Mikä on lapsen oikeus lääkkeettömään elämään?
Tänä vuonna 3,1% 6‐8 -vuotiaista pojista aloitti ADHD-lääkityksen.
Miksi sallitaan lääkitä pieniä lapsia asiassa, jota ei tarvitsisi lääkitä? Syöpähoidot tms. on asia erikseen, mutta ei missään nimessä mitään tollasia kasvaville lapsille.
Ainakin minua (nyt aikuinen) harmittaisi ja jopa katketoittais, jos minua olisi lapsena lääkitty tollaisen (ADHD) takia.
Turvataan lapsillemme mahdollisimman lääkkeetön elämä!
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Tulisi harkinta ruumiillisen kurituksen uudelleenlaillistamista. Satunnainen selkäsauna on lapselle paljon vähemmän haitallinen kuin se, että lapsi pumpataan täyteen lääkkeitä.
Jos nyt noi tarvitsee olla vaihtoehdot. Kännykät pois ja liikuntaa/ulkoilua tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Tulisi harkinta ruumiillisen kurituksen uudelleenlaillistamista. Satunnainen selkäsauna on lapselle paljon vähemmän haitallinen kuin se, että lapsi pumpataan täyteen lääkkeitä.
ADHD-aikuiset ovat yliedustettuina vankiloissa jo nyt. Heidätkö pitäisi pistää luvan kanssa mätkimään lapsiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisi harkinta ruumiillisen kurituksen uudelleenlaillistamista. Satunnainen selkäsauna on lapselle paljon vähemmän haitallinen kuin se, että lapsi pumpataan täyteen lääkkeitä.
Jos nyt noi tarvitsee olla vaihtoehdot. Kännykät pois ja liikuntaa/ulkoilua tilalle.
Kyllä, juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa siitä
Liitty siis siihen miten moni lapsi syö lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei hyväksytä ihmisten erilaisutta, nykyinen hallituksen kannattavat ovat siitä hyvä esimerkki.
Ennen, vielä 90-lukua oli ihan ok. olla äänekäs ja vilkas, tai olla haaveilija tai olla minkä värinen tahansa tai millainen silmänen tahansa, oli kylähullut, taiteilijasielut, haaveilivat runoilijat ja kaikilla oli tilaa olla keskudessamme.
Nyt lapset puolustuskyvttömät lääkitään hiljaiseksi ja näkymättömäksi, kun niin paljon ihmisissä vihaa, rasismia, omahyväisyyttä, ilkeyttä, hienotunteisuuden puutetta jne. Jos vertaa ilmapiiriä Eurooppaan tai vaikka Ruotsiin, ero on käsin kosketeltavissa. Samoin lääkkeiden käyttö.
Pari vuotta sitten Italiasta tultiin tutustumaan Suomen peruskouluun ja italiaiset eivät meinanneet uskoa korviaan, kuinka hiljainen oli luokkahuone ja lapset istuivat paikoillaan - kuin olisi kirkossa olisi ollut vanhuksien seurassa, sama jatkui välitunnilla ja samaan aikaan Suomessa opettajat ja vanhemmat valittavat, kuinka äänekästä ja rauhatonta on luokkahuoneessa ja jos lapsi tätä ei ole, hänet lääkitään hiljaiseksi, sama myös vanhusten hoidossa, kun halutaan jättää hoitamatta ja vanhukset laitetaan yölevolle jo klo 16. lääkkeillä.
Mä elin lapsuuteni 1980-luvulla, emmekä me kaikki erilaiset eläneet sulassa sovussa. Puheviasta kiusattiin, erikoisesta nimestä kiusattiin, vaatteista kiusattiin, silmälaseista kiusattiin, noin muutamia mainitakseni. Jos joku olisi ollut erivärinen, taatusti olisi kiusattu.
Olemme nykyään valovuosia edellä erilaisuuden ymmärtämisessä.
Eiköhän se ole ihmisen laumakäyttäytymistä, että aina nokitaan jostakin. Ei kiusaaminen ole mikään tämän vuosikymmenen ilmiö. Sitä on ollut aina ja tulee olemaan, vaikka mitä hankkeita taikka kampanjoita perustaisi.
Erilaisuus hyväksyttiin eri tavalla silloin 80-luvulla. Sait olla mitä olit, mutta oli tiukempi kuri sen suhteen, mitä siedettiin yhteisissä jutuissa. Nykyään kaikkea pitäisi sietää, eikä rajoja ole. Pitää siis sietää myös huonoa käytöstä ja muiden oikeuksia polkevaa erilaisuutta. Silloin 80-luvulla lähtökohta oli koko yhteisön hyvinvointi ja yksilön piti löytää paikkansa siinä. Nykyään yksilöt olettavat, että yhteisö taipuu heidän jokaiseen mielenoukkuunsa. Lopputuloksena ei ole yhteisöä. On vain lauma ihmisiä, joista jokainen kimpoilee omaan suuntaansa.
En ole mikään uskovainen, mutta muistelen raamatusta löytyvän vertauksen siitä isäpapasta, joka laittoi pojat yrittämään katkaista 7 kepin nipun. Ei onnistunut, mutta yksi kerrallaan ei ollut ongelma. Yhteisö on ihmiskunnan selkäranka. Valitettavasti siinä pitää yksilötasolla myös vähän joustaa ja kasvaa osaksi sitä yhteisöä, ei vain pohtia omaa juttuaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet varmasti pelastavat monen nuoren pahoilta vaikeuksilta, miksi niitä pitäisi vastustaa. Vai provo ?
Jos niitä määrätään jossain alueilla jopa joka viidennelle, on todellakin vikaa lääkäreissä tai systeemissä tai kriteereissä! Herätkää ihmiset miettimään onko korjattavaa elintavoissa ja perhe-elämässä ennenkuin alatte syöttää lapselle amfetamiinijohdannaisia.
Entä jos perheellä on nuo asiat kunnossa? mitäs sitten tehdään ?
Joko voi kokeilla lääkettä?
Onhan lääkevastaisilta vanhemmilta joskus otettu lapset huostaan kun lapselle ei periaatteesta anneta tarvittavaa lääkettä.
Ja lääkevastaiset lisääntyvät koko ajan, ihmisiä on helppo manipuloida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei hyväksytä ihmisten erilaisutta, nykyinen hallituksen kannattavat ovat siitä hyvä esimerkki.
Ennen, vielä 90-lukua oli ihan ok. olla äänekäs ja vilkas, tai olla haaveilija tai olla minkä värinen tahansa tai millainen silmänen tahansa, oli kylähullut, taiteilijasielut, haaveilivat runoilijat ja kaikilla oli tilaa olla keskudessamme.
Nyt lapset puolustuskyvttömät lääkitään hiljaiseksi ja näkymättömäksi, kun niin paljon ihmisissä vihaa, rasismia, omahyväisyyttä, ilkeyttä, hienotunteisuuden puutetta jne. Jos vertaa ilmapiiriä Eurooppaan tai vaikka Ruotsiin, ero on käsin kosketeltavissa. Samoin lääkkeiden käyttö.
Pari vuotta sitten Italiasta tultiin tutustumaan Suomen peruskouluun ja italiaiset eivät meinanneet uskoa korviaan, kuinka hiljainen oli luokkahuone ja lapset istuivat paikoillaan - kuin olisi kirkossa olisi ollut vanhuksien seurassa, sama jatkui välitunnilla ja samaan aikaan Suomessa opettajat ja vanhemmat valittavat, kuinka äänekästä ja rauhatonta on luokkahuoneessa ja jos lapsi tätä ei ole, hänet lääkitään hiljaiseksi, sama myös vanhusten hoidossa, kun halutaan jättää hoitamatta ja vanhukset laitetaan yölevolle jo klo 16. lääkkeillä.
Mä elin lapsuuteni 1980-luvulla, emmekä me kaikki erilaiset eläneet sulassa sovussa. Puheviasta kiusattiin, erikoisesta nimestä kiusattiin, vaatteista kiusattiin, silmälaseista kiusattiin, noin muutamia mainitakseni. Jos joku olisi ollut erivärinen, taatusti olisi kiusattu.
Olemme nykyään valovuosia edellä erilaisuuden ymmärtämisessä.
Eiköhän se ole ihmisen laumakäyttäytymistä, että aina nokitaan jostakin. Ei kiusaaminen ole mikään tämän vuosikymmenen ilmiö. Sitä on ollut aina ja tulee olemaan, vaikka mitä hankkeita taikka kampanjoita perustaisi.
Erilaisuus hyväksyttiin eri tavalla silloin 80-luvulla. Sait olla mitä olit, mutta oli tiukempi kuri sen suhteen, mitä siedettiin yhteisissä jutuissa. Nykyään kaikkea pitäisi sietää, eikä rajoja ole. Pitää siis sietää myös huonoa käytöstä ja muiden oikeuksia polkevaa erilaisuutta. Silloin 80-luvulla lähtökohta oli koko yhteisön hyvinvointi ja yksilön piti löytää paikkansa siinä. Nykyään yksilöt olettavat, että yhteisö taipuu heidän jokaiseen mielenoukkuunsa. Lopputuloksena ei ole yhteisöä. On vain lauma ihmisiä, joista jokainen kimpoilee omaan suuntaansa.
En ole mikään uskovainen, mutta muistelen raamatusta löytyvän vertauksen siitä isäpapasta, joka laittoi pojat yrittämään katkaista 7 kepin nipun. Ei onnistunut, mutta yksi kerrallaan ei ollut ongelma. Yhteisö on ihmiskunnan selkäranka. Valitettavasti siinä pitää yksilötasolla myös vähän joustaa ja kasvaa osaksi sitä yhteisöä, ei vain pohtia omaa juttuaan.
No kun EI HYVÄKSYTTY erilaisuutta silloin. Kannattaa uskoa meitä, jotka olimme niitä erilaisia silloin.
Eikä monetkaan yhteisöt vaikuttaneet kovin hyvinvoivilta silloin.
Vierailija kirjoitti:
Tulisi harkinta ruumiillisen kurituksen uudelleenlaillistamista. Satunnainen selkäsauna on lapselle paljon vähemmän haitallinen kuin se, että lapsi pumpataan täyteen lääkkeitä.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Että satunnainen pahoinpitely ois ihmiselle vähemmän haitallista, kuin tätä auttavat lääkkeet?!? Se pahoinpitelyhän ei auta niihin ADHD-haasteisiin ja oireisiin edes mitenkään, eli sitten sitä olis pahoinpideltynä, oireilevana ja ilman lääkkeiden tuomaa apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisi harkinta ruumiillisen kurituksen uudelleenlaillistamista. Satunnainen selkäsauna on lapselle paljon vähemmän haitallinen kuin se, että lapsi pumpataan täyteen lääkkeitä.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Että satunnainen pahoinpitely ois ihmiselle vähemmän haitallista, kuin tätä auttavat lääkkeet?!? Se pahoinpitelyhän ei auta niihin ADHD-haasteisiin ja oireisiin edes mitenkään, eli sitten sitä olis pahoinpideltynä, oireilevana ja ilman lääkkeiden tuomaa apua.
Se on toki hyvin vieras ajatus nykyisessä kasvatuskulttuurissa, että rankaisu auttaisi lasta tottelemaan. Mieluummin vaan medikalisoidaan kaikki eli selitetään tottelemattomuus jollain kirjaindiagnoosilla ja turrutetaan lapsi lääkkeillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisi harkinta ruumiillisen kurituksen uudelleenlaillistamista. Satunnainen selkäsauna on lapselle paljon vähemmän haitallinen kuin se, että lapsi pumpataan täyteen lääkkeitä.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Että satunnainen pahoinpitely ois ihmiselle vähemmän haitallista, kuin tätä auttavat lääkkeet?!? Se pahoinpitelyhän ei auta niihin ADHD-haasteisiin ja oireisiin edes mitenkään, eli sitten sitä olis pahoinpideltynä, oireilevana ja ilman lääkkeiden tuomaa apua.
Se on toki hyvin vieras ajatus nykyisessä kasvatuskulttuurissa, että rankaisu auttaisi lasta tottelemaan. Mieluummin vaan medikalisoidaan kaikki eli selitetään tottelemattomuus jollain kirjaindiagnoosilla ja turrutetaan lapsi lääkkeillä.
No kun nykyään aikuiset, lapsena pahoinpidellyt ADHD:t TIETÄÄ, ettei se auta. Miten ihmeessä pahoinpitely parantaisi ADHDta? Millä mekanismilla se pystyisi sellaista aikaansaamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisi harkinta ruumiillisen kurituksen uudelleenlaillistamista. Satunnainen selkäsauna on lapselle paljon vähemmän haitallinen kuin se, että lapsi pumpataan täyteen lääkkeitä.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Että satunnainen pahoinpitely ois ihmiselle vähemmän haitallista, kuin tätä auttavat lääkkeet?!? Se pahoinpitelyhän ei auta niihin ADHD-haasteisiin ja oireisiin edes mitenkään, eli sitten sitä olis pahoinpideltynä, oireilevana ja ilman lääkkeiden tuomaa apua.
Se on toki hyvin vieras ajatus nykyisessä kasvatuskulttuurissa, että rankaisu auttaisi lasta tottelemaan. Mieluummin vaan medikalisoidaan kaikki eli selitetään tottelemattomuus jollain kirjaindiagnoosilla ja turrutetaan lapsi lääkkeillä.
No kun nykyään aikuiset, lapsena pahoinpidellyt ADHD:t TIETÄÄ, ettei se auta. Miten ihmeessä pahoinpitely parantaisi ADHDta? Millä mekanismilla se pystyisi sellaista aikaansaamaan?
ADHD on vaan kirjainyhdistelmä. Se lakkaa olemasta voimassa jos lapsen vanhempi ei enää epäile lapsella ADHD-piirteisyyttä tai jos lääkäri purkaa diagnoosin.
Se ajattelu jonka mukaan tottelematon ja/tai vilkas lapsi on ADHD on hyvin tuoretta perua.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ADHD-lääkkeistä on luokiteltu huumausaineiksi. Tämä on fakta. Niitä pakkosyötetään lapsille, jotta lapset mukautuisivat kaikki samaan muottiin ja olisivat tottelevaisia robotteja. Puistattavaa.
On täyttä harhaa, että ne "auttavat" lasta. Ei auta. Ne auttavat vain ympärillä olevia, koska lapsi ei olekaan samaan muottiin soveltuva robotti kuin kaverinsa. Lapsi voidaan toki helposti aivopestä uskomaan, että "nyt elämäsi on kunnossa, koska se on sellainen kuin haluamme sen olevan".
Sinusta olisi siis parempi, että lapsi alisuorittaa koulussa, saa tyhmän ja hankalan lapsen leiman, ajautuu hölmöilemään ja käyttämään päihteitä? Tämä oli nimittäin monen adhd-lapsen elämänpolku "vanhoina, hyvinä aikoina".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisi harkinta ruumiillisen kurituksen uudelleenlaillistamista. Satunnainen selkäsauna on lapselle paljon vähemmän haitallinen kuin se, että lapsi pumpataan täyteen lääkkeitä.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Että satunnainen pahoinpitely ois ihmiselle vähemmän haitallista, kuin tätä auttavat lääkkeet?!? Se pahoinpitelyhän ei auta niihin ADHD-haasteisiin ja oireisiin edes mitenkään, eli sitten sitä olis pahoinpideltynä, oireilevana ja ilman lääkkeiden tuomaa apua.
Se on toki hyvin vieras ajatus nykyisessä kasvatuskulttuurissa, että rankaisu auttaisi lasta tottelemaan. Mieluummin vaan medikalisoidaan kaikki eli selitetään tottelemattomuus jollain kirjaindiagnoosilla ja turrutetaan lapsi lääkkeillä.
No kun nykyään aikuiset, lapsena pahoinpidellyt ADHD:t TIETÄÄ, ettei se auta. Miten ihmeessä pahoinpitely parantaisi ADHDta? Millä mekanismilla se pystyisi sellaista aikaansaamaan?
ADHD on vaan kirjainyhdistelmä. Se lakkaa olemasta voimassa jos lapsen vanhempi ei enää epäile lapsella ADHD-piirteisyyttä tai jos lääkäri purkaa diagnoosin.
Se ajattelu jonka mukaan tottelematon ja/tai vilkas lapsi on ADHD on hyvin tuoretta perua.
Kenenkään ADHD ei ole kiinni diagnoosista. Jos ihmisellä on ADHD, niin se on, vaikka ei olisi diagnoosia. Ja jos ihmisellä ei ole ADHD, niin ei ole, vaikka olisi diagnoosi.
ADHD ei ole synonyymi sen enempää tottelemattomuudelle kuin vilkkaudellekaan.
Olen elänyt yli vuosikymmenen (diagnosoimattoman) ADHD-puolison kanssa, joten tiedän tuskallisen hyvin, että kyseessä on todellinen ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisi harkinta ruumiillisen kurituksen uudelleenlaillistamista. Satunnainen selkäsauna on lapselle paljon vähemmän haitallinen kuin se, että lapsi pumpataan täyteen lääkkeitä.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Että satunnainen pahoinpitely ois ihmiselle vähemmän haitallista, kuin tätä auttavat lääkkeet?!? Se pahoinpitelyhän ei auta niihin ADHD-haasteisiin ja oireisiin edes mitenkään, eli sitten sitä olis pahoinpideltynä, oireilevana ja ilman lääkkeiden tuomaa apua.
Se on toki hyvin vieras ajatus nykyisessä kasvatuskulttuurissa, että rankaisu auttaisi lasta tottelemaan. Mieluummin vaan medikalisoidaan kaikki eli selitetään tottelemattomuus jollain kirjaindiagnoosilla ja turrutetaan lapsi lääkkeillä.
No kun nykyään aikuiset, lapsena pahoinpidellyt ADHD:t TIETÄÄ, ettei se auta. Miten ihmeessä pahoinpitely parantaisi ADHDta? Millä mekanismilla se pystyisi sellaista aikaansaamaan?
ADHD on vaan kirjainyhdistelmä. Se lakkaa olemasta voimassa jos lapsen vanhempi ei enää epäile lapsella ADHD-piirteisyyttä tai jos lääkäri purkaa diagnoosin.
Se ajattelu jonka mukaan tottelematon ja/tai vilkas lapsi on ADHD on hyvin tuoretta perua.
Kenenkään ADHD ei ole kiinni diagnoosista. Jos ihmisellä on ADHD, niin se on, vaikka ei olisi diagnoosia. Ja jos ihmisellä ei ole ADHD, niin ei ole, vaikka olisi diagnoosi.
ADHD ei ole synonyymi sen enempää tottelemattomuudelle kuin vilkkaudellekaan.
Olen elänyt yli vuosikymmenen (diagnosoimattoman) ADHD-puolison kanssa, joten tiedän tuskallisen hyvin, että kyseessä on todellinen ilmiö.
Ylivoimainen enemmistö ADHD-epäilyistä ja -diagnooseista on vääriä ihan nykyistenkin diagnoosikriteerien perusteella.
On todella haitallista, että on kehitetty tuollainen kirjainyhdistelmä joka voidaan halutessa lätkäistä ihmisille ja sitten selittää, että koska ihmisellä on tämä kirjainyhdistelmä niin hän ei mahda omalle käytökselleen mitään (tai jos mahtaa niin kyseessä on haitallinen ns. maskaaminen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisi harkinta ruumiillisen kurituksen uudelleenlaillistamista. Satunnainen selkäsauna on lapselle paljon vähemmän haitallinen kuin se, että lapsi pumpataan täyteen lääkkeitä.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Että satunnainen pahoinpitely ois ihmiselle vähemmän haitallista, kuin tätä auttavat lääkkeet?!? Se pahoinpitelyhän ei auta niihin ADHD-haasteisiin ja oireisiin edes mitenkään, eli sitten sitä olis pahoinpideltynä, oireilevana ja ilman lääkkeiden tuomaa apua.
Se on toki hyvin vieras ajatus nykyisessä kasvatuskulttuurissa, että rankaisu auttaisi lasta tottelemaan. Mieluummin vaan medikalisoidaan kaikki eli selitetään tottelemattomuus jollain kirjaindiagnoosilla ja turrutetaan lapsi lääkkeillä.
No kun nykyään aikuiset, lapsena pahoinpidellyt ADHD:t TIETÄÄ, ettei se auta. Miten ihmeessä pahoinpitely parantaisi ADHDta? Millä mekanismilla se pystyisi sellaista aikaansaamaan?
ADHD on vaan kirjainyhdistelmä. Se lakkaa olemasta voimassa jos lapsen vanhempi ei enää epäile lapsella ADHD-piirteisyyttä tai jos lääkäri purkaa diagnoosin.
Se ajattelu jonka mukaan tottelematon ja/tai vilkas lapsi on ADHD on hyvin tuoretta perua.
Kenenkään ADHD ei ole kiinni diagnoosista. Jos ihmisellä on ADHD, niin se on, vaikka ei olisi diagnoosia. Ja jos ihmisellä ei ole ADHD, niin ei ole, vaikka olisi diagnoosi.
ADHD ei ole synonyymi sen enempää tottelemattomuudelle kuin vilkkaudellekaan.
Olen elänyt yli vuosikymmenen (diagnosoimattoman) ADHD-puolison kanssa, joten tiedän tuskallisen hyvin, että kyseessä on todellinen ilmiö.
Ylivoimainen enemmistö ADHD-epäilyistä ja -diagnooseista on vääriä ihan nykyistenkin diagnoosikriteerien perusteella.
On todella haitallista, että on kehitetty tuollainen kirjainyhdistelmä joka voidaan halutessa lätkäistä ihmisille ja sitten selittää, että koska ihmisellä on tämä kirjainyhdistelmä niin hän ei mahda omalle käytökselleen mitään (tai jos mahtaa niin kyseessä on haitallinen ns. maskaaminen).
Pitäisin erittäin epätodennäköisenä, että ylivoimainen enemmistö ADHD-diagnooseista olisi vääriä diagnoosikriteerien mukaan. Lääkärihän ei voi asettaa diagnoosia kuvaamatta kuinka diagnostiset kriteerit täyttyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisi harkinta ruumiillisen kurituksen uudelleenlaillistamista. Satunnainen selkäsauna on lapselle paljon vähemmän haitallinen kuin se, että lapsi pumpataan täyteen lääkkeitä.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Että satunnainen pahoinpitely ois ihmiselle vähemmän haitallista, kuin tätä auttavat lääkkeet?!? Se pahoinpitelyhän ei auta niihin ADHD-haasteisiin ja oireisiin edes mitenkään, eli sitten sitä olis pahoinpideltynä, oireilevana ja ilman lääkkeiden tuomaa apua.
Se on toki hyvin vieras ajatus nykyisessä kasvatuskulttuurissa, että rankaisu auttaisi lasta tottelemaan. Mieluummin vaan medikalisoidaan kaikki eli selitetään tottelemattomuus jollain kirjaindiagnoosilla ja turrutetaan lapsi lääkkeillä.
No kun nykyään aikuiset, lapsena pahoinpidellyt ADHD:t TIETÄÄ, ettei se auta. Miten ihmeessä pahoinpitely parantaisi ADHDta? Millä mekanismilla se pystyisi sellaista aikaansaamaan?
ADHD on vaan kirjainyhdistelmä. Se lakkaa olemasta voimassa jos lapsen vanhempi ei enää epäile lapsella ADHD-piirteisyyttä tai jos lääkäri purkaa diagnoosin.
Se ajattelu jonka mukaan tottelematon ja/tai vilkas lapsi on ADHD on hyvin tuoretta perua.
Kenenkään ADHD ei ole kiinni diagnoosista. Jos ihmisellä on ADHD, niin se on, vaikka ei olisi diagnoosia. Ja jos ihmisellä ei ole ADHD, niin ei ole, vaikka olisi diagnoosi.
ADHD ei ole synonyymi sen enempää tottelemattomuudelle kuin vilkkaudellekaan.
Olen elänyt yli vuosikymmenen (diagnosoimattoman) ADHD-puolison kanssa, joten tiedän tuskallisen hyvin, että kyseessä on todellinen ilmiö.
Ylivoimainen enemmistö ADHD-epäilyistä ja -diagnooseista on vääriä ihan nykyistenkin diagnoosikriteerien perusteella.
On todella haitallista, että on kehitetty tuollainen kirjainyhdistelmä joka voidaan halutessa lätkäistä ihmisille ja sitten selittää, että koska ihmisellä on tämä kirjainyhdistelmä niin hän ei mahda omalle käytökselleen mitään (tai jos mahtaa niin kyseessä on haitallinen ns. maskaaminen).
Pitäisin erittäin epätodennäköisenä, että ylivoimainen enemmistö ADHD-diagnooseista olisi vääriä diagnoosikriteerien mukaan. Lääkärihän ei voi asettaa diagnoosia kuvaamatta kuinka diagnostiset kriteerit täyttyvät.
Kyseessä on se, ettei kunnollisia tutkimusmenetelmiä ole tai niitä ei haluta käyttää. ADHD on kiistatta muoti-ilmiö ja se vaikuttaa paljon myös lääkärien toimintaan. Diagnoosien määrä on monikymmenkertaistunut lyhyessä ajassa ja erot diagnoosien määrässä eri hyvinvointialueiden välillä ovat hyvin suuria. Lisäksi vaikka lääkäri suhtautuisi ADHD-muotiin kriittisesti, niin hän ei välttämättä pysty suojautumaan niitä vastaan jotka ovat opetelleet diagnoosikriteerit ulkoa ja osaavat siksi kuvailla käytöstä juuri kriteereihin sopivalla tavalla jotta lääkäri myöntäisi heille halutun diagnoosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisi harkinta ruumiillisen kurituksen uudelleenlaillistamista. Satunnainen selkäsauna on lapselle paljon vähemmän haitallinen kuin se, että lapsi pumpataan täyteen lääkkeitä.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Että satunnainen pahoinpitely ois ihmiselle vähemmän haitallista, kuin tätä auttavat lääkkeet?!? Se pahoinpitelyhän ei auta niihin ADHD-haasteisiin ja oireisiin edes mitenkään, eli sitten sitä olis pahoinpideltynä, oireilevana ja ilman lääkkeiden tuomaa apua.
Se on toki hyvin vieras ajatus nykyisessä kasvatuskulttuurissa, että rankaisu auttaisi lasta tottelemaan. Mieluummin vaan medikalisoidaan kaikki eli selitetään tottelemattomuus jollain kirjaindiagnoosilla ja turrutetaan lapsi lääkkeillä.
No kun nykyään aikuiset, lapsena pahoinpidellyt ADHD:t TIETÄÄ, ettei se auta. Miten ihmeessä pahoinpitely parantaisi ADHDta? Millä mekanismilla se pystyisi sellaista aikaansaamaan?
ADHD on vaan kirjainyhdistelmä. Se lakkaa olemasta voimassa jos lapsen vanhempi ei enää epäile lapsella ADHD-piirteisyyttä tai jos lääkäri purkaa diagnoosin.
Se ajattelu jonka mukaan tottelematon ja/tai vilkas lapsi on ADHD on hyvin tuoretta perua.
Kenenkään ADHD ei ole kiinni diagnoosista. Jos ihmisellä on ADHD, niin se on, vaikka ei olisi diagnoosia. Ja jos ihmisellä ei ole ADHD, niin ei ole, vaikka olisi diagnoosi.
ADHD ei ole synonyymi sen enempää tottelemattomuudelle kuin vilkkaudellekaan.
Olen elänyt yli vuosikymmenen (diagnosoimattoman) ADHD-puolison kanssa, joten tiedän tuskallisen hyvin, että kyseessä on todellinen ilmiö.
Ylivoimainen enemmistö ADHD-epäilyistä ja -diagnooseista on vääriä ihan nykyistenkin diagnoosikriteerien perusteella.
On todella haitallista, että on kehitetty tuollainen kirjainyhdistelmä joka voidaan halutessa lätkäistä ihmisille ja sitten selittää, että koska ihmisellä on tämä kirjainyhdistelmä niin hän ei mahda omalle käytökselleen mitään (tai jos mahtaa niin kyseessä on haitallinen ns. maskaaminen).
Nyt on selläiset väittämät, että mielelläni tutustuisin lähteisiin.
Tulisi harkinta ruumiillisen kurituksen uudelleenlaillistamista. Satunnainen selkäsauna on lapselle paljon vähemmän haitallinen kuin se, että lapsi pumpataan täyteen lääkkeitä.