Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aamut nepsylapsen kanssa ovat aivan hirveitä. Toistoa toiston perään ja kommunikointi vaikeuksia. Esim. Ei löydä toista hanskaa,ähkii ja
23.09.2026 |
Pyörii eteisessä minun koettaesssni selvittää,mikä nyt on vialla. Voi ähkkiä ja pyöriä myös kun vessahätä. Muutamia kertoja myöhästynyt taksista kun jäänyt ähisemään eteiseen.
Lääkkeet ottaa ja aamupalan syö minun valvonnassani. Muuten vain nuolee puurolusikkaa ja lääkkeet jäävät siihen. Vaatteiden pukemisesta saa muistutella sen kymmenen kertaa ja varmistaa,että asu on säänmukainen.
Ja lapsi on 15. Tuntuu kuin olisi loppumaton pikkulapsi-aika,paitsi että 4vuotiaskin osaa paremmin sanoa että kakattaa
Kommentit (302)
Vierailija kirjoitti:
Jep. Meillä ysiluokkalainen adhd/autisti
- Klo 6.30 soi pojan herätys. Käyn pyytämässä aamupalalle
- Klo 6.40 poika hohhailee huoneessaan eikä ole tullut syömään
- Klo 6.55 poika viimein on haukannut leipää sekä ottanut adhdlääkkeen
- Klo 7.15 poika pyörii alushousut ja huppari päällä vaikka muistutan että taks on kohta pihassa
-Klo 7.22 poika ryntää kengät jalassa eteisestä vessaan koska kakittaa
-Klo 7.30 poika ryntää ulos ilman takkia ja reppua
-Klo 7.32 anelen taksikuskia odottamaan vielä hetken
- Klo 7.40 poika on viimein matkalla kouluun mutta läksykirjat ovat huoneensa pöydällä.
Ja jotkut sanoi että anna sen lähteä itsenäisesti,kyllä.se oppii! Vaan kun ei opi koska aivot eivät toimi normaalisti. Jos en olisi vahtimassa,tuo ei menisi kouluun ollenkaan. Eihän se tunne edes kelloa.
Tunti on riittämätön määrä aikaa tuollaiseen siirtymään. Vielä kun on nepsyteinikin kyseessä. Varmasti mahdoton ajatus mutta jos heräisitte puoli tuntia aikaisemmin saattaisi housutkin löytyä jalasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan järkyttävää säätämistä - onneksi ei ole lapsia, ei edes terveitä.
Kuulostaa samalta kuin meidän ekaluokkalaisen ja isänsä touhut.
Tällä kohta saavat sitten keskenään selvitä näistä aamuista ja vielä pikkuveli päiväkotiin, kun minä menen töihin.
En ymmärrä miten nää kaikki on tällaisia tuhnaajia. Mä oon itsekin kirjolla, mutta hyvin vauhdikas ja tekokas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Meillä on kuvalliset ohjeet aamutoimiin mutta silti dödö jää laittamatta ja hampaat pesemättä. Pissahätä tulee just kun koulukyyti on pihassa. Ellen varmista että kengät ja takki ym ovat omilla paikoillaan pyörii etsimässä toista kenkää tai pipoa. Joskus unohtaa ottaa repun mukaan.
Siis, jos nämä jutut on totta, eikä trollausta??? niin onhan tuo järkyttävää ja surullista. Itse olen lapsuuteni saanut elää 1980 ja -90 luvuilla, ja en silloin lapsena / nuorena kuullut että kenelläkään olisi ollut sisaruksia jotka on tuollaisia, tai en koskaan nähnyt että koululuokassa olisi joku oppilas joka ei suurinpiirtein osaa reppuaan avata ja ottaa kirjoja esille. Kun en silloin tuollaisia oireita omaavia lapsia / nuoria koskaan nähnyt, niin en voi varmalla sanoa, mutta sen ajan sensitiivisyyden tason ja kielenkäytön muistaen, melko varmasti termi millä heitä olisi luonnehdittu olisi ollut lyhyesti va m mainen tai k e har i.
En tiedä oliko tuollaiset lapset siihen aikaan suljettuina johonkin laitoksiin, vai oliko tuollaisia oireita omaavia lapsia yksinkertaisesti silloin vain häviävän pieni määrä? Mikä on sitten mennyt pieleen jos tuollainen on huomattavasti yleistynyt?
Oma autistilapseni kävi koulua 90-luvulla, ja oli aina luokkansa paras oppilas. Hän joutui näyttelemään jo yläasteella paljon tyhmempää kuin oli, jotta pääsi irti hikari-leimasta.
Nyt hänellä on useampi korkeakoulutukinto, ja hän on ollut koulutustaan vastaavassa työssä pitkälti toistakymmentä vuotta. Hän on myöskin aikaan opettanut yliopistossa niitä teidän suuresti arvostamianne tulevia maistereita, joten mielestäni k e har i, on vähän liioitteleva nimitys.
-ohis-
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia niitä lääkkeitä syötetään, jos niistä ei ole apua? Nehän eivät todellakaan kaikille sovi. Voi olla, että lapsi on niin pöhnässä, ettei hommat onnistu sen takia.
Autismiin ei ole lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksamista! Olkaamme kaikki kiitollisia lapsistamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minun nepsy-lapseni on yhä sängyssä, kouluun olisi pitänyt lähteä 7.20. Aloitti ylä-asteen tänä vuonna, ja siellä on yli 800 oppilasta. Taitaa olla liikaa tuo väenpaljous autistille. En tiedä yhtään, miten tästä yllä-asteen suorittamisesta selvitään.
Onkohan tämä palsta juuri nyt paras paikka, jos tilanne on tämä?
On. Ei mulla ole nyt mitään muutakaan tekemistä. Ei se lapsi ole menossa enää kouluun tänään, ja mun on parempi saada jotain muuta ajateltavaa, etten vaan pyörittele katastrofiajatuksia siitä, miten vaikeaksi tää tilanne vielä voi mennä. Mun ei pidä näyttää tästä hätää ja huolta lapselle, vaan rohkaista positiivisesti, että tänään ei onnistunut, mutta huomenna onnistuu.
Miten niin? Jos ei ehdi ajoissa, niin mennään myöhässä. Ei nyt tuollaisen takia jäädä koko päiväksi kotiin. Ihan normi aamu.
Kaipa tuota ihminen tietää ja tuntee itse oman lapsensa tilanteen.
Ei siltä kuulosta.
Mihin ihmeeseen tuonkin näkemyksesi perustat?
Joo, kyllä tunnen oman lapseni. Meillä ei nyt ollut kyse mistään myöhästymisestä, vaan siitä, että lapsella iski täysi jumitus ja paniikki kouluun menosta. Yritän toki aina kannustaa siihen, että kouluun voi mennä milloin tahansa koko koulupäivän ajan. Näen kuitenkin lapsesta, minä päivinä se ei tule onnistumaan. Hauskasti meidän kanssa työskennelleet perhetyöntekijät ja lapsen tukihenkilö oppi näkemään ihan saman, voitiin yhdessä todeta, että turha edes yrittää enää tänään, säästetään vaan kaikki paukut huomiseen.
"4-vuotiaskin osaa paremmin sanoa, että kakattaa"
Tuossa lainaus aloituksestasi. Täysin asiatonta.
Ei ole. Aikuisenakin tulee vielä monta myöhästymistä juuri edellä mainitusta syystä.
-ohis-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoksia löytyy
Ei löydy. Ei ole yhtään mitään laitoksia ADHD-lapsille tai kognitiivisesti hyvätasoisille autisteille.
Ei tuollaisilla ap:n mainitsemilla jutuilla ole pienintäkään tekemistä kognitiivisten kykyjen kanssa, kun on kyse nepsystä.
Mä oon kyllä hieman eri mieltä tästä. Kognitiisesti normaali oppii kyllä myös toimimaan omien haasteiden kanssa. Oletteko käyneet nepsyvalmennuksissa?
En nyt täältä ala neuvoa aloittajaa, mutta tulee mieleen, että voisi olla myös mahdollista antaa vastuuta teinille itselleen kouluun pääsemisestä ym.
Niin kasarilla kaikki olivst omillaan. Jotkut lintsasi ja jotkut päätyi tarkkikselle, joillain tavarat aina hukassa, mutta suurin osa pärjäsi ihan ok, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Kyllä niitä nepsyjä silloinkin oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia niitä lääkkeitä syötetään, jos niistä ei ole apua? Nehän eivät todellakaan kaikille sovi. Voi olla, että lapsi on niin pöhnässä, ettei hommat onnistu sen takia.
Autismiin ei ole lääkkeitä.
Mistä voimmekin päätellä, että apn lapsi lääkkeineen ei ole autisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Meillä on kuvalliset ohjeet aamutoimiin mutta silti dödö jää laittamatta ja hampaat pesemättä. Pissahätä tulee just kun koulukyyti on pihassa. Ellen varmista että kengät ja takki ym ovat omilla paikoillaan pyörii etsimässä toista kenkää tai pipoa. Joskus unohtaa ottaa repun mukaan.
Siis, jos nämä jutut on totta, eikä trollausta??? niin onhan tuo järkyttävää ja surullista. Itse olen lapsuuteni saanut elää 1980 ja -90 luvuilla, ja en silloin lapsena / nuorena kuullut että kenelläkään olisi ollut sisaruksia jotka on tuollaisia, tai en koskaan nähnyt että koululuokassa olisi joku oppilas joka ei suurinpiirtein osaa reppuaan avata ja ottaa kirjoja esille. Kun en silloin tuollaisia oireita omaavia lapsia / nuoria koskaan nähnyt, niin en voi varmalla sanoa, mutta sen ajan sensitiivisyyden tason ja kielenkäytön muistaen, melko varmasti termi millä heitä olisi luonnehdittu olisi ollut lyhyesti va m mainen tai k e har i.
En tiedä oliko tuollaiset lapset siihen aikaan suljettuina johonkin laitoksiin, vai oliko tuollaisia oireita omaavia lapsia yksinkertaisesti silloin vain häviävän pieni määrä? Mikä on sitten mennyt pieleen jos tuollainen on huomattavasti yleistynyt?
Meilläpäin ainakin ihan kotonaan asuivat, mutta kävivät koulun ns. Apukoulussa. Ainakin kaksi muksua naapurissa kävi siellä, enemmänkin kehitysvammainen serkkuni sekä n. 100 muuta pikkukaupungin eritasoisesti vaativampaa lapsosta.
Ite toimintakykyisenä burgeroitsijana kävin normaaliluokan, samoin nyt omat lapseni. Minä en mitään tukia saanut, mutta lapseni ovat sellaisia mukavia ja helppoja tuettavia niin on sitten tukea ja ties mitä terapioita tarjolla vähän turhankin paljon. Oppimishaasteita ei ole, lähinnä keskittymisen ja vuorovaikutuksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No, minun nepsy-lapseni on yhä sängyssä, kouluun olisi pitänyt lähteä 7.20. Aloitti ylä-asteen tänä vuonna, ja siellä on yli 800 oppilasta. Taitaa olla liikaa tuo väenpaljous autistille. En tiedä yhtään, miten tästä yllä-asteen suorittamisesta selvitään.
Erityisluokan pienryhmään opiskelemaan. Ei voi jatkua noin ettei hän mene kouluun lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minun nepsy-lapseni on yhä sängyssä, kouluun olisi pitänyt lähteä 7.20. Aloitti ylä-asteen tänä vuonna, ja siellä on yli 800 oppilasta. Taitaa olla liikaa tuo väenpaljous autistille. En tiedä yhtään, miten tästä yllä-asteen suorittamisesta selvitään.
Onkohan tämä palsta juuri nyt paras paikka, jos tilanne on tämä?
On. Ei mulla ole nyt mitään muutakaan tekemistä. Ei se lapsi ole menossa enää kouluun tänään, ja mun on parempi saada jotain muuta ajateltavaa, etten vaan pyörittele katastrofiajatuksia siitä, miten vaikeaksi tää tilanne vielä voi mennä. Mun ei pidä näyttää tästä hätää ja huolta lapselle, vaan rohkaista positiivisesti, että tänään ei onnistunut, mutta huomenna onnistuu.
Kuulostat niin trollilta ja jos et miten sulla aikaa palstailla, ootko lukittautunut kammariis kun autistilapses pyörii kuin pieru perseessä?? :D
Miksi kuulostan trollilta?
Se lapsihan on siellä sängyssä, niin kuin sanoin. Minä juon kahvia olkkarissa ja palstailen samalla hetken.
Miksi annoit sen nukkua pommiin etkä vieläkään herätä? Että veetuttaa tuollaiset täysin saamattomat vanhemmat. Jos olet itse kotona niin kakara kantoon ja yhdessä koulunpenkille siitä!! Vai luuletko että kukaan menis töihin jos pomo lässyttäs, että no tänään ei nyt onnistunut, mutta huomenna varmaan jo sujuu ja pääset tekeen hommias. Lapsesi nykyiset ja tulevat ongelmat on täysin sun syytäsi ja mahdollistamia.
Ei minun lapseni nukkunut pommiin. Heräsi ihan ajallaan kuudelta niin kuin aina. Hän ei vaan pystynyt lähtemään kouluun. Ihan hereillä hän siellä sängyssään siis oli.
Miksi sinä kuvittelet tietäväsi minua ja kaikkia lapseni parissa työskenteleviä ammattilaisia paremmin, miten hänen kanssaan pitää toimia? Sulla ei ole pienintäkään käsitystä lapseni ongelmista, niiden historiasta, niistä menetelmistä joita hänen kanssaan on tätä ennen kokeiltu, siitä, mitkä asiat saa hänet hyperventiloimaan ja oksentamaan ja makaamaan maassa ilman toimintakykyä, siitä millä asioilla häntä on saatu autettua noista tilanteista jne.
Tuo "jos tänään ei onnistu, niin huomenna sitten" on siis nimenomaan ammattilaisilta saatu neuvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoksia löytyy
Ei löydy. Ei ole yhtään mitään laitoksia ADHD-lapsille tai kognitiivisesti hyvätasoisille autisteille.
Ei tuollaisilla ap:n mainitsemilla jutuilla ole pienintäkään tekemistä kognitiivisten kykyjen kanssa, kun on kyse nepsystä.
Mä oon kyllä hieman eri mieltä tästä. Kognitiisesti normaali oppii kyllä myös toimimaan omien haasteiden kanssa. Oletteko käyneet nepsyvalmennuksissa?
En nyt täältä ala neuvoa aloittajaa, mutta tulee mieleen, että voisi olla myös mahdollista antaa vastuuta teinille itselleen kouluun pääsemisestä ym.
Ja höpöhöpö, mä pääsen Mensaan, mutta en onnistu tavallisessa arjen hallinnassa, kotitöissä jne.
- autisti/asperger
Mensa-tason älykkyydellä pitäisi kyllä pystyä suunnittelemaan sellainen arki, jonka pystyy toteuttamaan, jos motivaatio on kohdillaan eikö ahnehdi liikaa.
Et taida ymmärtää nyt ollenkaan. Älykkyys ei auta toiminnanohjauksessa kuin teoriassa, ei auta myöskään esim. sosiaalisissa hankaluuksissa. Vaikka kuinka päättäisi ja olisi älyllä miettinyt, että tänään olen sosiaalinen ja toimin niin ja näin, niin se äly ei auta toimimaan kuten pitäisi.
Sosiaalinen älykkyys on eri asia kuin yleinen, matemaattinen Mensa- älykkyys.
Olen kyllä mieluummin normaali kuin tuollainen va jakki.
Ihan säälijsi käy näitä valopäitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minun nepsy-lapseni on yhä sängyssä, kouluun olisi pitänyt lähteä 7.20. Aloitti ylä-asteen tänä vuonna, ja siellä on yli 800 oppilasta. Taitaa olla liikaa tuo väenpaljous autistille. En tiedä yhtään, miten tästä yllä-asteen suorittamisesta selvitään.
Ei ainakaan sillä että vanhempi antaa edelleen olla sängyssä.
Minä olen erityisherkkä asperger ja olin yläasteella poissaolokuningas kolme vuotta putkeen, ja siihen aikaan minut diagnosoitiin vain oudoksi, mutta vanhempani ei koskaan antanut minun jäädä kotiin makaamaan.
Minun taas annettiin lintsata aina silloin tällöin, kun tarvitsin päivän tehdäkseni rästitöitä ja ollakseni ihan itsekseni. Mitään haittaa tuosta ei mielestäni ollut. Olin normaalin sosiaalinen ja noin ysin oppilas. Mitään koulussa ei opetettu, jota en olisi itsekseni osannut lukea koulukirjasta.
Toki suuri ero oli, että silloin ei ollut ruutuja, joita tuijotella. Ajattelisin, että tuo on yksi suuri syy nykypäivän ongelmiin. Ennen ei yksinkertaisesti ollut näitä tynnyrissä ts. ruutujen kanssa kasvaneita, jotka eivät osaa edes kelloa.
No,kakattaako autistinepsyä vieläkin?:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minun nepsy-lapseni on yhä sängyssä, kouluun olisi pitänyt lähteä 7.20. Aloitti ylä-asteen tänä vuonna, ja siellä on yli 800 oppilasta. Taitaa olla liikaa tuo väenpaljous autistille. En tiedä yhtään, miten tästä yllä-asteen suorittamisesta selvitään.
Onkohan tämä palsta juuri nyt paras paikka, jos tilanne on tämä?
On. Ei mulla ole nyt mitään muutakaan tekemistä. Ei se lapsi ole menossa enää kouluun tänään, ja mun on parempi saada jotain muuta ajateltavaa, etten vaan pyörittele katastrofiajatuksia siitä, miten vaikeaksi tää tilanne vielä voi mennä. Mun ei pidä näyttää tästä hätää ja huolta lapselle, vaan rohkaista positiivisesti, että tänään ei onnistunut, mutta huomenna onnistuu.
Miksei ole menossa kouluun? Myöhästyy vähän, mutta parempi se kai on olla ainakin loppupäivä koulussa? Tuollainen 800 oppilaan yläaste ei varmasti ole kenellekään hyvä, lapsi hukkuu joukkoon siellä.
Minä yritän tietenkin aina kannustaa, että kouluun voi mennä yhä koko koulupäivän ajan, vaikka aamulla ei olisi onnistunut ajoissa. Tunnen kuitenkin lapseni, ja näen hänestä, että tänään ei ole enää onnistumassa (toki ehdotan asiaa vielä muutaman kerran).
Toivottavasti olet trolli, koska muuten olet surkein vanhempi ikinä.
Ai olen surkein vanhempi ikinä, kun toimin lastenpsykiatrian ammattilaisten, erityisopettajien, nepsy-valmentajien ja sairaalakoulun konsultoivan opettajan neuvojen sekä oman kokemusperäisen tietoni mukaan?
Olen surkein vanhempi ikinä, kun olen onnistunut auttamaan lapseni täydestä autistisesta burn outista taas hyvinvoivaksi ja toimintakykyiseksi?
Surkein vanhempi ikinä ja kaikenlisäksi koko päivän vaan puhelimella vauvapalstaillen, aijai aijai aijai,pitäisi sun nyt mennä taistelee nepsyn kans nukkumaanmenosta,muista pukea pyjama sille,pestä hampaat,kammata tukka ja lukea iltasatu,jaksuhalit sinne!:3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minun nepsy-lapseni on yhä sängyssä, kouluun olisi pitänyt lähteä 7.20. Aloitti ylä-asteen tänä vuonna, ja siellä on yli 800 oppilasta. Taitaa olla liikaa tuo väenpaljous autistille. En tiedä yhtään, miten tästä yllä-asteen suorittamisesta selvitään.
Erityisluokan pienryhmään opiskelemaan. Ei voi jatkua noin ettei hän mene kouluun lainkaan.
Meillä on kyllä jatkuvasti tässä moniammatillinen tiimi hänen asioitaan hoitamassa. Sairaalakoulu on aina yksi vaihtoehto, mutta nyt katsottiin, ettei se tässä tilanteessa ole toimiva ratkaisu, kun lapseni kuitenkin haluaa mennä tuonne normaaliin kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Meillä on kuvalliset ohjeet aamutoimiin mutta silti dödö jää laittamatta ja hampaat pesemättä. Pissahätä tulee just kun koulukyyti on pihassa. Ellen varmista että kengät ja takki ym ovat omilla paikoillaan pyörii etsimässä toista kenkää tai pipoa. Joskus unohtaa ottaa repun mukaan.
Siis, jos nämä jutut on totta, eikä trollausta??? niin onhan tuo järkyttävää ja surullista. Itse olen lapsuuteni saanut elää 1980 ja -90 luvuilla, ja en silloin lapsena / nuorena kuullut että kenelläkään olisi ollut sisaruksia jotka on tuollaisia, tai en koskaan nähnyt että koululuokassa olisi joku oppilas joka ei suurinpiirtein osaa reppuaan avata ja ottaa kirjoja esille. Kun en silloin tuollaisia oireita omaavia lapsia / nuoria koskaan nähnyt, niin en voi varmalla sanoa, mutta sen ajan sensitiivisyyden tason ja kielenkäytön muistaen, melko varmasti termi millä heitä olisi luonnehdittu olisi ollut lyhyesti va m mainen tai k e har i.
En tiedä oliko tuollaiset lapset siihen aikaan suljettuina johonkin laitoksiin, vai oliko tuollaisia oireita omaavia lapsia yksinkertaisesti silloin vain häviävän pieni määrä? Mikä on sitten mennyt pieleen jos tuollainen on huomattavasti yleistynyt?
Oma autistilapseni kävi koulua 90-luvulla, ja oli aina luokkansa paras oppilas. Hän joutui näyttelemään jo yläasteella paljon tyhmempää kuin oli, jotta pääsi irti hikari-leimasta.
Nyt hänellä on useampi korkeakoulutukinto, ja hän on ollut koulutustaan vastaavassa työssä pitkälti toistakymmentä vuotta. Hän on myöskin aikaan opettanut yliopistossa niitä teidän suuresti arvostamianne tulevia maistereita, joten mielestäni k e har i, on vähän liioitteleva nimitys.
-ohis-
Minunkin tuntemani päätti tutkijan uralle ja sillä menestyi. Tuskin hän oli muualla oikein pärjännytkään. Matemaattinen erityislahjakkuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minun nepsy-lapseni on yhä sängyssä, kouluun olisi pitänyt lähteä 7.20. Aloitti ylä-asteen tänä vuonna, ja siellä on yli 800 oppilasta. Taitaa olla liikaa tuo väenpaljous autistille. En tiedä yhtään, miten tästä yllä-asteen suorittamisesta selvitään.
Ei ainakaan sillä että vanhempi antaa edelleen olla sängyssä.
Minä olen erityisherkkä asperger ja olin yläasteella poissaolokuningas kolme vuotta putkeen, ja siihen aikaan minut diagnosoitiin vain oudoksi, mutta vanhempani ei koskaan antanut minun jäädä kotiin makaamaan.
Minun taas annettiin lintsata aina silloin tällöin, kun tarvitsin päivän tehdäkseni rästitöitä ja ollakseni ihan itsekseni. Mitään haittaa tuosta ei mielestäni ollut. Olin normaalin sosiaalinen ja noin ysin oppilas. Mitään koulussa ei opetettu, jota en olisi itsekseni osannut lukea koulukirjasta.
Toki suuri ero oli, että silloin ei ollut ruutuja, joita tuijotella. Ajattelisin, että tuo on yksi suuri syy nykypäivän ongelmiin. Ennen ei yksinkertaisesti ollut näitä tynnyrissä ts. ruutujen kanssa kasvaneita, jotka eivät osaa edes kelloa.
Olen eri, mutta nykyään opettajien virkavelvollisuus on tehdä lastensuojeluilmoitus epäselvistä poissaoloista. Yksikin voi riittää, jos sitä ei selvitetä kunnollisesti, ja viimeistään muutamien kymmenien tuntien kohdalla tutkitaan lastensuojelun tarve.
Se ei ole mikään mörkö, ja voi hyvinkin olla, että sitä kautta saadaan järjesteltyä kevennetty koulupäivä. Mutta sellainen ajatus, että lapsi ja vanhempi itse päättävät, että nyt ollaan rokulin tarpeessa, ei oikein ole nykypäivää.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä, aika tyypillisesti autistin vanhempi on myös autisti, jostainhan se periytyy.
Ei mulla ollut aavistustakaan, että olen autismin kirjolla silloin kun lisäännyin. Lapseni on älyttömän lahjakas ja ihana ihminen, ja minusta on hienoa, että hän on olemassa. Maailmassa täytyy olla meitä autistejakin.