Lopetin tupakoimisen.

Mulla pelastukseksi koitui liki vuoden kestänyt poskiontelon- ja keuhkoputkentulehduskierre. Siinä oli pakko lopettaa ja nyt 8 vuotta polttamatta.

Välillä kyllä tekee mieli edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinasin kommentoida tähän ketjuun mutta en sittenkään koska eihän täällä pysy mikään keskustelu asiallisena 

Jep. Asiallinen keskustelu aiheesta olisi kyllä ihan tervetullutta. Oma selkärankani on nimittäin sen verran kadoksissa, että kaikki lopettamisyritykset ovat kaatuneet parin päivän jälkeen. Vähentämään olen onnistunut huomattavasti, mutta lopullisesti irti en ole päässyt tästä paskasta.

Onnittelut kaikille, jotka ovat onnistuneet lopettamaan.

Yksi vinkki joka voi hyödyttää tai olla hyödyttämättä. Seuraavan kerran kun tulee motivaatio niin älä anna itsellesi lupaa tehdä lipeämisestä hetkeä joka katkaisee lopettamisen? Eli, jos tulee pakko niin älä sano itsellesi "noniin ei tästä tälläkään kertaa tullut mitään" vaan "tupakan lopettaminen on vaikeaa ja takaiskuja tulee, nyt jatketaan lopettamista"

Tärkeintä on saarnata tupakoimattomuuden ilosanomaa muille. Se tekee itsestä tärkeän ja paremman ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Eikös se niin ole että 5v.tupakoimatta,niin keuhkot on puhdistunut ja taas voi jatkaa huoletta nortin vetoa,mutta mites tämä asbesti??!!Eikös siihen kuole jo suurin osa härmäläisistä?!Varsinkin mitä olen lukenut että kaiken huippu on se että mitä tutkimukset osoittaa että ne porukat ei ole edes tupakkia polttanut ikinä..että se on nyt sitten kommasii tai kommasaa,että näin.T:Tupakkamies on aina tupakkamies.

Lapsilla 5 vuotta, keski-ikäisillä 7 vuotta ja yli 50 vuotiailla ei keuhkot enää uusiudu niin nopeasti. Jos soulurakenne on vaurioitunut, niin lopettaminenkaan ei poista riskiä kuin osittain. Tupakka aiheuttaa paljon muitakin sairauksia, jotka eivät parane lopettamalla. Esimerkiksi ateroskleroosi.

Syksy on hyvää aikaa lopettamiselle. Sitä alkaa tuntemaan itsensä sen verran ääliöksi lun lähtee vesisateeseen palelemaan röökin takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinasin kommentoida tähän ketjuun mutta en sittenkään koska eihän täällä pysy mikään keskustelu asiallisena 

Jep. Asiallinen keskustelu aiheesta olisi kyllä ihan tervetullutta. Oma selkärankani on nimittäin sen verran kadoksissa, että kaikki lopettamisyritykset ovat kaatuneet parin päivän jälkeen. Vähentämään olen onnistunut huomattavasti, mutta lopullisesti irti en ole päässyt tästä paskasta.

Onnittelut kaikille, jotka ovat onnistuneet lopettamaan.

Yksi vinkki joka voi hyödyttää tai olla hyödyttämättä. Seuraavan kerran kun tulee motivaatio niin älä anna itsellesi lupaa tehdä lipeämisestä hetkeä joka katkaisee lopettamisen? Eli, jos tulee pakko niin älä sano itsellesi "noniin ei tästä tälläkään kertaa tullut mitään" vaan "tupakan lopettaminen on vaikeaa ja takaiskuja tulee, nyt jatketaan lopettamista"

Kiitos. Itsemyötätunto on minulle vaikea laji, mutta tämäntapaisella metodilla olen onnistunut vähentämään roimasti.

Olen myös yrittänyt keksiä korvaavaa tekemistä, mutta tällaisesta elämänmittaisesta riippuvuudesta on ihan hemmetin vaikea päästä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on saarnata tupakoimattomuuden ilosanomaa muille. Se tekee itsestä tärkeän ja paremman ihmisen.

Kun on itse saanut tukea ja tsemppiä muilta lopettamiseen niin sitä mielellään antaa takaisin ja laittaa hyvän kiertämään. Minä en saarnaa kenellekään, että sinun pitäisi lopettaa tupakointi, minä vihasin itsekin sitä, kun poltin-, mutta vastavuoroisesti sinun ei pidä kokea muiden lopettamista ja heidän tsemppaamistaan uhaksi itsellesi tai moitteeksi sinua kohtaan. Sinulla on oikeus valita elämäsi suunta, mutta niin on myös muilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on saarnata tupakoimattomuuden ilosanomaa muille. Se tekee itsestä tärkeän ja paremman ihmisen.

Kun on itse saanut tukea ja tsemppiä muilta lopettamiseen niin sitä mielellään antaa takaisin ja laittaa hyvän kiertämään. Minä en saarnaa kenellekään, että sinun pitäisi lopettaa tupakointi, minä vihasin itsekin sitä, kun poltin-, mutta vastavuoroisesti sinun ei pidä kokea muiden lopettamista ja heidän tsemppaamistaan uhaksi itsellesi tai moitteeksi sinua kohtaan. Sinulla on oikeus valita elämäsi suunta, mutta niin on myös muilla

Luitko sinä tämän trollialoituksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on saarnata tupakoimattomuuden ilosanomaa muille. Se tekee itsestä tärkeän ja paremman ihmisen.

Kun on itse saanut tukea ja tsemppiä muilta lopettamiseen niin sitä mielellään antaa takaisin ja laittaa hyvän kiertämään. Minä en saarnaa kenellekään, että sinun pitäisi lopettaa tupakointi, minä vihasin itsekin sitä, kun poltin-, mutta vastavuoroisesti sinun ei pidä kokea muiden lopettamista ja heidän tsemppaamistaan uhaksi itsellesi tai moitteeksi sinua kohtaan. Sinulla on oikeus valita elämäsi suunta, mutta niin on myös muilla

Luitko sinä tämän trollialoituksen?

Ei kai se nyt estä käymästä asiallista ja järkevää keskustelua, mitta tässäkin ketjussa useammat ovat jo käyneet.

Vierailija kirjoitti:

Eikös se niin ole että 5v.tupakoimatta,niin keuhkot on puhdistunut ja taas voi jatkaa huoletta nortin vetoa,mutta mites tämä asbesti??!!Eikös siihen kuole jo suurin osa härmäläisistä?!Varsinkin mitä olen lukenut että kaiken huippu on se että mitä tutkimukset osoittaa että ne porukat ei ole edes tupakkia polttanut ikinä..että se on nyt sitten kommasii tai kommasaa,että näin.T:Tupakkamies on aina tupakkamies.

Ei nyt iha noin. Keuhkot kyllä puhdistuvat aikaisemmin mutta syöpäriski laskee tuolloin tupakoimattomien tasolle. 

Mä olen lukenut jostain, että tupakasta eroon pääseminen voi olla vaikeampaa kuin kovista huumeista eroon pääseminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lopetin tammikuussa ja helkkarin vaikeeta on. Ennen kipitin tupakalle aina kun ahdisti tai maailma tuntui romahtavan tai muuten vaan vähintään tunnin välein. Vieläkään en siis ole päässyt yli. Olisikohan tämä helpompaa jos kokisin elämäni helpommaksi? Terveyskään ei niin kiinnosta, mutta raha on se miksi lopetin. 

 

Hyvä jos jollekin lopettaminen on pikku juttu vaan. 

Ja siitä huolimatta- ja kaikista vastoinkäymisistä riippumatta-, siinä sä olet 8 kuukauden jälkeen savuttomana. Hyvä sinä!!! Anna oikeasti myös itse tunnustusta itsellesi vaikka vaikealta tuntuu. Todennäköisesti pitkä röökirundi alla ja itsekin pitkään polttaneena tiedän, että kun sen lopettaa niin siinä ei lopeta vain tupakointia vaan elämäntavan ja rutiinit jotka ovat kietoutuneet tupakan ympärille. Jos frendit myös polttaa niin sekin on oma haasteensa, mutta kaiken keskellä kannattaa pitää aina mielessä se, että vaikka se riippuvuus saa tupakan tuntumaan hyvältä ystävältä josta pitäisi luopua niin tuo ystävä haluaa tappaa sinut ja ystävät eivät tee niin toisilleen. 

Olipas kivasti kirjoitettu. Kiitos! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinasin kommentoida tähän ketjuun mutta en sittenkään koska eihän täällä pysy mikään keskustelu asiallisena 

Jep. Asiallinen keskustelu aiheesta olisi kyllä ihan tervetullutta. Oma selkärankani on nimittäin sen verran kadoksissa, että kaikki lopettamisyritykset ovat kaatuneet parin päivän jälkeen. Vähentämään olen onnistunut huomattavasti, mutta lopullisesti irti en ole päässyt tästä paskasta.

Onnittelut kaikille, jotka ovat onnistuneet lopettamaan.

Yksi vinkki joka voi hyödyttää tai olla hyödyttämättä. Seuraavan kerran kun tulee motivaatio niin älä anna itsellesi lupaa tehdä lipeämisestä hetkeä joka katkaisee lopettamisen? Eli, jos tulee pakko niin älä sano itsellesi "noniin ei tästä tälläkään kertaa tullut mitään" vaan "tupakan lopettaminen on vaikeaa ja takaiskuja tulee, nyt jatketaan lopettamista"

Kiitos. Itsemyötätunto on minulle vaikea laji, mutta tämäntapaisella metodilla olen onnistunut vähentämään roimasti.

Olen myös yrittänyt keksiä korvaavaa tekemistä, mutta tällaisesta elämänmittaisesta riippuvuudesta on ihan hemmetin vaikea päästä eroon.

Ja sitä se juuri on. Itse aikanani kävin läpi ja kirjoitin ylös miksi aikanani ylipäätään aloin polttamaan ja mitä kaikkea rööki edusti minulle silloin ja kysyin myös, että miksi poltan yhä edelleen ja mitä se edustaa minulle juuri nyt? Jos niiden kysymysten kanssa pystyy olemaan rehellinen itselleen niin sieltä löytyy ainakin minun omalla kokemuksellani aika paljon muutakin kuin riippuvuus. Mm. kaveripiiri polttaa, sosiaalinen näkökulma yms. Sitten kun vähän ravistaa ajatusta siitä, että tarvitseeko esim sitä sosiaalista ulottuvuutta menettää vaikkei polta niin niitä mahdollisuuksia lopettamiselle saattaa löytyä lisää.

10 vuotta ilman tupakkaa ja silti välillä tekee edelleen mieli. Siitä voi päätellä millaisen riippuvuuden tup myrkky aiheuttaa.

Mennessä ajattelitte mennä röökille kun pareveketupakoinrikiellot etenee. Ei kukaan taloyhtiö asukkaineen halua pihaansa rumentamaan jotain röökipaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Mennessä ajattelitte mennä röökille kun pareveketupakoinrikiellot etenee. Ei kukaan taloyhtiö asukkaineen halua pihaansa rumentamaan jotain röökipaikkaa.

Opettele kirjoittamaan. Eikä läheskään kaikki tupakoijat asu kerrostaloissa.

Vierailija kirjoitti:

Mennessä ajattelitte mennä röökille kun pareveketupakoinrikiellot etenee. Ei kukaan taloyhtiö asukkaineen halua pihaansa rumentamaan jotain röökipaikkaa.

Haluatteko tumpit sitten maahan vai?

Viikon verran olen ollut ilman tupakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinasin kommentoida tähän ketjuun mutta en sittenkään koska eihän täällä pysy mikään keskustelu asiallisena 

Jep. Asiallinen keskustelu aiheesta olisi kyllä ihan tervetullutta. Oma selkärankani on nimittäin sen verran kadoksissa, että kaikki lopettamisyritykset ovat kaatuneet parin päivän jälkeen. Vähentämään olen onnistunut huomattavasti, mutta lopullisesti irti en ole päässyt tästä paskasta.

Onnittelut kaikille, jotka ovat onnistuneet lopettamaan.

Yksi vinkki joka voi hyödyttää tai olla hyödyttämättä. Seuraavan kerran kun tulee motivaatio niin älä anna itsellesi lupaa tehdä lipeämisestä hetkeä joka katkaisee lopettamisen? Eli, jos tulee pakko niin älä sano itsellesi "noniin ei tästä tälläkään kertaa tullut mitään" vaan "tupakan lopettaminen on vaikeaa ja takaiskuja tulee, nyt jatketaan lopettamista"

Kiitos. Itsemyötätunto on minulle vaikea laji, mutta tämäntapaisella metodilla olen onnistunut vähentämään roimasti.

Olen myös yrittänyt keksiä korvaavaa tekemistä, mutta tällaisesta elämänmittaisesta riippuvuudesta on ihan hemmetin vaikea päästä eroon.

Ja sitä se juuri on. Itse aikanani kävin läpi ja kirjoitin ylös miksi aikanani ylipäätään aloin polttamaan ja mitä kaikkea rööki edusti minulle silloin ja kysyin myös, että miksi poltan yhä edelleen ja mitä se edustaa minulle juuri nyt? Jos niiden kysymysten kanssa pystyy olemaan rehellinen itselleen niin sieltä löytyy ainakin minun omalla kokemuksellani aika paljon muutakin kuin riippuvuus. Mm. kaveripiiri polttaa, sosiaalinen näkökulma yms. Sitten kun vähän ravistaa ajatusta siitä, että tarvitseeko esim sitä sosiaalista ulottuvuutta menettää vaikkei polta niin niitä mahdollisuuksia lopettamiselle saattaa löytyä lisää.

Mä en edes muista sellaista aikaa, etten olisi polttanut. Sosiaalista ulottuvuutta taas ei ole, koska lähipiirissäni ne pari tupakoitsijaa ovat jo aikoja sitten lopettaneet ja töissä käyn mieluummin yksin tupakille, kuin muiden polttajien kanssa.

Yritän olla mahdollisimman rehellinen itselleni asian suhteen. Olen onnistunut pääsemään eroon vuosia kestäneestä subutexin suonensisäisestä käytöstä sekä bentsoriippuvuudesta. Ehkä minua vaan pelottaa ajatus siitä, että pystyisin elämään elämääni ilman mitään riippuvuuksia. Tai sitten tupakki on tosiaan jopa kovia huumeita pahempi koukuttavuudeltaan, kuten tuossa jo joku kirjoittikin.

Mä en edes kokaan polttanut muuta kuin satunnaisesti ja silti välillä tekee mieli kun näen jonkun polttavan. Etenkin jos on kyseessä nuorehko, vähän rock-henkinen nainen, joka polttaa. Kai siitä yhdistelmästä tulee jotenkin om nuoruus mieleen ja tupakasta nostalginen olo.