Vauva syntyi viikko sitten ja mies jo heti synnytyssairaalassa oli lähdössä omiin harrastuksiinsa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni vähensi tosi paljon menemisiä kun meillä oli pieniä lapsia. 

Huolehdi että miehellä on kotona tekemistä niin tajuaa että et pärjää lasten kanssa yksin nyt kun vasta toivot synnytyksestä. Jos mies haluaa käydä kaupassa tai vaikka kaverillaan niin esikoinen mukaan. 

Mietin, että onko noissa menevissä miehissä useammin kyse hyvin nuorista isistä? Itse vähän myöhemmin isäksi tulleena ei ole kyllä omat menot olleet mikään prioriteetti lastemme synnyttyä. Olemme kyllä tavanneet ystäviä ja sukuja, mutta yleensä aina lapsi tai molemmat mukana, jos olen jossakin tällaisessa. Harrastukset ovat kyllä usein tärkeä juttu, ja on tarkoitus aloitella taas urheiluharrastusta (muutakin kuin lastenrattaiden työntämistä), mutta ensimmäiset vuodet on menty käytännössä täysin lasten ehdoilla.

Ei aina, joskus esim. urheiluharrastukset on sellaisia, että jos niihin ei pääse niin ihmisen mieliala oikeasti laskee ja tulee kärttyisäksi. Näin ainaki yhdessä tuntemassani perheessä ja siksi isää päästetään päivienkin mittaisille reissuille urheilemaan.

Se on se hinta mikä maksetaan siinä, kun halutaan aktiivinen ja urheilullinen puoliso, se ei muuksi siitä muutu sittenkään kun saadaan lapsia.

Ja siis hyvä isä on muuten, mutta sivusta ärsyttää vähän seurata tuota kulkemista ja kun ei anna välttämättä vaimonsa samalla tavalla mennä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsen isä ihan tosissaan selitti että kun HÄN EI NAUTI semmoisesta lasten hoitamisesta ja niiden kanssa puuhastelusta :,D

Lastenhoito on kyllä vaativa tehtävä, vaikka lapset ovatkin niin rakkaita. Joka tapauksessa kyseessä on vanhempien yhteinen projekti, ja on jotenkin käsittämätöntä lukea miehistä, jotka eivät ole sisäistäneet tätä.  Vauva- ja pikkulapsivuodet ovat vaativia, ja on törkeää olla itsekäs ja jättää vastuu toiselle vanhemmalle. Luulisi myös, että isä haluaa myös vaikuttaa lapsensa kasvamiseen ja kasvatukseen, ja miten se onnistuu ilman aktiivista mukanaoloa?

-Perheellinen mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimi taaperonne syntyessä?

2 lasta on eri kuin 1. En tarvinnut miestä niin paljon silloin.

Ap

Olet siis huolehtinut ensimmäisestä lapsesta ihan itse, et ole siihen miestä tarvinnut eli et ole antanut miehen hoitaa lasta ja viettää aikaa lapsen kanssa. Nyt tarvitset miestä, mutta mies ajattelee, että koita pärjätä, et ole minun antanut aikaisemminkaan lasta hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni vähensi tosi paljon menemisiä kun meillä oli pieniä lapsia. 

Huolehdi että miehellä on kotona tekemistä niin tajuaa että et pärjää lasten kanssa yksin nyt kun vasta toivot synnytyksestä. Jos mies haluaa käydä kaupassa tai vaikka kaverillaan niin esikoinen mukaan. 

Mietin, että onko noissa menevissä miehissä useammin kyse hyvin nuorista isistä? Itse vähän myöhemmin isäksi tulleena ei ole kyllä omat menot olleet mikään prioriteetti lastemme synnyttyä. Olemme kyllä tavanneet ystäviä ja sukuja, mutta yleensä aina lapsi tai molemmat mukana, jos olen jossakin tällaisessa. Harrastukset ovat kyllä usein tärkeä juttu, ja on tarkoitus aloitella taas urheiluharrastusta (muutakin kuin lastenrattaiden työntämistä), mutta ensimmäiset vuodet on menty käytännössä täysin lasten ehdoilla.

Ei aina, joskus esim. urheiluharrastukset on sellaisia, että jos niihin ei pääse niin ihmisen mieliala oikeasti laskee ja tulee kärttyisäksi. Näin ainaki yhdessä tuntemassani perheessä ja siksi isää päästetään päivienkin mittaisille reissuille urheilemaan.

Se on se hinta mikä maksetaan siinä, kun halutaan aktiivinen ja urheilullinen puoliso, se ei muuksi siitä muutu sittenkään kun saadaan lapsia.

Ja siis hyvä isä on muuten, mutta sivusta ärsyttää vähän seurata tuota kulkemista ja kun ei anna välttämättä vaimonsa samalla tavalla mennä.

No ei toi aina noinkaan mene:) Ite olen harrastanut aktiivisesti lätkää, futista ja uintia, samoin kuin puoliso on myös erittäin liikunnallinen. Me otettiin vaan skidi messiin, ku oltiin hänestä niin onnesta muikeena, ja kun toinen harrasti, toinen puuhasi sen aikaa tenavan kaa. Oli erittäin toimiva järjestely:) 

M27

Vierailija kirjoitti:

Minäkin antaisin miehenkin oppia olemaan kotona lasten kanssa kolmisin.

Ap, nyt vähän ryhtiä! Pumppaat maidot pulloon ja jääkaappiin (jos tarvis) ja lähdet harrastukseen. Siis yhtä usein kuin mies harrastaa..

Oletusarvona on että mies vähentää harrastuksiaan kun huomaa mitä se tarkoittaa. Ehkä.

Tässä tapauksessa on hyvä se, että kyseessä on jo toinen lapsi. Näin mies osaa hoitaa niitä yhtä hyvin kuin ap. Kummatkin osaa.

En minä viikon ikäisen vauvan luota lähde minnekään. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni vähensi tosi paljon menemisiä kun meillä oli pieniä lapsia. 

Huolehdi että miehellä on kotona tekemistä niin tajuaa että et pärjää lasten kanssa yksin nyt kun vasta toivot synnytyksestä. Jos mies haluaa käydä kaupassa tai vaikka kaverillaan niin esikoinen mukaan. 

Mietin, että onko noissa menevissä miehissä useammin kyse hyvin nuorista isistä? Itse vähän myöhemmin isäksi tulleena ei ole kyllä omat menot olleet mikään prioriteetti lastemme synnyttyä. Olemme kyllä tavanneet ystäviä ja sukuja, mutta yleensä aina lapsi tai molemmat mukana, jos olen jossakin tällaisessa. Harrastukset ovat kyllä usein tärkeä juttu, ja on tarkoitus aloitella taas urheiluharrastusta (muutakin kuin lastenrattaiden työntämistä), mutta ensimmäiset vuodet on menty käytännössä täysin lasten ehdoilla.

Parhaimmat isämateriaalit varataan jo nuorena. Kolmenkympin loppupuolella ero on selkeä. Siitä poolista suurin osa miehistä on jämähtänyt johonkin nuoruuden peter pan vaiheeseen. Ei haluta aikuistua tai ottaa vastuuta muusta kuin itsestään. Jotkut heräävät vasta viisikymppisenä. Silloin on tavallisella miehellä hyvin pieni todennäköisyys tulla enää isäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni vähensi tosi paljon menemisiä kun meillä oli pieniä lapsia. 

Huolehdi että miehellä on kotona tekemistä niin tajuaa että et pärjää lasten kanssa yksin nyt kun vasta toivot synnytyksestä. Jos mies haluaa käydä kaupassa tai vaikka kaverillaan niin esikoinen mukaan. 

Mietin, että onko noissa menevissä miehissä useammin kyse hyvin nuorista isistä? Itse vähän myöhemmin isäksi tulleena ei ole kyllä omat menot olleet mikään prioriteetti lastemme synnyttyä. Olemme kyllä tavanneet ystäviä ja sukuja, mutta yleensä aina lapsi tai molemmat mukana, jos olen jossakin tällaisessa. Harrastukset ovat kyllä usein tärkeä juttu, ja on tarkoitus aloitella taas urheiluharrastusta (muutakin kuin lastenrattaiden työntämistä), mutta ensimmäiset vuodet on menty käytännössä täysin lasten ehdoilla.

Parhaimmat isämateriaalit varataan jo nuorena. Kolmenkympin loppupuolella ero on selkeä. Siitä poolista suurin osa miehistä on jämähtänyt johonkin nuoruuden peter pan vaiheeseen. Ei haluta aikuistua tai ottaa vastuuta muusta kuin itsestään. Jotkut heräävät vasta viisikymppisenä. Silloin on tavallisella miehellä hyvin pieni todennäköisyys tulla enää isäksi.

Harvempi aikuistuu kuin taikaiskusta kun 18 tulee mittariin. Siinä se vika onkin kun luullaan että parikymppisenä ollaan aikuisia, ja sitten ihmetellään kun vauva parkuu ja äijä pelaa pleikkaria. Neljänkympin lähestyessä saattaa olla saanut jo joitain oppitunteja elämästä.

Aika pussissa pitää kasvaa jos aikuistumiseen menee puolet odotettavissa olevasta eliniästä. Ei tuokaan normaalia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika fiksu mies jopa! Itse olen totellut niinkuin vaimo käskee ja nyt lapset 13v. Muistan kun vaimo sanoi että saat opetella olemaan kotona. Jouduin luopumaan harrastuksista, ystävistä kaikesta kulkemisesta, en ole käynyt kohta 14 vuoteen kertaakaan ulkona kavereiden kanssa, en enää niissä harrastuksissa mitä oli. Nyt mietin tosissani avioeroa, elämä on ollut per.seestä. toiset tulee menee ja kulkee, näkee ystäviä jne. Itse en saa

Kyllä se kuule on niin, että kun lapsia tulee, niin ne menee sijalle 1. Ne harrastukset ja omat menot hoidetaan sitten jotenkin puoliksi. 

Tottakai. Mutta aikaa pitää jäädä myös harrastuksiin. Toki vähemmän. Omasta kokemuksesta voin sanoa että tulee hulluksi jos et mihinkään pääse vaikka oltais yhdessä kotona, toinen on vain katkera ja viha näkyy naamasta jos jossain käyt, aivan kuin olisi äidiltä pois. Olen monesti sanonut että menen itse, ala painuu, mutta ei tee sitäkään eikä mies saa mennä. Mä toki hoidin vauvaa yksin kotona käytännössä monta viikkoa vaimon kulkiessa tiputuksessa, sen jälkeen muitakin lapsia, mutta 13 vuoteen ei ole meno muuttunut

Niin miksi vaimosi ei käy missään? Eikö harrasta mitään? Eikö ole ystäviä?

Molemmat puuttuu. Minä toivoisin että kävisi jossain yksin. Joka paikkaan pitää olla menossa yhdessä, on siitäkin vihainen kun otan auton täydeltä lapsia ja vien heitä uimaan, hoploppiin, ulos syömään. Lopulta alkanut sekin tuntuu lomalta kun pääsee lasten kanssa tapahtumiin kun itse eikä ystävien kanssa pääse koskaan. Kotiin ei todellakaan tarvitse jäädä lasten takia, mutta siellä pitää olla enemmän ja touhuta heidän kanssaan. 

Menkää pariterapiaan.

Mieheni oli kyllä tukena. Kävi kaupassa ja siivosi. Oli sillä salibandy treenejäkin mutta vain iltaisin joten aamut ja päivät sain hyvin apua mieheltäni. Eka vuosi oli niin että mieheni auttoi kaikessa ja myös heräsi yöllä jos vauva alkoi itkemään.

Vierailija kirjoitti:

Vauva on kokoajan äidin tissillä joten mihin miestä tarvitaan? Voi ihan hyvin käydä harrastuksissa 👍

Joo kuopus oli tissillä ja 2 vuotias veti tuhkia ulos takasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni vähensi tosi paljon menemisiä kun meillä oli pieniä lapsia. 

Huolehdi että miehellä on kotona tekemistä niin tajuaa että et pärjää lasten kanssa yksin nyt kun vasta toivot synnytyksestä. Jos mies haluaa käydä kaupassa tai vaikka kaverillaan niin esikoinen mukaan. 

Mietin, että onko noissa menevissä miehissä useammin kyse hyvin nuorista isistä? Itse vähän myöhemmin isäksi tulleena ei ole kyllä omat menot olleet mikään prioriteetti lastemme synnyttyä. Olemme kyllä tavanneet ystäviä ja sukuja, mutta yleensä aina lapsi tai molemmat mukana, jos olen jossakin tällaisessa. Harrastukset ovat kyllä usein tärkeä juttu, ja on tarkoitus aloitella taas urheiluharrastusta (muutakin kuin lastenrattaiden työntämistä), mutta ensimmäiset vuodet on menty käytännössä täysin lasten ehdoilla.

Parhaimmat isämateriaalit varataan jo nuorena. Kolmenkympin loppupuolella ero on selkeä. Siitä poolista suurin osa miehistä on jämähtänyt johonkin nuoruuden peter pan vaiheeseen. Ei haluta aikuistua tai ottaa vastuuta muusta kuin itsestään. Jotkut heräävät vasta viisikymppisenä. Silloin on tavallisella miehellä hyvin pieni todennäköisyys tulla enää isäksi.

Riippuu täysin tyypistä. Nuorempi tai vanhempi isä voi olla tosi hyvä isä, ja päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehen pitäisi hoitaa lapsia? Lastenhoito ja kasvatus täytyy olla naisen tehtäviä.

Sellaisissa kulttuureissa, joissa isät eivät osallistu lastenhoitoon, vastasynnyttäneen äidin tukena ovat toiset naiset. Oma äiti, anoppi, siskot, tädit ja serkut. Ei ole montaakaan maata, missä perheyksikkö rajoittuu ydinperheeseen. 

Meillä tällaista kulttuuria ei yleisesti ole, joten miehen on osallistuttava. Mies ei toisaalta myöskään joudu yksin elättämään perhettä. 

Vierailija kirjoitti:

Lähdet itse harrastuksiin samalla tavalla. Huoltajuus ja vastuu jakautuvat 50/50 isän ja äidin kesken.

Meillä tuo vastuullinen isä ratkaisi tämän niin, että teki ylitöitä ja sieltä suoraan harrastuksiin, tiesi etten enää klo 20 jaksanut lähteä muualle kuin saunaan ja nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsen isä ihan tosissaan selitti että kun HÄN EI NAUTI semmoisesta lasten hoitamisesta ja niiden kanssa puuhastelusta :,D

Lastenhoito on kyllä vaativa tehtävä, vaikka lapset ovatkin niin rakkaita. Joka tapauksessa kyseessä on vanhempien yhteinen projekti, ja on jotenkin käsittämätöntä lukea miehistä, jotka eivät ole sisäistäneet tätä.  Vauva- ja pikkulapsivuodet ovat vaativia, ja on törkeää olla itsekäs ja jättää vastuu toiselle vanhemmalle. Luulisi myös, että isä haluaa myös vaikuttaa lapsensa kasvamiseen ja kasvatukseen, ja miten se onnistuu ilman aktiivista mukanaoloa?

-Perheellinen mies

Meillä puoliso ei osallistunut lapsen hoitoon tai  kasvatukseen millään tavalla. Kehui minua aina silloin tällöin, että hyvän lapsen kasvattanut, ei hän olisi pystynyt. Olin liian väsynyt eroamaankaan ja puolisokaan ei halunnut rikkoa ydinperhettä. "Kun on tuo lapsikin". Jonka hoitoon ja kasvatukseen ei siis mitenkään osallistunut. Eikä edes muuten tuonut niitä rahojakaan perheen elatukseen. Jos joutui vaippaostoksille, ei löytänyt mitä piti tuoda, joten jouduin pakkaamaan lapsen autoon ja lähteä itse hakemaan. Tai jos sattuikin löytämään vaikka ämkorvikkeen jota tuoda, minun piti maksaa se takaisin. Asumiskulut meni vanhempainrahastakin 50/50, ei puhettakaan että olisi suhteutettu tuloihin. Koska koki tulleensa maksumieheksi muuten.

Up

Vierailija kirjoitti:

Mä tulin ite 20-vuotiaana faijaksi ja kyllä olisi tuntunut oudolta jättää puoliso ja vastasyntynyt skidi himaan ja lähteä kavereiden kaa viettämään aikaa. Kelasin et me ollaan nyt tiimi, joka pitää yhtä, tuli mitä tuli. Muutoinkin äidiksi tulo on naiselle niin iso juttu, et moni sälli lyö jo tuossa kohtaa naulan parisuhteen arkkuun kun pakottaa puolison funtsimaan tuommoisia juttuja kuin Ap nyt:(

M27

Kuulostat nössöltä. Kakaroiden hoto on akkain homaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsen isä ihan tosissaan selitti että kun HÄN EI NAUTI semmoisesta lasten hoitamisesta ja niiden kanssa puuhastelusta :,D

Lastenhoito on kyllä vaativa tehtävä, vaikka lapset ovatkin niin rakkaita. Joka tapauksessa kyseessä on vanhempien yhteinen projekti, ja on jotenkin käsittämätöntä lukea miehistä, jotka eivät ole sisäistäneet tätä.  Vauva- ja pikkulapsivuodet ovat vaativia, ja on törkeää olla itsekäs ja jättää vastuu toiselle vanhemmalle. Luulisi myös, että isä haluaa myös vaikuttaa lapsensa kasvamiseen ja kasvatukseen, ja miten se onnistuu ilman aktiivista mukanaoloa?

-Perheellinen mies

Meillä puoliso ei osallistunut lapsen hoitoon tai  kasvatukseen millään tavalla. Kehui minua aina silloin tällöin, että hyvän lapsen kasvattanut, ei hän olisi pystynyt. Olin liian väsynyt eroamaankaan ja puolisokaan ei halunnut rikkoa ydinperhettä. "Kun on tuo lapsikin". Jonka hoitoon ja kasvatukseen ei siis mitenkään osallistunut. Eikä edes muuten tuonut niitä rahojakaan perheen elatukseen. Jos joutui vaippaostoksille, ei löytänyt mitä piti tuoda, joten jouduin pakkaamaan lapsen autoon ja lähteä itse hakemaan. Tai jos sattuikin löytämään vaikka ämkorvikkeen jota tuoda, minun piti maksaa se takaisin. Asumiskulut meni vanhempainrahastakin 50/50, ei puhettakaan että olisi suhteutettu tuloihin. Koska koki tulleensa maksumieheksi muuten.

Niissä kulttuureissa, joissa suvun ja ympäristön naiset auttavat vastasyntyneen kanssa, miehet pitävät myös ryhmäkuria näille itsekeskeisille perseilijöille, koska eivät viitsi katsella vapaamatkustajaa, josta ei ole mitään hyötyä kenellekään muullekaan. Pelkkä rasite. 

Miehet on usein epäkypsempiä kuin naiset. Onneksi ei sentään kaikki miehet ole. Mutta mitä nuorempana tullaan vanhemmaksi, sitä epäkympsempiä yleensä ollaan. Vähän myöhäistä täällä sitä sitten parkua, jos kerran se käärö on jo sylissä.

Naiset kuvittelee että heti kun saa mielehltä lapsen voi sem avulla käskeä sitä lopettamaan oman elämän ihan kokonaan ja keskityttävä vain naisen ja tämän lapsen palveluun sekä toteuttamaan ja maksamaan kaikki mitä nainen keksii vaatia