Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aamut nepsylapsen kanssa ovat aivan hirveitä. Toistoa toiston perään ja kommunikointi vaikeuksia. Esim. Ei löydä toista hanskaa,ähkii ja
23.09.2026 |
Pyörii eteisessä minun koettaesssni selvittää,mikä nyt on vialla. Voi ähkkiä ja pyöriä myös kun vessahätä. Muutamia kertoja myöhästynyt taksista kun jäänyt ähisemään eteiseen.
Lääkkeet ottaa ja aamupalan syö minun valvonnassani. Muuten vain nuolee puurolusikkaa ja lääkkeet jäävät siihen. Vaatteiden pukemisesta saa muistutella sen kymmenen kertaa ja varmistaa,että asu on säänmukainen.
Ja lapsi on 15. Tuntuu kuin olisi loppumaton pikkulapsi-aika,paitsi että 4vuotiaskin osaa paremmin sanoa että kakattaa
Kommentit (302)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Meillä on kuvalliset ohjeet aamutoimiin mutta silti dödö jää laittamatta ja hampaat pesemättä. Pissahätä tulee just kun koulukyyti on pihassa. Ellen varmista että kengät ja takki ym ovat omilla paikoillaan pyörii etsimässä toista kenkää tai pipoa. Joskus unohtaa ottaa repun mukaan.
Siis, jos nämä jutut on totta, eikä trollausta??? niin onhan tuo järkyttävää ja surullista. Itse olen lapsuuteni saanut elää 1980 ja -90 luvuilla, ja en silloin lapsena / nuorena kuullut että kenelläkään olisi ollut sisaruksia jotka on tuollaisia, tai en koskaan nähnyt että koululuokassa olisi joku oppilas joka ei suurinpiirtein osaa reppuaan avata ja ottaa kirjoja esille. Kun en silloin tuollaisia oireita omaavia lapsia / nuoria koskaan nähnyt, niin en voi varmalla sanoa, mutta sen ajan sensitiivisyyden tason ja kielenkäytön muistaen, melko varmasti termi millä heitä olisi luonnehdittu olisi ollut lyhyesti va m mainen tai k e har i.
En tiedä oliko tuollaiset lapset siihen aikaan suljettuina johonkin laitoksiin, vai oliko tuollaisia oireita omaavia lapsia yksinkertaisesti silloin vain häviävän pieni määrä? Mikä on sitten mennyt pieleen jos tuollainen on huomattavasti yleistynyt?
Me hajamieliset haaveilijat oltiin normaaliluokissa ja häiriköt tarkkiksella. Se, ettei nepsyongelmia tutkittu tai tunnistettu ei tarkoita, etteikö niitä olisi ollut.
En ole vakuuttunut siitä, että tällainen oireilu olisi ollut 1980- 90-luvuilla yhtä yleistä kuin nykyään. Nykyään tästä puhutaan ja kirjoitetaan paljon kuinka useilla on noita oireita, ja eikös näistä ollut joku tosi TV-ohjelmakin? Jos ilmiö oli muka ennen yhtä yleinen, silloin olisi oman lapsuuden aikaan olisi varmaan 400 oppilaan ala-asteelta ollut melkein 50-100 riehuja poikaa tarkkiksella, ja joka luokalla pari-kolme tyttöä, jotka ei vaikuta olevan edes samassa ulottuvuudessa muiden kanssa kun haaveilevat omiaan. Silloin oli harvinaista jos edes joku oppilas tuli aamulla myöhässä kouluun, sellainen jäi kyllä mieleen, ja muistan itse lapsena että jos meinasi myöhästyä koulusta, niin tuntui siltä että se olisi ollut kauhean noloa ja poikkeuksellista.
Joo ei tokikaan yhtä yleistä. Mutta onhan moni asia muuttunut: kasvatus ei ole enää häpäisyä kodeissakaan (olen 70-luvulla syntynyt), kurinpito kouluissa on löytynyt, oppimismetodit erilaiset, digiaika...Meillä 25 v tytär sai diagnoosin 10 v sitten ja isänsä tänä vuonna, liki viisikymppisenä. Meillä taiteilijasuvussa ollaan aina oltu normista poikkeavia, joten mitään ei olla edes epäilty. Rajat ovat häilyviä, nepsypiirteitähän on enemmän tai vähemmän kaikilla.
Ainahan se on huono käytös selitetty "taiteilijasuvulla" ja diagnooseilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Meillä on kuvalliset ohjeet aamutoimiin mutta silti dödö jää laittamatta ja hampaat pesemättä. Pissahätä tulee just kun koulukyyti on pihassa. Ellen varmista että kengät ja takki ym ovat omilla paikoillaan pyörii etsimässä toista kenkää tai pipoa. Joskus unohtaa ottaa repun mukaan.
Siis, jos nämä jutut on totta, eikä trollausta??? niin onhan tuo järkyttävää ja surullista. Itse olen lapsuuteni saanut elää 1980 ja -90 luvuilla, ja en silloin lapsena / nuorena kuullut että kenelläkään olisi ollut sisaruksia jotka on tuollaisia, tai en koskaan nähnyt että koululuokassa olisi joku oppilas joka ei suurinpiirtein osaa reppuaan avata ja ottaa kirjoja esille. Kun en silloin tuollaisia oireita omaavia lapsia / nuoria koskaan nähnyt, niin en voi varmalla sanoa, mutta sen ajan sensitiivisyyden tason ja kielenkäytön muistaen, melko varmasti termi millä heitä olisi luonnehdittu olisi ollut lyhyesti va m mainen tai k e har i.
En tiedä oliko tuollaiset lapset siihen aikaan suljettuina johonkin laitoksiin, vai oliko tuollaisia oireita omaavia lapsia yksinkertaisesti silloin vain häviävän pieni määrä? Mikä on sitten mennyt pieleen jos tuollainen on huomattavasti yleistynyt?
Me hajamieliset haaveilijat oltiin normaaliluokissa ja häiriköt tarkkiksella. Se, ettei nepsyongelmia tutkittu tai tunnistettu ei tarkoita, etteikö niitä olisi ollut.
En ole vakuuttunut siitä, että tällainen oireilu olisi ollut 1980- 90-luvuilla yhtä yleistä kuin nykyään. Nykyään tästä puhutaan ja kirjoitetaan paljon kuinka useilla on noita oireita, ja eikös näistä ollut joku tosi TV-ohjelmakin? Jos ilmiö oli muka ennen yhtä yleinen, silloin olisi oman lapsuuden aikaan olisi varmaan 400 oppilaan ala-asteelta ollut melkein 50-100 riehuja poikaa tarkkiksella, ja joka luokalla pari-kolme tyttöä, jotka ei vaikuta olevan edes samassa ulottuvuudessa muiden kanssa kun haaveilevat omiaan. Silloin oli harvinaista jos edes joku oppilas tuli aamulla myöhässä kouluun, sellainen jäi kyllä mieleen, ja muistan itse lapsena että jos meinasi myöhästyä koulusta, niin tuntui siltä että se olisi ollut kauhean noloa ja poikkeuksellista.
Joo ei tokikaan yhtä yleistä. Mutta onhan moni asia muuttunut: kasvatus ei ole enää häpäisyä kodeissakaan (olen 70-luvulla syntynyt), kurinpito kouluissa on löytynyt, oppimismetodit erilaiset, digiaika...Meillä 25 v tytär sai diagnoosin 10 v sitten ja isänsä tänä vuonna, liki viisikymppisenä. Meillä taiteilijasuvussa ollaan aina oltu normista poikkeavia, joten mitään ei olla edes epäilty. Rajat ovat häilyviä, nepsypiirteitähän on enemmän tai vähemmän kaikilla.
Ainahan se on huono käytös selitetty "taiteilijasuvulla" ja diagnooseilla.
Ei huono, omalaatuinen. Milläs muullakaan, kylähullut eivät ole olleet huudossa sitten renessanssin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Meillä on kuvalliset ohjeet aamutoimiin mutta silti dödö jää laittamatta ja hampaat pesemättä. Pissahätä tulee just kun koulukyyti on pihassa. Ellen varmista että kengät ja takki ym ovat omilla paikoillaan pyörii etsimässä toista kenkää tai pipoa. Joskus unohtaa ottaa repun mukaan.
Siis, jos nämä jutut on totta, eikä trollausta??? niin onhan tuo järkyttävää ja surullista. Itse olen lapsuuteni saanut elää 1980 ja -90 luvuilla, ja en silloin lapsena / nuorena kuullut että kenelläkään olisi ollut sisaruksia jotka on tuollaisia, tai en koskaan nähnyt että koululuokassa olisi joku oppilas joka ei suurinpiirtein osaa reppuaan avata ja ottaa kirjoja esille. Kun en silloin tuollaisia oireita omaavia lapsia / nuoria koskaan nähnyt, niin en voi varmalla sanoa, mutta sen ajan sensitiivisyyden tason ja kielenkäytön muistaen, melko varmasti termi millä heitä olisi luonnehdittu olisi ollut lyhyesti va m mainen tai k e har i.
En tiedä oliko tuollaiset lapset siihen aikaan suljettuina johonkin laitoksiin, vai oliko tuollaisia oireita omaavia lapsia yksinkertaisesti silloin vain häviävän pieni määrä? Mikä on sitten mennyt pieleen jos tuollainen on huomattavasti yleistynyt?
Ne oli enimmäkseen tarkkiksella tms., ei tavallisilla luokilla.
Mutta kyllä minä olin 80 - 90 -luvuilla ihan tavallisella luokalla niin, että mulla oli poissaoloja joka viikko, kirjat ties kuinka usein kotona tai jossain, läksyt aina tekemättä jne. Mua ei varmaan siks laitettu tarkkikselle, kun olin ujo ja hiljainen tyttö, joka ei ollut tottelematon koulussa, enkä äänekäs ja riehuva poika.
Aika karhunpalvelus koululta, jos tuohon ei puututtu. Onhan se merkki siitä, että jotain on lapsella vialla, joko kodissa tai päässä.
Puututtu miten? Kyllä mä kävin lastenpsykiatrisella jossain tutkimuksissa ja terapiakäynneillä monta vuotta jne. Ei ne osanneet tunnistaa tyttöjen aspergeria silloin vielä.
Oppiminenhan mulle oli tosi helppoa, eli olin kuitenkin niin hyvä koulussa, että siitä ei kellään ollut mitään huolta.
En mä nyt oikein tiedä, miten tuohon ois voitu puuttua. Tavallaan hyvä, ettei siihen aikaan tehty isompia interventioita, niin mä sain kuitenkin sen kouluni suoritettua. Numeroissa tietysti näkyi ne poissaolot, eli vaikka koenumerot oli lähinnä 9 - 10 väliltä, niin keskiarvo jäi jonnekin vähän päälle kahdeksaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Meillä on kuvalliset ohjeet aamutoimiin mutta silti dödö jää laittamatta ja hampaat pesemättä. Pissahätä tulee just kun koulukyyti on pihassa. Ellen varmista että kengät ja takki ym ovat omilla paikoillaan pyörii etsimässä toista kenkää tai pipoa. Joskus unohtaa ottaa repun mukaan.
Siis, jos nämä jutut on totta, eikä trollausta??? niin onhan tuo järkyttävää ja surullista. Itse olen lapsuuteni saanut elää 1980 ja -90 luvuilla, ja en silloin lapsena / nuorena kuullut että kenelläkään olisi ollut sisaruksia jotka on tuollaisia, tai en koskaan nähnyt että koululuokassa olisi joku oppilas joka ei suurinpiirtein osaa reppuaan avata ja ottaa kirjoja esille. Kun en silloin tuollaisia oireita omaavia lapsia / nuoria koskaan nähnyt, niin en voi varmalla sanoa, mutta sen ajan sensitiivisyyden tason ja kielenkäytön muistaen, melko varmasti termi millä heitä olisi luonnehdittu olisi ollut lyhyesti va m mainen tai k e har i.
En tiedä oliko tuollaiset lapset siihen aikaan suljettuina johonkin laitoksiin, vai oliko tuollaisia oireita omaavia lapsia yksinkertaisesti silloin vain häviävän pieni määrä? Mikä on sitten mennyt pieleen jos tuollainen on huomattavasti yleistynyt?
Me hajamieliset haaveilijat oltiin normaaliluokissa ja häiriköt tarkkiksella. Se, ettei nepsyongelmia tutkittu tai tunnistettu ei tarkoita, etteikö niitä olisi ollut.
En ole vakuuttunut siitä, että tällainen oireilu olisi ollut 1980- 90-luvuilla yhtä yleistä kuin nykyään. Nykyään tästä puhutaan ja kirjoitetaan paljon kuinka useilla on noita oireita, ja eikös näistä ollut joku tosi TV-ohjelmakin? Jos ilmiö oli muka ennen yhtä yleinen, silloin olisi oman lapsuuden aikaan olisi varmaan 400 oppilaan ala-asteelta ollut melkein 50-100 riehuja poikaa tarkkiksella, ja joka luokalla pari-kolme tyttöä, jotka ei vaikuta olevan edes samassa ulottuvuudessa muiden kanssa kun haaveilevat omiaan. Silloin oli harvinaista jos edes joku oppilas tuli aamulla myöhässä kouluun, sellainen jäi kyllä mieleen, ja muistan itse lapsena että jos meinasi myöhästyä koulusta, niin tuntui siltä että se olisi ollut kauhean noloa ja poikkeuksellista.
Joo ei tokikaan yhtä yleistä. Mutta onhan moni asia muuttunut: kasvatus ei ole enää häpäisyä kodeissakaan (olen 70-luvulla syntynyt), kurinpito kouluissa on löytynyt, oppimismetodit erilaiset, digiaika...Meillä 25 v tytär sai diagnoosin 10 v sitten ja isänsä tänä vuonna, liki viisikymppisenä. Meillä taiteilijasuvussa ollaan aina oltu normista poikkeavia, joten mitään ei olla edes epäilty. Rajat ovat häilyviä, nepsypiirteitähän on enemmän tai vähemmän kaikilla.
Ainahan se on huono käytös selitetty "taiteilijasuvulla" ja diagnooseilla.
Mikä huono käytös? Ei meidän suvun autisteista ainakaan kukaan käyttäydy huonosti, ainakaan muutoin kuin perheen piirissä joskus.
- eri
Mistä näitä ke ha reita oikein sikiää ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vielä mitään hanskoja tarvitse.
Miten niin ei tarvi kun aamulla on pakkasta?
Utsjoellako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä se on näiden normilasten vanhempien ja lapsettomien irvailla meille nepsylasten vanhemmille, ikään kuin meillä ei olis jo tarpeeksi taakkaa. Niin rakas ku mun omani on, jaan ap:n ahdistumisen. Meillä käytiin peruskoulua ysärillä vaihtelevalla menestyksellä ja tunnen suurta syyllisyyttä huonosta jaksamisestani. Uuvuin yksikseni huolitaakan alle; miehen mielestä poika on vaan laiska! Äijä ei usko kirjainyhdistelmiin, ruoskia olis kai lasta pitänyt!
On niin rankkaa että kerkeää useamman tunnin somettaa ja roikkua vauvasivuilla. Taitaa lapsi olla nepsy että mamma kerkeää olla puhelimella.
Nykymammat yrittävät jo neuvolassa saada nepsy dg. Neuvolassa! Kun se jamina santeri 2,5v ei kuuntele ja se vaan hyörii ja pyörii. Lääkkeitä ja dg niin kaikilla on mukavempaa.
Älyääkö nämä "äidit" että se dg on lapsen mukana loppuelämän ja se tulee vaikeuttamaan elämää.
Onko sulla aavistustakaan, miten käsittämättömän paljon elämää vaikeuttaa kasvaa diagnosoimattomana, tunnistamattomana autistina? Oletan, että sama ADHD:n kanssa. Että ei selviydy ja pärjää niin kuin muut, eikä tiedä lainkaan miksi, ja ainoa apu mitä saa on "kyllä sinun nyt vaan pitää pystyä", "kaikiltahan tämä onnistuu", "eihän sulla voi olla tässä mitään vaikeuksia, kun olet niin älykäskin", "sun pitää vaan ottaa itseäsi niskasta kiinni" jne.
Kyllä minä muuten tiedän ja kohtalaisen hyvin. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa että yhä enemmän nuoria vanhempia pyrkii jo alle 4 vuotiaalle saamaan sen diagnoosin. Ja syyt ovat täyttä skeidaa. Fakta on ettei se vanhemmuus ollutkaan niin kivaa ja helppoa. Missä se mun oma aika on
Onko sulla jotain luotettavaa lähdettä tälle "faktalle"? Oikeaa lähdettä, ei vaan jonkun mielipidettä.
Entinen työni on lähteeni
Eli sulla ei ole mitään oikeaa lähdettä, vaan jonkun - itsesi - mielipide. Ok.
Veikkaan että juurikin sinä olet yksi näistä valittajista. Haluan dg lapselle kun ei ole nyt kivaa ja on raskasta, omaa aikaa haluan. Sä oot just se
Joo, no olishan se nyt vanhemmalle paljon helpompaa kun lapselle saisi dgn, lääkkeet ja se rauhottus
- vanhempi2026 -
Mitä lääkkeitä autismiin saa? Ja miks mun lapsen pitäis rauhoittua?
no varmaa jotai pameja tai vastaavii lääkkeit.
no eksä haluu et sulla olis omaa aikaa eikä lapsi pyörisi ja huutais koko aja??? mä ainaki haluun, o raskasta
- vanhempi2026 -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä mahdollisuus viedä itse kouluun? Parempi sekin kuin se, että ei mene lainkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minun nepsy-lapseni on yhä sängyssä, kouluun olisi pitänyt lähteä 7.20. Aloitti ylä-asteen tänä vuonna, ja siellä on yli 800 oppilasta. Taitaa olla liikaa tuo väenpaljous autistille. En tiedä yhtään, miten tästä yllä-asteen suorittamisesta selvitään.
Onkohan tämä palsta juuri nyt paras paikka, jos tilanne on tämä?
On. Ei mulla ole nyt mitään muutakaan tekemistä. Ei se lapsi ole menossa enää kouluun tänään, ja mun on parempi saada jotain muuta ajateltavaa, etten vaan pyörittele katastrofiajatuksia siitä, miten vaikeaksi tää tilanne vielä voi mennä. Mun ei pidä näyttää tästä hätää ja huolta lapselle, vaan rohkaista positiivisesti, että tänään ei onnistunut, mutta huomenna onnistuu.
Kuulostat niin trollilta ja jos et miten sulla aikaa palstailla, ootko lukittautunut kammariis kun autistilapses pyörii kuin pieru perseessä?? :D
Miksi kuulostan trollilta?
Se lapsihan on siellä sängyssä, niin kuin sanoin. Minä juon kahvia olkkarissa ja palstailen samalla hetken.
Miksi annoit sen nukkua pommiin etkä vieläkään herätä? Että veetuttaa tuollaiset täysin saamattomat vanhemmat. Jos olet itse kotona niin kakara kantoon ja yhdessä koulunpenkille siitä!! Vai luuletko että kukaan menis töihin jos pomo lässyttäs, että no tänään ei nyt onnistunut, mutta huomenna varmaan jo sujuu ja pääset tekeen hommias. Lapsesi nykyiset ja tulevat ongelmat on täysin sun syytäsi ja mahdollistamia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, minun nepsy-lapseni on yhä sängyssä, kouluun olisi pitänyt lähteä 7.20. Aloitti ylä-asteen tänä vuonna, ja siellä on yli 800 oppilasta. Taitaa olla liikaa tuo väenpaljous autistille. En tiedä yhtään, miten tästä yllä-asteen suorittamisesta selvitään.
Ei ainakaan sillä että vanhempi antaa edelleen olla sängyssä.
Minä olen erityisherkkä asperger ja olin yläasteella poissaolokuningas kolme vuotta putkeen, ja siihen aikaan minut diagnosoitiin vain oudoksi, mutta vanhempani ei koskaan antanut minun jäädä kotiin makaamaan.
Jos on tyttö niin voin vuoden päästä ottaa
mun luonse xD.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vielä mitään hanskoja tarvitse.
Miten niin ei tarvi kun aamulla on pakkasta?
Utsjoellako?
Ihan kuule Oulusta 100km alaspäin on ollut pakkasta aamulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoksia löytyy
Ei löydy. Ei ole yhtään mitään laitoksia ADHD-lapsille tai kognitiivisesti hyvätasoisille autisteille.
Ei tuollaisilla ap:n mainitsemilla jutuilla ole pienintäkään tekemistä kognitiivisten kykyjen kanssa, kun on kyse nepsystä.
Mä oon kyllä hieman eri mieltä tästä. Kognitiisesti normaali oppii kyllä myös toimimaan omien haasteiden kanssa. Oletteko käyneet nepsyvalmennuksissa?
En nyt täältä ala neuvoa aloittajaa, mutta tulee mieleen, että voisi olla myös mahdollista antaa vastuuta teinille itselleen kouluun pääsemisestä ym.
Ja höpöhöpö, mä pääsen Mensaan, mutta en onnistu tavallisessa arjen hallinnassa, kotitöissä jne.
- autisti/asperger
Listaa ja aikatauluta tehtävät, niin voit teoriassa, ja ehkä käytännösssäkin onnistua tekemään asiat viime tipassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeesus mitä luuserien ulinaa. Kaikki amiksen käyneet työttömät lihavat nepsyäidit valittavat kilpaa ja hakevat huomiota. Jos aikaanne vaikka sen lapsen täysvaltaiseen kasvattamiseen ei jokainen olisi nepsy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Meillä ysiluokkalainen adhd/autisti
- Klo 6.30 soi pojan herätys. Käyn pyytämässä aamupalalle
- Klo 6.40 poika hohhailee huoneessaan eikä ole tullut syömään
- Klo 6.55 poika viimein on haukannut leipää sekä ottanut adhdlääkkeen
- Klo 7.15 poika pyörii alushousut ja huppari päällä vaikka muistutan että taks on kohta pihassa
-Klo 7.22 poika ryntää kengät jalassa eteisestä vessaan koska kakittaa
-Klo 7.30 poika ryntää ulos ilman takkia ja reppua
-Klo 7.32 anelen taksikuskia odottamaan vielä hetken
- Klo 7.40 poika on viimein matkalla kouluun mutta läksykirjat ovat huoneensa pöydällä.
Ja jotkut sanoi että anna sen lähteä itsenäisesti,kyllä.se oppii! Vaan kun ei opi koska aivot eivät toimi normaalisti. Jos en olisi vahtimassa,tuo ei menisi kouluun ollenkaan. Eihän se tunne edes kelloa.
Pitäiskö nyt jo ysiluokkailaiselle opettaa kelloa, tai tekisi jotain muistutuksia puhelimeen jne.. Mitä tahansa jeesiä, kohtahan se on täyikänen ja työpaikoilla tulee hankalat oltavat jos ei sinne pääse sillon kun pitää.
Kun puhut adhd/autisti lapsen kohdalla töistä niin et taida tietää mitään
Moni autisti on korkeakoulutettu ja koulutustaan vastaavassa työssä. Minun kattoni alla asuu kaksi sellaista ja toisella on vielä ADD.
-ohis-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi pientä <3 Itsellä samanikäinen neuronormaali kuopus, ja silti saa koko ajan muistutella ja koittaa ottaa selvää tarpeista ja käytöksestä.
Murkuilla on paljon meneillään, hormonit hyrrää ja aivoissa tapahtuu valtavia muutoksia. Regressio eli taantuminen kuuluu asiaan, eli meininki on välillä hyvin järjettömän oloista.
Kaksi isompaa lasta jo nuoria aikuisia, ja voin rohkaista että parissa vuodessa tilanne muuttuu täysin. Voidaan keskustella vaikka mistä tosi kypsästi, välillä oikein ihmettelen miten hienoja tuli.
Tsemppiä sinne äidillekin <3
Nyt puhuttiin nepsylapsesta. Ei sinun normaalilapsesta. Eli sellaset tsempit sinne
Pointtini oli, että ihan jo neuronormaalilla on järjetöntä käytöstä murrosiässä, SE ei ole muuta kuin normaalia.
Varmasti tilanne on paljon vaikeampi nepsyllä, ja minusta tsemppiä tarvitaan silloin erityisesti <3
ps. en tarkoittanut pahaa
Minun autistilapsellani ei ollut mitään havaittavaa murrosikää.
-ohis-
Kaikki huonokäytöksiset lapset eivät ole nepsyja. Suuri osa huonosti käyttäytyvistä on kasvatuksen tulosta eli vika vanhemmissa.
Pitää löytää lapsen breaking point niin saat hänet rauhoittumaan ja tottelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minun nepsy-lapseni on yhä sängyssä, kouluun olisi pitänyt lähteä 7.20. Aloitti ylä-asteen tänä vuonna, ja siellä on yli 800 oppilasta. Taitaa olla liikaa tuo väenpaljous autistille. En tiedä yhtään, miten tästä yllä-asteen suorittamisesta selvitään.
Onkohan tämä palsta juuri nyt paras paikka, jos tilanne on tämä?
On. Ei mulla ole nyt mitään muutakaan tekemistä. Ei se lapsi ole menossa enää kouluun tänään, ja mun on parempi saada jotain muuta ajateltavaa, etten vaan pyörittele katastrofiajatuksia siitä, miten vaikeaksi tää tilanne vielä voi mennä. Mun ei pidä näyttää tästä hätää ja huolta lapselle, vaan rohkaista positiivisesti, että tänään ei onnistunut, mutta huomenna onnistuu.
Miksei ole menossa kouluun? Myöhästyy vähän, mutta parempi se kai on olla ainakin loppupäivä koulussa? Tuollainen 800 oppilaan yläaste ei varmasti ole kenellekään hyvä, lapsi hukkuu joukkoon siellä.
Minä yritän tietenkin aina kannustaa, että kouluun voi mennä yhä koko koulupäivän ajan, vaikka aamulla ei olisi onnistunut ajoissa. Tunnen kuitenkin lapseni, ja näen hänestä, että tänään ei ole enää onnistumassa (toki ehdotan asiaa vielä muutaman kerran).
Toivottavasti olet trolli, koska muuten olet surkein vanhempi ikinä.
Ai olen surkein vanhempi ikinä, kun toimin lastenpsykiatrian ammattilaisten, erityisopettajien, nepsy-valmentajien ja sairaalakoulun konsultoivan opettajan neuvojen sekä oman kokemusperäisen tietoni mukaan?
Olen surkein vanhempi ikinä, kun olen onnistunut auttamaan lapseni täydestä autistisesta burn outista taas hyvinvoivaksi ja toimintakykyiseksi?
Alue: Aihe vapaa
Pidä ihan itse vaan. terv. lastenpsykiatrian tohtori, avaruuskirurgi ja ainakin kymmenen kirjainrimpsun äiti, joka kirjoitti väikkärin samalla kun juoksi maratonia ja imetti