Miten voisi elää sen kanssa, että on ollut vuosikymmenien ajan totaalinen ääliö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet siis ikään kuin terapoinyt itse itsesi. Olisin sinuna oikeastaan tyytyväinen että olet päässyt tuohon pisteeseen. Moni ei pääse koskaan vaan jatkaa tuhoisaa käytöstä läpi elämänsä. Sen sijaan tuo  häpeä nyt jota koet, kumpuaa ihan muualta kuin sinusta ja sinun tekemisistäsi. Se on sinun turvattoman lapsuutesi aikaansaannosta ei sinun joten suosittelen päästämään häpeästä irti ja antamaan häpeän kannettavaksi niille joille se kuuluu.

Niin tai päästämään siitä vaan irti. Toisten syyttely on yksi väkivallan muoto lisää. Jos pystyy vaan päästämään siitä irti ja tekemään itseensä vaan tilaa hyvälle on paljon paremmissa kantimissa. Se syyttely korruptoi oman sielun ja vie tilaa siltä, missä voisi olla jotain hyvää.

Lainasit väärää viestiä. Siinä ei puhuttu mitään syyttelystä. 

Häpeän tunne johtuu sosiaalisesta tarpeesta tulla hyväksytyksi sekä pelosta tulla hylätyksi, nähdyksi vääränlaisena tai arvottomana. Häpeä on kehittynyt suojelemaan ihmistä sosiaaliselta hylkäämiseltä, sillä esihistoriallisella ajalla ryhmästä erottaminen tarkoitti usein varmaa kuolemaa. Ihmisen evoluutiossa ja kehityksessä häpeällä on ollut kriittinen rooli yhteisöllisyyden, sääntöjen noudattamisen ja sosiaalisen järjestyksen ylläpitäjänä. Häpeän tunne on selviytymiskeino.

Häpeä on evolutiivisesti hyödyllinen tunne, se voi myös kääntyä itseä vastaan.

Terve häpeä on sitä, että ymmärtää tehneensä väärin, pyrkii korjaamaan virheet ja pyytää anteeksi tekoaan. Nämä asiat auttavat sopeutumaan yhteisöön. Haitallinen häpeä kohdistui itseen eikä tekoon. Sellaiset ajatukset, että olet huono tai vääränlainen lamaannuttavat, voivat eristää muista ja laskevat itsetuntoa. 

Lääkkeenä haitalliseen häpeään toimii itsemyötätunto. Siitä aiheesta kipinkapin etsimään tietoa ja tekemään harjoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tällaiset virheet elämässä ovat? Esimerkkejä?

Holtittomuus. 

Olen puhunut ihan typeriä juttuja, kerjännyt hyväksyntää seksillä, suuttunut, draamaillut ja äksyillyt pikkuasioista, tehnyt suuria elämänmuutoksia sen enempää ajattelematta, antanut ihmisten käyttää mua hyväkseen.

Ap

Sama täällä, Ap. Jutut putkahtelee mieleen liian usein. Kun keksit miten päästä ajatuksista eroon, tulethan jakamaan sen myös tänne. 

N37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tällaiset virheet elämässä ovat? Esimerkkejä?

Holtittomuus. 

Olen puhunut ihan typeriä juttuja, kerjännyt hyväksyntää seksillä, suuttunut, draamaillut ja äksyillyt pikkuasioista, tehnyt suuria elämänmuutoksia sen enempää ajattelematta, antanut ihmisten käyttää mua hyväkseen.

Ap

Itse olin nuorena niin epävarma että lähdin kavereiden typerään käytökseen mukaan, vaikka todellisuudessa en niin olisi halunnut tehdä. Siitä seurasi kesken jäänyt lukio, ja pieni merkintä rikosrekisteriin, jotka kaduttivat, hävettivät ja vaikeuttivat elämää pitkälle. Aika paljon vaikutti se, että kotoa ei saanut mitään tukea tai neuvoja, pelkkiä haukkuja. Parisuhteissa olin täysin vedätettävissä, vaikka tavallaan tiesin sen, en uskaltanut tehdä mitään asialle. Olin siis aika hukassa, enkä tiennyt mistään mitään. En pystynyt myöntämään vielä silloin itselleni omasta arkuudestani johtuvia virheitä, ja peitin sen ylimielisellä käytöksellä ja loukkasin myös muita. Sisimmässäni tiesin olevani typerä, mutten osannut lopettaa, eikä ollut rohkeutta. Tosi kauan meni että sain elämän takaisin raiteilleen, pieni pala kerrallaan. Kaikkea tuota käytöstä on nyt keski-ikäisenä vaikea ymmärtää, kun en enää ole samalla tavalla niin epävarma. Jos olisi ollut edes vähän tätä samaa (normaalin ihmisen) rohkeutta, elämä olisi mennyt paljon paremmin. Sille ei kuitenkaan voi minkään. Voin vain vaikuttaa siihen miten toimin nyt ja tulevaisuudessa, voin olla viisaampi ja kuunnella itseäni. Vieläkin hävettää, mutta nykyään pystyn jo myöntämään muillekin hölmöilyni. Nykyään mietin harkiten mitä haluan ja mitä en, ja toimin omien arvojeni mukaan, en "kavereiden".

Kiitos. Tämä kuulostaa tutulta, mutta itse en osaa noin hyvin analysoida miksi olen tehnyt niitä asioita. En todella tiedä enkä saa yhteyttä siihen menneeseen minään, ihan kuin se olisi joku toinen ihminen.

Ap

Häpeätkö yleisesti ottaen sitä, mitä ihmiset sinusta vielä tänä päivänä ajattelevat, perustuen noihin luettelemiisi menneisyyden tapahtumiin? Jos, niin miksi nämä ihmiset ovat mielestäsi yläpuolellasi ja heidän mielipiteensä merkitsee sinulle jotain? Mikä merkitys sillä on elämällesi, mitä he ajattelevat?

Täällä on mahtavia kohtalontovereita!  ..."menneisyyden haamuja mälläämässä päässä jatkuvalla kierteellä..." Juuri näin ne ajatukset hyökkäävät, kun olet kuvitellut ne selättäneesi.  Omia törkeitä virheitäni en voi puolustella itselleni mitenkään; olen kuin eri ihminen enkä voi käsittää, miten olen joskus käyttäytynyt niin törkeästi.  Olen se juoppo äiti; itsesyytökset eivät kuulukaan loppua, vaikka raittius lopulta voitti.  Rukoilen armahdusta synneistäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tällaiset virheet elämässä ovat? Esimerkkejä?

Holtittomuus. 

Olen puhunut ihan typeriä juttuja, kerjännyt hyväksyntää seksillä, suuttunut, draamaillut ja äksyillyt pikkuasioista, tehnyt suuria elämänmuutoksia sen enempää ajattelematta, antanut ihmisten käyttää mua hyväkseen.

Ap

Itse olin nuorena niin epävarma että lähdin kavereiden typerään käytökseen mukaan, vaikka todellisuudessa en niin olisi halunnut tehdä. Siitä seurasi kesken jäänyt lukio, ja pieni merkintä rikosrekisteriin, jotka kaduttivat, hävettivät ja vaikeuttivat elämää pitkälle. Aika paljon vaikutti se, että kotoa ei saanut mitään tukea tai neuvoja, pelkkiä haukkuja. Parisuhteissa olin täysin vedätettävissä, vaikka tavallaan tiesin sen, en uskaltanut tehdä mitään asialle. Olin siis aika hukassa, enkä tiennyt mistään mitään. En pystynyt myöntämään vielä silloin itselleni omasta arkuudestani johtuvia virheitä, ja peitin sen ylimielisellä käytöksellä ja loukkasin myös muita. Sisimmässäni tiesin olevani typerä, mutten osannut lopettaa, eikä ollut rohkeutta. Tosi kauan meni että sain elämän takaisin raiteilleen, pieni pala kerrallaan. Kaikkea tuota käytöstä on nyt keski-ikäisenä vaikea ymmärtää, kun en enää ole samalla tavalla niin epävarma. Jos olisi ollut edes vähän tätä samaa (normaalin ihmisen) rohkeutta, elämä olisi mennyt paljon paremmin. Sille ei kuitenkaan voi minkään. Voin vain vaikuttaa siihen miten toimin nyt ja tulevaisuudessa, voin olla viisaampi ja kuunnella itseäni. Vieläkin hävettää, mutta nykyään pystyn jo myöntämään muillekin hölmöilyni. Nykyään mietin harkiten mitä haluan ja mitä en, ja toimin omien arvojeni mukaan, en "kavereiden".

Kiitos. Tämä kuulostaa tutulta, mutta itse en osaa noin hyvin analysoida miksi olen tehnyt niitä asioita. En todella tiedä enkä saa yhteyttä siihen menneeseen minään, ihan kuin se olisi joku toinen ihminen.

Ap

Mitä olen tarkkaillut turvattomasti kasvaneita ihmisiä ja perehtynyt esim. lukemalla tuollaiseen sielunmaisemaan, sanoisin, että keskeinen asia on RAJATTOMUUS. Kun ihminen kasvaa normaalissa, turvallisessa kodissa, hänelle kehittyy normaalit rajat, jotka suojelevat häntä monilta pahoilta asoilta, vaikkapa nyt holtittomalta seksuaaliselta käytökseltä ja hyväksikäytöltä (eivät ne tietenkään aukottomasti suojaa, eikä hyväksikäyttö ole uhrin syy). Usein holtittomalla seksuaalisella käytöksellä haetaan hyväksyntää ja hellyyttä, jos näitä ei ole muualta saatu. Hyväksikäyttäjät taas ovat usein taitavia annostelemaan positiivista huomiota, jonka varjolla sitten tekevät pahat tekonsa. Usein ihmisillä, joilla on turvallinen tausta, tietynlainen intuitio varoittaa pahoista aikeista, esim. liiallinen ystävyys tuntuu tunkeilevalta. Vaille turvaa ja huomiota jäänyt ihminen taas tarrautuu sellaiseen käytökseen, koska nälkä on kova sen suhteen.

Mun mielestä tällä palstalla näkyy hyvin, miten monet rajattomaksi kasvaneet ihmiset kyynistyvät, koska ajattelevat, että kaikki ihmissuhteet ja -kontaktit ovat tuollaisia ja keneenkään ei voi luottaa. Siinä, missä tämä palsta oli ennen täynnä lapsiperheiden äitejä, nykyään iso osa käyttäjistä on tavalla tai toisella syrjäytyneitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tällaiset virheet elämässä ovat? Esimerkkejä?

Holtittomuus. 

Olen puhunut ihan typeriä juttuja, kerjännyt hyväksyntää seksillä, suuttunut, draamaillut ja äksyillyt pikkuasioista, tehnyt suuria elämänmuutoksia sen enempää ajattelematta, antanut ihmisten käyttää mua hyväkseen.

Ap

Itse olin nuorena niin epävarma että lähdin kavereiden typerään käytökseen mukaan, vaikka todellisuudessa en niin olisi halunnut tehdä. Siitä seurasi kesken jäänyt lukio, ja pieni merkintä rikosrekisteriin, jotka kaduttivat, hävettivät ja vaikeuttivat elämää pitkälle. Aika paljon vaikutti se, että kotoa ei saanut mitään tukea tai neuvoja, pelkkiä haukkuja. Parisuhteissa olin täysin vedätettävissä, vaikka tavallaan tiesin sen, en uskaltanut tehdä mitään asialle. Olin siis aika hukassa, enkä tiennyt mistään mitään. En pystynyt myöntämään vielä silloin itselleni omasta arkuudestani johtuvia virheitä, ja peitin sen ylimielisellä käytöksellä ja loukkasin myös muita. Sisimmässäni tiesin olevani typerä, mutten osannut lopettaa, eikä ollut rohkeutta. Tosi kauan meni että sain elämän takaisin raiteilleen, pieni pala kerrallaan. Kaikkea tuota käytöstä on nyt keski-ikäisenä vaikea ymmärtää, kun en enää ole samalla tavalla niin epävarma. Jos olisi ollut edes vähän tätä samaa (normaalin ihmisen) rohkeutta, elämä olisi mennyt paljon paremmin. Sille ei kuitenkaan voi minkään. Voin vain vaikuttaa siihen miten toimin nyt ja tulevaisuudessa, voin olla viisaampi ja kuunnella itseäni. Vieläkin hävettää, mutta nykyään pystyn jo myöntämään muillekin hölmöilyni. Nykyään mietin harkiten mitä haluan ja mitä en, ja toimin omien arvojeni mukaan, en "kavereiden".

Kiitos. Tämä kuulostaa tutulta, mutta itse en osaa noin hyvin analysoida miksi olen tehnyt niitä asioita. En todella tiedä enkä saa yhteyttä siihen menneeseen minään, ihan kuin se olisi joku toinen ihminen.

Ap

Mitä olen tarkkaillut turvattomasti kasvaneita ihmisiä ja perehtynyt esim. lukemalla tuollaiseen sielunmaisemaan, sanoisin, että keskeinen asia on RAJATTOMUUS. Kun ihminen kasvaa normaalissa, turvallisessa kodissa, hänelle kehittyy normaalit rajat, jotka suojelevat häntä monilta pahoilta asoilta, vaikkapa nyt holtittomalta seksuaaliselta käytökseltä ja hyväksikäytöltä (eivät ne tietenkään aukottomasti suojaa, eikä hyväksikäyttö ole uhrin syy). Usein holtittomalla seksuaalisella käytöksellä haetaan hyväksyntää ja hellyyttä, jos näitä ei ole muualta saatu. Hyväksikäyttäjät taas ovat usein taitavia annostelemaan positiivista huomiota, jonka varjolla sitten tekevät pahat tekonsa. Usein ihmisillä, joilla on turvallinen tausta, tietynlainen intuitio varoittaa pahoista aikeista, esim. liiallinen ystävyys tuntuu tunkeilevalta. Vaille turvaa ja huomiota jäänyt ihminen taas tarrautuu sellaiseen käytökseen, koska nälkä on kova sen suhteen.

 

Mun mielestä tällä palstalla näkyy hyvin, miten monet rajattomaksi kasvaneet ihmiset kyynistyvät, koska ajattelevat, että kaikki ihmissuhteet ja -kontaktit ovat tuollaisia ja keneenkään ei voi luottaa. Siinä, missä tämä palsta oli ennen täynnä lapsiperheiden äitejä, nykyään iso osa käyttäjistä on tavalla tai toisella syrjäytyneitä. 

Hyvää pohdintaa ja mielenkiintoisia oivalluksia. Kunnes luin viimeisen kappaleen. Mistä päättelet, että suurin osa täällä on syrjäytyneitä? Itse olen ainakin perheenäiti, ylempää keskiluokkaa ja pohdiskelen samoja asioita kuin Ap. En tunnista myöskään olevani kyyninen tai kärsi automaattisesta luottamuspulasta ihmisiä kohtaan, ellei sille ole tosiaan aihetta. Suht rajattoman kasvatuksen kyllä sain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tällaiset virheet elämässä ovat? Esimerkkejä?

Holtittomuus. 

Olen puhunut ihan typeriä juttuja, kerjännyt hyväksyntää seksillä, suuttunut, draamaillut ja äksyillyt pikkuasioista, tehnyt suuria elämänmuutoksia sen enempää ajattelematta, antanut ihmisten käyttää mua hyväkseen.

Ap

Itse olin nuorena niin epävarma että lähdin kavereiden typerään käytökseen mukaan, vaikka todellisuudessa en niin olisi halunnut tehdä. Siitä seurasi kesken jäänyt lukio, ja pieni merkintä rikosrekisteriin, jotka kaduttivat, hävettivät ja vaikeuttivat elämää pitkälle. Aika paljon vaikutti se, että kotoa ei saanut mitään tukea tai neuvoja, pelkkiä haukkuja. Parisuhteissa olin täysin vedätettävissä, vaikka tavallaan tiesin sen, en uskaltanut tehdä mitään asialle. Olin siis aika hukassa, enkä tiennyt mistään mitään. En pystynyt myöntämään vielä silloin itselleni omasta arkuudestani johtuvia virheitä, ja peitin sen ylimielisellä käytöksellä ja loukkasin myös muita. Sisimmässäni tiesin olevani typerä, mutten osannut lopettaa, eikä ollut rohkeutta. Tosi kauan meni että sain elämän takaisin raiteilleen, pieni pala kerrallaan. Kaikkea tuota käytöstä on nyt keski-ikäisenä vaikea ymmärtää, kun en enää ole samalla tavalla niin epävarma. Jos olisi ollut edes vähän tätä samaa (normaalin ihmisen) rohkeutta, elämä olisi mennyt paljon paremmin. Sille ei kuitenkaan voi minkään. Voin vain vaikuttaa siihen miten toimin nyt ja tulevaisuudessa, voin olla viisaampi ja kuunnella itseäni. Vieläkin hävettää, mutta nykyään pystyn jo myöntämään muillekin hölmöilyni. Nykyään mietin harkiten mitä haluan ja mitä en, ja toimin omien arvojeni mukaan, en "kavereiden".

Kiitos. Tämä kuulostaa tutulta, mutta itse en osaa noin hyvin analysoida miksi olen tehnyt niitä asioita. En todella tiedä enkä saa yhteyttä siihen menneeseen minään, ihan kuin se olisi joku toinen ihminen.

Ap

Mitä olen tarkkaillut turvattomasti kasvaneita ihmisiä ja perehtynyt esim. lukemalla tuollaiseen sielunmaisemaan, sanoisin, että keskeinen asia on RAJATTOMUUS. Kun ihminen kasvaa normaalissa, turvallisessa kodissa, hänelle kehittyy normaalit rajat, jotka suojelevat häntä monilta pahoilta asoilta, vaikkapa nyt holtittomalta seksuaaliselta käytökseltä ja hyväksikäytöltä (eivät ne tietenkään aukottomasti suojaa, eikä hyväksikäyttö ole uhrin syy). Usein holtittomalla seksuaalisella käytöksellä haetaan hyväksyntää ja hellyyttä, jos näitä ei ole muualta saatu. Hyväksikäyttäjät taas ovat usein taitavia annostelemaan positiivista huomiota, jonka varjolla sitten tekevät pahat tekonsa. Usein ihmisillä, joilla on turvallinen tausta, tietynlainen intuitio varoittaa pahoista aikeista, esim. liiallinen ystävyys tuntuu tunkeilevalta. Vaille turvaa ja huomiota jäänyt ihminen taas tarrautuu sellaiseen käytökseen, koska nälkä on kova sen suhteen.

 

Mun mielestä tällä palstalla näkyy hyvin, miten monet rajattomaksi kasvaneet ihmiset kyynistyvät, koska ajattelevat, että kaikki ihmissuhteet ja -kontaktit ovat tuollaisia ja keneenkään ei voi luottaa. Siinä, missä tämä palsta oli ennen täynnä lapsiperheiden äitejä, nykyään iso osa käyttäjistä on tavalla tai toisella syrjäytyneitä. 

Hyvää pohdintaa ja mielenkiintoisia oivalluksia. Kunnes luin viimeisen kappaleen. Mistä päättelet, että suurin osa täällä on syrjäytyneitä? Itse olen ainakin perheenäiti, ylempää keskiluokkaa ja pohdiskelen samoja asioita kuin Ap. En tunnista myöskään olevani kyyninen tai kärsi automaattisesta luottamuspulasta ihmisiä kohtaan, ellei sille ole tosiaan aihetta. Suht rajattoman kasvatuksen kyllä sain. 

En sanonut, että suurin osa on syrjäytyneitä, enkä myöskään sanonut, että sinä olet. Päättelen, että iso osa on sekä siitä, millaisia avauksia palstalla on, että siintä, millaista ihmiskuvaa täällä niin paljon esiintyy (kuvailin jo sitä viestissäni). Etkö itse ole havainnut palstalla tällaista?

Vierailija kirjoitti:

Häpeätkö yleisesti ottaen sitä, mitä ihmiset sinusta vielä tänä päivänä ajattelevat, perustuen noihin luettelemiisi menneisyyden tapahtumiin? Jos, niin miksi nämä ihmiset ovat mielestäsi yläpuolellasi ja heidän mielipiteensä merkitsee sinulle jotain? Mikä merkitys sillä on elämällesi, mitä he ajattelevat?

Ei ole kyse siitä mitä muut ajattelevat, tuskin he edes muistavat mitä olen tehnyt. Pelkkää itseinhoa tää on.

Ap