Lue keskustelun säännöt.
Mitä ne ihmiset, jotka saavat aina töitä helposti, tekevät eri tavalla kuin ne, joille työnsaanti on aina todella vaikeaa?
Kommentit (81)
Syvä kaula-aukko sekä tietty vihjaus riittäneet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikka pitää vaihtaa nosteessa ja siitä on pidettävä kiinni laskussa. Useimmat tekevät päinvastoin ja tulevat surkeina anomaan uutta työpaikkaa.
Miten siitä pidetään kiinni jos koko firma menee konkkaan tai yt-neuvotteluissa tulee kenkää?
Kannattaa seurata työnantajafirmasi taloutta ja lähteä jo ennen kuin firma ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin. Tietoa yrityksen tilanteesta löytyy ihan julkisista lähteistä esimerkiksi tilinpäätöksestä voi katsoa liikevaihdon ja tuloksen kehitystä, velkaantumista ja maksuvalmiutta. Myös yt-neuvottelut, lomautukset ja jatkuvat säästötoimet voivat kertoa siitä, että yrityksellä on haasteita.
Hyvä neuvo. Yleensä se vaan menee niin, että muilla saman alan yrityksillä on samanlainen tilanne. Kaikki hakevat samaan aikaan uutta työvoimaa ja kaikille tulee heikot ajan samaan aikaan.
Omalla alalla tämä näkyy hyvin voimakkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 40v ja olen ollut työttömänä elämässäni 2kk.
Omalta osaltani töiden saamiseen on vaikuttanut yksinkertaisesti se, että olen tosi hyvä työssäni ja tässä työssä sillä todella on merkitystä. Vaihdoin juuri työpaikkaa, enkä edes hakenut avoimiin työpaikkoihin, vaan soittelin muutamaan firmaan ja yhteen sitten menin haastatteluun ja sain paikan.
Myös mieheni ei ole ollut päivääkään työttömänä ja hänelle ihan ns.headhunterit soittelevat ihan hänen ollessaan työelämässä ja nykyiseen työhön hänet revittiin toisesta työpaikasta tarjoamalla reilusti parempaa palkkaa. Hän on mukava ja hyvä työssään ja hyvin verkostoitunut.
Mäkin olen tosi hyvä kaikessa mitä teen. En vaan saa näkymään sitä hakemuksissa tai haastattelussa. Jostain syystä musta saa sellaisen vaikutelman, että olen vähän yksinkertainen ja osaamaton. Eräässä haastattelussa epäiltiin, että osaankohan jutustella edes työkavereiden kanssa.
Valitettavasti toki hyvä sosiaalinen kanssakäyminen toki myös vaikuttaa (itse kyllä tarvitsen sitä myös työssäni, mutta eihän sitä kaikessa työssä tarvitse). Itse olen hyvä juttelemaan kenen tahansa täysin tuntemattomankin kanssa ja se on varmasti auttanut tätä työasiaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko joillakin sinivihreätukka, tatskoja, niittejä ja lenksuja naamassa ja järkyttävä ylipaino, myös röökinhaju on yksi keino hankaloittaa työpaikan saantia.
Kaverillani on ollut niin sinistä kuin pinkkiäkin tukkaa, ja joitakin tatuointejakin löytyy, mutta muuten todella siisti ulkoasu (tyylikkäät vaatteet, siisti meikki, tukka laitettu jne.). Hän on aina saanut töitä tosi helposti, koska on äärimmäisen mukava persoona ja hänellä on vankka osaaminen omalta alaltaan. Hän työskentelee luovalla alalla, joten siinä individualismista on melkein enemmän hyötyä kuin haittaa. Jollain tosi konservatiivisella alalla siitä olisi varmaan enemmän haittaa.
Minäkin oun luovalla alalla, luon paskoo pellolla, eipä oo tatskat haetannu työtä, myös nenässä on rengas, naapurin sonni kahteli aijan takkoo ja.tuhisi, oisko ollu katteellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs naispuolinen ystäväni ymmärtää sosiaalisia dynamiikkoja erittäin hyvin. Koulussa hän käytti taitavasti muiden apua tehtäviensä suorittamiseen. Työelämään tultuaan hän sai kollegansa tarkoituksella uskomaan, että hän seurusteli varakkaan ja vaikutusvaltaisen miehen kanssa, luoden siten jonkinlaista auktoriteettia työpaikalla. Romanttisissa suhteissaan hän esitteli tarkoituksella akateemisia saavutuksiaan ja ammattitaitoaan, kuten asiaankuuluvia tutkintoja tai uusia urakehityksiä, mikä sai miehet kohtelemaan häntä eri tavalla. Ystäväni on hionut tämän strategian, jossa hän hyödyntää muiden vahvuuksia.
Eli käyttäytyy kuin narsistinen paskanjauhaja.
Taitava manipuloija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne joilla on suhteita työelämään, saavat helpoiten.
Ne jotka valmistuvat opinnoistaan nousukaudella.
Tämä on totta.
Kaiken kaikkiaan ensimmäinen oman alan työpaikka on äärimmäisen tärkeä, mutta ei tietenkään takaa töitä eläkkeelle asti.
Jos alalta nyt ei jonkin murroksen takia lopu työt, niin hyvin hoidettu työ on paras takuu työn jatkumisesta. Varmasti alakohtaisia eroja on, mutta etenkin aloilla joissa työn tuottavuus näkyy helposti, on hyvin hoidettu ja tuottava työ asia, mikä kantautuu kyllä alan muidenkin toimijoiden korviin, vaikka oma työnantaja joutuisikin jostain syystä irtisanomaan.
Lisäksi tarvii tietenkin vähän sosiaalisia taitoja, mutta kova osaaminen on ihan oikeasti tärkeämpää, riittää ettei ole täysin sosiaalisesti rajoittunut ja äärimmäisen kovaa osaamista sekään ei kumoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikka pitää vaihtaa nosteessa ja siitä on pidettävä kiinni laskussa. Useimmat tekevät päinvastoin ja tulevat surkeina anomaan uutta työpaikkaa.
Miten siitä pidetään kiinni jos koko firma menee konkkaan tai yt-neuvotteluissa tulee kenkää?
Kannattaa seurata työnantajafirmasi taloutta ja lähteä jo ennen kuin firma ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin. Tietoa yrityksen tilanteesta löytyy ihan julkisista lähteistä esimerkiksi tilinpäätöksestä voi katsoa liikevaihdon ja tuloksen kehitystä, velkaantumista ja maksuvalmiutta. Myös yt-neuvottelut, lomautukset ja jatkuvat säästötoimet voivat kertoa siitä, että yrityksellä on haasteita.
Hyvä neuvo. Yleensä se vaan menee niin, että muilla saman alan yrityksillä on samanlainen tilanne. Kaikki hakevat samaan aikaan uutta työvoimaa ja kaikille tulee heikot ajan samaan aikaan.
Omalla alalla tämä näkyy hyvin voimakkaasti.
No sitten hakeutuu eri alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olivat ensimmäisen kunnon työnsä suhteen oikeaan aikaan oikeassa paikassa, jolloin ei ollut tungosta tai ketään muuta ehdolla. Sitten tekivät työtä korkealla moraalilla.
Noh, mä en ollut ollut päivääkään työttömänä vaikka valmistuin keskellä pahinta lamaa 1992 ennenkuin nyt jo puoli vuotta. IT-alalla olen. Heti potkut saatuani laitoin verkot vesille. Aikaisemmin riitti, kun laitoin Linkkarissa aktiiviseksi sen täpän, että haen töitä. Nyt olen hakenut itse töitä ilmoituksista, Linkkarin ja omien verkostojen kautta saanut kutsuja haastatteluihin. Rekrykonsulteilta tulee kyllä viestejä yms. mutta esimerkiksi asiakkaat eivät tee päätöksiä ja yhteen paikkaan ei lopulta palkattu ketään. Kokemusta on todella monipuolisesti ja nyt työttömänäkin olen koko ajan pitänyt työkykyä yllä. Ja olen semmonen mukava tyyppi, sosiaalinen ja kaikenlisäksi haluaisin käydä konttorilla vaikka joka päivä.
En tiedä missä vika on, ehkä suhdanteessa? Tai iässä, olen yli 55v. Pikkasen ahdistaa, on kolme alaikäistä lasta ja asuntolainastakin vielä ihan mukavasti maksamatta. Työkkäristä sanoivat, että he ei osaa mua auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oisko joillakin sinivihreätukka, tatskoja, niittejä ja lenksuja naamassa ja järkyttävä ylipaino, myös röökinhaju on yksi keino hankaloittaa työpaikan saantia.
Aika paljon on lihavia työelämässä.
Minua on auttanut vahva kirjoittamisen ja luetunymmärtämisen taito hakemusvaiheessa. Kaikkea en kuitenkaan tässä kerro, koska aion jatkossakin voittaa haut. Kouluttaudun muun muassa lisää jatkuvasti ja kehitän itseäni monipuolisesti. Yleisesti teen aina tarkasti kohdistettuja hakemuksia ja olen päässyt läpi satojen ihmisten seulasta monta kertaa. Aikaa ennen tekoälyä tämä oli todella suuri meriitti, mutta tekoäly on heikentänyt asemiani jossain määrin. Nykyään kuka tahansa voi hakiessaan buustata hakemustaan valtavasti. Tämä toki ärsyttää minua suunnattomasti, onneksi nahjukset paljastuvat yleensä psykologisissa testeissä.
Verkostot eivät ole minua pahemmin auttaneet, lähinnä uran alkuvuosina siitä oli etua. Nykyiseen paikkaan hain tuntematta sieltä ketään ja sain paikan satojen joukosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 40v ja olen ollut työttömänä elämässäni 2kk.
Omalta osaltani töiden saamiseen on vaikuttanut yksinkertaisesti se, että olen tosi hyvä työssäni ja tässä työssä sillä todella on merkitystä. Vaihdoin juuri työpaikkaa, enkä edes hakenut avoimiin työpaikkoihin, vaan soittelin muutamaan firmaan ja yhteen sitten menin haastatteluun ja sain paikan.
Myös mieheni ei ole ollut päivääkään työttömänä ja hänelle ihan ns.headhunterit soittelevat ihan hänen ollessaan työelämässä ja nykyiseen työhön hänet revittiin toisesta työpaikasta tarjoamalla reilusti parempaa palkkaa. Hän on mukava ja hyvä työssään ja hyvin verkostoitunut.
Mäkin olen tosi hyvä kaikessa mitä teen. En vaan saa näkymään sitä hakemuksissa tai haastattelussa. Jostain syystä musta saa sellaisen vaikutelman, että olen vähän yksinkertainen ja osaamaton. Eräässä haastattelussa epäiltiin, että osaankohan jutustella edes työkavereiden kanssa.
Tuota "filmaattisuutta" painotetaan vähän liikaa.
Olen ollut haastattelemassa kahta erilaista hakijaa, joista toinen oli tarkoitus valita. Toinen puhui itsensä hommaan. Itse vakuutuin siitä hiljaisesta, koska näin, että hän on vakavissaan ja papereidenkin perusteella luonteeltaan ahkera, luotettava työntekijä.
No, se hyvä puhuja osoittautui työnteon suhteen teoreetikoksi, eikä pitkään viihtynyt. Onneksi se kakkossijalle jäänyt oli vielä vapaana ja osoittautui kultakimpaleeksi.
Hoidan hommat ja olen ystävällinen, palvelualtis. Aina riittää työpaikkoja vaikka muille jakaa kun hyvä maineeni kiirii. Kaikki pitävät minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs naispuolinen ystäväni ymmärtää sosiaalisia dynamiikkoja erittäin hyvin. Koulussa hän käytti taitavasti muiden apua tehtäviensä suorittamiseen. Työelämään tultuaan hän sai kollegansa tarkoituksella uskomaan, että hän seurusteli varakkaan ja vaikutusvaltaisen miehen kanssa, luoden siten jonkinlaista auktoriteettia työpaikalla. Romanttisissa suhteissaan hän esitteli tarkoituksella akateemisia saavutuksiaan ja ammattitaitoaan, kuten asiaankuuluvia tutkintoja tai uusia urakehityksiä, mikä sai miehet kohtelemaan häntä eri tavalla. Ystäväni on hionut tämän strategian, jossa hän hyödyntää muiden vahvuuksia.
Miksi se et mies on rikas ja vaikutusvaltainen toisi mitään auktoriteettia. Ei tuo.
Kyllä se lähtee siitä, miten on saanut ensimmäisen työpaikan. Jos valmistuu työttömäksi tai juuttuu hanttihommiin, tulevaisuus on takkuinen. Mutta ylipäätään jos onnistuu kerran työllistymään omalle alalle, työpaikan vaihto on helppoa, sillä töihin valitaan vain niitä, joilla on jo työpaikka, ja työttömiä pidetään viallisina.
Olen itsekin ollut työttömänä pitkään ja työnantajien silmissä pohjasakkaa, mutta kun sain yhden oman alan pätkätyön, olen sen jälkeen muuttunut eliittiainekseksi työmarkkinoilla. Mutta nyt on ikää niin paljon, että taidan taas olla pohjasakkaa, jos jäisin työttömäksi.
Ensimmäisen oman alan työn saamisessa auttaa ulospäinsuuntautuneisuus ja ulkonäkö, joilla itseäni ei ole siunattu.
Vierailija kirjoitti:
Ne joilla on suhteita työelämään, saavat helpoiten.
Ne jotka valmistuvat opinnoistaan nousukaudella.
Minulla on suhteita työelämään. Ne verkostot muodostuivat pääosin jo opiskeluaikoina yliopistolla. Että opiskelijariennot kunniaan!
Vierailija kirjoitti:
Verkostot verkostot verkostot … eli suhteet !
Suomi on pieni sisäsiittoinen maa, jossa pitää nostaa itsensä - ja tietty työpanoksensa näkyväksi. Asiallinen peruskoulutus myös oltava sekä ns hyvä tyyppi.
Näin sivusta vaan kun olen asiaa paljon seurannut.
Mikä tää hyvä tyyppi on? Luotettavuus ja se et tekee työnsä ei riitä?
Kyllä siinä tänä päivänä saa jo vähän tuuriakin olla matkassa, kun hakijoita on niin paljon. Mutta yleensä työhistoria ja koulutus vaikuttaa paljon. Pitkäaikaistyöttömillä ja eläkeikää lähestyvillä on työllistyminen kyllä lähes mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä tekevät eri tavalla. Eivät välttämättä mitään.
Itse sain nuorena jokaisen työpaikan, jota hain. Vielä kolmekymppisenä työpaikan saaminen oli helppoa. Mutta nelikymppisenä kaikki muuttui. Töiden saaminen vaikeitui todella paljon.
Viisikymppisenä ei enää onnistunut ollenkaan oli pakko alkaa yrittäjäksi ja työllistää itse itsensä.
Olen 37 ja on ollut vaikeaa saada töitä jo 5 vuoden ajan.
Minä en ole saanut yhtään työpaikkaa suhteilla, minulla ei ole sellaisia, ei edes verkostoja.