Lue keskustelun säännöt.
Ihmisten raivostuminen toisten valinnoista (koirat)
26.09.2026 |
Voi olla mikä tahansa muukin harmiton valinta, joka ei tätä raivostujaa millään tavalla kosketa.
Minulla tämä on useimmiten ollut koirat. Ne ovat aiheuttaneet nimenomaan ärsyyntymistä, suurta (ja kovaan ääneen minulle mesottua) harmistusta, suhteetonta huolta, jopa raivoa.
Enkä nyt tarkoita reaktioita, jotka perustuisivat johonkin konkreettiseen. Tällaista voisi olla jos yrittäisin raahata koiriani toisten koteihin, olisin käsi ojossa muiden suuntaan koirakuluineni, antaisin koirien häiritä tai sotkea ympäristöä...
Vaan tarkoitan tosiaan sellaista, että sukulainen, potentiaalinen (tai ei edes niin potentiaalinen...) deitti, tuttava, anoppikokelas tmv ihminen, joka on tiennyt näistä lemmikeistä, mutta jolle ne eivät kuulu, on alkanut saarnaamaan ja sekoilemaan, että koirat pois.
Sivusta seuranneena olen nähnyt kissojen, tiettyjen harrastusten, asuinvalintojen, uravalintojen, tyylin jne aiheuttavan samaa.
Ehkä kyse on vain rajattomuudesta, mutta en tosiaan ymmärrä miten voi toisen ihmisen lemmikit mennä niin pahasti tunteisiin, että valittaja suunnilleen menettää yöunensa ja saarnaa ympäri kyliä aiheesta.
Viimeisimpänä miesystävän äiti tosiaan raivonnut ja huutanut, että minulla menee liikaa rahaa koiriin. Emme asu hänen poikansa kanssa yhdessä, meillä on omat rahat, rouva ei ole ikinä nähnyt koiriani, enkä siis käsitä miksi ne häntä niin ahdistavat. Hän tietää vain että ovat isoja palveluskoirarotuisia ja on nyt aivan hysteerinen asiasta että miksi naisella näin monta vaativaa koiraa. Tulee taas deja vut jostain oman äidin sekoiluista tästä samasta aiheesta kun muutin omilleni ja otin "liian ison" koiran.
"Anopin" asenne on sama, paitsi että olen lähempänä jo keski -kuin teini-ikää ja on huvittavaa tämä holhoaminen ja komentaminen. 😅
Kommentit (25)
Jos olet itse tyytyväinen omiin valintoihisi, miksi tuo menee sinulle hermoihin. Onko kuitenkin niin että epäilet valintojasi ja siksi nuo ihmiset vaikuttavat niin vahvasti sinuun? Ehkä silloin olisikin hyvä luopua koirista ja kokeilla muuttuuko elämäsi sitten paremmaksi, jos se nyt ei sitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet itse tyytyväinen omiin valintoihisi, miksi tuo menee sinulle hermoihin. Onko kuitenkin niin että epäilet valintojasi ja siksi nuo ihmiset vaikuttavat niin vahvasti sinuun? Ehkä silloin olisikin hyvä luopua koirista ja kokeilla muuttuuko elämäsi sitten paremmaksi, jos se nyt ei sitä ole.
En minä ainakaan koe että asia menisi aapeella hermoihin. Itsekin usein mietin ihmisten kummallista käytöstä.
Meillä oli exmieheni kanssa kissoja, koiria ja kaneja. Kun raskauduin niin voi miten anoppi suuttuikaan kun en totellut hänen käskyjään hävittää kaikki eläimet. Hän ei voinut mitenkään hyväksyä että hänen lapsenlapsensa syntyy eläinten keskelle. Hänen mielestään en voi mitenkään jaksaa hoitaa eläimiä ja lasta. Lapsi voi saada jotain tauteja ja koirat raatelee vauvan ja kissat tukehduttaa...
No en tietenkään hankkiutunut eläimistä eroon vaan hankin vielä parven kanoja kun muutettiin esikoisen ekan elinvuoden aikana vanhaan maataloon. Ja siitäkin anoppi veti herneet nenään kun semmoinen vanha mörskä ostettiin vaivoiksemme.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla koiria sitten jotenkin poikkeuksellisen paljon tai ovatko koirasi huonokäytöksisiä, selkästi sairaita tai asutte liian ahtaasti? Itsellänikin on koira ja en ole tuollaiseen ilmiöön koskaan törmännyt. Korkeintaan ihmiset on tullut kommentoimaan että onpas sulla suloinen koira.
On niitä poikkeuksellisen paljon. Tällä hetkellä neljä, joista uusin on sijoituspentu.
Eivät ole sairaalloisia huonotapaisia joskaan eivät kaikkien kavereitakaan, mutta asun keskellä (omia) peltoja ja metsää niin on ihan sopiva ympäristö näille.
En minäkään ole ihan tällaisiin reaktioihin törmännyt silloin kun oli vain yksi koira.
Enkä toisaalta tajuaisi muille kiukuttelua ja käskyttämistä, että koirat on myytävä tai lopetettava, vaikka hänellä olisi jotain koiria joista en pidä. En esimerkiksi ole minkään mopsien tai ranskanbulldoggien jalostuksen kannalla, mutta en alkaisi puuttumaan mitenkään aggressiivisesti jos joku tuttu niitä harrastaisi.
Jotenkin ajattelen, ettei asia kuulu minulle, ellei siitä tule jotain keskustelua, jossa mielipiteeni ilmaisu on luontevaa.
Anopin ja esimerkiksi jonkun aiemman treffimiehen kohdalla se mikä heitä nimenomaan raivostuttaa tuntuisi olevan, että käytän koiriin paljon aikaa ja jonkin verran paljon rahaa.
Minulla on jo yli 14 vuotias koira ja ihmettelen muutamia koiran omistajia, kun ikinä ei näy muualla kuin siitä ulko- ovesta noin 20 metrin päässä. Talvella kyllä huomasi yhden koiran "lenkit" jätöksistä päätellen pääsi sen 20 metrin "lenkin" ja usein olen nähnytkin, koira tekee tarpeet ja äkkiä takaisin kotiin. Oma koira ei edes kakkaa tee kuin aikaisintaan puolen kilometrin päähän, kyllä kakkapussit on aina mukana