Mitä mieltä olette kotikoulusta?

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että se on aika vaativaa vanhemmille. Pitää itse tutustua kaikkien aineiden opetussuunnitelmiin, järjestää itse opetus ja hankkia kaikki oppimateriaali ja kirjat itse. Ei onnistuisi minulta. 

Harvalla aikaa on omien töiden lisäksi tai edes osaamista tai halua ottaa opettajan roolia

En kannata. Erittäin haastavaa vanhemmille ja lapset jää vähemmälle ikäistensä seurasta. Eikä ole sitten yhteisiä koulujuttuja kavereiden kanssa, on todella ulkopuolinen porukassa. Puhumattakaan joistakin perheen erikoisista elämänkatsomuksista jne.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen heitteillejättöä. Lapsella pitää olla mahdollisuus ikätoveriseuraan. Toisekseen pääsääntöisesti lapset jäävät kotikoulussa omilleen, ei ne vanhemmat sitten loppupeleissä jaksakaan sitä lastaan itse opettaa. t: sosiaalityöntekijä

Samaa mieltä tän kommentoijan kanssa. Ja jos yhteishuotajuudessa ollaa esim vanhemmat kotikoulusta erimieltä ja ollaan eroperhe niin ehdottomasti ei silloin suositella, vanhempien vuorovaikutus pitäisi olla todella hyvää ja toimivaa, asiallista ja alkuunsa nyt ensin samaan mieltä kotikoulusta. Jos koulu asioista erimieltä niin on huoltajuuden asia.

Vierailija kirjoitti:

Olen kotiopettanut omaa lastani lukukauden verran kiusaamistilanteen kriisiydyttyä niin että lapsi alkoi saada paniikkikohtauksia.

Toki se on tehtävissä. Mutta on siinä aika paljon työtä ja voi tulla taloudellisesti kalliiksi. Opetussuunnitelma kun ei täyty ihan vain sillä, että käskee lapsen tehdä työkirjan harjoitukset. 

Sinänsä materiaalin hankkiminen ei ollut vaikeaa, peruskoulun ops on julkinen ja kustantajat myyvät kirjasarjoja ja opettajanmateriaaleja. Mutta eihän ne kaikkea kattaneet ja pitähän niitä opetella itsekin lukemaan ja käyttämään.

Itse olin käytännössä palkattomalla vapaalla töistä tuon puoli vuotta. Oli aika lovi perheen tuloissa, eikä välttämättä olisi ollut jatkettavissakaan pitempään.

Lisäksi lapsi oli yksinäinen. Käytiinkyllä harrasteissa ja niin edelleen mutta ei se ole sama asia kuin vapaa kaveriaika jota lapset sopivat keskenään koulussa. Toki parempi yksinäinen kuin kiusattu, mutta ei siis ollut mikään unelmaratkaisu.

Kiusaamistilanteissa ymmärrän ja täysin oikeutettua. Ehdottomasti parempi silloin. Tottakai siijen vaikuttaa myös ketkä opetukseen pystyy sitoutua käytännössä ja onko mahdollisuutta kotoa tai energiaa. 

En itse uskaltaisi lähteä kokeilemaan kotikoulua lapsilleni. Opetussuunnitelmaa kun pitää kuitenkin noudattaa ja kouluilla on usein kuhunkin aineeseen pätevöityneet opettajat kokisin olevani "jonkinsortin sekatyömies". Kyse on kuitenkin hyvästä pohjatyön teosta joka toimii kaiken opetuksen  pohjana. 

Kyllä se vain on niin että kotona vastataan kasvatuksesta, opetetaan tavat ja otetaan vastuu asiallisesta käytöksestä, ja siellä koulussa otetaan vastuu siitä opetuksesta ja siitä että kaikki pysyy mukana. Ne jotka tarvitsevat tukea enemmän, sitä heille niin että pysyvät mukana.Kiusaaminen heti aisoihin ja niissä perheet mukaan yhteistyöhön. 

Minusta lapsella on oikeus ammattitaitoisten opettajien kasvatukseen, jotka opettavat yhteiskunnassa hyväksytyn opetussuunnitelman mukaan. Joskus koulun tehtävä on pelastaa lapsi vanhemmiltaan. 

Hyväksyisin kotiopetuksen vain väliaikaisena ratkaisuna painavasta syystä, kuten lapsen sairaus, vammaisen lapsen muutettua uudelle paikkakunnalle siten ettei uutta opetustilaa ole ehditty muokata esteettömäksi, vaikeissa kiusaustapauksissa, saaristossa kelirikkoaikana tms. yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kotiopettanut omaa lastani lukukauden verran kiusaamistilanteen kriisiydyttyä niin että lapsi alkoi saada paniikkikohtauksia.

Toki se on tehtävissä. Mutta on siinä aika paljon työtä ja voi tulla taloudellisesti kalliiksi. Opetussuunnitelma kun ei täyty ihan vain sillä, että käskee lapsen tehdä työkirjan harjoitukset. 

Sinänsä materiaalin hankkiminen ei ollut vaikeaa, peruskoulun ops on julkinen ja kustantajat myyvät kirjasarjoja ja opettajanmateriaaleja. Mutta eihän ne kaikkea kattaneet ja pitähän niitä opetella itsekin lukemaan ja käyttämään.

Itse olin käytännössä palkattomalla vapaalla töistä tuon puoli vuotta. Oli aika lovi perheen tuloissa, eikä välttämättä olisi ollut jatkettavissakaan pitempään.

Lisäksi lapsi oli yksinäinen. Käytiinkyllä harrasteissa ja niin edelleen mutta ei se ole sama asia kuin vapaa kaveriaika jota lapset sopivat keskenään koulussa. Toki parempi yksinäinen kuin kiusattu, mutta ei siis ollut mikään unelmaratkaisu.

Kiusaamistilanteissa ymmärrän ja täysin oikeutettua. Ehdottomasti parempi silloin. Tottakai siijen vaikuttaa myös ketkä opetukseen pystyy sitoutua käytännössä ja onko mahdollisuutta kotoa tai energiaa. 

En ota kantaa kotiopetukseen, mutta haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että paniikkikohtauksista kärsivä lapsi tai teini tarvitsee muutakin apua kuin kotikoulun.  Toivottavasti tätä on haettu.  Kiusaajakaan ei saisi päästä tilanteesta ilman mitään sanktioita.  On nimittäin vaarana, että hän etsii itselleen uuden uhrin.  

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapsella on oikeus ammattitaitoisten opettajien kasvatukseen, jotka opettavat yhteiskunnassa hyväksytyn opetussuunnitelman mukaan. Joskus koulun tehtävä on pelastaa lapsi vanhemmiltaan. 

 

Hyväksyisin kotiopetuksen vain väliaikaisena ratkaisuna painavasta syystä, kuten lapsen sairaus, vammaisen lapsen muutettua uudelle paikkakunnalle siten ettei uutta opetustilaa ole ehditty muokata esteettömäksi, vaikeissa kiusaustapauksissa, saaristossa kelirikkoaikana tms. yms. 

Hyvin on omaksuttu kommunistien periaatteet. "Sinun lapsesi eivät ole sinun" ja järjestelmä osaa tehdä parempia päätöksiä ihmisten elämästä kuin he itse.

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapsella on oikeus ammattitaitoisten opettajien kasvatukseen, jotka opettavat yhteiskunnassa hyväksytyn opetussuunnitelman mukaan. Joskus koulun tehtävä on pelastaa lapsi vanhemmiltaan. 

 

Hyväksyisin kotiopetuksen vain väliaikaisena ratkaisuna painavasta syystä, kuten lapsen sairaus, vammaisen lapsen muutettua uudelle paikkakunnalle siten ettei uutta opetustilaa ole ehditty muokata esteettömäksi, vaikeissa kiusaustapauksissa, saaristossa kelirikkoaikana tms. yms. 

Sairas lapsihan voi olla sellaisessa kotiopetuksessa, jota koulu ohjaa ja jossa lapsi edelleen on koulun oppilas eikä eroa koulusta kuten huoltajan päättämässä kotiopetuksessa. Perusopetuslaissa on pykälä tällaista tilapäistä erityisjärjestelyä varten ja sitä myös käytetään. 

Meillä on nuori kotiopetuksessa. Nyt viimeinen vuosi menossa. Haluatteko kysyä jotain?

Onko meillä koulupakko vai oppimisvelvollisuus? Minkä verran on velvollisuus oppia?

Suomessa on oppivelvollisuus, pakko opiskella muttei oppia.

Harmitta Karfin perhe, heidän lapsensa olivat kotikoulussa. Heillä jo sinänsä on koululuokka omasta takaa. 

Sitten ruvetaan puuttumaan kotikouluun. Ei niin saa toimia, että vastustetaan viralliselta taholta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapsella on oikeus ammattitaitoisten opettajien kasvatukseen, jotka opettavat yhteiskunnassa hyväksytyn opetussuunnitelman mukaan. Joskus koulun tehtävä on pelastaa lapsi vanhemmiltaan. 

 

Hyväksyisin kotiopetuksen vain väliaikaisena ratkaisuna painavasta syystä, kuten lapsen sairaus, vammaisen lapsen muutettua uudelle paikkakunnalle siten ettei uutta opetustilaa ole ehditty muokata esteettömäksi, vaikeissa kiusaustapauksissa, saaristossa kelirikkoaikana tms. yms. 

Hyvin on omaksuttu kommunistien periaatteet. "Sinun lapsesi eivät ole sinun" ja järjestelmä osaa tehdä parempia päätöksiä ihmisten elämästä kuin he itse.

Erittäin hyvä periaate onkin.  Lapset pääsevät edes koulupäivän ajaksi irti mielenvikaisista vanhemmistaan.  

Vierailija kirjoitti:

Meillä on nuori kotiopetuksessa. Nyt viimeinen vuosi menossa. Haluatteko kysyä jotain?

Onko hän milwstään ja midlestänne parempi kuin muut lapset, ei sovi rahvaan lasten joukkoon?

Miten hakee lukioon, äipän antamalla todistuksella?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on nuori kotiopetuksessa. Nyt viimeinen vuosi menossa. Haluatteko kysyä jotain?

Miten suuressa osassa Raamattu on teidän oputussuunnitelmassanne?

Hörhöjen hommaa.

Kyllä kiertokoulu on paras

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on nuori kotiopetuksessa. Nyt viimeinen vuosi menossa. Haluatteko kysyä jotain?

Onko hän milwstään ja midlestänne parempi kuin muut lapset, ei sovi rahvaan lasten joukkoon?

Miten hakee lukioon, äipän antamalla todistuksella?

Tähän päädyttiin terveyden tilan takia, koulua olisi voinut käydä vaikka etäyhteydellä mutta se ei ollut koulussa vaihtoehtona. Siksi päädyttiin kotikouluun ja koska kokemus oli hyvä sitä jatkettiin. Jos nuori haluaa, hän saa palata kouluun milloin haluaa. Opetus on järjestetty ostamalla kursseja, joilla saa opetuksen etänä. Samalla onnistuu ryhmätyöt jne. 

Uskonnossa opiskelemme evankelisluterilaisen oppisuunnitelman mukaan, vaikkei mitenkään "uskovaisia" olla.

Lukioon ei pääse äidin antamilla numeroilla, pelkällä kotikolussa oppimisen  suorittamisella voi hakea harkinnan varaisessa haussa. Meillä nuori tekee erityisen tutkinnon ja saa normaalin päättötodistuksen numeroin. Tavoite keskiarvolle n. 8 . Hakee normaalissa yhteishaussa ja koska vointi parantunut, palaa normaaliin opiskeluihin.

Muita kysymyksiä?