Miten voisi elää sen kanssa, että on ollut vuosikymmenien ajan totaalinen ääliö?
Kun mietin menneisyyttäni, niin ihmettelen kuka se aivan käsittämättömän typeriä asioita tehnyt ja sanonut henkilö oikein on.
Kommentit (70)
Sukuhistoria ja geenit ohjaavat käytöstämme suuresti. En kadu lainkaan asioita, joita olen tehnyt, koska ne ovat vieneet kohti eheytymistä. Siirrän vähemmän taakkaa lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katse vain eteenpäin, menneet ovat menneitä.
Ne menneet vaan puskee mieleen liian usein. Välillä tekee mieli huutaa, kun muistoista putkahtaa jotain ihan kauheaa.
Ap
Nuo ovat parhaita kun ne tulevat. Vihlaiseva muistutus menneisyydestä. Ne ovat siis parhaita objekteja meditaatiolle. Kun ne tulevat, aseta ne meditaation lampun alle…buddhalainen meditoija tarkastelisi objektin ominaisuuksia: mistä se tulee, miten se ilmenee, mihin se menee.
.
Mä en koe ollenkaan noin.
En missään nimessä.
Olen aina tehnyt parhaani
juuri niillä resursseilla,
sillä volyymillä ja kapasiteetilla,
joka minulla tuolla hetkellä on
arsenaalissani ollut.
.
Ei ole kuulkaa kovin helppo
homma puolustautua kokonaista
joukkoa tôksisia maskuliineja
vastaan omia oikeuksiaan
puolustaen lainpykälistä
kiinnipitäen, jos ne jyrätään yli
Masseu Ferguson traktorilla,
saat tâppôuhkauksia ja muuta
hubbahubaa.
.
E
Ei tehtyjä virheitä kannata loputtomiin murehtia. Tänään korjaat ne eli ensin muutat kiinteän sähkösopimuksesi pörssisähköön ja sitten menet autoliikkeeseen ostamaan uuden sähköauton.
Vierailija kirjoitti:
Katse vain eteenpäin, menneet ovat menneitä.
Olisikin, mutta kun muistuttavat itsestään ihan joka päivä.
ei ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tällaiset virheet elämässä ovat? Esimerkkejä?
Holtittomuus.
Olen puhunut ihan typeriä juttuja, kerjännyt hyväksyntää seksillä, suuttunut, draamaillut ja äksyillyt pikkuasioista, tehnyt suuria elämänmuutoksia sen enempää ajattelematta, antanut ihmisten käyttää mua hyväkseen.
Ap
Tässä näkökulma: olet nyt tehnyt havaintoja siitä, miten tuhoisaa käytöksesi on ollut. Minun mielestäni voit onnitella itseäsi siitä. Ei se kaikilta onnistu. Kun olet nyt tullut tietoiseksi käyttäytymisesi seurauksista, suunta on todennäköisesti ylöspäin. Totta kai ne asiat piinaavat mieltäsi. Voin kertoa, että tosi monen ihmisen mieltä piinaavat menneisyydessä tehnyt asiat. Jos ne eivät ole isoja, niin kuin käsittääkseni sinulla on, ne ovat pieniä, mutta piinaavat silti.
Onko sinulla takana turvaton lapsuus?
On turvaton lapsuus ja olen vihainen itseni lisäksi myös vanhemmilleni, jotka eivät opettaneet elämästä oikein mitään muuta kuin sen, että olen huono ja hävettävä.
Ap
Nää jutut täällä on
pelkkää länkytystä ja
piilovidduilua, eivät
ainakaan minua
millään tavalla avita tai
ilahduta. Joskus
harvakseltaan
muutama vilpitön
korkea(MMA)n frekvenssin
ihminen skrivaa, ja silloin
Puhdas Totuus, Kaunis Rigpa
resonoi. x
Vierailija kirjoitti:
Mitä tällaiset virheet elämässä ovat? Esimerkkejä?
Heitimme lapsena koirankakkaa mummojen ikkunoihin ja vieläkin saan myötähäpeän takaumia vuosikymmeniä myöhemmin. Näissä on erityislaatuista myös se että tunne pysyy, vaikka tapahtuman toinen osapuoli olisi kuollut ja jo haudassa luurankona. Tunne on aito vaikka koko epäonninen tapahtuman ei olisi kenenkään muistissa. Siitä tunteesta pitäisi ottaa heilusti koppi ja pitää sitä hallussa niin pitkään kuin sitä ilmenee. Ei analysoida tai puhkiajatella tapahtumaa - jota ei siis ole olemassa. Tunne on olemassa, se pitää taklata. Kirjoitinkin jo miten buddhalainen meditoija taklaisi asian.
Bunkkeripapan naisystäviltä voi kysyä.
Meillä ei sivistyneessä
perheessämme køprofiliaa
ole harjoitettu edes ikkunoita
kohtaan. Kiitos ja hyvää
päivänjatkoa. E
Vierailija kirjoitti:
Äänestit vasemmistoa?
Perussuomalaisia
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äänestit vasemmistoa?
Perussuomalaisia
ap
Ole jatkossa tarkempi, kun yrität trollata. Olen allekirjoittanut kommenttini täällä isolla alkukirjaimella, Ap eikä ap.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Bunkkeripapan naisystäviltä voi kysyä.
Oletko L-nainen,
jonka lettua
en halunnut leipoa?
Vaikka tyrkytit?
Olen miehiin päin,
pahoittelen. Koeta
toipua. Yt E
Aloitus ei minun.
Kiitos hei,
psykøpaatit.
E
Kohti uutta vuosikymmentä ääliönä vaan, siltä se kuitenkin näyttää jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tällaiset virheet elämässä ovat? Esimerkkejä?
En ole ap, mutta vaikka joku typerä sanonta julkisesti. Vahingossa on sanonut toiselle törkeästä tai kertonut itsestään tai läheisistään jotain noloa. Tehnyt ison virheen josta muut syyttävät töissä kotona tai liikenteessä. Sotkuinen koti tai huonosti hoidettu pukeutuminen oma tai lasten. Onhan näitä. Etkö ole itse katunut koskaan mitään.
”Sotkuinen koti tai huonosti hoidettu pukeutuminen”
Mitä elämänvirheitä nämä on? Ehkä juuri jonkun ulkopuolisen kyylän mielestä, mutta minusta nämä kuulostavat vain tavallisilta arjen tilanteilta tavallisessa elämässä.
Virheitä ovat esim. tuntemattomien maalitus ja kiusaaminen. Niitä kannattaakin katua.
Vierailija kirjoitti:
Pyytele anteeksi ihmisiltä joita oot loukannu jos mahdollista se ainakin tuo rauhaa. Rukoilu auttaa.
Anteeksi pyytäminen on hyvä idea. Tuon rukoilun voit tunkea sinne, minne päivä ei paista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyytele anteeksi ihmisiltä joita oot loukannu jos mahdollista se ainakin tuo rauhaa. Rukoilu auttaa.
Enimmäkseen olen loukannut itseäni.
Ap
Pyydä siis itseltäsi anteeksi. Niin minä teen, jos olen hölmöillyt ja siitä on kärsinyt lähinnä minä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tällaiset virheet elämässä ovat? Esimerkkejä?
Holtittomuus.
Olen puhunut ihan typeriä juttuja, kerjännyt hyväksyntää seksillä, suuttunut, draamaillut ja äksyillyt pikkuasioista, tehnyt suuria elämänmuutoksia sen enempää ajattelematta, antanut ihmisten käyttää mua hyväkseen.
Ap
Itse olin nuorena niin epävarma että lähdin kavereiden typerään käytökseen mukaan, vaikka todellisuudessa en niin olisi halunnut tehdä. Siitä seurasi kesken jäänyt lukio, ja pieni merkintä rikosrekisteriin, jotka kaduttivat, hävettivät ja vaikeuttivat elämää pitkälle. Aika paljon vaikutti se, että kotoa ei saanut mitään tukea tai neuvoja, pelkkiä haukkuja. Parisuhteissa olin täysin vedätettävissä, vaikka tavallaan tiesin sen, en uskaltanut tehdä mitään asialle. Olin siis aika hukassa, enkä tiennyt mistään mitään. En pystynyt myöntämään vielä silloin itselleni omasta arkuudestani johtuvia virheitä, ja peitin sen ylimielisellä käytöksellä ja loukkasin myös muita. Sisimmässäni tiesin olevani typerä, mutten osannut lopettaa, eikä ollut rohkeutta. Tosi kauan meni että sain elämän takaisin raiteilleen, pieni pala kerrallaan. Kaikkea tuota käytöstä on nyt keski-ikäisenä vaikea ymmärtää, kun en enää ole samalla tavalla niin epävarma. Jos olisi ollut edes vähän tätä samaa (normaalin ihmisen) rohkeutta, elämä olisi mennyt paljon paremmin. Sille ei kuitenkaan voi minkään. Voin vain vaikuttaa siihen miten toimin nyt ja tulevaisuudessa, voin olla viisaampi ja kuunnella itseäni. Vieläkin hävettää, mutta nykyään pystyn jo myöntämään muillekin hölmöilyni. Nykyään mietin harkiten mitä haluan ja mitä en, ja toimin omien arvojeni mukaan, en "kavereiden".
Tässä näkökulma: olet nyt tehnyt havaintoja siitä, miten tuhoisaa käytöksesi on ollut. Minun mielestäni voit onnitella itseäsi siitä. Ei se kaikilta onnistu. Kun olet nyt tullut tietoiseksi käyttäytymisesi seurauksista, suunta on todennäköisesti ylöspäin. Totta kai ne asiat piinaavat mieltäsi. Voin kertoa, että tosi monen ihmisen mieltä piinaavat menneisyydessä tehnyt asiat. Jos ne eivät ole isoja, niin kuin käsittääkseni sinulla on, ne ovat pieniä, mutta piinaavat silti.
Onko sinulla takana turvaton lapsuus?