Kuinka lopettaa exän perään haikailu?
En tiedä mitä tehdä. Puhutaan jo vuosista. Rakastan häntä edelleen ja kaipaan niin että sattuu. Luonnostaan en saa minkäänlaista tarvetta etsiä jotakuta muuta hänen tilalleen. Kaikki neuvot otetaan vastaan.
Olen yrittänyt ryypätä surua pois, tehdä elämäntaparemonttia lopettamalla mm. kaikki päihteet (paitsi kahvin) ja popsimalla ravintolisiä, uppoutua töihin, aloitin uusia harrastuksia ja sisustanut kotia. Joka aamu herään kaipaukseen.
Kommentit (50)
Miksi et saisi kaivata häntä? Kaipaa vain, menetyksen tunteesta ei pääse muuten kuin suremalla se pois. Sinuna liioittelisin tunnetta, kuva esille ja kynttilä sen eteen, muistele oikein kunnolla kaikkea hyvää mitä teillä oli. Sitten pikkuhiljaa ehkä ryhdyt muistamaan niitäkin asioita, jotka eivät niin hyviä olleetkaan. Vaikka olisit tullut jätetyksi, niin jokaisessa ihmisessä on ne huonotkin puolet.
Ajattele, että siitäkin on tullut vanha plösö.
Menes kampaamon, kauneushoitolan ja vaateputiikin kautta iltaa (iltoja) viettämään. Konserttiin, teatteriin, kansalaisopiston keskustelutunneille, luennoille, vapaaehtoistyöhön, lukupiiriin, tanssitunneille ja tanssimaan, liity avantouintiseuraan jne.
Kunhan nyt irtaudut arjesta jollain konstilla ja avaat silmäsi ulospäin, kohti muita ihmisiä.
Et rakasta ja kaipaa häntä itseään, vaan hänestä luomaasi muistikuvaa ja mielikuvaa.
Tämä.on itsepetosta ja harhaa.
Kun oivallat tämän tosiasian, pelkkä –järjellä ymmärtäminen ei riitä– niin itsepetos ja harhassa eläminen päåttyy luonnostaan itsekseen.
,,
En kyllä koskisi ex-miehiini edes pitkällä tikulla. Saati, että kaipaisin.
Pattayalla moni parantuu tuollaisesta kaipuusta jo ekana iltana.
Eli sinne vaa terapiaan .
Näkemällä toisen ikävät puolet. Ja tavallisuuden. Miettimällä oliko syy eroon. Tekemällä ajatuksissa yhteyden katkaisua ja irrottamista. Miettimällä ajatuskuvioita ja tunnetta että miksi se toistaa vanhaa mallia kuin levy. Lukemalla vinkit ja itseapuopas, videot. Ehkä terapioitumalla. Elää itsen kautta, ei muiden.
Pitää taukoja toisen ajattelussa, joita pidentää. Tunnusamalla tunteet itselleen ettei väkisin revi itseä hajalle, että tunne haihtuu aikanaan kun tulee oikea aika. Miksi oli erottava, oliko se välttämätön, jos oli niin vaikea saada takaisin. Ihmiset muuttuvat ja ihannekuvat eivät ole aina totta. Oliko tunteilla toiselle väliä?
Paljon päihteitä, huumeita ja holtitonta seksiä.
Sitten, kun olet päässyt yli surusta sua harmittaa kaikki se aika, jonka käytit exän romantisoimiseen.
Mulla on nyt sellainen tilanne. Miten ihmeessä, mä olen sen luullut koskaan rakastaneen edes mua? Eron jälkeen kun hain taloltamme tavaroitani, niin hän ajoi talomme ohi, koska oli jo uusi kinkku kyydissä, eikä uskaltanut tulla sen daamin kanssa pihaan. Ja minä itkin ja voin huonosti. JUMALAUTA, mitä hukkaan heitettyä aikaa!!!! Sen jälkeen naiset vaihtuivat tiuhaan, mutta sen vielä stalkkasin, että nyt on jopa naimisissa. Onnea kovasti!
Vierailija kirjoitti:
Pattayalla moni parantuu tuollaisesta kaipuusta jo ekana iltana.
Eli sinne vaa terapiaan .
Parantuvatko naisetkin erosurustaan Pattayalla?
Vierailija kirjoitti:
Miksi et saisi kaivata häntä? Kaipaa vain, menetyksen tunteesta ei pääse muuten kuin suremalla se pois. Sinuna liioittelisin tunnetta, kuva esille ja kynttilä sen eteen, muistele oikein kunnolla kaikkea hyvää mitä teillä oli. Sitten pikkuhiljaa ehkä ryhdyt muistamaan niitäkin asioita, jotka eivät niin hyviä olleetkaan. Vaikka olisit tullut jätetyksi, niin jokaisessa ihmisessä on ne huonotkin puolet.
Eihän menetys ole tunne vaan tosiasia.
Opettele hallitsemaan ajatuksiasi. Kun huomaat eksän hiipivän mieleesi niin assosioit sen johonkin ällöttävään ja ohjaat huomion muualle.
Näin tehdään joissakin luostareissakin, kun lähdetään kouluttamaan ihmiisä pyhiksi, seksuaalisuus ihan ohjelmoidaan heistä systemaattisella aivopesulla pois.
Ihmiset ovat outoja, kun jäävät ajatustensa orjiksi. Omistatte itse oman päänne ja siellä ei pitäisi tapahtua mitään sellaista, mitä te ette salli. Toisaalta siellä eivät myöskään mitkään lait päde, joten voitte itse tehdä vieraileville kummituksille, kuten eksille, ihan mitä haluatte. Haikailu ja romantisointi johtaa sydänsuruihin mutta voihan ne vaikka mestatakin.
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun olet päässyt yli surusta sua harmittaa kaikki se aika, jonka käytit exän romantisoimiseen.
Mulla on nyt sellainen tilanne. Miten ihmeessä, mä olen sen luullut koskaan rakastaneen edes mua? Eron jälkeen kun hain taloltamme tavaroitani, niin hän ajoi talomme ohi, koska oli jo uusi kinkku kyydissä, eikä uskaltanut tulla sen daamin kanssa pihaan. Ja minä itkin ja voin huonosti. JUMALAUTA, mitä hukkaan heitettyä aikaa!!!! Sen jälkeen naiset vaihtuivat tiuhaan, mutta sen vielä stalkkasin, että nyt on jopa naimisissa. Onnea kovasti!
Rauhoitutaanpas sitten. Viha ja katkeruus myrkyttävät vain sinun sielusi.
Oppia ikä kaikki. Jotain sinä siltä eksältä tarvitsit, mitä nyt et enää tarvitse. Jätä kakka jälkeesi ja käännä katse uusia iloja ja omenoita. Sen ei tarvitse olla mies, moni nainen löytyy elämänilonsa ja merkityksensä ihan muualta kuin alapäätouhuista. Itse asiassa nyt kun elän monetta vuotta selibaatissa, voin vahvistaa että elämänlaatuni on vaan parantunut ja parantunut jokaisen selibaattivuoden myötä. Nykyään voin jo niin hyvin että melkeinpä itken onnesta ja kauneudesta silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä koskisi ex-miehiini edes pitkällä tikulla. Saati, että kaipaisin.
Tuo kertoo aika paljon sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä koskisi ex-miehiini edes pitkällä tikulla. Saati, että kaipaisin.
Tuo kertoo aika paljon sinusta.
Musta tuo ei kerro mitään hänestä. Tai no sen, että on ollut paska tuuri miesten suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele, että siitäkin on tullut vanha plösö.
Tää ei toimi miehillä :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele, että siitäkin on tullut vanha plösö.
Tää ei toimi miehillä :(
Toimii :D
Laastarisuhteella.