Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aamut nepsylapsen kanssa ovat aivan hirveitä. Toistoa toiston perään ja kommunikointi vaikeuksia. Esim. Ei löydä toista hanskaa,ähkii ja
23.09.2026 |
Pyörii eteisessä minun koettaesssni selvittää,mikä nyt on vialla. Voi ähkkiä ja pyöriä myös kun vessahätä. Muutamia kertoja myöhästynyt taksista kun jäänyt ähisemään eteiseen.
Lääkkeet ottaa ja aamupalan syö minun valvonnassani. Muuten vain nuolee puurolusikkaa ja lääkkeet jäävät siihen. Vaatteiden pukemisesta saa muistutella sen kymmenen kertaa ja varmistaa,että asu on säänmukainen.
Ja lapsi on 15. Tuntuu kuin olisi loppumaton pikkulapsi-aika,paitsi että 4vuotiaskin osaa paremmin sanoa että kakattaa
Kommentit (302)
Vierailija kirjoitti:
Sanon heti ettei mun ole tarkoitus tässä piikitellä, että meilläpäs asiat sujuu. Ymmärrän nepsyhaasteita hyvin!
Olen itse saanut as-diagnoosin, luultavasti add jäi huomaamatta. Minä olen meistä se joka jää eteiseen pyörimään. Lapsi (kirjolla myös) on jo teini-ikäinen, ja minä edellytän että hän ottaa itse vastuuta. Ja hän ottaa. On ajoissa koulussa ja oikeat tavarat mukana.
Tähän on päästy sillä, että minä tein lapsen kanssa alusta asti niin kuin itsenikin kanssa. Kalenteriin heti merkintä, jos jotain tärkeää on. Puhelimeen kolme muistutusta. Puhelimessa lista kaikkeen (peruskauppalista, matkalle mukaan, mitä tarvitsee ostaa lapselle esim. vaatteet, harrastusvälineet, aiemmin myös kavereiden lahjat). Tiukat rutiinit. Toimin aamuisin kuin robotti.
Ei minun mielestäni nuo sinun kuvailemat toiminta tavat mitenkään huonossa mielessä poikkeuksellisia ole, siis kalenteri merkinnät, kauppalistat, jne . Minä teen myös samaa, kalenteriin merkinnät työasioista, matkoista. Normikauppareissua varten on kauppalista, että kun minä lähden (useimmiten samassa ) kaupassa marssimaan sisäänkäynnistä kassaa kohden niin mä voin siinä matkan varrella napsia oikeat tuotteet kärryyn. Kauppalista on lappu keittiötasolla jääkaapin vieressä johon merkkaan tuotteita sitä mukaa kun ne loppuu/käy vähiin. Näin kauppareissu sujuu järjestelmällisesti kun ei vaikkapa kassajonosta tarvi kääntyä takaisin kun ai niin lauantaimakkara tai kookosmaito unohtui.
Ja lomareissuja (kesälomalle nimenomaan, joskus myös pitkälle viikonlopulle) varten on myös lista, siinä on vaatekerrat, eri kengät pyöräilyä, vaellusta varten, ulkoiluvaatteet, sadevaatteet, ompeluvälineet, kenkienhoito välineet, pesu- terveyden hoitovälineet, jne, ja mitkä on ne laukut joihin nämä laitetaan... Kun kesälomareissu lähestyy, minun ei tarvi aloittaa puoli päivää kestävää arpomista, vaan otan listan käteen ja alan tunkemaan kamoja kasseihin.
Mielestäni tämä on vain järjestelmällistä, hyvää ja esimerkillistä menettelyä. Kuten Saksalaisilla on tapana sanoa, Ordnung muß sein!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoksia löytyy
Ei löydy. Ei ole yhtään mitään laitoksia ADHD-lapsille tai kognitiivisesti hyvätasoisille autisteille.
Ei tuollaisilla ap:n mainitsemilla jutuilla ole pienintäkään tekemistä kognitiivisten kykyjen kanssa, kun on kyse nepsystä.
Mä oon kyllä hieman eri mieltä tästä. Kognitiisesti normaali oppii kyllä myös toimimaan omien haasteiden kanssa. Oletteko käyneet nepsyvalmennuksissa?
En nyt täältä ala neuvoa aloittajaa, mutta tulee mieleen, että voisi olla myös mahdollista antaa vastuuta teinille itselleen kouluun pääsemisestä ym.
Ja höpöhöpö, mä pääsen Mensaan, mutta en onnistu tavallisessa arjen hallinnassa, kotitöissä jne.
- autisti/asperger
Mensa-tason älykkyydellä pitäisi kyllä pystyä suunnittelemaan sellainen arki, jonka pystyy toteuttamaan, jos motivaatio on kohdillaan eikö ahnehdi liikaa.
No niinhän sitä luulisi. Näin ei kuitenkaan ole, koska kyse ei ole millään tasolla siitä, etten tietäisi mitä pitäisi tehdä ja miten. Kyse on siitä, etten kykene toimimaan niin kuin tiedän että pitäisi. Sitä kykenemättömyyttä ei pysty älykkyydellä muuttamaan.
Kyllä mä siis selviän, joten kuten. Mutta kauheaa kaaosta ja räpiköintiä se on, ja epätoivo iskee usein.
Kyllähän sitä monet käytännössä sokeat ihmisetkin osaa tutuissa ympäristöissä liikkua törmäilemättä jne ja ovat edelleen näkövammaisia vaikka se liikkuminen vaikuttaisi toisten silmissä kuinka sujuvalta tahansa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä se on näiden normilasten vanhempien ja lapsettomien irvailla meille nepsylasten vanhemmille, ikään kuin meillä ei olis jo tarpeeksi taakkaa. Niin rakas ku mun omani on, jaan ap:n ahdistumisen. Meillä käytiin peruskoulua ysärillä vaihtelevalla menestyksellä ja tunnen suurta syyllisyyttä huonosta jaksamisestani. Uuvuin yksikseni huolitaakan alle; miehen mielestä poika on vaan laiska! Äijä ei usko kirjainyhdistelmiin, ruoskia olis kai lasta pitänyt!
On niin rankkaa että kerkeää useamman tunnin somettaa ja roikkua vauvasivuilla. Taitaa lapsi olla nepsy että mamma kerkeää olla puhelimella.
Nykymammat yrittävät jo neuvolassa saada nepsy dg. Neuvolassa! Kun se jamina santeri 2,5v ei kuuntele ja se vaan hyörii ja pyörii. Lääkkeitä ja dg niin kaikilla on mukavempaa.
Älyääkö nämä "äidit" että se dg on lapsen mukana loppuelämän ja se tulee vaikeuttamaan elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä se on näiden normilasten vanhempien ja lapsettomien irvailla meille nepsylasten vanhemmille, ikään kuin meillä ei olis jo tarpeeksi taakkaa. Niin rakas ku mun omani on, jaan ap:n ahdistumisen. Meillä käytiin peruskoulua ysärillä vaihtelevalla menestyksellä ja tunnen suurta syyllisyyttä huonosta jaksamisestani. Uuvuin yksikseni huolitaakan alle; miehen mielestä poika on vaan laiska! Äijä ei usko kirjainyhdistelmiin, ruoskia olis kai lasta pitänyt!
On niin rankkaa että kerkeää useamman tunnin somettaa ja roikkua vauvasivuilla. Taitaa lapsi olla nepsy että mamma kerkeää olla puhelimella.
Nykymammat yrittävät jo neuvolassa saada nepsy dg. Neuvolassa! Kun se jamina santeri 2,5v ei kuuntele ja se vaan hyörii ja pyörii. Lääkkeitä ja dg niin kaikilla on mukavempaa.
Älyääkö nämä "äidit" että se dg on lapsen mukana loppuelämän ja se tulee vaikeuttamaan elämää.
Onko sulla aavistustakaan, miten käsittämättömän paljon elämää vaikeuttaa kasvaa diagnosoimattomana, tunnistamattomana autistina? Oletan, että sama ADHD:n kanssa. Että ei selviydy ja pärjää niin kuin muut, eikä tiedä lainkaan miksi, ja ainoa apu mitä saa on "kyllä sinun nyt vaan pitää pystyä", "kaikiltahan tämä onnistuu", "eihän sulla voi olla tässä mitään vaikeuksia, kun olet niin älykäskin", "sun pitää vaan ottaa itseäsi niskasta kiinni" jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoksia löytyy
Ei löydy. Ei ole yhtään mitään laitoksia ADHD-lapsille tai kognitiivisesti hyvätasoisille autisteille.
Ei tuollaisilla ap:n mainitsemilla jutuilla ole pienintäkään tekemistä kognitiivisten kykyjen kanssa, kun on kyse nepsystä.
Mä oon kyllä hieman eri mieltä tästä. Kognitiisesti normaali oppii kyllä myös toimimaan omien haasteiden kanssa. Oletteko käyneet nepsyvalmennuksissa?
En nyt täältä ala neuvoa aloittajaa, mutta tulee mieleen, että voisi olla myös mahdollista antaa vastuuta teinille itselleen kouluun pääsemisestä ym.
Huomaa, ettet ymmärrä asiasta mitään. Kognitatiivinen kyvykkyys voi pahimmillaan heikentää tilannetta, jos lapsella on muuten vaikeita nepsyoireita.
Meillä esim. virikkeiden puute on suurin ongelma. Lapsi saa koulutehtävät tehtyä muutamassa minuutissa, koulu jostakin syystä rajoittaa haastavampien tehtävien antamista "ettei tule ongelmia myöhemmillä luokka-asteilla", jos hemmetti 3 -luokkalainen osaa jo nyt käytännössä koko alasteen oppimäärän, niin meinavatko erityislasta pitää koko loppukouluajan tylsistyneenä, ettei tule myöhemmin ongelmia?
Tästä seuraa mm. että häiriköi sitten muita oppilaita ja opetusta tunnilla, koska kokee omien sanojensa mukaan jopa fyysistä kipua, jos mitään ei tapahdu.
Onpa outo kommentti. Mitä ne muut vaikeat nepsyoireet ovat? On täysin normaalia, että muita älykkäämpi lapsi turhautuu, jos joutuu istumaan paikallaan tekemättä mitään, elämäänsä tuhlaamassa. Silloin vika on tasapäistävässä koulussa eikä lapsessa. Ei se ole mikään hyve, että osaa istua hiljaa paikallaan seuraamassa kun niitä luokan hitainpia opetetaan
Nepsy lapsista ei välitetä kouluissa. Kaikki tekevät samaa, ei poikkeuksia.
Jälleen kerran: onko muita älykkäämpi nepsy?
Häh? Älykkyys ei tee ketään n ep syksi, mutta jos nep sy sattuu olemaan keskivertoa älykkäämpi, niin silloin se kyseinen n e psby on muita älykkäämpi.
- eri
Mikä siitä tekee nepsyn?
No tietenkin se, että on autisti/asperger tai ADHD, eli täyttää näiden diagnostiset kriteerit.
Ne oireet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä se on näiden normilasten vanhempien ja lapsettomien irvailla meille nepsylasten vanhemmille, ikään kuin meillä ei olis jo tarpeeksi taakkaa. Niin rakas ku mun omani on, jaan ap:n ahdistumisen. Meillä käytiin peruskoulua ysärillä vaihtelevalla menestyksellä ja tunnen suurta syyllisyyttä huonosta jaksamisestani. Uuvuin yksikseni huolitaakan alle; miehen mielestä poika on vaan laiska! Äijä ei usko kirjainyhdistelmiin, ruoskia olis kai lasta pitänyt!
On niin rankkaa että kerkeää useamman tunnin somettaa ja roikkua vauvasivuilla. Taitaa lapsi olla nepsy että mamma kerkeää olla puhelimella.
Nykymammat yrittävät jo neuvolassa saada nepsy dg. Neuvolassa! Kun se jamina santeri 2,5v ei kuuntele ja se vaan hyörii ja pyörii. Lääkkeitä ja dg niin kaikilla on mukavempaa.
Älyääkö nämä "äidit" että se dg on lapsen mukana loppuelämän ja se tulee vaikeuttamaan elämää.
Eihän ne oikein älyä. Nepsyily on vahvasti muotia. Ja kun markkustiina saa sen diagnoosin, niin häntä myös kasvatetaan sen mukaan. Jos ei ole nepsy niin hänestä tulee sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoksia löytyy
Ei löydy. Ei ole yhtään mitään laitoksia ADHD-lapsille tai kognitiivisesti hyvätasoisille autisteille.
Ei tuollaisilla ap:n mainitsemilla jutuilla ole pienintäkään tekemistä kognitiivisten kykyjen kanssa, kun on kyse nepsystä.
Mä oon kyllä hieman eri mieltä tästä. Kognitiisesti normaali oppii kyllä myös toimimaan omien haasteiden kanssa. Oletteko käyneet nepsyvalmennuksissa?
En nyt täältä ala neuvoa aloittajaa, mutta tulee mieleen, että voisi olla myös mahdollista antaa vastuuta teinille itselleen kouluun pääsemisestä ym.
Huomaa, ettet ymmärrä asiasta mitään. Kognitatiivinen kyvykkyys voi pahimmillaan heikentää tilannetta, jos lapsella on muuten vaikeita nepsyoireita.
Meillä esim. virikkeiden puute on suurin ongelma. Lapsi saa koulutehtävät tehtyä muutamassa minuutissa, koulu jostakin syystä rajoittaa haastavampien tehtävien antamista "ettei tule ongelmia myöhemmillä luokka-asteilla", jos hemmetti 3 -luokkalainen osaa jo nyt käytännössä koko alasteen oppimäärän, niin meinavatko erityislasta pitää koko loppukouluajan tylsistyneenä, ettei tule myöhemmin ongelmia?
Tästä seuraa mm. että häiriköi sitten muita oppilaita ja opetusta tunnilla, koska kokee omien sanojensa mukaan jopa fyysistä kipua, jos mitään ei tapahdu.
Onpa outo kommentti. Mitä ne muut vaikeat nepsyoireet ovat? On täysin normaalia, että muita älykkäämpi lapsi turhautuu, jos joutuu istumaan paikallaan tekemättä mitään, elämäänsä tuhlaamassa. Silloin vika on tasapäistävässä koulussa eikä lapsessa. Ei se ole mikään hyve, että osaa istua hiljaa paikallaan seuraamassa kun niitä luokan hitainpia opetetaan
Nepsy lapsista ei välitetä kouluissa. Kaikki tekevät samaa, ei poikkeuksia.
Jälleen kerran: onko muita älykkäämpi nepsy?
Häh? Älykkyys ei tee ketään n ep syksi, mutta jos nep sy sattuu olemaan keskivertoa älykkäämpi, niin silloin se kyseinen n e psby on muita älykkäämpi.
- eri
Mikä siitä tekee nepsyn?
No tietenkin se, että on autisti/asperger tai ADHD, eli täyttää näiden diagnostiset kriteerit.
Ne oireet?
Ihan voit itse tarkistaa noiden diagnostiset kriteerit jos kiinnostaa, en mä niitä ala sulle tänne kopioimaan mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä se on näiden normilasten vanhempien ja lapsettomien irvailla meille nepsylasten vanhemmille, ikään kuin meillä ei olis jo tarpeeksi taakkaa. Niin rakas ku mun omani on, jaan ap:n ahdistumisen. Meillä käytiin peruskoulua ysärillä vaihtelevalla menestyksellä ja tunnen suurta syyllisyyttä huonosta jaksamisestani. Uuvuin yksikseni huolitaakan alle; miehen mielestä poika on vaan laiska! Äijä ei usko kirjainyhdistelmiin, ruoskia olis kai lasta pitänyt!
On niin rankkaa että kerkeää useamman tunnin somettaa ja roikkua vauvasivuilla. Taitaa lapsi olla nepsy että mamma kerkeää olla puhelimella.
Nykymammat yrittävät jo neuvolassa saada nepsy dg. Neuvolassa! Kun se jamina santeri 2,5v ei kuuntele ja se vaan hyörii ja pyörii. Lääkkeitä ja dg niin kaikilla on mukavempaa.
Älyääkö nämä "äidit" että se dg on lapsen mukana loppuelämän ja se tulee vaikeuttamaan elämää.
Onko sulla aavistustakaan, miten käsittämättömän paljon elämää vaikeuttaa kasvaa diagnosoimattomana, tunnistamattomana autistina? Oletan, että sama ADHD:n kanssa. Että ei selviydy ja pärjää niin kuin muut, eikä tiedä lainkaan miksi, ja ainoa apu mitä saa on "kyllä sinun nyt vaan pitää pystyä", "kaikiltahan tämä onnistuu", "eihän sulla voi olla tässä mitään vaikeuksia, kun olet niin älykäskin", "sun pitää vaan ottaa itseäsi niskasta kiinni" jne.
Sun pitää depateerata enemmän sun lapsen kanssa. Keskustelu on todella tärkeää, saada sellainen yhteinen flow. Eihän kakaroita saa käskyttää, ei saa korottaa ääntä jotta jotain tappahtuisi koska sitten 20 vuoden päästä ne triggeröityy kaikesta mikä ei ole kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoksia löytyy
Ei löydy. Ei ole yhtään mitään laitoksia ADHD-lapsille tai kognitiivisesti hyvätasoisille autisteille.
Ei tuollaisilla ap:n mainitsemilla jutuilla ole pienintäkään tekemistä kognitiivisten kykyjen kanssa, kun on kyse nepsystä.
Mä oon kyllä hieman eri mieltä tästä. Kognitiisesti normaali oppii kyllä myös toimimaan omien haasteiden kanssa. Oletteko käyneet nepsyvalmennuksissa?
En nyt täältä ala neuvoa aloittajaa, mutta tulee mieleen, että voisi olla myös mahdollista antaa vastuuta teinille itselleen kouluun pääsemisestä ym.
Huomaa, ettet ymmärrä asiasta mitään. Kognitatiivinen kyvykkyys voi pahimmillaan heikentää tilannetta, jos lapsella on muuten vaikeita nepsyoireita.
Meillä esim. virikkeiden puute on suurin ongelma. Lapsi saa koulutehtävät tehtyä muutamassa minuutissa, koulu jostakin syystä rajoittaa haastavampien tehtävien antamista "ettei tule ongelmia myöhemmillä luokka-asteilla", jos hemmetti 3 -luokkalainen osaa jo nyt käytännössä koko alasteen oppimäärän, niin meinavatko erityislasta pitää koko loppukouluajan tylsistyneenä, ettei tule myöhemmin ongelmia?
Tästä seuraa mm. että häiriköi sitten muita oppilaita ja opetusta tunnilla, koska kokee omien sanojensa mukaan jopa fyysistä kipua, jos mitään ei tapahdu.
Onpa outo kommentti. Mitä ne muut vaikeat nepsyoireet ovat? On täysin normaalia, että muita älykkäämpi lapsi turhautuu, jos joutuu istumaan paikallaan tekemättä mitään, elämäänsä tuhlaamassa. Silloin vika on tasapäistävässä koulussa eikä lapsessa. Ei se ole mikään hyve, että osaa istua hiljaa paikallaan seuraamassa kun niitä luokan hitainpia opetetaan
Nepsy lapsista ei välitetä kouluissa. Kaikki tekevät samaa, ei poikkeuksia.
Jälleen kerran: onko muita älykkäämpi nepsy?
Häh? Älykkyys ei tee ketään n ep syksi, mutta jos nep sy sattuu olemaan keskivertoa älykkäämpi, niin silloin se kyseinen n e psby on muita älykkäämpi.
- eri
Mikä siitä tekee nepsyn?
No tietenkin se, että on autisti/asperger tai ADHD, eli täyttää näiden diagnostiset kriteerit.
Ne oireet?
Ihan voit itse tarkistaa noiden diagnostiset kriteerit jos kiinnostaa, en mä niitä ala sulle tänne kopioimaan mistään.
Eli et tiedä. Haluat vain että lapsesi on lääkitty ja hiljainen. Jää sitten itselle aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä se on näiden normilasten vanhempien ja lapsettomien irvailla meille nepsylasten vanhemmille, ikään kuin meillä ei olis jo tarpeeksi taakkaa. Niin rakas ku mun omani on, jaan ap:n ahdistumisen. Meillä käytiin peruskoulua ysärillä vaihtelevalla menestyksellä ja tunnen suurta syyllisyyttä huonosta jaksamisestani. Uuvuin yksikseni huolitaakan alle; miehen mielestä poika on vaan laiska! Äijä ei usko kirjainyhdistelmiin, ruoskia olis kai lasta pitänyt!
On niin rankkaa että kerkeää useamman tunnin somettaa ja roikkua vauvasivuilla. Taitaa lapsi olla nepsy että mamma kerkeää olla puhelimella.
Nykymammat yrittävät jo neuvolassa saada nepsy dg. Neuvolassa! Kun se jamina santeri 2,5v ei kuuntele ja se vaan hyörii ja pyörii. Lääkkeitä ja dg niin kaikilla on mukavempaa.
Älyääkö nämä "äidit" että se dg on lapsen mukana loppuelämän ja se tulee vaikeuttamaan elämää.
Onko sulla aavistustakaan, miten käsittämättömän paljon elämää vaikeuttaa kasvaa diagnosoimattomana, tunnistamattomana autistina? Oletan, että sama ADHD:n kanssa. Että ei selviydy ja pärjää niin kuin muut, eikä tiedä lainkaan miksi, ja ainoa apu mitä saa on "kyllä sinun nyt vaan pitää pystyä", "kaikiltahan tämä onnistuu", "eihän sulla voi olla tässä mitään vaikeuksia, kun olet niin älykäskin", "sun pitää vaan ottaa itseäsi niskasta kiinni" jne.
Sun pitää depateerata enemmän sun lapsen kanssa. Keskustelu on todella tärkeää, saada sellainen yhteinen flow. Eihän kakaroita saa käskyttää, ei saa korottaa ääntä jotta jotain tappahtuisi koska sitten 20 vuoden päästä ne triggeröityy kaikesta mikä ei ole kivaa.
Mitään järkeä en tuosta sekavasta mölinästäsi löydä. Miten toi liittyy mun kokemukseen diagnosoimattomana autistina (asperger) kasvamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä se on näiden normilasten vanhempien ja lapsettomien irvailla meille nepsylasten vanhemmille, ikään kuin meillä ei olis jo tarpeeksi taakkaa. Niin rakas ku mun omani on, jaan ap:n ahdistumisen. Meillä käytiin peruskoulua ysärillä vaihtelevalla menestyksellä ja tunnen suurta syyllisyyttä huonosta jaksamisestani. Uuvuin yksikseni huolitaakan alle; miehen mielestä poika on vaan laiska! Äijä ei usko kirjainyhdistelmiin, ruoskia olis kai lasta pitänyt!
On niin rankkaa että kerkeää useamman tunnin somettaa ja roikkua vauvasivuilla. Taitaa lapsi olla nepsy että mamma kerkeää olla puhelimella.
Nykymammat yrittävät jo neuvolassa saada nepsy dg. Neuvolassa! Kun se jamina santeri 2,5v ei kuuntele ja se vaan hyörii ja pyörii. Lääkkeitä ja dg niin kaikilla on mukavempaa.
Älyääkö nämä "äidit" että se dg on lapsen mukana loppuelämän ja se tulee vaikeuttamaan elämää.
Onko sulla aavistustakaan, miten käsittämättömän paljon elämää vaikeuttaa kasvaa diagnosoimattomana, tunnistamattomana autistina? Oletan, että sama ADHD:n kanssa. Että ei selviydy ja pärjää niin kuin muut, eikä tiedä lainkaan miksi, ja ainoa apu mitä saa on "kyllä sinun nyt vaan pitää pystyä", "kaikiltahan tämä onnistuu", "eihän sulla voi olla tässä mitään vaikeuksia, kun olet niin älykäskin", "sun pitää vaan ottaa itseäsi niskasta kiinni" jne.
Kyllä minä muuten tiedän ja kohtalaisen hyvin. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa että yhä enemmän nuoria vanhempia pyrkii jo alle 4 vuotiaalle saamaan sen diagnoosin. Ja syyt ovat täyttä skeidaa. Fakta on ettei se vanhemmuus ollutkaan niin kivaa ja helppoa. Missä se mun oma aika on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoksia löytyy
Ei löydy. Ei ole yhtään mitään laitoksia ADHD-lapsille tai kognitiivisesti hyvätasoisille autisteille.
Ei tuollaisilla ap:n mainitsemilla jutuilla ole pienintäkään tekemistä kognitiivisten kykyjen kanssa, kun on kyse nepsystä.
Mä oon kyllä hieman eri mieltä tästä. Kognitiisesti normaali oppii kyllä myös toimimaan omien haasteiden kanssa. Oletteko käyneet nepsyvalmennuksissa?
En nyt täältä ala neuvoa aloittajaa, mutta tulee mieleen, että voisi olla myös mahdollista antaa vastuuta teinille itselleen kouluun pääsemisestä ym.
Huomaa, ettet ymmärrä asiasta mitään. Kognitatiivinen kyvykkyys voi pahimmillaan heikentää tilannetta, jos lapsella on muuten vaikeita nepsyoireita.
Meillä esim. virikkeiden puute on suurin ongelma. Lapsi saa koulutehtävät tehtyä muutamassa minuutissa, koulu jostakin syystä rajoittaa haastavampien tehtävien antamista "ettei tule ongelmia myöhemmillä luokka-asteilla", jos hemmetti 3 -luokkalainen osaa jo nyt käytännössä koko alasteen oppimäärän, niin meinavatko erityislasta pitää koko loppukouluajan tylsistyneenä, ettei tule myöhemmin ongelmia?
Tästä seuraa mm. että häiriköi sitten muita oppilaita ja opetusta tunnilla, koska kokee omien sanojensa mukaan jopa fyysistä kipua, jos mitään ei tapahdu.
Onpa outo kommentti. Mitä ne muut vaikeat nepsyoireet ovat? On täysin normaalia, että muita älykkäämpi lapsi turhautuu, jos joutuu istumaan paikallaan tekemättä mitään, elämäänsä tuhlaamassa. Silloin vika on tasapäistävässä koulussa eikä lapsessa. Ei se ole mikään hyve, että osaa istua hiljaa paikallaan seuraamassa kun niitä luokan hitainpia opetetaan
Nepsy lapsista ei välitetä kouluissa. Kaikki tekevät samaa, ei poikkeuksia.
Jälleen kerran: onko muita älykkäämpi nepsy?
Häh? Älykkyys ei tee ketään n ep syksi, mutta jos nep sy sattuu olemaan keskivertoa älykkäämpi, niin silloin se kyseinen n e psby on muita älykkäämpi.
- eri
Mikä siitä tekee nepsyn?
No tietenkin se, että on autisti/asperger tai ADHD, eli täyttää näiden diagnostiset kriteerit.
Ne oireet?
Ihan voit itse tarkistaa noiden diagnostiset kriteerit jos kiinnostaa, en mä niitä ala sulle tänne kopioimaan mistään.
Eli et tiedä. Haluat vain että lapsesi on lääkitty ja hiljainen. Jää sitten itselle aikaa.
Mun lapsi on autisti, ei siihen ole lääkkeitä. Hiljainen se ei ole, eikä tarvitse olla. Mä olen itsekin autisti, että kyllä mulla on sangen laaja käsitys siitä mitä tämä on.
Ne diagnostiset kriteerit saat yhäkin helposti selvitettyä itse, niin ihan turha mun on niitä sulle mistään käypä hoidosta tänne kopioida. Katso itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä se on näiden normilasten vanhempien ja lapsettomien irvailla meille nepsylasten vanhemmille, ikään kuin meillä ei olis jo tarpeeksi taakkaa. Niin rakas ku mun omani on, jaan ap:n ahdistumisen. Meillä käytiin peruskoulua ysärillä vaihtelevalla menestyksellä ja tunnen suurta syyllisyyttä huonosta jaksamisestani. Uuvuin yksikseni huolitaakan alle; miehen mielestä poika on vaan laiska! Äijä ei usko kirjainyhdistelmiin, ruoskia olis kai lasta pitänyt!
On niin rankkaa että kerkeää useamman tunnin somettaa ja roikkua vauvasivuilla. Taitaa lapsi olla nepsy että mamma kerkeää olla puhelimella.
Nykymammat yrittävät jo neuvolassa saada nepsy dg. Neuvolassa! Kun se jamina santeri 2,5v ei kuuntele ja se vaan hyörii ja pyörii. Lääkkeitä ja dg niin kaikilla on mukavempaa.
Älyääkö nämä "äidit" että se dg on lapsen mukana loppuelämän ja se tulee vaikeuttamaan elämää.
Onko sulla aavistustakaan, miten käsittämättömän paljon elämää vaikeuttaa kasvaa diagnosoimattomana, tunnistamattomana autistina? Oletan, että sama ADHD:n kanssa. Että ei selviydy ja pärjää niin kuin muut, eikä tiedä lainkaan miksi, ja ainoa apu mitä saa on "kyllä sinun nyt vaan pitää pystyä", "kaikiltahan tämä onnistuu", "eihän sulla voi olla tässä mitään vaikeuksia, kun olet niin älykäskin", "sun pitää vaan ottaa itseäsi niskasta kiinni" jne.
Kyllä minä muuten tiedän ja kohtalaisen hyvin. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa että yhä enemmän nuoria vanhempia pyrkii jo alle 4 vuotiaalle saamaan sen diagnoosin. Ja syyt ovat täyttä skeidaa. Fakta on ettei se vanhemmuus ollutkaan niin kivaa ja helppoa. Missä se mun oma aika on
Onko sulla jotain luotettavaa lähdettä tälle "faktalle"? Oikeaa lähdettä, ei vaan jonkun mielipidettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon heti ettei mun ole tarkoitus tässä piikitellä, että meilläpäs asiat sujuu. Ymmärrän nepsyhaasteita hyvin!
Olen itse saanut as-diagnoosin, luultavasti add jäi huomaamatta. Minä olen meistä se joka jää eteiseen pyörimään. Lapsi (kirjolla myös) on jo teini-ikäinen, ja minä edellytän että hän ottaa itse vastuuta. Ja hän ottaa. On ajoissa koulussa ja oikeat tavarat mukana.
Tähän on päästy sillä, että minä tein lapsen kanssa alusta asti niin kuin itsenikin kanssa. Kalenteriin heti merkintä, jos jotain tärkeää on. Puhelimeen kolme muistutusta. Puhelimessa lista kaikkeen (peruskauppalista, matkalle mukaan, mitä tarvitsee ostaa lapselle esim. vaatteet, harrastusvälineet, aiemmin myös kavereiden lahjat). Tiukat rutiinit. Toimin aamuisin kuin robotti.
Ei minun mielestäni nuo sinun kuvailemat toiminta tavat mitenkään huonossa mielessä poikkeuksellisia ole, siis kalenteri merkinnät, kauppalistat, jne . Minä teen myös samaa, kalenteriin merkinnät työasioista, matkoista. Normikauppareissua varten on kauppalista, että kun minä lähden (useimmiten samassa ) kaupassa marssimaan sisäänkäynnistä kassaa kohden niin mä voin siinä matkan varrella napsia oikeat tuotteet kärryyn. Kauppalista on lappu keittiötasolla jääkaapin vieressä johon merkkaan tuotteita sitä mukaa kun ne loppuu/käy vähiin. Näin kauppareissu sujuu järjestelmällisesti kun ei vaikkapa kassajonosta tarvi kääntyä takaisin kun ai niin lauantaimakkara tai kookosmaito unohtui.
Ja lomareissuja (kesälomalle nimenomaan, joskus myös pitkälle viikonlopulle) varten on myös lista, siinä on vaatekerrat, eri kengät pyöräilyä, vaellusta varten, ulkoiluvaatteet, sadevaatteet, ompeluvälineet, kenkienhoito välineet, pesu- terveyden hoitovälineet, jne, ja mitkä on ne laukut joihin nämä laitetaan... Kun kesälomareissu lähestyy, minun ei tarvi aloittaa puoli päivää kestävää arpomista, vaan otan listan käteen ja alan tunkemaan kamoja kasseihin.
Mielestäni tämä on vain järjestelmällistä, hyvää ja esimerkillistä menettelyä. Kuten Saksalaisilla on tapana sanoa, Ordnung muß sein!!
...inhottavaa pätemistä ja oman paremmuuden esittelyä
mä käyn mieluummin aina kaupassa ilman kauppalistaa ja kun puolet kamoista unohtuu, huudan miehelle että käy työmatkalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä se on näiden normilasten vanhempien ja lapsettomien irvailla meille nepsylasten vanhemmille, ikään kuin meillä ei olis jo tarpeeksi taakkaa. Niin rakas ku mun omani on, jaan ap:n ahdistumisen. Meillä käytiin peruskoulua ysärillä vaihtelevalla menestyksellä ja tunnen suurta syyllisyyttä huonosta jaksamisestani. Uuvuin yksikseni huolitaakan alle; miehen mielestä poika on vaan laiska! Äijä ei usko kirjainyhdistelmiin, ruoskia olis kai lasta pitänyt!
On niin rankkaa että kerkeää useamman tunnin somettaa ja roikkua vauvasivuilla. Taitaa lapsi olla nepsy että mamma kerkeää olla puhelimella.
Nykymammat yrittävät jo neuvolassa saada nepsy dg. Neuvolassa! Kun se jamina santeri 2,5v ei kuuntele ja se vaan hyörii ja pyörii. Lääkkeitä ja dg niin kaikilla on mukavempaa.
Älyääkö nämä "äidit" että se dg on lapsen mukana loppuelämän ja se tulee vaikeuttamaan elämää.
Onko sulla aavistustakaan, miten käsittämättömän paljon elämää vaikeuttaa kasvaa diagnosoimattomana, tunnistamattomana autistina? Oletan, että sama ADHD:n kanssa. Että ei selviydy ja pärjää niin kuin muut, eikä tiedä lainkaan miksi, ja ainoa apu mitä saa on "kyllä sinun nyt vaan pitää pystyä", "kaikiltahan tämä onnistuu", "eihän sulla voi olla tässä mitään vaikeuksia, kun olet niin älykäskin", "sun pitää vaan ottaa itseäsi niskasta kiinni" jne.
Kyllä minä muuten tiedän ja kohtalaisen hyvin. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa että yhä enemmän nuoria vanhempia pyrkii jo alle 4 vuotiaalle saamaan sen diagnoosin. Ja syyt ovat täyttä skeidaa. Fakta on ettei se vanhemmuus ollutkaan niin kivaa ja helppoa. Missä se mun oma aika on
Onko sulla jotain luotettavaa lähdettä tälle "faktalle"? Oikeaa lähdettä, ei vaan jonkun mielipidettä.
Entinen työni on lähteeni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Meillä ysiluokkalainen adhd/autisti
- Klo 6.30 soi pojan herätys. Käyn pyytämässä aamupalalle
- Klo 6.40 poika hohhailee huoneessaan eikä ole tullut syömään
- Klo 6.55 poika viimein on haukannut leipää sekä ottanut adhdlääkkeen
- Klo 7.15 poika pyörii alushousut ja huppari päällä vaikka muistutan että taks on kohta pihassa
-Klo 7.22 poika ryntää kengät jalassa eteisestä vessaan koska kakittaa
-Klo 7.30 poika ryntää ulos ilman takkia ja reppua
-Klo 7.32 anelen taksikuskia odottamaan vielä hetken
- Klo 7.40 poika on viimein matkalla kouluun mutta läksykirjat ovat huoneensa pöydällä.
Ja jotkut sanoi että anna sen lähteä itsenäisesti,kyllä.se oppii! Vaan kun ei opi koska aivot eivät toimi normaalisti. Jos en olisi vahtimassa,tuo ei menisi kouluun ollenkaan. Eihän se tunne edes kelloa.
Mikset laita herätystä puolta tuntia aiemmin? Ehtisi hyvin.
Ei auta, se lisäaika aiheuttaa vain lisää haahuilua. Ongelma tuossa ei ole ajan puute vaan se että sitä ei käytetä järkevästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä se on näiden normilasten vanhempien ja lapsettomien irvailla meille nepsylasten vanhemmille, ikään kuin meillä ei olis jo tarpeeksi taakkaa. Niin rakas ku mun omani on, jaan ap:n ahdistumisen. Meillä käytiin peruskoulua ysärillä vaihtelevalla menestyksellä ja tunnen suurta syyllisyyttä huonosta jaksamisestani. Uuvuin yksikseni huolitaakan alle; miehen mielestä poika on vaan laiska! Äijä ei usko kirjainyhdistelmiin, ruoskia olis kai lasta pitänyt!
On niin rankkaa että kerkeää useamman tunnin somettaa ja roikkua vauvasivuilla. Taitaa lapsi olla nepsy että mamma kerkeää olla puhelimella.
Nykymammat yrittävät jo neuvolassa saada nepsy dg. Neuvolassa! Kun se jamina santeri 2,5v ei kuuntele ja se vaan hyörii ja pyörii. Lääkkeitä ja dg niin kaikilla on mukavempaa.
Älyääkö nämä "äidit" että se dg on lapsen mukana loppuelämän ja se tulee vaikeuttamaan elämää.
Onko sulla aavistustakaan, miten käsittämättömän paljon elämää vaikeuttaa kasvaa diagnosoimattomana, tunnistamattomana autistina? Oletan, että sama ADHD:n kanssa. Että ei selviydy ja pärjää niin kuin muut, eikä tiedä lainkaan miksi, ja ainoa apu mitä saa on "kyllä sinun nyt vaan pitää pystyä", "kaikiltahan tämä onnistuu", "eihän sulla voi olla tässä mitään vaikeuksia, kun olet niin älykäskin", "sun pitää vaan ottaa itseäsi niskasta kiinni" jne.
Kyllä minä muuten tiedän ja kohtalaisen hyvin. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa että yhä enemmän nuoria vanhempia pyrkii jo alle 4 vuotiaalle saamaan sen diagnoosin. Ja syyt ovat täyttä skeidaa. Fakta on ettei se vanhemmuus ollutkaan niin kivaa ja helppoa. Missä se mun oma aika on
Onko sulla jotain luotettavaa lähdettä tälle "faktalle"? Oikeaa lähdettä, ei vaan jonkun mielipidettä.
Entinen työni on lähteeni
Eli sulla ei ole mitään oikeaa lähdettä, vaan jonkun - itsesi - mielipide. Ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minun nepsy-lapseni on yhä sängyssä, kouluun olisi pitänyt lähteä 7.20. Aloitti ylä-asteen tänä vuonna, ja siellä on yli 800 oppilasta. Taitaa olla liikaa tuo väenpaljous autistille. En tiedä yhtään, miten tästä yllä-asteen suorittamisesta selvitään.
Onkohan tämä palsta juuri nyt paras paikka, jos tilanne on tämä?
On. Ei mulla ole nyt mitään muutakaan tekemistä. Ei se lapsi ole menossa enää kouluun tänään, ja mun on parempi saada jotain muuta ajateltavaa, etten vaan pyörittele katastrofiajatuksia siitä, miten vaikeaksi tää tilanne vielä voi mennä. Mun ei pidä näyttää tästä hätää ja huolta lapselle, vaan rohkaista positiivisesti, että tänään ei onnistunut, mutta huomenna onnistuu.
Jos ei mennyt kouluun myöhästymisen takia, ja sinä olet kotona vapaalla, ei muuta kuin kirjat esiin ja opettamaan lukujärjestyksen mukaisesti, ettei jää muista jälkeen. Mulla oli kans mahdollisuus tähän ja onneksi jaksoin kaikesta sähellyksestä huolimatta, niin mun lapsi pysyi oppiaineissa muun luokan tasolla vaikka poissaoloja tuli aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä se on näiden normilasten vanhempien ja lapsettomien irvailla meille nepsylasten vanhemmille, ikään kuin meillä ei olis jo tarpeeksi taakkaa. Niin rakas ku mun omani on, jaan ap:n ahdistumisen. Meillä käytiin peruskoulua ysärillä vaihtelevalla menestyksellä ja tunnen suurta syyllisyyttä huonosta jaksamisestani. Uuvuin yksikseni huolitaakan alle; miehen mielestä poika on vaan laiska! Äijä ei usko kirjainyhdistelmiin, ruoskia olis kai lasta pitänyt!
On niin rankkaa että kerkeää useamman tunnin somettaa ja roikkua vauvasivuilla. Taitaa lapsi olla nepsy että mamma kerkeää olla puhelimella.
Nykymammat yrittävät jo neuvolassa saada nepsy dg. Neuvolassa! Kun se jamina santeri 2,5v ei kuuntele ja se vaan hyörii ja pyörii. Lääkkeitä ja dg niin kaikilla on mukavempaa.
Älyääkö nämä "äidit" että se dg on lapsen mukana loppuelämän ja se tulee vaikeuttamaan elämää.
Onko sulla aavistustakaan, miten käsittämättömän paljon elämää vaikeuttaa kasvaa diagnosoimattomana, tunnistamattomana autistina? Oletan, että sama ADHD:n kanssa. Että ei selviydy ja pärjää niin kuin muut, eikä tiedä lainkaan miksi, ja ainoa apu mitä saa on "kyllä sinun nyt vaan pitää pystyä", "kaikiltahan tämä onnistuu", "eihän sulla voi olla tässä mitään vaikeuksia, kun olet niin älykäskin", "sun pitää vaan ottaa itseäsi niskasta kiinni" jne.
Kyllä minä muuten tiedän ja kohtalaisen hyvin. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa että yhä enemmän nuoria vanhempia pyrkii jo alle 4 vuotiaalle saamaan sen diagnoosin. Ja syyt ovat täyttä skeidaa. Fakta on ettei se vanhemmuus ollutkaan niin kivaa ja helppoa. Missä se mun oma aika on
Onko sulla jotain luotettavaa lähdettä tälle "faktalle"? Oikeaa lähdettä, ei vaan jonkun mielipidettä.
Entinen työni on lähteeni
Eli sulla ei ole mitään oikeaa lähdettä, vaan jonkun - itsesi - mielipide. Ok.
Veikkaan että juurikin sinä olet yksi näistä valittajista. Haluan dg lapselle kun ei ole nyt kivaa ja on raskasta, omaa aikaa haluan. Sä oot just se
Alue: Aihe vapaa
Sitä se oli. Monet ajattelevat, että pitäähän siihen kaikkeen älämölöön siedättyä, mutta ainakaan pojallani mikään ympäristö sen jälkeen ei ole ollut yhtä kaoottinen kuin yläkoulu. Jatko-opinnot sujuivat hyvin.
Tuntui, että haetaan monimutkaisia ratkaisuja yksinkertaisiin ongelmiin. Palavereissa poikani sanoi ainoastaan, että häntä väsyttää hirveästi. Siitä sitten miettimään masennuksen mahdollisuutta, psykologi tarkkailemaan luokkaan, suositeltiin ryhmäterapiaa ennestään väsyttävien päivien päätteeksi ym. Luin Paula Tillin asperger-kirjan ja tajusin, että kaikki ohittivat pojan yksinkertaisen ongelman: hän oli täysin poikki ja uupunut. Kun hän sai tehdä osan jutuista kotona rauhassa ja koulupäivät lyhenivät, oli kuin huumorintajuinen herkkä poika olisi herännyt horroksesta. Ja tämä tukimuoto on nyt sitten todettu pahaksi, voi luoja.