Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso pettyy vauvan sukupuoleen
23.09.2026 |
Meillä on jo yksi lapsi ja toinen tulossa, ultran mukaan hyvin todennäköisesti samaa merkkiä. Puoliso on molemmista toivonut sitä toista sukupuolta.. Ymmärsin häntä esikoisen odotusaikana kun ei omista lapsista ollut todellista kokemusta vielä. Esikoisen syntymän jälkeen oli tietysti aivan rakastunut tähän ja ollut aina hänestä ylpeä. Enpä olisi siis uskonut että sama toistuu toisessa raskaudessa. Kuvittelin että asia unohtui esikoisen synnyttyä kun tajusi miten rakas oma lapsi on. Mutta ei. Olisin jättänyt toisen lapsen tekemättä (hänen kanssaan) jos olisin tämän tiennyt. Itsellä kun ei koskaan ole tullut mieleenkään että lapsen sukupuoli voisi olla jotenkin väärä. Tämä kyllä syö ilon odotusajasta kun toinen haikailee kamalaa kohtaloaan... 🙄
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Pettynyt voi olla ja tunne on sitten hänen käytävä läpi itsensä kanssa. Ei ole kuitenkaan reilua ruveta toisten niskaan sitä kasaamaan, kuten puolison tai lasten.
Lapsia yrittäessä on vaan aina se mahis kumpaan tahansa ja kaikki ei tässä maailmassa mene aina kuten oli ajatellut tai halunnut. Hienoa on jos saa toivomansa lapsen ylipäätään.
Sukupuolipettymyksissä taitaa olla se hyvä puoli, että ne yleensä haihtuvat aika pian, viimeistään vauvan synnyttyä. Mulla meni viimeisen kohdalla noin viikko ultran jälkeen kun itkin (itsekseni) sitä etten ikinä saa poikaa. Olin jotenkin päässäni nähnyt sen pellavapääpojan jo monta vuotta. Sitten vaan pääsin siitä ajatuksesta yli ja pystyin orientoitua raskauteen takaisin.
Joskus tunteet vain ovat kovia eikä kaikessa ole järkeä, ja ehkä sitä itsekin ajattelee ettei tässä ole mitään järkeä ja moittii itseään kun kokee ristiriitaisia tunteita. Sitten on vain tunnettava se kaikki. Se menee ohi. Uhriutuminen ei silti mitään auta joten toivottavasti siitä puolisosi pääsisi yli jo piankin.
Suuri onnihan teillä on käsissänne. :)
T. Neljän tytön äiti
Minkälaisen viestin tämmöinen suru antaa niille, joilla ei ole mahdollisuutta saada yhtään minkäänlaista lasta? En kuulu joukkoon, mutta häpeän mokomaa puolestanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli saanut jo kaksi tyttöä ennen minua. Minä olin sitten poika ja äitini ensimmäiset sanat sen jälkeen kun sai tietää että tuli poika, olivat olleet luojan kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Hei, ap. Uskon että puolisosi rakastuu siihen toiseenkin lapseen, odota kun se on ensiksi syntynyt. Sitten lohduta häntä, että lapset saavat leikkiä samanlaisia leikkejä.
Miesvauva se tarvitsee apua tunteiden sanoittamiseen.
Tulet huomaamaan että on suuri ilo että he ovat samaa sukupuolta, viihtyvät hyvin keskenään niin leikeissä kuin tulevissa harrastuksissakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jo vanhempaa sukupolvea, mutta kyllä minun lapsuudessani oli kamalaa olla syntynyt tyttölapseksi.
Etenkin 1. lapsen olisi pitänyt olla poika. Äidin olisi pitänyt iloita vauvastaan, mutta hän sai kuulla joka puolelta voivotteluja ja tuhahduksia, kun vastasyntynyt olikin tyttö. Jos perheessä oli poikia ja tyttöjä, pojat saivat paremman kohtelun ja etusijalla koulutuksissa ym. Minulla ja monella ikätoverillani on ihan itkuun päätyneitä muistoja lapsuudenkokemuksistaan tyttönä. Monella pojallakin oli varmaan vaikeaa, mutta heidän ongelmansa olivat toisenlaisia. Toivoisi sukupuolirasismin olevan taaksejäänyttä elämää. mutta näin ei taida olla.
Ennen vanhaan nimenomaan toivottiin ensimmäiseksi tyttöä, jotta hän voisi sitten myöhemmin hoitaa nuorempia sisaruksia ja kotia.
Ei toivottu. Haluttiin poika jatkamaan sukunimeä, sukutilaa ja vaikkei mitään tilaa olisi ollutkaan haluttiin poika.
Miniälle sälytettiin vanhempien hoito, ne tyttärethän oli jo muualla naimisissa ja miniöinä hoitamassa miehensä tilaa/yritystä/perhettä/omaa perhettään.
Poikia pidettiin tästäkin syystä parempina, tyttärethän lähtee miehelään. Pojat olivat pysyviä ja poikia varten tiloja pilkottiin, silloinhan oli pojat vaimoineen aina siinä hollilla.
Tyttäret saivatkin lähteä, turhat ruokittavat suut, vaikka työvoimaa olivatkin. Miniän osa oli myös karu, työtä riitti, arvostusta ei. Ei ehkä ennen kuin oli synnyttänyt pojan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jo vanhempaa sukupolvea, mutta kyllä minun lapsuudessani oli kamalaa olla syntynyt tyttölapseksi.
Etenkin 1. lapsen olisi pitänyt olla poika. Äidin olisi pitänyt iloita vauvastaan, mutta hän sai kuulla joka puolelta voivotteluja ja tuhahduksia, kun vastasyntynyt olikin tyttö. Jos perheessä oli poikia ja tyttöjä, pojat saivat paremman kohtelun ja etusijalla koulutuksissa ym. Minulla ja monella ikätoverillani on ihan itkuun päätyneitä muistoja lapsuudenkokemuksistaan tyttönä. Monella pojallakin oli varmaan vaikeaa, mutta heidän ongelmansa olivat toisenlaisia. Toivoisi sukupuolirasismin olevan taaksejäänyttä elämää. mutta näin ei taida olla.
Tästä syystä on tullut feminismi. Kas kun naisetkin ovat ihan ihmisiä. On myös johtanut joillain miesvihaan ja tähän kuuluisaan miesten yksinäisyysepidemiaan, kun naiset eivät enää alistu. Ja hyvä niin.
Niinpä, ja jos ei miehille naiset kelpaa tähän maailmaan nii lisääntyneetköön keskenään :p kuinkahan kauan se onnistuu
Vierailija kirjoitti:
Mitä kertoo ihmisestä, että menee kimppaan tuollaisen kanssa? Oliko pakko valita mieheksi tyhmä insinööri vain koska Maiju suositteli kaveriaan? Eikö tuollainen tyhmyys hävetä?
Kenelle kirjoittelet vai eikö Marjukka ottanutkaan koppia vanhasta juoposta :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jo vanhempaa sukupolvea, mutta kyllä minun lapsuudessani oli kamalaa olla syntynyt tyttölapseksi.
Etenkin 1. lapsen olisi pitänyt olla poika. Äidin olisi pitänyt iloita vauvastaan, mutta hän sai kuulla joka puolelta voivotteluja ja tuhahduksia, kun vastasyntynyt olikin tyttö. Jos perheessä oli poikia ja tyttöjä, pojat saivat paremman kohtelun ja etusijalla koulutuksissa ym. Minulla ja monella ikätoverillani on ihan itkuun päätyneitä muistoja lapsuudenkokemuksistaan tyttönä. Monella pojallakin oli varmaan vaikeaa, mutta heidän ongelmansa olivat toisenlaisia. Toivoisi sukupuolirasismin olevan taaksejäänyttä elämää. mutta näin ei taida olla.
Ennen vanhaan nimenomaan toivottiin ensimmäiseksi tyttöä, jotta hän voisi sitten myöhemmin hoitaa nuorempia sisaruksia ja kotia.
Ei toivottu. Haluttiin poika jatkamaan sukunimeä, sukutilaa ja vaikkei mitään tilaa olisi ollutkaan haluttiin poika.
Miniälle sälytettiin vanhempien hoito, ne tyttärethän oli jo muualla naimisissa ja miniöinä hoitamassa miehensä tilaa/yritystä/perhettä/omaa perhettään.
Poikia pidettiin tästäkin syystä parempina, tyttärethän lähtee miehelään. Pojat olivat pysyviä ja poikia varten tiloja pilkottiin, silloinhan oli pojat vaimoineen aina siinä hollilla.
Tyttäret saivatkin lähteä, turhat ruokittavat suut, vaikka työvoimaa olivatkin. Miniän osa oli myös karu, työtä riitti, arvostusta ei. Ei ehkä ennen kuin oli synnyttänyt pojan.
Hienoa oli maalaiselämä, kouluttamattoman väestön keskuudessa. Torpat oli juuri saatu itsenäisiksi tiloiksi. Sieltä sitten noustiin parempaan elämään ja niin tätä maata kehitettiin.
En ole koskaan kuullut, että jompi kumpi vanhemmista olisi pettynyt lapsen sukupuoleen.
Ainoastaan raskauden aikana on saattanut toivoa, että olisipa nyt tyttö tai poika.
Yhtä rakas se on aina vanhemmille, kun vain saavat terveen lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sinullakin oikeus olla pettynyt siihen ukkoosi. Mieshän sen sukupuolen määrää kumpi tulee xx vai xy.
Kyllä kyrsisi siinä kasvatella mahaansa, jos toinen on naama nutturalla.
Vanhentunutta tietoa. Naisen elimistö valikoi mitkä alkiot saa kiinnittyä. Esimerkiksi alipainoisen naisen kohtu hylkii poikia.
Höps. Mun painoindeksini oli ensimmäisen raskauden alussa 15 ja poika tuli.
Aloitus on provoilumielessä kirjoitettu. Ap halusi nähdä kuinka täällä väännetään asioita eikä ymmärretä lukemaansa, näinhän paljolti kävi. Osa porukasta haukkuu miehen vaikka missään ei sanallakaan puhuttu kumpiko puolisoista on pettynyt lapsen sukupuoleen, jota sitäkään ei mainittu, mutta osa toki vääntää lapsen tytöksi.
Tämä oli hyvä aloitus, taas huomasi miten raivoisaa sakkia jotkut naiset ovat, eivät malta lukea ajatuksella kun pää on täynnä vain katkeruutta miehiä kohtaan :D
T. Viisas nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut, että jompi kumpi vanhemmista olisi pettynyt lapsen sukupuoleen.
Ainoastaan raskauden aikana on saattanut toivoa, että olisipa nyt tyttö tai poika.
Yhtä rakas se on aina vanhemmille, kun vain saavat terveen lapsen.
Minäpä olen. Pikkusiskoni oli pettymys kaikille, koska hänen olisi pitänyt olla poika.
Entäs ne jotka saavat sairaan lapsen?
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut, että jompi kumpi vanhemmista olisi pettynyt lapsen sukupuoleen.
Ainoastaan raskauden aikana on saattanut toivoa, että olisipa nyt tyttö tai poika.
Yhtä rakas se on aina vanhemmille, kun vain saavat terveen lapsen.
Ai, tiedän vanhempia joille lapsi on rakas vaikka ei terve olekaan. Kauhea ajatus jos kykenee rakastamaan vain tervettä lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoo sille miehelle, että ilmeisesti hänellä ei ole kuin yhden sortin siementä jaossa (tämäkin on mahdollista) ja kolmannen lapsen teet jonkun muun kanssa, koska mies ei näköjään pysty tuottamaan kuin yhtä lajia.
Äijä tarvii nyt uuden näkökulman.
Mies voi syyttää vain omaa pippeliään kun ei osaa tuottaa haluamiaan sukusoluja. Äidiltä ei ole saatavilla muita kuin X-tyyppisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut, että jompi kumpi vanhemmista olisi pettynyt lapsen sukupuoleen.
Ainoastaan raskauden aikana on saattanut toivoa, että olisipa nyt tyttö tai poika.
Yhtä rakas se on aina vanhemmille, kun vain saavat terveen lapsen.
Minäpä olen. Pikkusiskoni oli pettymys kaikille, koska hänen olisi pitänyt olla poika.
Entäs ne jotka saavat sairaan lapsen?
Pikkusiskosikin oli varmaan pettynyt, koska sai reilun isomman sisaruksen asemesta jonkun p*skan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sinullakin oikeus olla pettynyt siihen ukkoosi. Mieshän sen sukupuolen määrää kumpi tulee xx vai xy.
Kyllä kyrsisi siinä kasvatella mahaansa, jos toinen on naama nutturalla.
Vanhentunutta tietoa. Naisen elimistö valikoi mitkä alkiot saa kiinnittyä. Esimerkiksi alipainoisen naisen kohtu hylkii poikia.
Aha. Olen ollut aina hyvin hoikka ja jopa reipaasti alipainoinen (178/52 imetyksen seurauksena, kun aloin odottaa seuraavaa, joka poika), mutta niin vaan kolme poikaa ja yksi tyttö. Lasten syntymäpainot 4100-4700g.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut, että jompi kumpi vanhemmista olisi pettynyt lapsen sukupuoleen.
Ainoastaan raskauden aikana on saattanut toivoa, että olisipa nyt tyttö tai poika.
Yhtä rakas se on aina vanhemmille, kun vain saavat terveen lapsen.
Ai, tiedän vanhempia joille lapsi on rakas vaikka ei terve olekaan. Kauhea ajatus jos kykenee rakastamaan vain tervettä lastaan.
Tämä.
Lisäksi herää kysymyksiä, lakkaavatko vanhemmat rakastamasta lastaan, jos tämä sairastuukin vasta myöhemmin? Onko lista sairauksista, jolloin ei saa tai saa rakastaa lastaan? Onko vaikkapa diabeteslapsi enemmän rakas kuin sydänvikaa sairastava vai toisinpäin?
Minkähän maalainen mies on?