Lue keskustelun säännöt.
Mitä ne ihmiset, jotka saavat aina töitä helposti, tekevät eri tavalla kuin ne, joille työnsaanti on aina todella vaikeaa?
Kommentit (82)
Työhaastattelussa pitää olla reipas ja antaa itsestään kaikki,sillä tavalla töitä saa mutta jos olet krapulassa ja tykkäät nukkua pitkään niin eihän sua kukaan palkkaa ja jos vielä sanotkib sen..puhtaat vaatteet,hiukset kammattu jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syvä kaula-aukko sekä tietty vihjaus riittäneet...
Ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Hoidan hommat ja olen ystävällinen, palvelualtis. Aina riittää työpaikkoja vaikka muille jakaa kun hyvä maineeni kiirii. Kaikki pitävät minusta.
Mä oon tismalleen samanlainen, mutta eipä oo töitä.
Vierailija kirjoitti:
Syvä kaula-aukko sekä tietty vihjaus riittäneet...
Rintakarvat, manboobsit ja vararengas vyötäröllä.... tuu meille töihin!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se lähtee siitä, miten on saanut ensimmäisen työpaikan. Jos valmistuu työttömäksi tai juuttuu hanttihommiin, tulevaisuus on takkuinen. Mutta ylipäätään jos onnistuu kerran työllistymään omalle alalle, työpaikan vaihto on helppoa, sillä töihin valitaan vain niitä, joilla on jo työpaikka, ja työttömiä pidetään viallisina.
Olen itsekin ollut työttömänä pitkään ja työnantajien silmissä pohjasakkaa, mutta kun sain yhden oman alan pätkätyön, olen sen jälkeen muuttunut eliittiainekseksi työmarkkinoilla. Mutta nyt on ikää niin paljon, että taidan taas olla pohjasakkaa, jos jäisin työttömäksi.
Ensimmäisen oman alan työn saamisessa auttaa ulospäinsuuntautuneisuus ja ulkonäkö, joilla itseäni ei ole siunattu.
Eli siis työttömyys johtuu rumuudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ottaa vaikka vähän pienempalkkaisenkin ja ehkä ei niin mieleisenkään työn vastaan, niin seuraava työnantajaehdokas näkee, että häenssä on ainesta vaativammankin työn vastaanottamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaan puhua ja esiintyä vakuuttavasti. En arastele/tunne "herranpelkoa" ketään kohtaan. Selvitän etukäteen yrityksen tiedot ja perehdyn sen toimintaan, jotta en ole altavastaajana haastattelussa.
En myöskään häkelly tilanteiden nopeasta muutoksesta, vaan olen esim. päätynyt kesken haastattelun suunnittelemaan uuden laboratorion tiloja paperilla (en ole arkitehti) ja auttanut ylintä johtoa edustanutta haastattelijaa hänen saamansa kukakimpun kanssa (mies oli häkeltynyt, mitä sille tehdään ennen maljakkoon läväyttämistä). Sain molemmat pestit. Hakijoita kumpaankin paikkaa yli 200.
Jostain syystä jään myös ihmisten mieliin.
Tietysti mikään ei auta, jos työpaikkoja ei ole vapaana ja aina tarvitaan onneakin matkaan.
Tämä on just se olennaisin asia, osaat esittää olevasi pätevä. Sillä ei ole mitään merkitystä oletko oikeasti sellainen, kunhan pystyt uskottelemaan työnantajalle, että olet todella osaava.
Voin vakuuttaa osaavani myös työni puhumisen lisäksi. Työtäni on mahdoton tehdä (jo lakien vuoksi) epäpätevänä, tai ainakaan et tee sitä päivää pidempää, ennen kun sinut autetaan ulos yrityksen tiloista.
Pätevyys tällä alalla tulee myös ilmi ihan haastattelun (tai keskustelun, kuten itse mielummin haastatteluja kutsun) aikana. Epäpätevä, ei pysty keskustelemaan ja ehdottamaan niitä asioita, jotka tarjoaisi työnantajalle/joilla parantaisi olemassa olevia käytäntöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työhaastattelussa pitää olla reipas ja antaa itsestään kaikki,sillä tavalla töitä saa mutta jos olet krapulassa ja tykkäät nukkua pitkään niin eihän sua kukaan palkkaa ja jos vielä sanotkib sen..puhtaat vaatteet,hiukset kammattu jne
Voi ei tuo riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs naispuolinen ystäväni ymmärtää sosiaalisia dynamiikkoja erittäin hyvin. Koulussa hän käytti taitavasti muiden apua tehtäviensä suorittamiseen. Työelämään tultuaan hän sai kollegansa tarkoituksella uskomaan, että hän seurusteli varakkaan ja vaikutusvaltaisen miehen kanssa, luoden siten jonkinlaista auktoriteettia työpaikalla. Romanttisissa suhteissaan hän esitteli tarkoituksella akateemisia saavutuksiaan ja ammattitaitoaan, kuten asiaankuuluvia tutkintoja tai uusia urakehityksiä, mikä sai miehet kohtelemaan häntä eri tavalla. Ystäväni on hionut tämän strategian, jossa hän hyödyntää muiden vahvuuksia.
Eli käyttäytyy kuin narsistinen paskanjauhaja.
On valitettavaa, että yhteiskunta toimii näin.
Yksi naispuolinen ystäväni kokee saman asian kuin kuvailit. Teeskentele, kunnes onnistut.
Onko tosiaan mielestänne kyse jostain patologiasta? Kuulostaa vain sosiaalisesti taitavalta ihmiseltä. Ei mainittu mitään siitä, että henkilö olisi epäpätevä tai huono työssään.
Itse olen pärjännyt työelämässä hyvin olemalla juuri supliikki ja sosiaalinen, välittämällä omasta työstä sekä kollegoista, tulemalla kaikkien kanssa toimeen, vaikka se on edellyttänyt omien kulmien hiomista.
Lisäksi olen tavoitteellinen ja opettelen jatkuvasti uusia taitoja. Erityistaitoni on ymmärtää, miten työnantajalta säästetään rahaa tai lisätään myyntiä. Usein tarvitsen toteutukseen apua, mutta ideatkin ovat tuoneet minulle bonuksia ja titteleitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ottaa vaikka vähän pienempalkkaisenkin ja ehkä ei niin mieleisenkään työn vastaan, niin seuraava työnantajaehdokas näkee, että häenssä on ainesta vaativammankin työn vastaanottamiseen.
Yritetty on hiotulla CV:llä ja täsmäkirjeellä, mutta jos ei pääse edes haastatteluun vaikka olisi kuinka vaatimaton ja pienipalkkainen kahden viikon osa-aikatyö.
Akateemisesta puolesta en tiedä, miten menisi, koska en ole koskaan vaihtanut työpaikkaa, mutta minua on kutsuttu moneen raksa-alan ja käsillä tekemisen työpaikkaan, vaikka olen siis akateeminen. Tykkään opetella itse Googlen avulla tekemään kaikkea laatoitushommista savenvalantaan, se näkyy kodissani kaikkialla, ja olen siunattu sellaisella lahjalla, että olen käsistäni todella taitava ja saan aikaan hyvää jälkeä heti ensi yrittämällä. Kun rakennettiin taloa, valehtelematta kaikki meillä käyneet raksa-alan yrittäjät putkimiehestä sähkäriin tarjosivat minulle töitä eivätkä edes vitsillä. Sanoivat vielä, että laittele viestiä, jos mieli muuttuu.
Olen vain käsistäni näppärä, siihen päälle perustutkintoni ja ammattini (juristi) ilmeisesti antaa ihmisille jotenkin virheellisesti ennakko-odotuksen, että minun täytyy olla fiksu ja ahkera. Vaikka oikeasti teen akateemisella alalla nimenomaan siksi, että verrattuna fyysiseen työhön meillä on naurettavan lepsut tulostavoitteet, ja olen laiska ja mukavuudenhaluinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat syntyneet boomereiksi erotuksena meistä nuoremmista. Sen ovat osanneet tehdä hyvin. Syntyneet oikeaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Noh, mä en ollut ollut päivääkään työttömänä vaikka valmistuin keskellä pahinta lamaa 1992 ennenkuin nyt jo puoli vuotta. IT-alalla olen. Heti potkut saatuani laitoin verkot vesille. Aikaisemmin riitti, kun laitoin Linkkarissa aktiiviseksi sen täpän, että haen töitä. Nyt olen hakenut itse töitä ilmoituksista, Linkkarin ja omien verkostojen kautta saanut kutsuja haastatteluihin. Rekrykonsulteilta tulee kyllä viestejä yms. mutta esimerkiksi asiakkaat eivät tee päätöksiä ja yhteen paikkaan ei lopulta palkattu ketään. Kokemusta on todella monipuolisesti ja nyt työttömänäkin olen koko ajan pitänyt työkykyä yllä. Ja olen semmonen mukava tyyppi, sosiaalinen ja kaikenlisäksi haluaisin käydä konttorilla vaikka joka päivä.
En tiedä missä vika on, ehkä suhdanteessa? Tai iässä, olen yli 55v. Pikkasen ahdistaa, on kolme alaikäistä lasta ja asuntolainastakin vielä ihan mukavasti maksamatta. Työkkäristä sanoivat, että he ei osaa mua auttaa.
Valmistuin myös 1990-luvulla ja olin yli 30 vuotta jatkuvasti kokoaikaisessa työssä, kunnes työpaikka lähti alta.
Onnekseni oma identiteettini ei ole sama kuin työni tai ammattini. Minua ei ahdista, sillä teen osa-aikatyötä (2 - 4 päivää viikossa) ihan suorittavassa duunissa. Tuntipalkka ilman lisiä on surkea, mutta saan sen lisäksi soviteltua päivärahaa. Elämäni helpoin rekryprosessi, työt ei stressaa ja työnjohtajalla oli lähes sama historia ja elämäntilanne kuin sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaavat kommunikoida sekä sanallisesti että nonverbaalisesti. Ovat siistejä, raikkaita, hyväkäytöksisiä ja asiaosaavia, mutta myös hauskoja.
Sama ero kuin ahkerasti seurustelevilla ja inceleillä.
En oikeastaan tiedä kun mulle on yleensä headhunterit soittaneet, että tulisitko töihin. Sitten vain hierotaan toimenkuva ja pidetään palkkahuutokauppa. Jolla on paras tarjous, voittaa.
N
On koulutus/kokemusta ja ovat terveitä.
Itse en ole oppinut tuota peliä pelaamaan. Mutta kun katson miten oma tyttäreni on oppinut työnhakutaitoja, niin suuri merkitys on ollut sillä, että on oppinut arvioimaan omaa osaamistaan oikein. Tyttären puoliso on ollut tehnyt tässä suuren työn ja koulinut arkailevasta työnhakijasta tiukan palkkaneuvottelijan. Tyttärellään on myös takana yksi miesmäinen peliliike. Hän oli jo vaihtamassa työpaikkaa, kun hänelle selvisi, että toinenkin työkaveri on lähtemässä. Hän sai neuvoteltua itselleen 1000 € palkankorotuksen ja lähti vasta myöhemmin.
Tietenkin hänellä on työnhaussa auttanut aiempi työkokemus, mutta palkkaan on auttanut oman arvon tunteminen. Viimeksi kun hän vaihtoi työpaikkaa, hän valitsi muutamia paikkoja joihin haki ja kävi neljässä haastattelussa 4200 € palkkapyynnöllä. Hän sai kaksi tarjousta, mutta ei ottanut kumpaakaan. Seuraavalla kierroksella hän pyysi 4400 € ja kun yhdessä haastattelussa kysyttiin mihin tuo pohjautuu, hän kertoi pyytäneensä edellisellä kierroksella 4200 € ja saaneensa kaksi suostumusta, joten hän totesi pyytäneensä liian vähän. Hän oli tuossa kohtaa vasta 23-vuotias. Hän on todella hyvä työssään, mutta työnhaussa pitää olla myös itseluottamus kohdallaan, eikä nöyristellä.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole oppinut tuota peliä pelaamaan. Mutta kun katson miten oma tyttäreni on oppinut työnhakutaitoja, niin suuri merkitys on ollut sillä, että on oppinut arvioimaan omaa osaamistaan oikein. Tyttären puoliso on ollut tehnyt tässä suuren työn ja koulinut arkailevasta työnhakijasta tiukan palkkaneuvottelijan. Tyttärellään on myös takana yksi miesmäinen peliliike. Hän oli jo vaihtamassa työpaikkaa, kun hänelle selvisi, että toinenkin työkaveri on lähtemässä. Hän sai neuvoteltua itselleen 1000 € palkankorotuksen ja lähti vasta myöhemmin.
Tietenkin hänellä on työnhaussa auttanut aiempi työkokemus, mutta palkkaan on auttanut oman arvon tunteminen. Viimeksi kun hän vaihtoi työpaikkaa, hän valitsi muutamia paikkoja joihin haki ja kävi neljässä haastattelussa 4200 € palkkapyynnöllä. Hän sai kaksi tarjousta, mutta ei ottanut kumpaakaan. Seuraavalla kierroksella hän pyysi 4400 € ja kun yhdessä haastattelussa kysyttiin mihin tuo pohjautuu, hän kertoi pyytäneensä edellisellä kierroksella 4200 € ja saaneensa kaksi suostumusta, joten hän totesi pyytäneensä liian vähän. Hän oli tuossa kohtaa vasta 23-vuotias. Hän on todella hyvä työssään, mutta työnhaussa pitää olla myös itseluottamus kohdallaan, eikä nöyristellä.
Että vituttaa tuollainen kun saisi paikan mut pelailee. Toiset ei saa mitään vaikka kuinka yrittää.
Olen introvertti enkä osaa hankkia mitään verkostoja. Olen kuitenkin hyvä työssäni ja osaan vaikuttaa työhaastattelussa reippaalta, vaikka olenkin tosi ujo. Kehitän osaamistani joka vuosi käymällä kursseja niistä aiheista mistä on viime aikoina osaamista vaadittu.
Näin olen viimeiset 20 vuotta saanut töitä. En vakitöitä, mutta aina uutta vuoden pätkää edellisen päälle.
Eli yhteiskunnassa täytyy valehdella pärjätäkseen?