Lue keskustelun säännöt.
Miksi arki tuntuu niin vaikealta toisen lapsen synnyttyä
31.05.2007 |
Talossa on tuore vauva ja 2,5-vuotias. Yhtäkkiä kaikki tuntuu hirvittävän vaikealta: en saa laitettua ruokaa, vaan syötän isommalle pakasteita. Itse saan ruokaa vasta kun mies tulee töistä. Varmaan ruuanlaittokin onnistuisi, mutta aloittaminen tuntuu niin vaikealta. Jääkaapissakaan ei ole mitään, mutta en uskalla lähteä kahden kanssa kauppaan, enkä muutenkaan mihinkään. Tavallinen kauppareissukin tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ajatukselta: mitä teen jos isompi juoksee omille teilleen, pienempi alkaa huutaa, mihin ylipäätään laitan molemmat lapset? Kuinka imetän vaikkapa kaupungilla, niin että isompi pysyy aisoissa? Miten kuljetan molemmat? Entä jos vauva kypsyy liinassa, mitä sitten teen? Ja niin edelleen. Vauva on helppo, esikoisenkaan kanssa ei ole ollut mitään vaikeuksia, vaikka sillä onkin jonkinlaista uhmaa. Vika on minun päässäni.
Kommentit (32)
Mutta kyllä se siitä. Se on teille kaikille nyt arjen uudelleen opettelua. Mulla oli ihan sama tilanne. Nyt kun vauva on 10kk on jo ihan eri ääni kellossa. Enpä kyllä vieläkään lähde mielelläni yksin kauppaan, mutta jos on pakko, niin ei se ole ongelma. Varmaan noi ekat 3-4kk ON VAIKEAT, mutta sitten helpottaa, lupaan;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kannattaa olla varovainen, ettei se vauva kypsy sinne liinaan varsinkin hellesäällä :)))
Vierailija:
meille ei toista lasta tule, ainakaan alle 3 vuoden ikäerolla.
Eikä nuo tunteet ole lasten lukumäärästäkään kiinni. Itselläni on kahden ensimmäisen ikäero 15 kk, enkä ikinä silloin kokenut avuttomuutta. Äitiyslomaa oli toisen syntymän jälkeen kaikki 3 päivää, kunnes olin ensimmäisen kerran työpaikalla, eikä se tai lasten kanssa liikkuminen muutenkaan ollut ongelma.
Mutta muutamaa vuotta myöhemmin noita tunteita tuli paljonkin, muihin asioihin liittyen. Eli vaikka lastesi ikäero olisi 10 vuotta, saatat sairastua masennukseen ja vaikka ihminen sairastaisi masennusta, hän saattaa selvitä vauva-ajoista oikein hyvin. Mulle ne on ollu aina parasta aikaa, olen raskaus ajat ja noin vuoden synnytysten jälkeen aina ollu oparemmassa kunnossa kun koskaan muuten.
Vauva 3 kk ja esikoinen kohta 2v. Nyt alkaa mennä jo hieman paremmin, mutta alku oli aivan kamalaa ja masennustakin oli synnytyksen jälkeen. Seinät tuntuivat kaatuvan päälle, kun kotiuduin sairaalasta ja mietin tosissani olenko tulossa hulluksi. Jokin naurettavan pieni ja mitätön asia normaalioloissa alkoi itkettämään hysteeriseksi ja silloin ajattelin että jos olotila ei kohta ala paranemaan, on pakko hakea apua ja neuvolassa otinkin asian alustavasti puheeksi, mutta toistaiseksi järki on pysynyt päässä. Onneksi oma äitini on ollut auttamassa, en tiedä miten olisin päässyt tähän päivään asti, ellei häntä olisi ollut apuna. Ei tämä helppoa ole vieläkään, mutta jokainen päivä vie eteenpäin ja ajatus siitä että ajan myötä helpottaa, auttaa jaksamaan. Ap, et ole yksin, koitetaan jotenkin rämpiä tämä alku eteenpäin. Ja joo, meille ei tule enempää lapsia kuin nämä kaksi. Syytä ei tarvinne miettiä sen enempää. Itse halusin 2 lasta ja suht pienellä ikäerolla, että heistä olisi seuraa myöhemmin toisistaan. Itselläni oli veljeni kanssa 6 vuotta ikäeroa, ja vaikka läheisiä oltiinkin, ei meistä ollut seuraa toisillemme koskaan ja se on minua harmittanut vielä näin aikuisenakin.
Seuraava vaihe on se että ne kaksi pientä juoksuttaa kaupassa niin että puolet huolella suunnitellusta listasta jää ostamatta.
KahdenÄiti84:
a mikä tärkeintä: se on ohimenevä vaihe! Ensimmäiset kuukaudet menee vauhdilla ja sitten onkin jo helpompaa kun vauvakin keskittyy jo leluihin ja voi ottaa purkkiruuat reissuun..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole koskaan mennyt kauppaan 3 lapseni kanssa yhtä aikaa ilman miestä. Eikä miehenikään, paitsi ihan viime aikoina rautakauppaan...lapset jo kaikki yli 3 vuotiaita.
En ole kertakaikkiaan uskaltanut ottaa noita kaikkia vilkkaita (yksi ylivilkas), tiedän ettei siitä kauppareissusta tulisi mitään. Mutta silti olemme ihan hyvin pärjänneet...jompi kumpi vanhemmista käy kaupassa yksin tai ottaa yhden mukaan...Harvoin kumpikaan ottaa edes kahta lasta mukaan...eikä olisi edes onnistunut aikaisemmin kun tuo ylivilkas sattuu olemaan se vanhin.
Joskus kun olemme koko perhe olleet kaupassa yhtä aikaa (ehkä maksimissaan kerta/vuosi) reissu on ollut kyllä kaamea! Jostain kumman syystä ulkopuoliset ovat ottaneet asiakseen kommetoida esim. jos jotain lasta kielletään ja lapsi alkaa huutamaan...meillä kun ei kaikkea anneta periksi. Ja lapset sattuvat olemaan melkoisia jääräpäitä niin ojentamista ja komentamista tarvitaan.
Toki tämä " lasten laatu" rajoittaa elämäänne, mutta uskon että tässä jonakin päivänä lapsemme ovat " kauppakelpoisia " yhdessäkin ja miehen kokemuksen mukaan jo nyt..minä vaan en ole vielä uskaltanut kokeilla.
Keskityt vaan pienen imettämiseen ja muun ajan annat huomiota esikoiselle. Loput hommat jaat miehelle ja muille.
Ja sun on pakko syödä, et jaksa muuten ja maitokin ehtyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi einekset on keksitty. Mutta vielä sulla ei ole mitään hätää, jos siis pienempi on vielä ihan vauva. Se ei pääse karkuun. Hanki kaksostenrattaa, joissa on 5-pistevyöt, voit tarvittaessa sitoa sen kakspuolikkaan rattaisiin kiinni. Huutaa kuin sumusireeni, mutta ei pääse karkuun eikä voi loukata itseään.
Käy lähinnä lähiruokakaupassa, miksi sun pitää päästä kaupungille? Ota huomioon myös, missä vaihdat niskaan asti plöräytetyt kakit samalla kun se 2½ juoksentelee? Et missään.
Jos saat vapaata, etkä muka halua nukkua, niin mene kaupungille yksin.
Kun nuorin on kolmevuotias, homma helpottuu. Arvaa miksi meiläl on kaksi lasta ja kolmatta ei tule.
Vauva on 5 viikkoinen ja isosisko 1v7kk.
Tässä mun neuvot:
Koita syödä vaikka yhdellä kädellä että maitoa tulisi.
Yritä jakaa miehen kanssa lastenhoitoa siten, että hän hoitaisi isompaa iltaisin. Silloin saat huilata ja syödä rauhassa kun vauva nukkuu.
Asennoidu niin että kaupassa käydessä ei voi enää rauhassa mietiskellä.
Suunnittele etukäteen kauppalista ja lähde yhdessä miehen kanssa jolloin hän voi katsoa isomman lapsen perään.
Kaupassakin voi imettää jos tulee pakkotilanne. Itse istuin Lahden prisman kenkäosastolla kerran.. Imetyspaidat on hyvinä kun ei tarvitse paljastaa koko rintaa vaan voi imettää huomaamattomasti kärryjen takana.
Jos haluat mielummin käydä yksin niin syötä vauva pitkään ja hyvin ennen lähtöä niin kyllä se pärjää isin hoidossa sen vajaan tunnin..
Ja mikä tärkeintä: se on ohimenevä vaihe! Ensimmäiset kuukaudet menee vauhdilla ja sitten onkin jo helpompaa kun vauvakin keskittyy jo leluihin ja voi ottaa purkkiruuat reissuun..
Tsemppiä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isompi oli jo järkevä ja omatoiminen kun pienempi syntyi. Hienosti on mennyt ja olen nauttinut toisen lapsen vauva-ajasta enemmän kuin esikoisen kanssa aikoinaan. Isoveli on ihana vauvanhoitoapulainenkin ja kiva kun on järkevää juttuseuraa päivisin isommasta lapsesta.
AP: Kuullostaa tutulle eli näin oli meilläkin ja ystävät ovat puhuneet samaa. Tilanne on siis normaali vaikkakaan ei varmasti kiva. Mene nyt vaan läpi siitä mistä aita on matalin (ts. vaikka niitä pakasteita sitten :)) tilanne nimittäin helpottaa yllättävän pian. Meillä helpotti kun vauva tuli 6 kk ja nyt kun " vauva" on 1 v 3 kk niin kaikki tuntuu aivan naurettavan helpolle!
Tsemppiä siis, tämä on väliaikaista!
t. äiti ja lapset 04 ja 06
eikä ole vielä varmuutta kaikesta mitä tekee. kaikki on yht' äkkiä uutta ja erilaista, vaikka sitä on odotettu ja kuviteltu jo monta kuukautta. Mutta ei mun mielestä saa saamattomaksikaan sanoa, sillä tuo vaihe menee ohi kyllä. Hienoa jos sulle ei ole sellaista avutonta oloa tullut ja olet ollut valmis rutiineinesi lastesi synnyttyä, mutta kaikki ei ole, eikä tule mieleenkään alkaa saamattomaksi tai laiskaksi haukkumaan.