Lue keskustelun säännöt.
Pystytkö tai onko sinulla jopa tapana katsoa samoja elokuvia tai sarjoja uudestaan ja uudestaan? (Mies odottaa illan Kummisetää)
26.09.2026 |
Vaikka osaa sen ulkoa.
Sen päälle tulee vielä muutaman päivän mafiavouhotus. Podcasteja ja vanhoja dokumentteja kuuntelee mistä sitten pälpättää samat jutut uudelleen.
Edellisen kerran sama tapahtui oliko alkuvuodesta.
Kommentit (34)
Katsoin muuten eilen ties kuinka monennen kerran, ja onhan tämä valtavan hieno elokuva. Naisystävälleni en tosin ole ( vielä ) alkanut jankuttamaan mafiajuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tapana. On elokuvia, jotka olen nähnyt kymmeniä kertoja. On myös sarjoja, joita olen katsonut niin monesti, että muistan sanat ulkoa.
Enemmän pitäisin omituisena, jos joku ei koskaan katso mitään uudestaan.
Itse en jaksaisi katsella uudestaan, varsinkaan jos muistaisin sanat ulkoa. Ehkä sitten voisin katsoa uudestaan jos olen jo unohtanut juonen. Tuntuisi myös vähän typerältä tuhlata aikaa siihen, että katsoo saman pätkän aina uudelleen.
Sä et varmaan arvosta mitään muistojakaan, kun tiedät jo mitä tapahtui.
Elämää on tarkoitus elää eteenpäin. Muistot ovat vähän kuin raha pankissa, niitä voi muistella sitten joskus kun ei enää jaksa elää. Niitä voi myös kertoilla tarpeen tullen tarinoina jos tarvitsee vaikka saada jonkun huomio tai jotain muuta vastaavaa. Nostalgisointi omaksi ilokseen on vähän kuin masturbaatiota, ei johda mihinkään eikä siitä tule edes hyvä olo.
Vierailija kirjoitti:
Mitä te tv-lähetyksiä tollotatte? Eikö ole suoratoistoa tai fyysista mediaa?
Mikä on fyysinen media? Mä ainakin katson sekä telkkaria että suoratoistoa.
kattonut vanhoja poirotteja, ensi keskittyy tarinaan, sitten interiööreihin ja kuvaukseen ja sitten johonkin sivutarinaan. hyvissä sarjoissa on monta kerrosta.vanhoja simpsoneitakin kattonu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te tv-lähetyksiä tollotatte? Eikö ole suoratoistoa tai fyysista mediaa?
Mikä on fyysinen media? Mä ainakin katson sekä telkkaria että suoratoistoa.
Dvd, blu-ray, vhs
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin on! On ne ihan lempielokuvat ja kirjat, joihin palaan aina uudestaan. Ne on lohdullisia, kun niiden loppu ei ikinä petä kun tietää tarkalleen mitä tulee tapahtumaan. Toisaalta leffassa, tai kirjassa, jonka on nähnyt/lukenut jo sata kertaa, voi yhä tulla jokin asia, mitä ei ole aiemmin huomannut.
Annan kyllä välillä mahdollisuuden uusillekin (tai ainakin itselleni uusille) leffoille ja kirjoile.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tapana. On elokuvia, jotka olen nähnyt kymmeniä kertoja. On myös sarjoja, joita olen katsonut niin monesti, että muistan sanat ulkoa.
Enemmän pitäisin omituisena, jos joku ei koskaan katso mitään uudestaan.
Itse en jaksaisi katsella uudestaan, varsinkaan jos muistaisin sanat ulkoa. Ehkä sitten voisin katsoa uudestaan jos olen jo unohtanut juonen. Tuntuisi myös vähän typerältä tuhlata aikaa siihen, että katsoo saman pätkän aina uudelleen.
Sä et varmaan arvosta mitään muistojakaan, kun tiedät jo mitä tapahtui.
Elämää on tarkoitus elää eteenpäin. Muistot ovat vähän kuin raha pankissa, niitä voi muistella sitten joskus kun ei enää jaksa elää. Niitä voi myös kertoilla tarpeen tullen tarinoina jos tarvitsee vaikka saada jonkun huomio tai jotain muuta vastaavaa. Nostalgisointi omaksi ilokseen on vähän kuin masturbaatiota, ei johda mihinkään eikä siitä tule edes hyvä olo.
Kyllä hyvä masturbointi kehnon seksin voittaa kevyesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai katson. Monia sarjoja ja elokuvia. Nytkin Big Bang telkkarista ties monettako kertaa viihdyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tapana. On elokuvia, jotka olen nähnyt kymmeniä kertoja. On myös sarjoja, joita olen katsonut niin monesti, että muistan sanat ulkoa.
Enemmän pitäisin omituisena, jos joku ei koskaan katso mitään uudestaan.
Itse en jaksaisi katsella uudestaan, varsinkaan jos muistaisin sanat ulkoa. Ehkä sitten voisin katsoa uudestaan jos olen jo unohtanut juonen. Tuntuisi myös vähän typerältä tuhlata aikaa siihen, että katsoo saman pätkän aina uudelleen.
Onko tuo nyt ihmeellisempää kuin sellaisen musiikkikappaleen kuunteleminen, josta osaa sanat ulkoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin on! On ne ihan lempielokuvat ja kirjat, joihin palaan aina uudestaan. Ne on lohdullisia, kun niiden loppu ei ikinä petä kun tietää tarkalleen mitä tulee tapahtumaan. Toisaalta leffassa, tai kirjassa, jonka on nähnyt/lukenut jo sata kertaa, voi yhä tulla jokin asia, mitä ei ole aiemmin huomannut.
Annan kyllä välillä mahdollisuuden uusillekin (tai ainakin itselleni uusille) leffoille ja kirjoile.
Kirja, elokuva, sarja, pidän niistä ja niiden maailmasta. Eivät ole kertakäyttöisiä, niistä voi nauttia kerta toisensa perään. Tumma suklaa on myös mun pysyvä lemppari.
Vierailija kirjoitti:
On tapana. On elokuvia, jotka olen nähnyt kymmeniä kertoja. On myös sarjoja, joita olen katsonut niin monesti, että muistan sanat ulkoa.
Enemmän pitäisin omituisena, jos joku ei koskaan katso mitään uudestaan.
Minulla on yli 500 DVD- ja Blu-ray- levyjä, joilta löytyy elokuvia, tv-sarjoja ja musiikkiin liittyviä dokumentteja ja konsertteja. Esimerkiksi Clint Eastwoodin osalta sieltä löytyvät kaikki hänen westerninsä (1964-1992) ja Dirty Harry (1971-1988) elokuvat, kaikki Quentin Tarantinon elokuvat sekä monia scifi- ja kauhuelokuvia kuten Alienit, Resident Evil ja Final Destination filmisarjat yms. Niiden mukana on tavallisesta monenlaista bonusmateriaalia ja pidempiä ohjaajan tekemiä versioita elokuvista.
Siinä vaiheessa kun elokuvateatterin liput alkoivat tuntua kalliilta, niin ostamalla sen saman filmin DVD:nä tai Blu-ray;na, oli se aina katsottavissa monta kertaa myöhemminkin. Toisella tai kolmannella katselukerralla elokuvassa voi kiinnittää huomioita muuhuikin yksityiskohtiin kuin vain siihen juoneen. Esimerkiksi Avatar ja Dyyni elokuvissa on paljon visuaalista katsottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan mutta olen huomannut että miehet jotenkin aina haluavat palata menneisyyteen. Opiskelevat historiaa, katsovat jotain ikivanhoja juttuja mitkä ovat nähneetkin jo. Kaipa se on jotain stressireaktiota ja kaipuuta tuttuun ja turvalliseen, hallinnan tunteen tavoittelua. "Nyt ei ainakaan tapahdu mitään yllättävää" :D
Itse olen niin monta kertaa vaan pettynyt nykyleffoihin, ja inhoan liian nopeatempoista kuvakulmien sekamelskaa. Vanhemmissa leffoissa on erilainen tunnelma. Ei tietenkään voi yleistää, mutta näin se vain minulle toimii. Menee myös musiikissa usein niin, että tiettyjen vuosikymmenten musiikki toimii parhaiten ja nykymusasta aina vaan harvempi.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin muuten eilen ties kuinka monennen kerran, ja onhan tämä valtavan hieno elokuva. Naisystävälleni en tosin ole ( vielä ) alkanut jankuttamaan mafiajuttuja.
Katsokaa sen naisystävän kanssa Sopranosin kaikki kaudet, jos se saisi innostumaan mafiajutuista.
Opettele joku toinen sana jo lisäksi