Mitä vikaa "pienessä elämässä"?

Vierailija kirjoitti:

Ovat varmaankin huolissaan siitä, ettet halua käydä töissä vaan elät tuilla. Joutuvat näet kustantamaan sinunkin pienen elämäsi.

Kalliimmaksihan se tulisi maksaa työstä korvaus, siksi meillä on työttömiä. Ne tulee edullisemmaksi kuin maksaa palkka josta jää rahaa säästöön ja joutuu elämään säästöillään. Ei haluta tätä että ihmiset saisi mitään ja kasvaisi vastuullisiksi omasta elämästä. Työnantajat on laskelmoineet päättäjien kanssa että tämä nykyinen tulee halvemmaksi. Pidetään kansa köyhänä ja vedetään välistä itselle kaikki. Sellaisia he ovat.

Vierailija kirjoitti:

Se on inseleiden elämää, ei normaalien ihmisten.

??

Vierailija kirjoitti:

Maailma olisi paljon parempi paikka jos kaikille riittäisi pieni elämä.

Silloin meillä ei olisi varaa niihin kirjastoihin.

Jos ihminen on sinut oman tilanteensa kanssa, ei ole tarvetta ulkoiselle hyväksynnälle. 

Jos koet viihtyväsi elämässäsi, mitäpä sitä muille selittelemään saati esittelemään. Jokainen elää tavallaan (pakollinen vastuuvapauslauseke: kunhan ei muita häiritse elämänvalinnoillaan) ja hyvä niin.

Hieno aihe . Itselläni elämä helpottui todella paljon kun luovuin materian ja menestyksen jahtaamisesta . Ostin edullisen asunnon Espanjasta pienestä kylästä ja elän hyvin rauhallista sekä yksinkertaista elämää . Olen ensimmäistä kertaa onnellinen . Riittää että käyn kävelyllä kauniissa maisemissa ja otan kupin hyvää kahvia . En tarvitse muuta . Aiemmin Suomessa asuessani piti olla erillistalo Espoossa ja kallis mersu pihassa . Tein hullusti töitä että saan hienomman asunnon ja auton kuin naapurilla . Kun sen saavutti se ei ollutkaan minkään arvoista ja tyhjä olo . Nyt en enää edes halua mitään kallista asuntoa tai muutakaan tavaraa . Asun edullisesti ja nautin elämästä . 

Ei mitään,jos se tuntuu omalta.

Vierailija kirjoitti:

Kehnot keksivät vain materian keräämisen, vähän edistyneemmät aistiärsykkeiden haalimisen. Se, että ihmisellä voisi olla sisäinenkin elämä, on useimmille täysin vierasta ja käsittämätöntä.

Erittäin hyvin sanottu siellä etupulpetissa! 

Usein nämä ”pientä elämää” elävät mainostavat sitä omaa elämän tyyliään muille, että kun tämä heille sopii ja he ovat näin onnellisia ja tyytyväisiä niin muidenkin pitäisi elää näin. Että mitä sinä turhaan missään kahviloissa istut ja kuntosalilla käyt, kun minäkin olen ihan tyytyväinen termarikahveihin ja hiekan ratinaan tennarin alla, ihan kuule riittää. Ei ymmärretä, että vaikka itse elää pienesti niin joku toinen haluaa kurkotella kuuseen. 

Minä koen saaneeni elämän niinsanotusti valmiiksi. Ei mitään haaveita tai suuria projekteja enään. Elän päivä kerrallan ja teen mitä huvittaa tai en tee mitään jos ei huvita. Laulussakin lauletaa, että nään aina miehen saman pihaa talveen valmistavan joka elää kovin vähän kerrallaan. Osuu minuun tuo riimi kyllä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Hieno aihe . Itselläni elämä helpottui todella paljon kun luovuin materian ja menestyksen jahtaamisesta . Ostin edullisen asunnon Espanjasta pienestä kylästä ja elän hyvin rauhallista sekä yksinkertaista elämää . Olen ensimmäistä kertaa onnellinen . Riittää että käyn kävelyllä kauniissa maisemissa ja otan kupin hyvää kahvia . En tarvitse muuta . Aiemmin Suomessa asuessani piti olla erillistalo Espoossa ja kallis mersu pihassa . Tein hullusti töitä että saan hienomman asunnon ja auton kuin naapurilla . Kun sen saavutti se ei ollutkaan minkään arvoista ja tyhjä olo . Nyt en enää edes halua mitään kallista asuntoa tai muutakaan tavaraa . Asun edullisesti ja nautin elämästä . 

Itselläni melkein samanlaista. Ei Espanjassa mutta Italian pienessä kylässä jonne muutin varhaiseläkkeellä ollessani, siis 58 vuotiaana. Siitä on nyt jo 16 vuotta. Eihän sitä ihmisten molotusta jaksanut kuunnella, että mikset pelaa golffia, mikset matkusta kun on aikaa nyt. Työelämässä piti matkustaa jo niin paljon ja niin kauas että siihen kyllästyi lopullisesti. Sukulaisia, ystäviä ja tuttuja rasitti elämäntapani ja niin päätin lähteä muualle. Nyt on kaikki hienosti ja hyvin. Ei ole maanittelijoita mitä pitäisi tehdä, saan tehdä niinkuin haluan. Tämä on vapautta. Täällä ei kukaan kysele mikset tee sitä ja tätä, mikset osta sitä ja tätä. Osasin italiaa jo ennen tänne muuttoa, joten kommunikaatio on toiminut aina. Pieni puutarha ja kasvimaa ovat suurta onnea, naapurit mukavia ja ei tarvitse ajatella, että joku naapuri tekisi huolilmoituksia että siellä se vaan kotonaan möllöttää, on varmaan masentunut tai dementoitunut. Täällä naapuri tulisi kysymään tarviiko apua ja mitä kuuluu. Aamulla menen kahvibaariin capuccinolle ja croissantille, siellä tapaa koko kylän ihmiset, leipomossa loput ja sitten kotiin omaan rauhaan. En koskaan voinut sietää elintasokilpailua ja vertailua mitä naapurilla on tai ei ole. Nyt ei ole kyttääjiä ja arvostelijoita lähellä ja saa elää täysin rinnoin tyytyväisenä elämäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Usein nämä ”pientä elämää” elävät mainostavat sitä omaa elämän tyyliään muille, että kun tämä heille sopii ja he ovat näin onnellisia ja tyytyväisiä niin muidenkin pitäisi elää näin. Että mitä sinä turhaan missään kahviloissa istut ja kuntosalilla käyt, kun minäkin olen ihan tyytyväinen termarikahveihin ja hiekan ratinaan tennarin alla, ihan kuule riittää. Ei ymmärretä, että vaikka itse elää pienesti niin joku toinen haluaa kurkotella kuuseen. 

Minulla ei ainakaan ole mitään tuputtamisvimmaa mistään asiasta. Kai jokaisella sen verran älyä riittää, etteivät kaikki ole samanlaisia ja jokainen saa valita sen oman elämänpolkunsa mitä kulkea haluaa. Myös ikä ja kokemukset vaikuttavat asiaan. Senkun kurkottavat kuuseen jos rahkeet riittää. Kuusesta putoaminen voi olla sitten raskas isku. Mutta jokainen tavallaan.

Kysytään myös, mitä mieltä sinä olet ihmisistä, jotka eivät halua elää pientä elämää? Jotka haluavat vaikkapa matkustella ympäri maailmaa, kiivetä vuorille, vaellella viidakoissa, hyppiä lentokoneesta, kiertää konserteissa ja festareilla tai tähdätä jopa olympialaisiin, suuryritysten johtajiksi, Hollywood-tähdiksi...

Jos oikeasti nauttivat siitä niin sittenhän ovat löytäneet elämälleen tarkoituksen, mutta voi olla että ovat myös vaan jotenkin jämähtäneet tuohon eivätkä ole uskaltaneet tai viitsineet tavoitella niitä suurempia unelmia ja eivät ole erityisen onnellisia siinä pienessä elämässään.

Jokainen eläköön tavallaan, itseni tosin vaikea samaistua siihen, että elämän suurin kohokohta oli kirjaston kirja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein nämä ”pientä elämää” elävät mainostavat sitä omaa elämän tyyliään muille, että kun tämä heille sopii ja he ovat näin onnellisia ja tyytyväisiä niin muidenkin pitäisi elää näin. Että mitä sinä turhaan missään kahviloissa istut ja kuntosalilla käyt, kun minäkin olen ihan tyytyväinen termarikahveihin ja hiekan ratinaan tennarin alla, ihan kuule riittää. Ei ymmärretä, että vaikka itse elää pienesti niin joku toinen haluaa kurkotella kuuseen. 

Minulla ei ainakaan ole mitään tuputtamisvimmaa mistään asiasta. Kai jokaisella sen verran älyä riittää, etteivät kaikki ole samanlaisia ja jokainen saa valita sen oman elämänpolkunsa mitä kulkea haluaa. Myös ikä ja kokemukset vaikuttavat asiaan. Senkun kurkottavat kuuseen jos rahkeet riittää. Kuusesta putoaminen voi olla sitten raskas isku. Mutta jokainen tavallaan.

Pelkästään siellä katajassa pysyminen voi olla myös raskas tapa viettää elämä jos kuitenkin haluaisi asua siellä kuusessa, mutta ei viitsi edes yrittää kun pelkää sitä putoamista.

Vierailija kirjoitti:

Kehnot keksivät vain materian keräämisen, vähän edistyneemmät aistiärsykkeiden haalimisen. Se, että ihmisellä voisi olla sisäinenkin elämä, on useimmille täysin vierasta ja käsittämätöntä.

Ja vielä tuota viisammat ymmärtävät, että nuo kaksi eivät poissulje toisiaan ja voi nauttia sekä materiaalisesta elämästä ja rikkaasta sisäisestä elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Maailma olisi paljon parempi paikka jos kaikille riittäisi pieni elämä.

Ei välttämättä. Tällöin kukaan lääkäri ei olisi ollut niin tavoitteellinen, että yrittäisi löytää hoitokeinoja erilaisiin sairauksiin eikä maailmassa olisi mitään muutakaan yhteiskunnallista kehitystä. Pienenä pysyminen voit toki tehdä paremman maailmasta muilla tavoilla, mutta se poistaa myös paljon positiivisia ihmisten saavutuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kehnot keksivät vain materian keräämisen, vähän edistyneemmät aistiärsykkeiden haalimisen. Se, että ihmisellä voisi olla sisäinenkin elämä, on useimmille täysin vierasta ja käsittämätöntä.

Kummalla esimerkiksi voisi ajatella olevan suurempi sisäinen elämä: ihmisellä, joka on luopunut lähes kaikesta ulkoisesta tavoittelemisesta, mutta käyttää päivänsä lähinnä juomiseen ja puhelimen selaamiseen vai ihmisellä, joka on rakentanut vuosikymmenten työn ja intohimon kautta miljoonayrityksen, perustanut perheen ja käyttää nyt varallisuuttaan läheistensä hyvinvointiin, matkustamiseen, taiteeseen ja muiden auttamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen mielestä tuo siis on ongelma? 

Tuttujen ihmisten. Hirveän huolissaan, että olen masentunut tai jotain, kun kyllähän nyt terve ihminen haluaa kurotella mahdollisimman korkealle tavoitteisiin. Ikään kuin olisi ennenkuulumatonta, että jonkun unelma on rauhallinen pieni elämä, jossa kukaan ei ole vaatimassa mitään.

Psykologisesti asia on vähän kaksijakoinen. Tavoitteiden puuttuminen voi joskus liittyä masennukseen, mutta pelkästään siitä ei voi päätellä, että ihminen olisi masentunut.

Masennuksessa keskeistä on usein mielenkiinnon ja mielihyvän väheneminen, aloitekyvyn heikkeneminen, toivottomuus ja tunne siitä, ettei mikään oikein merkitse tai tunnu miltään. Silloin myös tulevaisuuteen liittyvät tavoitteet voivat kadota. Masennukseen voi myös liittyä se, ettei uskalla tai koe mahdolliseksi, että omat unelmat voisivat toteutua.

Itseasiassa mulla on vähän sama. En viitsi mennä ihmisten ilmoille ja teen jumpat sun muut yksin kun en tykkää ähistä missään ryhmässä. Tykkään omasta seurastani. Mulla on mies ja se tykkää nähdä kavereitaan mutta mun mielestä niistä niin moni on niin pinnallinen kaveri etten jaksa tuhlaa aikaani heihin. Mä tykkään hiljaisesta ja yksinkertaisesta elämästä, tosin tiedostan että vanhemmiten tästä voi tulla todellinen ongelma. Muistin jne suhteen. Mutta näin jatkan ainakin toistaiseksi.