Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten voisi elää sen kanssa, että on ollut vuosikymmenien ajan totaalinen ääliö?

Vierailija
02.10.2026 |

Kun mietin menneisyyttäni, niin ihmettelen kuka se aivan käsittämättömän typeriä asioita tehnyt ja sanonut henkilö oikein on.

Kommentit (96)

Vierailija
61/96 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Häpeän tunne johtuu sosiaalisesta tarpeesta tulla hyväksytyksi sekä pelosta tulla hylätyksi, nähdyksi vääränlaisena tai arvottomana. Häpeä on kehittynyt suojelemaan ihmistä sosiaaliselta hylkäämiseltä, sillä esihistoriallisella ajalla ryhmästä erottaminen tarkoitti usein varmaa kuolemaa. Ihmisen evoluutiossa ja kehityksessä häpeällä on ollut kriittinen rooli yhteisöllisyyden, sääntöjen noudattamisen ja sosiaalisen järjestyksen ylläpitäjänä. Häpeän tunne on selviytymiskeino.

 

Häpeä on evolutiivisesti hyödyllinen tunne, se voi myös kääntyä itseä vastaan.

Terve häpeä on sitä, että ymmärtää tehneensä väärin, pyrkii korjaamaan virheet ja pyytää anteeksi tekoaan. Nämä asiat auttavat sopeutumaan yhteisöön. Haitallinen häpeä kohdistui itseen eikä tekoon. Sellaiset ajatukset, että olet huono tai vääränlainen lamaannuttavat, voivat eristää muista ja laskevat itsetuntoa. 

 

Lääkkeenä haitalliseen häpeään toimii itsemyötätunto. Siitä aiheesta kipinkapin etsimään tietoa ja tekemään harjoituksia.

Vierailija
62/96 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tällaiset virheet elämässä ovat? Esimerkkejä?

Holtittomuus. 

Olen puhunut ihan typeriä juttuja, kerjännyt hyväksyntää seksillä, suuttunut, draamaillut ja äksyillyt pikkuasioista, tehnyt suuria elämänmuutoksia sen enempää ajattelematta, antanut ihmisten käyttää mua hyväkseen.

Ap

Sama täällä, Ap. Jutut putkahtelee mieleen liian usein. Kun keksit miten päästä ajatuksista eroon, tulethan jakamaan sen myös tänne. 

N37

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/96 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tällaiset virheet elämässä ovat? Esimerkkejä?

Holtittomuus. 

Olen puhunut ihan typeriä juttuja, kerjännyt hyväksyntää seksillä, suuttunut, draamaillut ja äksyillyt pikkuasioista, tehnyt suuria elämänmuutoksia sen enempää ajattelematta, antanut ihmisten käyttää mua hyväkseen.

Ap

Itse olin nuorena niin epävarma että lähdin kavereiden typerään käytökseen mukaan, vaikka todellisuudessa en niin olisi halunnut tehdä. Siitä seurasi kesken jäänyt lukio, ja pieni merkintä rikosrekisteriin, jotka kaduttivat, hävettivät ja vaikeuttivat elämää pitkälle. Aika paljon vaikutti se, että kotoa ei saanut mitään tukea tai neuvoja, pelkkiä haukkuja. Parisuhteissa olin täysin vedätettävissä, vaikka tavallaan tiesin sen, en uskaltanut tehdä mitään asialle. Olin siis aika hukassa, enkä tiennyt mistään mitään. En pystynyt myöntämään vielä silloin itselleni omasta arkuudestani johtuvia virheitä, ja peitin sen ylimielisellä käytöksellä ja loukkasin myös muita. Sisimmässäni tiesin olevani typerä, mutten osannut lopettaa, eikä ollut rohkeutta. Tosi kauan meni että sain elämän takaisin raiteilleen, pieni pala kerrallaan. Kaikkea tuota käytöstä on nyt keski-ikäisenä vaikea ymmärtää, kun en enää ole samalla tavalla niin epävarma. Jos olisi ollut edes vähän tätä samaa (normaalin ihmisen) rohkeutta, elämä olisi mennyt paljon paremmin. Sille ei kuitenkaan voi minkään. Voin vain vaikuttaa siihen miten toimin nyt ja tulevaisuudessa, voin olla viisaampi ja kuunnella itseäni. Vieläkin hävettää, mutta nykyään pystyn jo myöntämään muillekin hölmöilyni. Nykyään mietin harkiten mitä haluan ja mitä en, ja toimin omien arvojeni mukaan, en "kavereiden".

Kiitos. Tämä kuulostaa tutulta, mutta itse en osaa noin hyvin analysoida miksi olen tehnyt niitä asioita. En todella tiedä enkä saa yhteyttä siihen menneeseen minään, ihan kuin se olisi joku toinen ihminen.

Ap

Vierailija
64/96 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Häpeätkö yleisesti ottaen sitä, mitä ihmiset sinusta vielä tänä päivänä ajattelevat, perustuen noihin luettelemiisi menneisyyden tapahtumiin? Jos, niin miksi nämä ihmiset ovat mielestäsi yläpuolellasi ja heidän mielipiteensä merkitsee sinulle jotain? Mikä merkitys sillä on elämällesi, mitä he ajattelevat?

Vierailija
65/96 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä on mahtavia kohtalontovereita!  ..."menneisyyden haamuja mälläämässä päässä jatkuvalla kierteellä..." Juuri näin ne ajatukset hyökkäävät, kun olet kuvitellut ne selättäneesi.  Omia törkeitä virheitäni en voi puolustella itselleni mitenkään; olen kuin eri ihminen enkä voi käsittää, miten olen joskus käyttäytynyt niin törkeästi.  Olen se juoppo äiti; itsesyytökset eivät kuulukaan loppua, vaikka raittius lopulta voitti.  Rukoilen armahdusta synneistäni.

Vierailija
66/96 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tällaiset virheet elämässä ovat? Esimerkkejä?

Holtittomuus. 

Olen puhunut ihan typeriä juttuja, kerjännyt hyväksyntää seksillä, suuttunut, draamaillut ja äksyillyt pikkuasioista, tehnyt suuria elämänmuutoksia sen enempää ajattelematta, antanut ihmisten käyttää mua hyväkseen.

Ap

Itse olin nuorena niin epävarma että lähdin kavereiden typerään käytökseen mukaan, vaikka todellisuudessa en niin olisi halunnut tehdä. Siitä seurasi kesken jäänyt lukio, ja pieni merkintä rikosrekisteriin, jotka kaduttivat, hävettivät ja vaikeuttivat elämää pitkälle. Aika paljon vaikutti se, että kotoa ei saanut mitään tukea tai neuvoja, pelkkiä haukkuja. Parisuhteissa olin täysin vedätettävissä, vaikka tavallaan tiesin sen, en uskaltanut tehdä mitään asialle. Olin siis aika hukassa, enkä tiennyt mistään mitään. En pystynyt myöntämään vielä silloin itselleni omasta arkuudestani johtuvia virheitä, ja peitin sen ylimielisellä käytöksellä ja loukkasin myös muita. Sisimmässäni tiesin olevani typerä, mutten osannut lopettaa, eikä ollut rohkeutta. Tosi kauan meni että sain elämän takaisin raiteilleen, pieni pala kerrallaan. Kaikkea tuota käytöstä on nyt keski-ikäisenä vaikea ymmärtää, kun en enää ole samalla tavalla niin epävarma. Jos olisi ollut edes vähän tätä samaa (normaalin ihmisen) rohkeutta, elämä olisi mennyt paljon paremmin. Sille ei kuitenkaan voi minkään. Voin vain vaikuttaa siihen miten toimin nyt ja tulevaisuudessa, voin olla viisaampi ja kuunnella itseäni. Vieläkin hävettää, mutta nykyään pystyn jo myöntämään muillekin hölmöilyni. Nykyään mietin harkiten mitä haluan ja mitä en, ja toimin omien arvojeni mukaan, en "kavereiden".

Kiitos. Tämä kuulostaa tutulta, mutta itse en osaa noin hyvin analysoida miksi olen tehnyt niitä asioita. En todella tiedä enkä saa yhteyttä siihen menneeseen minään, ihan kuin se olisi joku toinen ihminen.

Ap

Mitä olen tarkkaillut turvattomasti kasvaneita ihmisiä ja perehtynyt esim. lukemalla tuollaiseen sielunmaisemaan, sanoisin, että keskeinen asia on RAJATTOMUUS. Kun ihminen kasvaa normaalissa, turvallisessa kodissa, hänelle kehittyy normaalit rajat, jotka suojelevat häntä monilta pahoilta asoilta, vaikkapa nyt holtittomalta seksuaaliselta käytökseltä ja hyväksikäytöltä (eivät ne tietenkään aukottomasti suojaa, eikä hyväksikäyttö ole uhrin syy). Usein holtittomalla seksuaalisella käytöksellä haetaan hyväksyntää ja hellyyttä, jos näitä ei ole muualta saatu. Hyväksikäyttäjät taas ovat usein taitavia annostelemaan positiivista huomiota, jonka varjolla sitten tekevät pahat tekonsa. Usein ihmisillä, joilla on turvallinen tausta, tietynlainen intuitio varoittaa pahoista aikeista, esim. liiallinen ystävyys tuntuu tunkeilevalta. Vaille turvaa ja huomiota jäänyt ihminen taas tarrautuu sellaiseen käytökseen, koska nälkä on kova sen suhteen.

 

Mun mielestä tällä palstalla näkyy hyvin, miten monet rajattomaksi kasvaneet ihmiset kyynistyvät, koska ajattelevat, että kaikki ihmissuhteet ja -kontaktit ovat tuollaisia ja keneenkään ei voi luottaa. Siinä, missä tämä palsta oli ennen täynnä lapsiperheiden äitejä, nykyään iso osa käyttäjistä on tavalla tai toisella syrjäytyneitä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/96 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tällaiset virheet elämässä ovat? Esimerkkejä?

Holtittomuus. 

Olen puhunut ihan typeriä juttuja, kerjännyt hyväksyntää seksillä, suuttunut, draamaillut ja äksyillyt pikkuasioista, tehnyt suuria elämänmuutoksia sen enempää ajattelematta, antanut ihmisten käyttää mua hyväkseen.

Ap

Itse olin nuorena niin epävarma että lähdin kavereiden typerään käytökseen mukaan, vaikka todellisuudessa en niin olisi halunnut tehdä. Siitä seurasi kesken jäänyt lukio, ja pieni merkintä rikosrekisteriin, jotka kaduttivat, hävettivät ja vaikeuttivat elämää pitkälle. Aika paljon vaikutti se, että kotoa ei saanut mitään tukea tai neuvoja, pelkkiä haukkuja. Parisuhteissa olin täysin vedätettävissä, vaikka tavallaan tiesin sen, en uskaltanut tehdä mitään asialle. Olin siis aika hukassa, enkä tiennyt mistään mitään. En pystynyt myöntämään vielä silloin itselleni omasta arkuudestani johtuvia virheitä, ja peitin sen ylimielisellä käytöksellä ja loukkasin myös muita. Sisimmässäni tiesin olevani typerä, mutten osannut lopettaa, eikä ollut rohkeutta. Tosi kauan meni että sain elämän takaisin raiteilleen, pieni pala kerrallaan. Kaikkea tuota käytöstä on nyt keski-ikäisenä vaikea ymmärtää, kun en enää ole samalla tavalla niin epävarma. Jos olisi ollut edes vähän tätä samaa (normaalin ihmisen) rohkeutta, elämä olisi mennyt paljon paremmin. Sille ei kuitenkaan voi minkään. Voin vain vaikuttaa siihen miten toimin nyt ja tulevaisuudessa, voin olla viisaampi ja kuunnella itseäni. Vieläkin hävettää, mutta nykyään pystyn jo myöntämään muillekin hölmöilyni. Nykyään mietin harkiten mitä haluan ja mitä en, ja toimin omien arvojeni mukaan, en "kavereiden".

Kiitos. Tämä kuulostaa tutulta, mutta itse en osaa noin hyvin analysoida miksi olen tehnyt niitä asioita. En todella tiedä enkä saa yhteyttä siihen menneeseen minään, ihan kuin se olisi joku toinen ihminen.

Ap

Mitä olen tarkkaillut turvattomasti kasvaneita ihmisiä ja perehtynyt esim. lukemalla tuollaiseen sielunmaisemaan, sanoisin, että keskeinen asia on RAJATTOMUUS. Kun ihminen kasvaa normaalissa, turvallisessa kodissa, hänelle kehittyy normaalit rajat, jotka suojelevat häntä monilta pahoilta asoilta, vaikkapa nyt holtittomalta seksuaaliselta käytökseltä ja hyväksikäytöltä (eivät ne tietenkään aukottomasti suojaa, eikä hyväksikäyttö ole uhrin syy). Usein holtittomalla seksuaalisella käytöksellä haetaan hyväksyntää ja hellyyttä, jos näitä ei ole muualta saatu. Hyväksikäyttäjät taas ovat usein taitavia annostelemaan positiivista huomiota, jonka varjolla sitten tekevät pahat tekonsa. Usein ihmisillä, joilla on turvallinen tausta, tietynlainen intuitio varoittaa pahoista aikeista, esim. liiallinen ystävyys tuntuu tunkeilevalta. Vaille turvaa ja huomiota jäänyt ihminen taas tarrautuu sellaiseen käytökseen, koska nälkä on kova sen suhteen.

 

Mun mielestä tällä palstalla näkyy hyvin, miten monet rajattomaksi kasvaneet ihmiset kyynistyvät, koska ajattelevat, että kaikki ihmissuhteet ja -kontaktit ovat tuollaisia ja keneenkään ei voi luottaa. Siinä, missä tämä palsta oli ennen täynnä lapsiperheiden äitejä, nykyään iso osa käyttäjistä on tavalla tai toisella syrjäytyneitä. 

Hyvää pohdintaa ja mielenkiintoisia oivalluksia. Kunnes luin viimeisen kappaleen. Mistä päättelet, että suurin osa täällä on syrjäytyneitä? Itse olen ainakin perheenäiti, ylempää keskiluokkaa ja pohdiskelen samoja asioita kuin Ap. En tunnista myöskään olevani kyyninen tai kärsi automaattisesta luottamuspulasta ihmisiä kohtaan, ellei sille ole tosiaan aihetta. Suht rajattoman kasvatuksen kyllä sain. 

Vierailija
68/96 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tällaiset virheet elämässä ovat? Esimerkkejä?

Holtittomuus. 

Olen puhunut ihan typeriä juttuja, kerjännyt hyväksyntää seksillä, suuttunut, draamaillut ja äksyillyt pikkuasioista, tehnyt suuria elämänmuutoksia sen enempää ajattelematta, antanut ihmisten käyttää mua hyväkseen.

Ap

Itse olin nuorena niin epävarma että lähdin kavereiden typerään käytökseen mukaan, vaikka todellisuudessa en niin olisi halunnut tehdä. Siitä seurasi kesken jäänyt lukio, ja pieni merkintä rikosrekisteriin, jotka kaduttivat, hävettivät ja vaikeuttivat elämää pitkälle. Aika paljon vaikutti se, että kotoa ei saanut mitään tukea tai neuvoja, pelkkiä haukkuja. Parisuhteissa olin täysin vedätettävissä, vaikka tavallaan tiesin sen, en uskaltanut tehdä mitään asialle. Olin siis aika hukassa, enkä tiennyt mistään mitään. En pystynyt myöntämään vielä silloin itselleni omasta arkuudestani johtuvia virheitä, ja peitin sen ylimielisellä käytöksellä ja loukkasin myös muita. Sisimmässäni tiesin olevani typerä, mutten osannut lopettaa, eikä ollut rohkeutta. Tosi kauan meni että sain elämän takaisin raiteilleen, pieni pala kerrallaan. Kaikkea tuota käytöstä on nyt keski-ikäisenä vaikea ymmärtää, kun en enää ole samalla tavalla niin epävarma. Jos olisi ollut edes vähän tätä samaa (normaalin ihmisen) rohkeutta, elämä olisi mennyt paljon paremmin. Sille ei kuitenkaan voi minkään. Voin vain vaikuttaa siihen miten toimin nyt ja tulevaisuudessa, voin olla viisaampi ja kuunnella itseäni. Vieläkin hävettää, mutta nykyään pystyn jo myöntämään muillekin hölmöilyni. Nykyään mietin harkiten mitä haluan ja mitä en, ja toimin omien arvojeni mukaan, en "kavereiden".

Kiitos. Tämä kuulostaa tutulta, mutta itse en osaa noin hyvin analysoida miksi olen tehnyt niitä asioita. En todella tiedä enkä saa yhteyttä siihen menneeseen minään, ihan kuin se olisi joku toinen ihminen.

Ap

Mitä olen tarkkaillut turvattomasti kasvaneita ihmisiä ja perehtynyt esim. lukemalla tuollaiseen sielunmaisemaan, sanoisin, että keskeinen asia on RAJATTOMUUS. Kun ihminen kasvaa normaalissa, turvallisessa kodissa, hänelle kehittyy normaalit rajat, jotka suojelevat häntä monilta pahoilta asoilta, vaikkapa nyt holtittomalta seksuaaliselta käytökseltä ja hyväksikäytöltä (eivät ne tietenkään aukottomasti suojaa, eikä hyväksikäyttö ole uhrin syy). Usein holtittomalla seksuaalisella käytöksellä haetaan hyväksyntää ja hellyyttä, jos näitä ei ole muualta saatu. Hyväksikäyttäjät taas ovat usein taitavia annostelemaan positiivista huomiota, jonka varjolla sitten tekevät pahat tekonsa. Usein ihmisillä, joilla on turvallinen tausta, tietynlainen intuitio varoittaa pahoista aikeista, esim. liiallinen ystävyys tuntuu tunkeilevalta. Vaille turvaa ja huomiota jäänyt ihminen taas tarrautuu sellaiseen käytökseen, koska nälkä on kova sen suhteen.

 

Mun mielestä tällä palstalla näkyy hyvin, miten monet rajattomaksi kasvaneet ihmiset kyynistyvät, koska ajattelevat, että kaikki ihmissuhteet ja -kontaktit ovat tuollaisia ja keneenkään ei voi luottaa. Siinä, missä tämä palsta oli ennen täynnä lapsiperheiden äitejä, nykyään iso osa käyttäjistä on tavalla tai toisella syrjäytyneitä. 

Hyvää pohdintaa ja mielenkiintoisia oivalluksia. Kunnes luin viimeisen kappaleen. Mistä päättelet, että suurin osa täällä on syrjäytyneitä? Itse olen ainakin perheenäiti, ylempää keskiluokkaa ja pohdiskelen samoja asioita kuin Ap. En tunnista myöskään olevani kyyninen tai kärsi automaattisesta luottamuspulasta ihmisiä kohtaan, ellei sille ole tosiaan aihetta. Suht rajattoman kasvatuksen kyllä sain. 

En sanonut, että suurin osa on syrjäytyneitä, enkä myöskään sanonut, että sinä olet. Päättelen, että iso osa on sekä siitä, millaisia avauksia palstalla on, että siintä, millaista ihmiskuvaa täällä niin paljon esiintyy (kuvailin jo sitä viestissäni). Etkö itse ole havainnut palstalla tällaista?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/96 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Häpeätkö yleisesti ottaen sitä, mitä ihmiset sinusta vielä tänä päivänä ajattelevat, perustuen noihin luettelemiisi menneisyyden tapahtumiin? Jos, niin miksi nämä ihmiset ovat mielestäsi yläpuolellasi ja heidän mielipiteensä merkitsee sinulle jotain? Mikä merkitys sillä on elämällesi, mitä he ajattelevat?

Ei ole kyse siitä mitä muut ajattelevat, tuskin he edes muistavat mitä olen tehnyt. Pelkkää itseinhoa tää on.

Ap

Vierailija
70/96 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rukoile Jeesukselta anteeksiantoa jos et siihen itse kykene.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/96 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa hakeutua psykoterapiaan, tai edes mielenterveysasioihin suuntautuneen sairaanhoitajan juttusille, jos koko ajan on olo että jokin asia hävettää, esim. oma persoonallisuus. Toki jos on ihmisenä kiusaaja tai maalittaja, kannattaa siltikin hakea apua sillä tavallinen elämäänsä tyytyväinen ihminen ei koe tuollaiseen tarvetta. Kaikilla on vain yksi elämä täällä, ihan oma elämä. 

Vierailija
72/96 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tällaiset virheet elämässä ovat? Esimerkkejä?

Holtittomuus. 

Olen puhunut ihan typeriä juttuja, kerjännyt hyväksyntää seksillä, suuttunut, draamaillut ja äksyillyt pikkuasioista, tehnyt suuria elämänmuutoksia sen enempää ajattelematta, antanut ihmisten käyttää mua hyväkseen.

Ap

Noh, tuollaista sekoilua se minunkin nuoruuteni oli. Nyt olen yli viisikymppinen, viisastunut ja rauhoittunut. Olen myös antanut itselleni anteeksi nuoruuden sekoilut. Se sinunkin pitää tehdä. Et ole huonompi kuin muut. Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/96 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tällaiset virheet elämässä ovat? Esimerkkejä?

Holtittomuus. 

Olen puhunut ihan typeriä juttuja, kerjännyt hyväksyntää seksillä, suuttunut, draamaillut ja äksyillyt pikkuasioista, tehnyt suuria elämänmuutoksia sen enempää ajattelematta, antanut ihmisten käyttää mua hyväkseen.

Ap

Sama täällä, Ap. Jutut putkahtelee mieleen liian usein. Kun keksit miten päästä ajatuksista eroon, tulethan jakamaan sen myös tänne. 

N37

Ihan vaan menemällä eteenpäin. Tiedostamalla että kyseessä on muisto joka on vain heijastus todellisuudesta jota ei ole enää olemassakaan. Nyt on nyt. Keskitä huomiosi siihen mitä elämäsi on konkreettisesti nyt ja jos haluat olla pääsi sisällä niin suunnittele tulevaa positiivisessa mielessä. Mitä haluat ja millaisia asioita haluat elämääsi. Mitä haluat tehdä ja miten käyttäytyä. 

Muisto on kuin kakka, et sinä sitäkään hilloa van jos sellainen nousee pintaan niin vedät vessan ja menet tekemään jotain muuta.

Muutenkin opetelkaa hallitsemaan ajatuksianne. Jos ajatus saa teidät fyysisesti lamaantumaan niin olette aika pulassa tässä elämässä. Kaikki mitä tapahtuu kehoissanne ajatukset ja tunteet mukaanlukien on teidän hallittavissanne. Hallitsemisen opetteleminen alkaa siitä että hyväksyy tämän ja tiedostaa, ettei ole ajatusten ja tunteellisten impulssien orja, vaan niiden ohi menoa voi odottaa tai ne voi alistaa jollekin toiselle ajatukselle. 

Tuollaisessa ikävässä muistossa voi vaikka miettiä, että miten toimisi nyt jos joutuisi samaan tilanteeseen uudestaan. Ohjaa siis tietoisesti mielensä ja ajatuksensa toivottuun lopputulokseen eikä looppaa sitä ikävää lopputulosta.

Jos on kyseessä vakava trauma kuten vaikkapa joukkor aiskaus tai muu cpstd jossa tilanne on ollut täysin itsen hallitsemattomissa niin siihenkin on keinonsa, mutta tällaisissa kevyissä "no olin vähän hutsu nuorempana" -jutuissa riittää ihan se, että tietää ettei ole hutsu enää ja jatkossa vastaavissa tilanteissa toimisi toisin. Ei menisi sinne miehen luo, ei laittaisi sitä hametta, eikä hyväksyisi ala-arvoista kohtelua itseään kohtaan.

Vierailija
74/96 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hakeutua psykoterapiaan, tai edes mielenterveysasioihin suuntautuneen sairaanhoitajan juttusille, jos koko ajan on olo että jokin asia hävettää, esim. oma persoonallisuus. Toki jos on ihmisenä kiusaaja tai maalittaja, kannattaa siltikin hakea apua sillä tavallinen elämäänsä tyytyväinen ihminen ei koe tuollaiseen tarvetta. Kaikilla on vain yksi elämä täällä, ihan oma elämä. 

Ei kannata. Siellä menettää itsekunnioituksen lisäksi rahansa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/96 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tällaiset virheet elämässä ovat? Esimerkkejä?

Holtittomuus. 

Olen puhunut ihan typeriä juttuja, kerjännyt hyväksyntää seksillä, suuttunut, draamaillut ja äksyillyt pikkuasioista, tehnyt suuria elämänmuutoksia sen enempää ajattelematta, antanut ihmisten käyttää mua hyväkseen.

Ap

Itse olin nuorena niin epävarma että lähdin kavereiden typerään käytökseen mukaan, vaikka todellisuudessa en niin olisi halunnut tehdä. Siitä seurasi kesken jäänyt lukio, ja pieni merkintä rikosrekisteriin, jotka kaduttivat, hävettivät ja vaikeuttivat elämää pitkälle. Aika paljon vaikutti se, että kotoa ei saanut mitään tukea tai neuvoja, pelkkiä haukkuja. Parisuhteissa olin täysin vedätettävissä, vaikka tavallaan tiesin sen, en uskaltanut tehdä mitään asialle. Olin siis aika hukassa, enkä tiennyt mistään mitään. En pystynyt myöntämään vielä silloin itselleni omasta arkuudestani johtuvia virheitä, ja peitin sen ylimielisellä käytöksellä ja loukkasin myös muita. Sisimmässäni tiesin olevani typerä, mutten osannut lopettaa, eikä ollut rohkeutta. Tosi kauan meni että sain elämän takaisin raiteilleen, pieni pala kerrallaan. Kaikkea tuota käytöstä on nyt keski-ikäisenä vaikea ymmärtää, kun en enää ole samalla tavalla niin epävarma. Jos olisi ollut edes vähän tätä samaa (normaalin ihmisen) rohkeutta, elämä olisi mennyt paljon paremmin. Sille ei kuitenkaan voi minkään. Voin vain vaikuttaa siihen miten toimin nyt ja tulevaisuudessa, voin olla viisaampi ja kuunnella itseäni. Vieläkin hävettää, mutta nykyään pystyn jo myöntämään muillekin hölmöilyni. Nykyään mietin harkiten mitä haluan ja mitä en, ja toimin omien arvojeni mukaan, en "kavereiden".

Kiitos. Tämä kuulostaa tutulta, mutta itse en osaa noin hyvin analysoida miksi olen tehnyt niitä asioita. En todella tiedä enkä saa yhteyttä siihen menneeseen minään, ihan kuin se olisi joku toinen ihminen.

Ap

Niin koska se oli? Miksi yrität samaistua menneisyyden itseesi? Ihmisen kuuluu muuttua, kehittyä ja oppia, heittää vanhaa kuorta pois ja uusiutua aina vaan paremmaksi itsekseen. 

Tuo ajatus on valheellinen ajatushäkki ylipäätään, että minä 15v olisi jotenkin sama kuin minä 35v. Ei ole eikä tule olemaan. Vauvana paskoit housuusi, häpeätkö sitäkin? Miksi häpeäisit sitä, mitä teit 5v, 10v tai 15v? Ei ihminen valmistu koskaan, tarkoituskin on kehittyä, kasvaa ja oppia.

Vierailija
76/96 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voit olla ylpeä muutoksestasi. Se onnistuu todella harvalta. Suurin osa on ääliöitä hautaan asti. 

Vierailija
77/96 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyytele anteeksi ihmisiltä joita oot loukannu jos mahdollista se ainakin tuo rauhaa. Rukoilu auttaa.

Enimmäkseen olen loukannut itseäni.

Ap

Terapiaan vaan. Aloita psyk sh vastaanotolla, ja katso mitä tapahtuu. Et voi paeta asioita, ne on kohdattava, vaikka onkin vaikeaa.

Vierailija
78/96 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos ap. aloituksestasi, joka koskettaa monia, myös minua. Minullakin on muistoja, jotka pulpahtelevat pintaan valtavan häpeän kera. Turvaton, rajaton, rikkinäinen lapsuus. Syyllisyys ja häpeä siitä, että en pärjännyt elämässä, vaikka (myös traumatisoituneet) sisarukseni pärjäsivät.

Olen tehnyt kaikkea tyhmää laidasta laitaan, mutta onneksi en mitään rikollista. Käytin kuitenkin nuorena alkoholia niin paljon, että sotkin elämäni ja raha-asiani pitkäksi aikaa. Hain koko ajan juuriani, yhteisöä, hyväksyntää, rakkautta. Turrutin alkoholilla tyhjyydentunteet. Ennen kaikkea olen satuttanut itseäni teoillani, aiheuttanut kipeitä syviä haavoja, tai oikeastaan toiset niitä minulle aiheuttivat, koska en osannut suojella itseäni. Onneksi pääsin alkoholista eroon jo n. 25v iässä, koska en ollut fyysisesti riippuvainen. Vetäydyin yksinäisyyteen, samalla kun muut ikäiseni valmistuivat hyvään ammattiin ja perustivat perheen.

Aloin vasta keski-iässä ymmärtämään, että olen henkisesti joiltain osin samalla tasolla kuin kouluikäiset lapset. Turvallisessa kodissa eläneet nuoret olivat kypsempiä kuin minä. Ymmärsin, että olin vain ajelehtinut 30 vuotta.

Vaikka olen oppinut ymmärtämään tämän kaiken, syyt ja seuraukset, kasvanut paljon, oppinut pitämään puoleni ja joiltain osin arvostan jo itseäni, häpeä menneistä tapahtumista nousee välillä pintaan. Vaikka järjellä ajattelen, että se on mennyttä, ja olin jossain määrin syyntakeeton, se häpeän tunne on ahdistava. 

Vierailija
79/96 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ap. aloituksestasi, joka koskettaa monia, myös minua. Minullakin on muistoja, jotka pulpahtelevat pintaan valtavan häpeän kera. Turvaton, rajaton, rikkinäinen lapsuus. Syyllisyys ja häpeä siitä, että en pärjännyt elämässä, vaikka (myös traumatisoituneet) sisarukseni pärjäsivät.

Olen tehnyt kaikkea tyhmää laidasta laitaan, mutta onneksi en mitään rikollista. Käytin kuitenkin nuorena alkoholia niin paljon, että sotkin elämäni ja raha-asiani pitkäksi aikaa. Hain koko ajan juuriani, yhteisöä, hyväksyntää, rakkautta. Turrutin alkoholilla tyhjyydentunteet. Ennen kaikkea olen satuttanut itseäni teoillani, aiheuttanut kipeitä syviä haavoja, tai oikeastaan toiset niitä minulle aiheuttivat, koska en osannut suojella itseäni. Onneksi pääsin alkoholista eroon jo n. 25v iässä, koska en ollut fyysisesti riippuvainen. Vetäydyin yksinäisyyteen, samalla kun muut ikäiseni valmistuivat hyvään ammattiin ja perustivat perheen.

Aloin vasta keski-iässä ymmärtämään, että olen henkisesti joiltain osin samalla tasolla kuin kouluikäiset lapset. Turvallisessa kodissa eläneet nuoret olivat kypsempiä kuin minä. Ymmärsin, että olin vain ajelehtinut 30 vuotta.

Vaikka olen oppinut ymmärtämään tämän kaiken, syyt ja seuraukset, kasvanut paljon, oppinut pitämään puoleni ja joiltain osin arvostan jo itseäni, häpeä menneistä tapahtumista nousee välillä pintaan. Vaikka järjellä ajattelen, että se on mennyttä, ja olin jossain määrin syyntakeeton, se häpeän tunne on ahdistava. 

Tämä just. Mun käytös on ollut lapsen käytöstä, ei normaalin aikuisen. Olin oikeasti ikäisiäni jäljessä varmaan 20 vuotta, kun en ollut vaan vielä oppinut tai tajunnut.

Ap

Vierailija
80/96 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tuskin kukaan edes muista mitä olet tehnyt ellei sitten ole jotain aivan laitonta hommaa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi neljä seitsemän