Satuhäät eilen, pari kysymystä ?

ja toivoisin, että he saisivat matkustaa ensin ja heillä olisi muutama kymmenen seksisuhdetta ja pari avoliittoa ja muutama lapsi eri miehille, ennen kuin menevät naimisiin.

Näin voitaisiin välttyä siltä, että 40 vuotiaana alkaisi ahdistamaan kun ei ole saanut elää nuoruuttaan. Hyvä tietenkin olisi jos he harjoittelisivat sitä elämää matkustellen ja kokeillen eri miehiä tuonne 40 ikävuoteen asti niin voisivat sitten olla varmoja siitä aidosta rakkaudesta ja pitää suuret häät juuri sen oikean löytymisen kunniaksi.

Rupes vaan itkettää, että miks mie sorruin seksiin ennen avioliittoa. Olin niin vakaasti päättäny ettei seksiä ennen avioliittoa, oon uskovainen. No olen nyt naimisissa kyllä tämän miehen kanssa jolle meneti neitsyyteni, eikä muita miehiä ole ollut.

Sulhanen vain toisteli toistelemisen perään, että kuinka kaduttaa neitsyyden menettäminen. Ei ollut antanut itselleen anteeksi, vaan asia painoi yhä. Kyllähän tuollainen pitäisi pystyä jättämään taakseen, jos on kerran saanut jo suuremmaltakin sen anteeksi...



Samaa kirjoitti joku jo tähänkin ketjuun. Menneisyyden valinnat oli silloin. Kannattaako niiden katumiseen ja märehtimiseen enää elämää tuhlata...

Vierailija:

Sulhanen vain toisteli toistelemisen perään, että kuinka kaduttaa neitsyyden menettäminen. Ei ollut antanut itselleen anteeksi, vaan asia painoi yhä. Kyllähän tuollainen pitäisi pystyä jättämään taakseen, jos on kerran saanut jo suuremmaltakin sen anteeksi...

Samaa kirjoitti joku jo tähänkin ketjuun. Menneisyyden valinnat oli silloin. Kannattaako niiden katumiseen ja märehtimiseen enää elämää tuhlata...

Joo, samaa mieltä, menneisyys on menneisyyttä. Itse kanssa nuorempana sähläsin sen neitsyyteni,jota nyt arvostaisin todella. Mutta, mä en jaksa sitä koko ajan jauhaa. Tavoite on olla mieletäni niin puhdas kun voin sitten alttarilla enää olla. Turha itteään turpaan sättiä siitä loppu elämäksi. Jos Jumala antaa anteeksi, on aika tyhmää olla itse antamatta anteeksi.

Ja onneksi poikaystäväni hyväksyy asian. Joten kidutusta sillekin ois, jos mä vaan jankkaisin, et voi voi kun et olekaan mulle se eka. Kyllä se sen tietää muutenkin.

Avioliittoa kohti olemme kuitenkin menossa, en vain halua hätiköidä, kunnioitan avioliittoa niin paljon. Olen kuitenkin tyytyväinen, että tuleva mieheni on ainoa kumppanini, ei ole tullut sählättyä mitään itseäni satuttavaa. Olisihan se ollut hienoa toisaalta odottaa, mutta minulle on tärkeää olla vakaalla mielellä avioliittoon astuessa, emmekä jaksaneet odottaa niin kauaa (vuosikausia siis).

Aloin seurustella jo 15-vuotiaana luokkakaverini kanssa, ja olimme olleet itse asiassa jollain tasolla kai ihastuneita toisimme jo ala-asteelta asti... Ja saman miehen kanssa menin 19v kihloihin, 24v naimisiin ja nyt meillä on jo kaksi lastakin. Eikä hetkeäkään ole kaduttanut! En oikein ymmärrä, mitä

surullista

siinä voi jonkun mielestä olla, jos sattuu löytämään Sen Oikean jo nuorena...? Ei meidän ainakaan ole ollut mikään pakko pysyä yhdessä, ihan vaan rakkauden takia elämä ollaan jaettu - jo yli puolet siitä yhdessä :)

Aina olen tiennyt, että minulla kävi hyvä säkä löytäessäni näin ihanan miehen rinnalleni. Mutta oikeastaan vasta nyt aikuisena olen tajunnut, että se se vasta hyvää tuuria onkin ollut, että löysin hänet vieläpä jo niin nuorena. Harva kun on saanut

kasvaa yhteen

niin konkreettisesti :)

perusteella. Seurakuntapiiritkin voivat olla hyvinkin kansainväliset, jos tuo ulkomailla matkustelu mitään mittaa. Itse menin naimisiin 21-v neitsytmorsiammena, ja olin ehtinyt olemaan töissä ulkomailla kolmeenkin otteeseen, erilaisten kristillisten järjestöjen kautta, lyhin pätkä oli 2 kk. Ja asuimme myöhemmin koko perheelläkin ulkomailla.



Katunut en ole aikaista naimisiinmenoani, vaikka ikää on nyt reilusti päälle kolmekymmentä. Todella hyvän miehen olen saanut. Lähipiiri oli huolissaan, että saanko opiskelut loppuun kun menin naimisiin niin nuorena, mutta olin 23 kun sain FM-paperit, eli ei se sitäkään haitannut. Lapsista ensimmäinen tuli kun olin lähes 25.



Ja tilastojen mukaanhan avoliittossa ensin olleet avioparithan eroavat todennäköisemmin kuin ilman avoliittoa naimisiin menneet, joten turhaan sikälikään mitään pahaa näille povaatte.