Mitä ne ihmiset, jotka saavat aina töitä helposti, tekevät eri tavalla kuin ne, joille työnsaanti on aina todella vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, mä en ollut ollut päivääkään työttömänä vaikka valmistuin keskellä pahinta lamaa 1992 ennenkuin nyt jo puoli vuotta. IT-alalla olen. Heti potkut saatuani laitoin verkot vesille. Aikaisemmin riitti, kun laitoin Linkkarissa aktiiviseksi sen täpän, että haen töitä. Nyt olen hakenut itse töitä ilmoituksista, Linkkarin ja omien verkostojen kautta saanut kutsuja haastatteluihin. Rekrykonsulteilta tulee kyllä viestejä yms. mutta esimerkiksi asiakkaat eivät tee päätöksiä ja yhteen paikkaan ei lopulta palkattu ketään. Kokemusta on todella monipuolisesti ja nyt työttömänäkin olen koko ajan pitänyt työkykyä yllä. Ja olen semmonen mukava tyyppi, sosiaalinen ja kaikenlisäksi haluaisin käydä konttorilla vaikka joka päivä.

 

En tiedä missä vika on, ehkä suhdanteessa? Tai iässä, olen yli 55v. Pikkasen ahdistaa, on kolme alaikäistä lasta ja asuntolainastakin vielä ihan mukavasti maksamatta. Työkkäristä sanoivat, että he ei osaa mua auttaa.

Valmistuin myös 1990-luvulla ja olin yli 30 vuotta jatkuvasti kokoaikaisessa työssä, kunnes työpaikka lähti alta. 

Onnekseni oma identiteettini ei ole sama kuin työni tai ammattini. Minua ei ahdista, sillä teen osa-aikatyötä (2 - 4 päivää viikossa) ihan suorittavassa duunissa. Tuntipalkka ilman lisiä on surkea, mutta saan sen lisäksi soviteltua päivärahaa. Elämäni helpoin rekryprosessi, työt ei stressaa ja työnjohtajalla oli lähes sama historia ja elämäntilanne kuin sinulla. 

Sanotaanko näin, että mikäli saan olla kokopäiväisessä asiantuntijatyössäni sen aikaa, että asuntolaina on maksettu ja siihen vielä pari vuotta päälle, en pitäisi lainkaan huonona tilannetta, jossa olisin osa-aikaisessa ns. Suorittavassa duunissa. Luultavasti tätä hommaa ei pää kestä kuitenkaan eläkkeelle asti, kun tuo eläkeikä keikkuu siellä 70 korvilla ja töissä tuntui vain tahti kiihtyvän - tai ehkä tässä alkaa pikkuhiljaa putoamaan kelkasta.

Niin tai näin, ei olisi hullumpaa keventää työkuormaa uran loppua kohden - kun lainat on maksettu ja samalla myös säästetty ja sijoitettu, en näe yhtään syytä, miksi tekisin 100% työaikaa. Ei se työnteko tietenkään vastenmielistä ole, mutta ajoittain stressaavaa ja ennen kaikkea vie aikaa muulta elämältä. Paras ratkaisu olisikin homma joka tuntuisi sekä työtehtävien, että käytetyn ajan perusteella lähinnä harrastukselta.

On montakin syytä. 1. Olet tunnettu ammattilainen joka osaa ja hoitaa hommat. 2. Sinut tunnetaan henkilökohtaisesti muista yhteyksistä (vaikka salilta, lasten kaverin vanhempi yms). 3. Osaat olla työnantajalle mieluinen. Tästä kyllä 2 versioon. Eka kanssa vaan synkkaa ja onnistunut rekry mutta toka osaa lipittää ja mielistellä