Miten voi olla kihloissa ilman aikomusta mennä naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siten että pari menee kihloihin ilman aikomusta mennä naimisiin.

Niin mutta silloin ei mennä kihloihin. Kun kihlat = sopimus naimisiinmenosta. Jos et ole menossa naimisiin, et ole kihloissa. 

Mitä se sinua koskettaa, jos jotkut menevät kihloihin ilman suunnitelmia naimisiinmenosta?

Ei kai se kosketakaan henkilökohtaisesti, mutta kai sitä saa ihmetellä, millaisella vängällä jotkut yrittävät hämärtää sanojen merkityksiä. Heille sillä vaikuttaa olevan paljonkin merkitystä.

Näyttää koskettavan paljonkin, kun pitää asiasta jankuttaa. Jotkut haluavat ottaa sen askelen, että menevät kihloihin ja näin sitoutuvat toisilleen, mutta eivät sotke yhteiskuntaa tähän heidän mielestään kahdenkeskiseen asiaan.  

Miten on vaikea ymmärtää, että sitoutuneessa suhteessa voi olla ilman kihlojakin ja voi vaikka sitä sormusta pitää vasemmassa nimettömässä suhteen merkkinä väittämättä niitä kihloiksi? Miksi sitoutumista pitäisi osoittaa keksimällä uusia merkityksiä vanhoille sanoille? Eihän se ole kahdenkeskinen asia, jos suhteelle laitetaan nimilappu (joka ei kuitenkaan pidä paikkaansa?)

Eli tämä hiertää vain sanan määrittelyn kannalta. Okei. Miksikä sitten aletaan kutsumaan niitä "avioliittoja" kun naimisiin on menty ilman mitään aikomusta oikeasti olla toisen kanssa ja tukena myös vastoinkäymisissä? Kun eihän sekään mikään oikea avioliitto ole, kunhan leikkivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siten että pari menee kihloihin ilman aikomusta mennä naimisiin.

Niin mutta silloin ei mennä kihloihin. Kun kihlat = sopimus naimisiinmenosta. Jos et ole menossa naimisiin, et ole kihloissa. 

Mitä se sinua koskettaa, jos jotkut menevät kihloihin ilman suunnitelmia naimisiinmenosta?

Ei kai se kosketakaan henkilökohtaisesti, mutta kai sitä saa ihmetellä, millaisella vängällä jotkut yrittävät hämärtää sanojen merkityksiä. Heille sillä vaikuttaa olevan paljonkin merkitystä.

No mitä sanaa sitten käyttäisit siitä että pariskunta haluaa pitää sormuksia sormissa sitoutumisen merkkinä, mutta eivät ole naimisiin menossa?

Ei siitä tarvitse käyttää mitään sanaa. Se ei merkitse mitään muuta, kuin että tykkäävät bling blingistä. Ei kiinnosta meitä. eri

No näköjään kiinnostaa, kun ei saa missään nimessä kutsua sitä "väärällä" sanalla :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siten että pari menee kihloihin ilman aikomusta mennä naimisiin.

Niin mutta silloin ei mennä kihloihin. Kun kihlat = sopimus naimisiinmenosta. Jos et ole menossa naimisiin, et ole kihloissa. 

Mitä se sinua koskettaa, jos jotkut menevät kihloihin ilman suunnitelmia naimisiinmenosta?

Ei kai se kosketakaan henkilökohtaisesti, mutta kai sitä saa ihmetellä, millaisella vängällä jotkut yrittävät hämärtää sanojen merkityksiä. Heille sillä vaikuttaa olevan paljonkin merkitystä.

Näyttää koskettavan paljonkin, kun pitää asiasta jankuttaa. Jotkut haluavat ottaa sen askelen, että menevät kihloihin ja näin sitoutuvat toisilleen, mutta eivät sotke yhteiskuntaa tähän heidän mielestään kahdenkeskiseen asiaan.  

Miten on vaikea ymmärtää, että sitoutuneessa suhteessa voi olla ilman kihlojakin ja voi vaikka sitä sormusta pitää vasemmassa nimettömässä suhteen merkkinä väittämättä niitä kihloiksi? Miksi sitoutumista pitäisi osoittaa keksimällä uusia merkityksiä vanhoille sanoille? Eihän se ole kahdenkeskinen asia, jos suhteelle laitetaan nimilappu (joka ei kuitenkaan pidä paikkaansa?)

Eli tämä hiertää vain sanan määrittelyn kannalta. Okei. Miksikä sitten aletaan kutsumaan niitä "avioliittoja" kun naimisiin on menty ilman mitään aikomusta oikeasti olla toisen kanssa ja tukena myös vastoinkäymisissä? Kun eihän sekään mikään oikea avioliitto ole, kunhan leikkivät.

Onpa outo kysymys. Se on avioliitto, tietenkin. Siinä on tehty juridinen sopimus ja sitoumus, josta seuraa tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia. Sopimuksen voi purkaa tietyin edellytyksin ja seuraamuksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siten että pari menee kihloihin ilman aikomusta mennä naimisiin.

Niin mutta silloin ei mennä kihloihin. Kun kihlat = sopimus naimisiinmenosta. Jos et ole menossa naimisiin, et ole kihloissa. 

Mitä se sinua koskettaa, jos jotkut menevät kihloihin ilman suunnitelmia naimisiinmenosta?

Ei kai se kosketakaan henkilökohtaisesti, mutta kai sitä saa ihmetellä, millaisella vängällä jotkut yrittävät hämärtää sanojen merkityksiä. Heille sillä vaikuttaa olevan paljonkin merkitystä.

Näyttää koskettavan paljonkin, kun pitää asiasta jankuttaa. Jotkut haluavat ottaa sen askelen, että menevät kihloihin ja näin sitoutuvat toisilleen, mutta eivät sotke yhteiskuntaa tähän heidän mielestään kahdenkeskiseen asiaan.  

Miten on vaikea ymmärtää, että sitoutuneessa suhteessa voi olla ilman kihlojakin ja voi vaikka sitä sormusta pitää vasemmassa nimettömässä suhteen merkkinä väittämättä niitä kihloiksi? Miksi sitoutumista pitäisi osoittaa keksimällä uusia merkityksiä vanhoille sanoille? Eihän se ole kahdenkeskinen asia, jos suhteelle laitetaan nimilappu (joka ei kuitenkaan pidä paikkaansa?)

Eli tämä hiertää vain sanan määrittelyn kannalta. Okei. Miksikä sitten aletaan kutsumaan niitä "avioliittoja" kun naimisiin on menty ilman mitään aikomusta oikeasti olla toisen kanssa ja tukena myös vastoinkäymisissä? Kun eihän sekään mikään oikea avioliitto ole, kunhan leikkivät.

Onpa outo kysymys. Se on avioliitto, tietenkin. Siinä on tehty juridinen sopimus ja sitoumus, josta seuraa tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia. Sopimuksen voi purkaa tietyin edellytyksin ja seuraamuksin.

Nääh, jos ei ole oikeaa aikomusta niin ei sitä lasketa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlauksen juridinen merkitys kumottiin 1987 (pl. erittäin harvinaiset poikkeustilanteet), joten siitä jäi pelkkä symbolinen tapa. Erilaiset tavat ja perinteet muuttuvat ajansaatossa ja näin on käynyt myös kihlaukselle.

Edelleen sanakirjamerkitys kihlaukselle on sopimus mennä naimisiin, mutta jos joku menee kihloihin ilman tätä aikomusta, siitä tuskin kenellekään sivulliselle on haittaa. Oma kihlaus ei muutu yhtään vähempiarvoiseksi sen perusteella miten joku toinen tulkitsee oman kihlauksensa.

Toki tästäkin aiheesta voi alkaa riitelemään, mutta silloin on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään miksi itsellä on tarve riidellä asiasta, joka tuskin omaan elämään millään tavalla vaikuttaa ja on muillekin täysin haitaton.

Kyllä se vaikuttaa menevän niin päin, että näillä muka-kihloissa olevilla on iso tarve yrittää muuttaa sanojen merkityksiä vakuuttakseen olevansa vakavissa ja sitoutuneissa suhteissa. Jos suhde on oikeasti tukevalla pohjalla ja kumppanit sitoutuneet toisiinsa ilman aietta mennä naimisiin, sitä ei tarvitse todistella sormuksilla tai pötypuheella kihloissa olemisesta.

Tuo ajatus on sarjassamme väittely siitä kuuluko makaronilaatikko joulupöytään vai ei. Jos sinun suhteeseesi kuuluu naimisiin meno, mene ja jos jonkun toisen suhteeseen ei kuulu, voit silti jatkaa elämääsi täysin rauhassa.

Olen eri, mutta et ymmärtänyt ap:n kysymyksestä mitään, etkä myöskään kommentista mihin vastasit. Opettele ymmärtämään lukemaasi. Kihlaus on kirjaimellisesti vain ja ainoastaan lupaus avioliitosta. Se ei tarkoita, eikä voi tarkoittaa mitään muuta. Se, miten paljon tai vähän nämä tekokihlailijat haittaavat muita, ei liity aiheeseen. Olet ilmeisesti henkilö, joka on ollut leikkikihloissa, vai teinikihloiksiko niitä sanotaan jo vuosia ja yrität nyt jotenkin oikeuttaa sitä. Jotkut ei halua koskaan naimisiin ja se on ok, jotkut haluaa ja se on ok. Jos sinä et halua, et ole nyt, etkä ole koskaan ollutkaan kihloissa (vaikka kuinka pitäisit söpöä sormusta vasemmassa nimettömässä). 

Lupaus, jonka voi halutessaan perua. Helpommin kuin avioliiton.

Mitä siinä siis luvataan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siten että pari menee kihloihin ilman aikomusta mennä naimisiin.

Niin mutta silloin ei mennä kihloihin. Kun kihlat = sopimus naimisiinmenosta. Jos et ole menossa naimisiin, et ole kihloissa. 

Mitä se sinua koskettaa, jos jotkut menevät kihloihin ilman suunnitelmia naimisiinmenosta?

Ei kai se kosketakaan henkilökohtaisesti, mutta kai sitä saa ihmetellä, millaisella vängällä jotkut yrittävät hämärtää sanojen merkityksiä. Heille sillä vaikuttaa olevan paljonkin merkitystä.

No mitä sanaa sitten käyttäisit siitä että pariskunta haluaa pitää sormuksia sormissa sitoutumisen merkkinä, mutta eivät ole naimisiin menossa?

Ei siitä tarvitse käyttää mitään sanaa. Se ei merkitse mitään muuta, kuin että tykkäävät bling blingistä. Ei kiinnosta meitä. eri

No näköjään kiinnostaa, kun ei saa missään nimessä kutsua sitä "väärällä" sanalla :D

No eikö siihen omaan sitoutumiseen sitten voi keksiä tai käyttää jotain muuta termiä? Miksi pitää näennäisesti sitoutua johonkin käsitteeseen, jota ei kuitenkaan tarkoiteta oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlauksen juridinen merkitys kumottiin 1987 (pl. erittäin harvinaiset poikkeustilanteet), joten siitä jäi pelkkä symbolinen tapa. Erilaiset tavat ja perinteet muuttuvat ajansaatossa ja näin on käynyt myös kihlaukselle.

Edelleen sanakirjamerkitys kihlaukselle on sopimus mennä naimisiin, mutta jos joku menee kihloihin ilman tätä aikomusta, siitä tuskin kenellekään sivulliselle on haittaa. Oma kihlaus ei muutu yhtään vähempiarvoiseksi sen perusteella miten joku toinen tulkitsee oman kihlauksensa.

Toki tästäkin aiheesta voi alkaa riitelemään, mutta silloin on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään miksi itsellä on tarve riidellä asiasta, joka tuskin omaan elämään millään tavalla vaikuttaa ja on muillekin täysin haitaton.

Kyllä se vaikuttaa menevän niin päin, että näillä muka-kihloissa olevilla on iso tarve yrittää muuttaa sanojen merkityksiä vakuuttakseen olevansa vakavissa ja sitoutuneissa suhteissa. Jos suhde on oikeasti tukevalla pohjalla ja kumppanit sitoutuneet toisiinsa ilman aietta mennä naimisiin, sitä ei tarvitse todistella sormuksilla tai pötypuheella kihloissa olemisesta.

Tuo ajatus on sarjassamme väittely siitä kuuluko makaronilaatikko joulupöytään vai ei. Jos sinun suhteeseesi kuuluu naimisiin meno, mene ja jos jonkun toisen suhteeseen ei kuulu, voit silti jatkaa elämääsi täysin rauhassa.

Olen eri, mutta et ymmärtänyt ap:n kysymyksestä mitään, etkä myöskään kommentista mihin vastasit. Opettele ymmärtämään lukemaasi. Kihlaus on kirjaimellisesti vain ja ainoastaan lupaus avioliitosta. Se ei tarkoita, eikä voi tarkoittaa mitään muuta. Se, miten paljon tai vähän nämä tekokihlailijat haittaavat muita, ei liity aiheeseen. Olet ilmeisesti henkilö, joka on ollut leikkikihloissa, vai teinikihloiksiko niitä sanotaan jo vuosia ja yrität nyt jotenkin oikeuttaa sitä. Jotkut ei halua koskaan naimisiin ja se on ok, jotkut haluaa ja se on ok. Jos sinä et halua, et ole nyt, etkä ole koskaan ollutkaan kihloissa (vaikka kuinka pitäisit söpöä sormusta vasemmassa nimettömässä). 

Lupaus, jonka voi halutessaan perua. Helpommin kuin avioliiton.

Mitä siinä siis luvataan?

Kihlaus on lupaus mennä naimisiin kihlatun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Siten että pari menee kihloihin ilman aikomusta mennä naimisiin.

Juuri näin. 

Eli luvataan mennä naimisiin ilman aikomusta mennä naimisiin.

Loogista.

Vierailija kirjoitti:

"Siten että pari menee kihloihin ilman aikomusta mennä naimisiin."

 

Vähän kuin tekisi ostotarjouksen asunnosta ilman aikomustakaan ostaa se. Ei edes pidä koko kämpästä.

Minusta hieman ristiriitaista kun ostotarjous tarkoittaa juuri aikomusta ostaa asunto ihan kuten kihlaus tarkoittaa aikomusta mennä naimisiin.

Voihan asunnostakin tehdä ehdollisen ostotarjouksen. Tarjous on voimassa vain, jos ehdot toteutetaan. 

Kyllähän kihlauksia purkautuu, samoin kuin otetaan avioeroja. Kihlauksella on myös merkitystä joissain lakitoimissa, esim. perintövero on kihlakumppanille pienempi, mikä saattaa houkutella kihlautumaan, vaikkei avioliitton olisi tarkoituskaan mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlauksellahan ei nykyisin ole mitään juridista merkitystä. Joskus ennen se on ollut ihan virallinen avioliiton esteiden tutkinta-aika, ja avioliiton harkinta-aika. Siinä on ollut jokin määräaika, kuinka paljon ennen vihkimistä pitää kihlaus julkaista.

Onhan avioliittokin tarkoitettu alun perin koko loppuelämän kestäväksi sopimukseksi, mutta nykyisin se ei sitä likikään kaikille ole.

Esteiden tutkinta tehdään edelleen eli jokainen naimisiinmenevä pari on kihloissa vähintään sen keston ajan.

Joo, niin tehdään. Yleensä siihen riittää 7 vuorokautta. Eli käytännössä siihen voi ilmoittautua samalla, kun varaa maistraatista vihkimisajan. Mutta se avioliiton esteiden tutkinta-aika on kuitenkin max. 4 kuukautta.

Muistan, kuinka siitä puhuttiin 1980-luvulla, että avioliittolaissa sana 'kihlaus' ja 'kuulutukset' korvattiin termillä 'avioliiton esteiden tutkinta'.

Tosielämässä häiden suunnittelu kestää huomattavasti pidemmän aikaa kuin sen 4 kk, minkä ajan kuluessa avioliiton esteiden tutkinnasta pitää vihkiä. Eli avioliittoa suunnitellaan huomattavasti pidempään kuin se juridinen "kihlaus" voi maksimissaan kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlauksen juridinen merkitys kumottiin 1987 (pl. erittäin harvinaiset poikkeustilanteet), joten siitä jäi pelkkä symbolinen tapa. Erilaiset tavat ja perinteet muuttuvat ajansaatossa ja näin on käynyt myös kihlaukselle.

Edelleen sanakirjamerkitys kihlaukselle on sopimus mennä naimisiin, mutta jos joku menee kihloihin ilman tätä aikomusta, siitä tuskin kenellekään sivulliselle on haittaa. Oma kihlaus ei muutu yhtään vähempiarvoiseksi sen perusteella miten joku toinen tulkitsee oman kihlauksensa.

Toki tästäkin aiheesta voi alkaa riitelemään, mutta silloin on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään miksi itsellä on tarve riidellä asiasta, joka tuskin omaan elämään millään tavalla vaikuttaa ja on muillekin täysin haitaton.

Kyllä se vaikuttaa menevän niin päin, että näillä muka-kihloissa olevilla on iso tarve yrittää muuttaa sanojen merkityksiä vakuuttakseen olevansa vakavissa ja sitoutuneissa suhteissa. Jos suhde on oikeasti tukevalla pohjalla ja kumppanit sitoutuneet toisiinsa ilman aietta mennä naimisiin, sitä ei tarvitse todistella sormuksilla tai pötypuheella kihloissa olemisesta.

Tuo ajatus on sarjassamme väittely siitä kuuluko makaronilaatikko joulupöytään vai ei. Jos sinun suhteeseesi kuuluu naimisiin meno, mene ja jos jonkun toisen suhteeseen ei kuulu, voit silti jatkaa elämääsi täysin rauhassa.

Olen eri, mutta et ymmärtänyt ap:n kysymyksestä mitään, etkä myöskään kommentista mihin vastasit. Opettele ymmärtämään lukemaasi. Kihlaus on kirjaimellisesti vain ja ainoastaan lupaus avioliitosta. Se ei tarkoita, eikä voi tarkoittaa mitään muuta. Se, miten paljon tai vähän nämä tekokihlailijat haittaavat muita, ei liity aiheeseen. Olet ilmeisesti henkilö, joka on ollut leikkikihloissa, vai teinikihloiksiko niitä sanotaan jo vuosia ja yrität nyt jotenkin oikeuttaa sitä. Jotkut ei halua koskaan naimisiin ja se on ok, jotkut haluaa ja se on ok. Jos sinä et halua, et ole nyt, etkä ole koskaan ollutkaan kihloissa (vaikka kuinka pitäisit söpöä sormusta vasemmassa nimettömässä). 

Lupaus, jonka voi halutessaan perua. Helpommin kuin avioliiton.

Mitä siinä siis luvataan?

Kihlaus on lupaus mennä naimisiin kihlatun kanssa.

Kyllä, mutta ymmärtääkseni kirjoittaja kuvaili kihlausta jonkinlaisena muuna lupauksena, joka on helpompi perua kuin avioliitto. Niin siihen liittyen kysyin, että mitä siinä luvataan. Lupaan pitää sormusta sormessani? Ehdotankin uudeksi termiksi sormustus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Siten että pari menee kihloihin ilman aikomusta mennä naimisiin."

 

Vähän kuin tekisi ostotarjouksen asunnosta ilman aikomustakaan ostaa se. Ei edes pidä koko kämpästä.

Minusta hieman ristiriitaista kun ostotarjous tarkoittaa juuri aikomusta ostaa asunto ihan kuten kihlaus tarkoittaa aikomusta mennä naimisiin.

Voihan asunnostakin tehdä ehdollisen ostotarjouksen. Tarjous on voimassa vain, jos ehdot toteutetaan. 

Kyllähän kihlauksia purkautuu, samoin kuin otetaan avioeroja. Kihlauksella on myös merkitystä joissain lakitoimissa, esim. perintövero on kihlakumppanille pienempi, mikä saattaa houkutella kihlautumaan, vaikkei avioliitton olisi tarkoituskaan mennä. 

Kihlattu kuuluu samaan perintöveroluokkaan kuin esim. vainajan sisarukset, kumminkaimat ja naapurit.

Mun yläasteella oli tyttö joka kertoi hän on kihloissa. En ymmärrä miten alaikäinen voi olla kihloissa mutta kai sitten voi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Mun yläasteella oli tyttö joka kertoi hän on kihloissa. En ymmärrä miten alaikäinen voi olla kihloissa mutta kai sitten voi olla. 

Ei ole ikärajaa. Veljeni meni kihloihin 16-vuotiaana ja naimisiin 19-vuotiaana.

Tämä olisi minulle paras ratkaisu. Haluaisin osoittaa sitoutumisen mutta en halua enää naimisiin 50+ ikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

"Siten että pari menee kihloihin ilman aikomusta mennä naimisiin."

 

Vähän kuin tekisi ostotarjouksen asunnosta ilman aikomustakaan ostaa se. Ei edes pidä koko kämpästä.

Minusta hieman ristiriitaista kun ostotarjous tarkoittaa juuri aikomusta ostaa asunto ihan kuten kihlaus tarkoittaa aikomusta mennä naimisiin.

🥱😅 Mitä yhteistä on aikomuksella ostaa asunto ja naimisiin menolla. Oma kokemukseni on kun olen mennyt kihloihin niin sinä aikana on paljastunut niin ikäviä asioita, ettei mieleenikään ole tullut naimisiin kuitenkaan kyseisen henkilö kanssa. Mielestäni kihlausaika juuri etukäteen antaa aikaa harkinnalle ja kummastippa ne ihmiset ei olekkaan niitä mitä itsestään kertoo olevan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Siten että pari menee kihloihin ilman aikomusta mennä naimisiin."

 

Vähän kuin tekisi ostotarjouksen asunnosta ilman aikomustakaan ostaa se. Ei edes pidä koko kämpästä.

Minusta hieman ristiriitaista kun ostotarjous tarkoittaa juuri aikomusta ostaa asunto ihan kuten kihlaus tarkoittaa aikomusta mennä naimisiin.

🥱😅 Mitä yhteistä on aikomuksella ostaa asunto ja naimisiin menolla. Oma kokemukseni on kun olen mennyt kihloihin niin sinä aikana on paljastunut niin ikäviä asioita, ettei mieleenikään ole tullut naimisiin kuitenkaan kyseisen henkilö kanssa. Mielestäni kihlausaika juuri etukäteen antaa aikaa harkinnalle ja kummastippa ne ihmiset ei olekkaan niitä mitä itsestään kertoo olevan. 

Se harkinta-aika on seurustelu. Sitten kun toinen kosii ja toinen hyväksyy kosinnan alkaa kihlaus, ja kihloissa ollaan naimisiin menoon saakka. 

Toki kaikenlaista voi tapahtua jolloin mieli muuttuu ja kihlaus purkautuu, mutta länsimaisessa kulttuurissa ei ole tapana mennä random tuntemattomien kanssa kihloihin, vaan homma on kosintavaiheessa jo melko varmalla pohjalla.