Mietitkö koskaan kadonneita exiäsi?

Kadonnut sukkakin herättää enemmän tunteita.

joskus mietin. Ainakin kahdella exällä on ollut niin yleinen nimi tyliin Matti Virtanen, että  on vaikeaa löytää just sitä oikeaa henkilöä.

Vierailija kirjoitti:

Kiintoisa tarina! Akateemisena en olisi voinut ajatellakaan sekatyömiehiä. Joo, lasteni isä, eksä jo ajat sitten, oli niin ikään akateemikko. Hänen terveytensä petti monella tasolla - oikeastaan idut olivat jo nelikymppisenä, jolloin hän läksi ja jätti. Se levottomuus arvelutti jo styylausaikana. Teimme lapset, rakensimme ja kävimme töissä. 

 Yks päivä hän sanoi, ettei tunne oloaan kotoisaksi. Siinähän maksoin laulujen lunnaat. Ihkut vanhempani tulivat maksumiehiksi. Tiesin aina, että minä kyllä selviän.  Ei eksälläni hyvin mennyt senkään jälkeen.  Sanoinkin, että hän ei tunne oloaan kotoisaksi missään. 

 

Minulla oli joku ihastuttava case, mutta en ole löytänyt yhteistä säveltä kenenkään kanssa. 

Nyt seittenkymppisenä tuntuu, että selviän parhaiten mummina ja kummina. 

En vieläkään osaisi valita oikein - näin uskon - vaikka pääsisin valinkauhaan parikymppiseksi. Humanistiopinnot, joku random-mies,  lapset ja työelämä. Näin se menisi virheineen päivineen. 

No mutta se on sitä parempaa yksinäisyyttä noin akateemisena.

Joskus vuosia sitten etsin x-avomiestäni, jok a teki todella ällöttävää tempun. Sitten löysinkin tiedon hänen kuolemasta. Pystyin vain hymyilemään. Mitä enemmän asiaa aattelen, alkaa jo naurattamaan. 

Katoaisikin joskus. Yksikin, 10 vuotta jälkikäteen, ei osaa irrottaa vaan kantaa kukkia ja suklaata oven taakse. Alkaa pikkuhiljaa tympimään.

Miten niin kadonneita? Se, että ei just sillä hetkellä tiedä et mitä niille kuuluu ei tarkoita et ne ois kadonneet. Kadonneesta tulee mieleen joku ghostaaja. Ylipäänsä en tuu ikinä ymmärtämään ihmisiä jotka eivät pysty olemaan väleissä eksiensä kanssa. Toki ääritapaukset (välivaltaiset eksät jne. erikseen). N30+

Kyllä joskus tulee mietittyä että ovatko saaneet järkeä päähänsä kun niin kusisesti minua kohtaan ovat käyttäyneet, syystäkin ovat exiä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä joskus tulee mietittyä että ovatko saaneet järkeä päähänsä kun niin kusisesti minua kohtaan ovat käyttäyneet, syystäkin ovat exiä.

Miks oot ylipäänsä seurustellut k*sipäiden kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Miten niin kadonneita? Se, että ei just sillä hetkellä tiedä et mitä niille kuuluu ei tarkoita et ne ois kadonneet. Kadonneesta tulee mieleen joku ghostaaja. Ylipäänsä en tuu ikinä ymmärtämään ihmisiä jotka eivät pysty olemaan väleissä eksiensä kanssa. Toki ääritapaukset (välivaltaiset eksät jne. erikseen). N30+

Joissain maissa se nuoruuden ex on vaikka voinut joutua sotaan. 

Joo. 

"Kiitos, että et valinnut mua."

Eipä niitä taida juuri olla. Varsinaisen eksän elämästä en mitään tarkkaa tiedä, missä hän kulloinkin vaeltelee, mutta parisuhdestatuksen ja asuinpaikan kyllä tiedän, koska on jälkikasvua hänen kanssaan. Yhtä nuoruuden ihastusta olen joskus miettinyt, kenen kanssa hän mahtaa olla naimisissa, missä asuu ja on töissä. Häntä isompi nuoruuden ihastus teki aikanaan itsarin. Välillä mietin, onko taivaassa vai helvetissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin kadonneita? Se, että ei just sillä hetkellä tiedä et mitä niille kuuluu ei tarkoita et ne ois kadonneet. Kadonneesta tulee mieleen joku ghostaaja. Ylipäänsä en tuu ikinä ymmärtämään ihmisiä jotka eivät pysty olemaan väleissä eksiensä kanssa. Toki ääritapaukset (välivaltaiset eksät jne. erikseen). N30+

Joissain maissa se nuoruuden ex on vaikka voinut joutua sotaan. 

Totta! Mutta tarkoittiko ap sitä 🤔 Jos tarkoitti, olisi sen voinut mainita, sen verran spesifimpi aihe. Mutta tossa tapauksessa se olisi kyllä tosi ikävää, surullista ja traagista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä joskus tulee mietittyä että ovatko saaneet järkeä päähänsä kun niin kusisesti minua kohtaan ovat käyttäyneet, syystäkin ovat exiä.

Miks oot ylipäänsä seurustellut k*sipäiden kanssa? 

Tämmösenä ujona introverttinä ei aina heti huomaa että millainen mies on. Vasta kun miehen kanssa viettää aikaa niin näkee pinnan alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä joskus tulee mietittyä että ovatko saaneet järkeä päähänsä kun niin kusisesti minua kohtaan ovat käyttäyneet, syystäkin ovat exiä.

Miks oot ylipäänsä seurustellut k*sipäiden kanssa? 

Tämmösenä ujona introverttinä ei aina heti huomaa että millainen mies on. Vasta kun miehen kanssa viettää aikaa niin näkee pinnan alle.

Mä oon kans ujo introvertti mut en ala seurustelemaan k-päiden kanssa. Eli vietän aikaa mahdollisen kumppanin kanssa ennen ku alan ees harkitsemaan seurustelua. Toki silloinkin yllätyksiä voi tulla mut kaikkeen ei tierenkään voi ikinä varautua. 

"Tämmösenä ujona introverttinä ei aina heti huomaa että millainen mies on. "

Ei tuo minusta mitenkään liity ujouteen tai siihen että olisi introvertti. Esim. moni ujo on tottunut olemaan joukoissa siinä tarkkailijan roolissa ja voi olla hyvinkin tarkkanäköinen sen suhteen millaisia muut ovat. Paljon enemmän kuin se joka on vain suuna päänä ja keskittyy omiin juttuihinsa.

Mutta joo, ei kaikilla ole vain samalla tavalla psykologista silmää ja silloin voi tulle tehtyä huonoja valintoja ihmissuhteissa.

Luoja on ajatellut, että se ensi rakkaus ja mieleenpainuvin on se jonka kanssa tulemme jakamaan ikuisuuden siellä jossain.

Kyllä tämä on ihan oma ajatuksesi, eikä Luojan ajatus. Raamatun mukaan taivaassa ei enää "mennä miehelle" eli siellä ollaan kuten enkelit eli Jumalaa palvellen. Muut sielut ovat siskon ja veljen veroisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin kadonneita? Se, että ei just sillä hetkellä tiedä et mitä niille kuuluu ei tarkoita et ne ois kadonneet. Kadonneesta tulee mieleen joku ghostaaja. Ylipäänsä en tuu ikinä ymmärtämään ihmisiä jotka eivät pysty olemaan väleissä eksiensä kanssa. Toki ääritapaukset (välivaltaiset eksät jne. erikseen). N30+

Joissain maissa se nuoruuden ex on vaikka voinut joutua sotaan. 

Totta! Mutta tarkoittiko ap sitä 🤔 Jos tarkoitti, olisi sen voinut mainita, sen verran spesifimpi aihe. Mutta tossa tapauksessa se olisi kyllä tosi ikävää, surullista ja traagista. 

Niin, ei ehkä tarkoittanut mutta itselle se nyt sattuneesta syystä tuli mieleen. 

Kun olisivatkin lentäneet vaikka kuuhun. Mutta ei, tänään on oletettavasti kaksi minun kanssa samassa vanhempainillassa.

Vierailija kirjoitti:

"Tämmösenä ujona introverttinä ei aina heti huomaa että millainen mies on. "

 

Ei tuo minusta mitenkään liity ujouteen tai siihen että olisi introvertti. Esim. moni ujo on tottunut olemaan joukoissa siinä tarkkailijan roolissa ja voi olla hyvinkin tarkkanäköinen sen suhteen millaisia muut ovat. Paljon enemmän kuin se joka on vain suuna päänä ja keskittyy omiin juttuihinsa.

Mutta joo, ei kaikilla ole vain samalla tavalla psykologista silmää ja silloin voi tulle tehtyä huonoja valintoja ihmissuhteissa.

Just tää! Tuntuu et sitä kiinnittää koko ajan huomiota kaikkeen ni jos sen seulan läpi pääsee ni melko varmasti on edes ihan ok tyyppi :)

Joskus mietin millaista olis olla ekan poikaystävän kanssa, ja tulen siihen tulokseen että hän oli oikeasti ku..ipää. Nykyään vanhempana en hyväksyis sellaista käytöstä, enkä oikeastaan hyväksynyt silloinkaan. Minähän se huusin puhelimeen, siihen vanhanaikaiseen kolikkopuhelimeen ,että otan eron. En tajunnut silloin että hän oli syypää ongelmiimme. Tapasimme väärään aikaan väärässä paikassa, kuten hän sanoi. Meillä oli oikein kunnon on-off- suhde, kunnes kyllästyin lopullisesti. Olen nykyään ollut saman miehen kans 30 v.