Miksi arki tuntuu niin vaikealta toisen lapsen synnyttyä

Näin meillä on selvitty, kun mies lähes aina töissä.

Mies meni töihin kun nuorempi 2pvää. Ekat 4vkoa teki töitä kellon ympäri eli lähti aamulla ennen seiskaa ja tuli illalla just laittamaan esikoisen nukkumaan. Kun nuorempi oli 6vkoa, pystyi jäämään isyyslomalle. Ihanaa yrittäjän elämää.... Joten tiedän, se alku on ihan kamalaa!!

Molemmat lapset herätti öisin, molempia piti auttaa kaikessa....



Nyt nuorempi on vähän alle 1v ja vanhempi alle 2,5v ja jos yhtään lohduttaa, niin nyt alkaa jo vähän helpottaa.



nimim. ei ikinä enää lisää lapsia!

Meillä parhaaksi on osottautunut isomman päivärytmin säilyttäminen ja vauvan mukaan ottaminen siihen samaan. Eli esikoisen mukaan mennään ja vauva keikkuu siinä mukana.



Kun tee " perushuollon" samaan aikaan miolemmille lapsille, jää aikaa muuhunkin kuin hoivaamiseen ja mustasukkaisuutta on vähemmän.



Eli vessaan yhtä aikaa, isompi potalle ja pienelle vaihdat samalla vaipat, muista OVI LUKKOON, niin ei karkulaisia ;)



Ruokailu: esikoiselle ruokaa ja itselle myös, vauva rinnalla (vaatii harjoittelua jonkin verra syödä samalla).

Päiväunet: esikoista nukuttaessa vauva sänkyyn tai kainaloon ja nukut itse samalla.



Kaupassa tai muualla on vielä helppo käydä ihan pienen vauvan ja leikki-ikäisen kanssa, koska vauva ei karkaa ja menee kaukalossa tai kärryjen kaukalossa. Joissain kaupoissa on sisaruskärryjä, joissa sekä kaukalo, että tila istua. Homma vaikeutuu, kun vauva ei enää suostu olemaan rauhassa kaukalossa tai mahdu siihen ja alkaa huutaa ja rimpuilla. Siihen on siis vielä aikaa ja sulla aikaa totutella elämään 2 lapsen kanssa ja saada homma rullaamaan :)

Meillä nyt kohta 3v ja kohta 1v ja nyt alkaa olla vahtimista, kun molemmat liikkuu itsenäisesti ja AINA ERIIN SUUNTIIN



Tsemppiä ja onnea!

Luulin, että minusta on tulossa mökkihöperö hermoilija, mutta onneksi muistakin on tuntunut samalta.



Ruokailemisesta sen verran, että ehtisin toki syödä niitä eineksiä kuten lapsikin, mutta en tykkää niistä. Tarkoitinkin, että en osaa alkaa laittamaan " oikeaa" ruokaa, jota siis itsekin söisin. Ehdin kyllä syödä välipaloja. Ruuanlaitto tuntuu vaikealta, koska aamupäivät ovat niin täynnä ohjelmaa: aamupalat ja -pesut, ulkoilla pitäisi, vauva tekee yleensä kakat, isompi saa jossain välissä raivarit tai viimeistään kun pitäisi laittaa ulkovaatteet, vauvan pitää syödä useampaan kertaan, isompi tarvii ruokaa klo 11 tienoilla - minusta tosiaan tuntuu, että en ehdi laittaa sitä ruokaa.



ap

Mulla lapset 2v ikäerolla. Vinkki: ihan turha mennä kauppaan lasten kanssa (hankalaa ja vaikeaa). Hoitakaa ostokset yhdessä koko perhe, tai passita mies kauppaan

siitä ei tee itse sitä.

Kakspuolikas nukkuu päikkärit varmaankin, ja vauva voi vaikka liinailla ruokaa laittaessa.

Kauppaan pääsee, kun vauva liinailee ja kakspuolikas istuu rattaissa.

Kakspuolikas voi jo hetken leikkiä omineen vaikka legoilla, kun äiti vähän siivoaa.

Ja älkää luulko, että mulla ois vaan 1 lapsi.

Aluksi oli tosi rankkaa, samat kysymykset pyöri päässä kuin sinullakin. Minulla on vielä mies yrittäjä ja p itkiä päiviä töissä.

Nyt kun olen pari kertaa uskaltautunut lähtemään lasten kanssa kolmestaan, olen huomannut,että ei se niin kamalaa ole.

Esikoinen on kohta kolme ja todella vilkas tapaus, mutta kauhean omatoiminen ja haluaa tehdä itse paljon. Sitä käytän nyt hyväksi. Kauppaan kun mennään, niin esikoinen saa omat kärryt. Saan hänet seuraamaan minua, kun lupaan laittaa hänen kärryihin myös tavaraa, tai hän saa itse ottaa hyllystä jos yltää.

Kuopus on nyt miltei puolivuotias ja seuraa tarkasti esikoisen touhuja ja oikein nauttii, kun saa seurata vilkasta isoveljeä. Kauppareissut sujuu hyvin, kun asennoituu hyvin, eikä ota stressiä. En lähde, jos lapset ovat väsyneitä tai pahlla päällä.

Syömiset mullakin tahtoi alussa olla mitä sattuu, saattoi päivä mennä etten syönyt m itään, mutta nyt jo helpottaa ja syödään kolmestaan yhdessä.

Eli sulle sanoisin , että ota rauhallisesti pari kuukautta, niin se arki lähtee siitä sitten rullaamaan.

Vierailija:

---kaikki tuntuu hirvittävän vaikealta: en saa laitettua ruokaa, --- aloittaminen tuntuu niin vaikealta. ---kauppareissukin tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ajatukselta:----Vika on minun päässäni.

Oireet kuulostavat todella tutuilta! Minulla ei ole kokemusta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta masennuksesta muuten kyllä, ja juuri nuo, ettei saa otetta mistään ja pienet ja yksinkertaiset asiat tuntuu ylitsepääsemättömiltä on ensimmäsiä oireita. Pahimmillaan mulla oli keskittymiskyky niin 0, etten pystyny pelaamaan lasten kanssa pleikkapelejä ikäsuositus 3+, keskittymiskyky ei riittäny!

Muo ulkona liikkuminen aina auttoi, vaikka se lähteminen -lähinnä pukeminen- usein olikin ihan ylivoimaista niin sitten ostoskeskuksessa haahuillessa olo parani kummasti. Alkoi tuntea itsensä normaaliksi:).

Suosittelen tekemään mahdollisimman paljon normaaleja asioita, siis sellaisia, jotka saa unohtamaan tuon " vika on minun päässäni" ajatuksen ja jos tuota jatkuu, mene lääkäriin! Muo auttoi lopulta kaikkein eniten sairasloma. Sitä sai ikäänkuin luvan olla täysin keksittymiskyvytön turhake, ei ollu paineita siitä mitä tänään pitää tehdä. Sai aloittaa päivien rakentamisen ihan nollasta. Parhaillaan mulla on taas meneillään vähän hankalampi jakso, eli en tahdo saada otetta mistään ja on vaikeaa saada itsensä pois koneen ääreltä ja oikeaan elämään, mutta mikään muu ei lopulta auta, kun itsensä pakottaminen!

joten voin vastaavasti luvata, että tässä vaiheessa se helpottuu jo tosi paljon! Leikkivät yhdessä, ei tarvitse aina raahautua puistoon jne.

jos se jää nyt hoitamatta. Lääkäri osaa arvioida, onko tilanne olosuhteisiin nähden normaali vai olisiko kyseessä uupumus/(lievä)synnytyksen jälkeinen masennus.

Lähde liikkeelle, vaikka kuinka pelottaisi. Se helpottaa ja saat lisää voimia ja itseluottamusta kun tajuat että pärjäät ja ei kukaan kuole, eikä vauva räjähdä käsiin, vaikka kaikki ei aina menisikään ihan putkee. Jos kauppareissusta tulee katastrofi, niin mitä sitten. Ei se vauva vahingoitu, jos joutuu hetken huutamaan ruokaansa ja jos 2.5v karkaa, juokset sen kiinni niin kuin ennenkin.



Tsemppiä!

itse-vaiheessa vauvan synnyttyä eikä kyllä suostunut syömään eri ruokaa kuin minä. On nyt viimeisen vuoden halunnut tehdä kaiken jääräpäisesti itse, paitsi vauvan siirryttyä syömään myös kiinteitä 6kk, esikoinen halusi tulla syötetyksi muutaman päivän ajan, sitten kyllästyi vauvailuun ja alkoi auttaa vauvan syöttämisessä tai ruokkii nukkejaan ja pehmoeläimiään.



Ihanaa kesää vauvan ja esikoisen kanssa!

niin kyllä kahden kanssa pitäis olla yli helppoa. Vauva kaukaloon ja taaperolle pikkukärry/kävelee vieressä/tai istuu kaukalon vieressä/vauva autokaukalossa ja taapero kärryissä, vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon.



T. äiti ja muksut( 4kk, 1v8kk, 2v10kk ja kohta 5v)

Meidän lapsilla on vuosi ja kolme kk ikäero ja alku oli mitä oli. Tärkeintä on että kaikki syötte ja nukutte tarpeeksi. Ja ulkoilette. Isompi hiekkikselle ja pieni nukkumaan aamu-unia vaunuihin puistoon mukaan. Älä stressaa turhien päälisiä, asiat kyllä lutviintuu aikanaan. Siivous voi olla pintapuolista tai voisiko joku siivota teillä? Ruokaa teet pakkaseen isot erät kerrallaan. Nautit tulevasta kesästä ja teet tasan sen minkä voit ja kerkeät! Illalla lapset isälle ja sinä kävelylle huokaisemaan. Aika kuluu nopeaan ja ajat helpottuvat. Kun vaan et päästä itseäsi masentumaan, käy kampaajalla tms... mikä nyt piristääkään juuri sinua. Ehkä jalkahieronta ja tunti omaa aikaa.

mulla oli tasan samat mietteet ja ongelmat kuin sinulla, mutta nyt on jo helpottanut.

Se, että käy jossain ja huomaa, että pärjää, auttaa sinua suunnattomasti. Eli lähde esim. kauppaan tai kaupungille, niin " lukot avautuu" ja huomaat, ettei se niin kamalaa ole.

Ruoanlaitosta, tee kerralla enemmän, esim. keittoa, jo ta syötte useammin, niin ei tartte jatkuvasti ruokaa laittaa.

Elämä helpottuu kun lapset kasvaa ja itsekkin kasvat ajatukseen, ettei joka paikkaan voi revetä.

Valmista ruoka iltaisin, kun mies on tullut kotiin. esim. isot määrät laatikko tai keittoruokia, niitä voit sitten seuraavana päivänä mikrossa lämmitää.

Tai laita mies kokkaamaan teille ruoat iltaisin.

Ja ulkoilusta, minä en vieläkään välttämättä joka päivä aamupäivästä ulkoile, kerkeää päikkäreiden jälkeenkin ja voi vielä illankin leikkiä pihalla, kun on kivat ilmat..näin minä ainakin sain helpotusta arkeen.



Apuja meilläkään ei ole ja lasten ikäero vajaat 2v.

Välillä tuli itkettyä, mutta pohjaltakin noustaa kohti kesää.



Voimia elämääsi ja aurinkoa tuleviin päiviisi!!!

Se että ihminen on avuton ja aikaan saamaton, ei tarkoita masennusta!





Mitkäs ne masennuksen oireet sitten on?? Avuton ei tajua, että vika on päässä, vaan on oikeasti sitämieltä, että lasten kanssa on vaikeaa/mahdotonta mennä kauppaan. Masentunut tajuaa, että vika on omassa päässä, avuton ei.

Terveisin 15

sinuna en tulisi tänne laukomaan saamattomuutta jne.. jos et ko. ihmistä tunne. Aluksi voi tulla avuton olo, mutta kuten monet on jo täällä sanoneet, niin se menee ohi ja sitten jo pärjääkin. Jos inulle sitä avutonta oloa ei ole tullut, niin tämä ei ole oikea ketju tulla kertomaan mielipiteitään!

meille ei toista lasta tule, ainakaan alle 3 vuoden ikäerolla.

Arki kyllä VARMASTI helpottuu ajan myötä ja rutiinien kehittyessä. Ainoa ohje, minkä osaan antaa on, että lähde lasten kanssa sinne kauppaan ym. vaikka kuinka pelottaisi. Kynnys lähtemiseen on korkea, mutta joskus lähdettävä on. Vaikka reissu olisikin kaamea, ei kukaan ulkopuolinen sinua siitä syytä eikä tuomitse, mutta se helpotus ensimmäisen reissun jälkeen on syvä, ja lähtemisen kynnys alentunut. Tsemppiä sinulle, ja muista, että et ole ensimmäinen etkä viimeinen joka noin kokee. T. kohta 4 lapsen äiti