Te, joilla on jo vähän enemmän ikää, miten kestätte sitä, että ihmisiä kuolee ympäriltä koko ajan?

Ihmettelen kun nuorien päihteiden käyttäjien ikä ennuste on 3-5 vuotta käytön aloittamisesta. Jää 50 v päivät viettämättä.

Vierailija kirjoitti:

No minulla ei ole ikää, mutta kuolemaa on ollut paljon ympärillä. Toiset isovanhempani kuolivat ennen syntymääni, yhden menetin aika nuorena ja viimeinen kuoli kun aloitin aikuiselämääni. Sukulaisia on kuollut lapsina ja nuorina. Kavereiden isiä kuoli 50-vuotiaina ja silloin itsellä oli huoli omasta isästä (omani on jo yli 70v.). Viime vuosina on koskettanut lapsuudenkaverin kuolema, joka kuoli alle 30-vuotiaana ja toisena opiskelukaverini, joka kuoli 34-vuotiaana. Kuolema ylipäätään pyörii paljon mielessäni, ja pelkään paljon asioita elämässä, mutta kuolemaa en pelkää. Olen kirjoittanut ylös, että jos kuolen yllättäen, niin sitä ei tarvitse mitenkään surra. Olen nähnyt elämässäni tarpeeksi ja olen valmis. Ehkä tämä muuttuu sitten kun ikää tulee lisää.

Tuo on itsekäs ajatus, että sinua ei saisi surra, koska sinulla on asiat hyvin.

Toisethan surevat koska ikävöivät, vaikka sinulla olisi asiat upeasti.

Se tulee olemaan ihan hirveää, minulta on kuollut vasta 2 läheistä tai ystävää/tuttua/työtoveria. 

Eli isoäiti ja isä.

Vierailija kirjoitti:

No, ei ole moneen vuoteen kukaan sukulainen kuollut, rokotettuja  ovat

Rokotus ei suojaa kuolinpäivältä, joka koittaa kuitenkin joskus. 

Myöskään rokottamattomuus ei estä kuolemista, vaikka moni niin kuvittelee.

Vierailija kirjoitti:

Aika yksin olen. Yksi ikäpolven sukulainen on jonka kanssa soitellaan. Jäljellä olevat sisarukseni 90+ ovat omissa maailmoissaan.

Enkä ole edes vanha vielä 81.  Monet on olleet jo yli 10 vuotta mullan alla, mm puoliso.

Ensimmäisen kerran tajusin kuomeman koskettavuuden kun äiti kuoli 86-vuotiaana. Hän oli ensimmäinen tärkeä ihminen jonka menetin. Työtovereitakin oli kuollut, nuorenakin, mutta ei ne sillä lailla koskettaneet tai joku puolituntematon setä tai täti.

81v on vanha. 

Olen tiedostanut ajat sitten että kuollaan kaiikki. Jotkut iäkkäämpinä ja jotkut nuorempina. Jopa lapsia on kuollut.

Olen 47v ja parisen vuotta sitten kuoli ikätoveri äkillisesti sairauskohtaukseen. Oli melkoinen järkytys monelle. Me olimme tavanneet ensimmäisen kerran 6-vuotiaana kerhossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se onkin vanhenemisen yksi nurjista puolista. Eikä siihen ikinä kyllä totu.

Pahimpana vuonna  tuli viidet läheisten/tuttujen kuolinuutiset, se oli kamalaa.

Mulle on tän vuoden aikana mennyt tajuntaan se, että me oikeasti kuollaan kaikki. Toki olen sen aina tiennyt, mutta nyt se on todellakin konkretisoitunut.

Samalla on tullut kauhu siitä, että nautinko nyt riittävästi elämästä ja olenko elänyt riittävästi. (En ole)

Ap

Elänyt " riittävästi", mitähän tuokin tarkoittaa. Kunkin oma elämä on oltava "riittävä". Vai.? 

Sitä, ettei ole elämässään tehnyt tai saavuttanut sellaisia asioita, joita olisi halunnut.

Ap

Onpa surullista. Haluatko kertoa, mitä olisit halunnut mutta et saanut?

Mitä enemmän vuosia, sitä enemmän menetyksiä. Tähän kun tottuu, kipujen loppuminen on helpotus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se onkin vanhenemisen yksi nurjista puolista. Eikä siihen ikinä kyllä totu.

Pahimpana vuonna  tuli viidet läheisten/tuttujen kuolinuutiset, se oli kamalaa.

Mulle on tän vuoden aikana mennyt tajuntaan se, että me oikeasti kuollaan kaikki. Toki olen sen aina tiennyt, mutta nyt se on todellakin konkretisoitunut.

Samalla on tullut kauhu siitä, että nautinko nyt riittävästi elämästä ja olenko elänyt riittävästi. (En ole)

Ap

Elänyt " riittävästi", mitähän tuokin tarkoittaa. Kunkin oma elämä on oltava "riittävä". Vai.? 

Sitä, ettei ole elämässään tehnyt tai saavuttanut sellaisia asioita, joita olisi halunnut.

Ap

Onpa surullista. Haluatko kertoa, mitä olisit halunnut mutta et saanut?

Ihan tavallisia juttuja, kuten puolison, työuran, kauniin kodin, nähdä enemmän maailmaa ja kokea erilaisia elämyksiä.

Ap

Olen 76 ja aika usein kuulen että se ja se tuttava on kuollut. Kaikki minua vanhemmat sukulaiset ovat myös kuolleet, joten jos se menisi ikäjärjestyksessä niin minä olisin seuraava, mutta eihän se järjestyksessä mene. Luonnolliselta asioiden kululta tämä on kyllä ruvennut tuntumaan, että kaikki me täältä jossain vaiheessa lähdetään, ehkä jo tänään tai huomenna. Toivon vain, että saisin lähteä nopeasti ilman pitkää ja vaikeaa sairautta, mutta eihän sitäkään voi valita.

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen kerkii tottua, kun iteltäkin henki lähtee :)

Eikä sitä ikääkään tarvitse mitenkään vähän enempää vielä olla kun jo reilusti alta viisikymppisenä tämä sirkus alkaa. Omat isovanhemmat toki menetti jo pari-kolmekymppisenä mutta se oli jotenkin ihan odotettua, normaalia ja luonnollista eikä se suuremmin hetkauttanut vaikka surullista tietysti olikin. Sitten alkoikin mennä setiä, enoja, tätejä, lapsuudesta saakka elämässä olleita perhetuttuja ja naapureita, ystävien vanhempia, muutama puolituttu oman ikäinen ja omat vanhemmat. Ja pikkusiskon avomies ja menipä sitä kaksi työkaveriakin jotka ei pitkään ehtineet eläkkeellä olostaan nauttia. Siihen päälle sitten vielä nämä kaikki lapsuudesta ja nuoruudesta saakka tutut artistit ym niin joopa.

Jotenkin oletin että tämä olisi edessä vasta sitten eläkeiässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen kerkii tottua, kun iteltäkin henki lähtee :)

Eikä sitä ikääkään tarvitse mitenkään vähän enempää vielä olla kun jo reilusti alta viisikymppisenä tämä sirkus alkaa. Omat isovanhemmat toki menetti jo pari-kolmekymppisenä mutta se oli jotenkin ihan odotettua, normaalia ja luonnollista eikä se suuremmin hetkauttanut vaikka surullista tietysti olikin. Sitten alkoikin mennä setiä, enoja, tätejä, lapsuudesta saakka elämässä olleita perhetuttuja ja naapureita, ystävien vanhempia, muutama puolituttu oman ikäinen ja omat vanhemmat. Ja pikkusiskon avomies ja menipä sitä kaksi työkaveriakin jotka ei pitkään ehtineet eläkkeellä olostaan nauttia. Siihen päälle sitten vielä nämä kaikki lapsuudesta ja nuoruudesta saakka tutut artistit ym niin joopa.

Jotenkin oletin että tämä olisi edessä vasta sitten eläkeiässä.

Katohan kun jäi kokonaan nämä setien ja tätien sekä enojen puolisot pois ja tarkemmin kun mietin niin yksi serkkukin. Aivan älytön määrä elämästä on lähtenyt ihmisiä ei todellakaan ole samaa määrää, ei lähellekään tullut tilalle.