutena eikä identiteettikysymyksenä. Identiteettiin taas vaikuttaa aina psykososiaaliset tekijät.
"Samalla tavalla transhmiset tarvitsevat itselleen oikeaa tukea läpi elämän, eikä odotuttamista ja kyseenalaistamista kunnes ovat tyyliin 30, mikä olis vissiin sulle se ikä, kun saisivat olla omia itsejään."
Kukaan tässä ketjussa ei ole ehdottanut 30v. Ikärajaa transhoidoille, vaikka sinulla on ilmeisen kova halu maalailla sellaista kuvaa niistä jotka ovat kanssasi eri mieltä.
Ei 3-vuotiaalle ole mitään järkeä antaa transdiagnoosia missään tilanteessa ja aivan totta, hyvä tarkennus, sukupuoli-identiteetti alkaa kehittyä varhaislapsuudessa ja koska siihen sisältyy paljon muutakin kuin kysymys ”mitä sukupuolta olen”, se jatkuu tietysti läpi elämän. Noin 5-6 -vuotiaalla alkaa olla pysyvämpi käsitys sukupuolestaan… et varmaankaan aio väittää, ettei 18-vuotiailla olisi melko pysyvä käsitys sukupuolestaan.
Kyllä, jotkut ovat väläytelleet transhoitojen ikärajaksi 30 eli se sama, mitä sterilisointiin vaaditaan nykyään. Tässäkin keskustelussa on tuota huokailtu. Ei se 22-24 v. eli n. 10 vuotta puberteetin alkamisesta ole sen parempi perustelu. Nämä lapset ja nuoret ovat olemassa tämän ominaisuutensa kanssa koko ikänsä. Translapsen ja nuoren tukeminen ei myös tarkoita automaattisesti lääketieteellisiä hoitoja tai diagnoosin antamista, vaikka sinulla onkin ilmeinen halu maalailla tällaista kuvaa transnuoria tukevista ihmisistä.
Riippuu mitä tarkoitat pysyvällä käsityksellä sukupuolesta. Jokainen 18-vuotias tietää onko mies vai nainen, mutta ehkä ihan kaikki eivät tiedä ovatko homoja vai heteroita, haluavatko lapsia vai eivät, millaisena näkevät tulevaisuuden edes ensi vuoteen, yms. asioita joihin transitiolla on kauaskantoisia seurauksia. Myöhäisnuoruus on myös aikaa, jolloin puberteetin tuottama ahdistus alkaa väistyä ja kehosuhde muuttuu. Siksi nuorten aikuisten kohdalla on oltava varovaisempi hoitojen suhteen.
Lapsen ja varhaisnuoren maailmaan sukupuolen medikalisaatio ei kuulu, muttei kovin vahva reagointi muutenkaan: sekä luontaisen persoonan torjuminen että väärän kehon ajatuksen vahvistaminen antaa viestin että lapsessa on jokin vialla.
”Väärän kehon ajatuksen vahvistaminen” on outo ajatus. Jos esim. Frans olisi saanut apua aiemmin, siis lapsena ja nuorena, hän olisi nimenomaan saanut apua siihen dysforiaan ja kokemukseen, että hän on vääränlainen. Ei ketään tueta ajatuksessa, että sinussa olisi jotain väärää.
Paradoksaalisesti et tajua, että sinä ja muut täällä toistuvasti kerrotte, että Frans on vääränlainen, kun kehtaa synnyttää, vääränlainen, kun voi elää lapsensa vuoksi määräajan ilman hoitoja, vääränlainen, kun ”näyttää naiselta”, vääränlainen kun käyttää itsestään sanoja, joita ette hyväksy. Teillä on n. 1000 tapaa kertoa, miten transihmiset ovat vääränlaisia esim. silloin, kun muistuttavat biologista sukupuoltaan. Eli miten sinä ajattelet, että tuollainen aatemaailma, mikä täällä vaikuttaa ei viestisi juuri sitä, että "olet vääränlainen jos näytät tytöltä ja sinusta tuntuu että olet poika”. Teette itse sitä, mistä syytätte muita.
Miten olisi ollut yhtään parempi, jos Fransille olisi lapsena kerrottu että on poika? Viimeistään murrosiässä olisi joutunut kohtaamaan sen tosiasian ettei ole, vaihtoehtoisesti salaamaan asian muilta ja ennen pitkää turvautumaan transhoitoihin että se onnistuu. Tukea olisi vahvistaa, että saa olla oma itsensä tyttönäkin eikä se vaadi pojaksi muuttumista, ja antaa tehdä aidosti omat ratkaisut sitten kun ikä riittää.
Eikä Fransissa myöskään ole mitään vikaa jos haluaa synnyttää, olla ilman hoitoja, näyttää naiselta jne. Mutta hän ei ole mies. Eikä trans sanan alkuperäisessä merkityksessä.
Olet hämmentävän mustavalkoinen. Transihmisyydestä voi puhua lapselle niin, että lapsi ymmärtää, että on olemassa poikia ja transpoikia. Ja että hän on hyvä sellaisena kuin on, oli sitten tyttö tai transpoika. Kumpikaan ei tarkoita, että lapselle viestittäisiin, että hänen kehossaan on mitään väärää. Vaikeaa se saattaa olla, koska yhteiskunnan asenteet ovat kovia, kuten mm. täällä ketjussa pilkataan ja kyseenalaistetaan, jos olet transmies, joka kommentoijien mielestä näyttää liian naiselliselta. Eli ulkopuolelta tulee paljon negatiivista viestiä, mikä vaikeuttaa transnuorten tukemista.
Transihmisyys ei myös ole mikään salailtava asia, joka jotenkin olisi vaarassa paljastua. Toki tässä sairaassa maailmassa osa on kokenut, että täytyy piiloutua näiltä asenteilta, joita mm. ketjussakin nähdään. Se on kyllä näiden asenteellisten ihmisten ja kommentoijien, ei transnuorten häpeä.
Olet melkoinen magalomaanikko, kun koet voivasi sanella mikä on oikea trans ja miten transihmisten pitäisi tässä maailmassa elää.
Ihan pienelle lapselle koko käsite 'transpoika' on täysin absurdi, heillä ei ole murrosiän tuomia sukupuolen toimintoja eivätkä yleensä hahmota sukupuolen ja sukupuoliroolin eroa ennen kouluikää. He voi ymmärtää että minulla on pimppi ja tykkään autoista, eikä asiasta tarvitse tehdä minkäänlaista numeroa.
Vanhemmallekaan lapselle on mahdotonta avata transiuden konseptia syöttämättä ajatusta väärästä kehosta. Jos siis lapsikin voi olla trans eikä kyse ole aikuisten valitsemista hoidoista.
Tiedätkö, kun normaaleille ihmisille ihan jo pienestä pitäen heidän sukupuolessaan on kyse muustakin kuin pimpistä tai pippelistä. Et oikeasti voi olla noin yksinkertainen.
Ja mitä sinä horiset jostain autoista ja leluista. Ne ovat vain kiinnostuksen kohteita, ei sukupuolen indikaattoreita.
Normaaleille ihmisille on selvää, ettei mitään kehosta ja fyysisestä todellisuutta irrallista sukupuoliminuutta ole olemassa. Tarjotkaa sitä Vartiotornianne muualle.
Hesarin tutkivat asiantuntijatoimittelijat löytävät kaiken haluamansa.
Alue: Aihe vapaa
Ihan pienelle lapselle koko käsite 'transpoika' on täysin absurdi, heillä ei ole murrosiän tuomia sukupuolen toimintoja eivätkä yleensä hahmota sukupuolen ja sukupuoliroolin eroa ennen kouluikää. He voi ymmärtää että minulla on pimppi ja tykkään autoista, eikä asiasta tarvitse tehdä minkäänlaista numeroa.
Vanhemmallekaan lapselle on mahdotonta avata transiuden konseptia syöttämättä ajatusta väärästä kehosta. Jos siis lapsikin voi olla trans eikä kyse ole aikuisten valitsemista hoidoista.