Miehet, onko ilman vaimoa helpompaa?

Vaimoni on työmatkalla ja havahduin erääseen asiaan. Olen rauhallinen ja saan asioita aikaiseksi.

Minun ei tarvitse kuunnella kaikkea, mitä vaimon työpäivän aikana tapahtui, mitä tapahtui harrastuksessa, mikä häntä nyt stressaa työssä ja mikä harrastuksissa sekä mitkä kaikki paikat ovat kipeät.

Minä en harrasta mitään, koska minulla ei ole aikaa. Elämme kaaoksen keskellä, jota yritän päivittäin siivota ja pitää järjestyksessä. Tänään aivan mukisematta lapset auttoivat minua siinä. He eivät koskaan tee sitä äidin ollessa paikalla. Nyt he menivät sovussa nukkumaan, kun olivat ensin lukeneet rauhassa omissa sängyissään. Arvatkaa, millaisia nukkumaanmenot ovat vaimoni ollessa paikalla.

Olen tänään kuskannut vaimoa aamulla, lapsen päiväkotiin ja takaisin, harrastuksiin ja takaisin, tehnyt täyden työpäivän, käynyt kaupassa, imuroinut ja tehnyt ruokaa, hoitanut tiskit ja keittiön siivouksen ja laittanut vaatteet valmiiksi huomista varten. Ja oikeastaan hoidan nämä samat jutut usein, vaikka vaimo olisikin paikalla.

Mikään tuosta ei tuntunut (eikä tunnu) erityisen raskaalta. Tänään, kun sain olla ihan vain lasteni kanssa, oli jotenkin paljon kevyempi olo. Että minun ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siivoamisesta tai esimerkiksi seksuaalisista tarpeistani. Arjessa nimittäin painaa myös se, että minulla on melko korkea libido ja vaimoa eivät enää petipuuhat juuri kiinnosta. Ehkä kerran pari kuukaudessa hän ehdottaa - ehkä enemmän minun mielikseni kuin itsensä. Minä en juuri ehdota, koska toisen innottomuus on jo kutistanut seksuaalisen itsetuntoni aivan olemattomiin.

Älkääkä käsittäkö väärin. Rakastan vaimoani. Hän on varmaankin itsekkäämpi kuin minä, mutta osaa olla myös hellä ja huomaavainen. Hän on mielestäni kaunis ja seksikäs ja älykäs ja teen sen kyllä selväksi viikottain, joskus ihan päivittäin.

Lisään tähän vielä, että hänellä on jatkuvasti mittava luottokorttivelka, vaikka tienaamme melkein saman verran ja laitamme saman verran yhteiselle tilille, josta arkikulut hoidetaan. Se tili tyhjenee joka kuukausi (hän käy kyllä enemmän kaupassa, mutta mehän maksamme ne ostokset yhteiseltä tililtä...). Niinpä kaikki isommat, kuten autot ja remontit hoidetaan aina minun pussistani. Hän ei vain yksinkertaisesti kykene säästämään rahaa.

Tänään aloin todella miettiä, miksi elän kaaoksessa, joka maksaa minun aikani, rahani ja rauhani?

Retorisia kysymyksiä lähinnä... En odota, että kukaan tätä puolestani ratkaisee. Mutta mitä te miehet ajattelette pitkistä parisuhteista noin ylipäänsä? Voiko sellaisesta saada toimivan ja hyvän ja tyydyttävän?

Onko kukaan muu pannut merkille, että elämä voikin olla paljon helpompaa ja rauhallisempaa kun perheen äiti ei ole paikalla?