Miten päästä huonommuuden tunteesta?

Olen lapsesta lähtien tuntenut olevani huonompi kuin muut. Olin arka, kiltti ja passiivinen ja koetin aina kovasti miellyttää muita ihmisiä. Äitini ei ollut huono äiti, mutta kovin arvaamaton draamakuningatar, joka lukuisia kertoja suuttuessaan uhkasi ottavansa avioeron ja muuttavansa yksin jonnekin. Turha sanoa, etä tein aina parhaani, ettei äiti olisi suuttunut. Hyvällä tuulella ollessaan äiti kehui aina meitä lapsia paljon, mutta minusta aina tuntui, etten ole ollenkaan sellainen, miksi hän minua kehui. Eli älykäs tai taitava.

Jo valmiiksi huonon itseluottamukseni koulukiusaaminen vei nollille. Olin koulussa kympin oppilas lukuaineissa, mutta pidin sitä ahkeruuteni ansiona. Kun sain vakituisen viran, ajattelin, että se oli vain hyvää onnea. Olin myös huolissani siitä, etten vain antanut itsestäni liian hyvää kuvaa haastattelussa. Työssäni pelkään usein huonoksi paljastumista. Yhtä onnistumisen tunnetta kohti on kymmenen epäonnistumista, siis omasta mielestäni.

Koetan usein vakuuttaa itselleni, että kelpaan tällaisena kuin olen. En varmaankaan oikeasti ole niin huono kuin luulen, se on vain päässäni. Mutta kun se huonommuuden tunne on niin syvällä. En haluaisi elää koko elämääni tuntien olevani niin huono.