Vauva syntyi viikko sitten ja mies jo heti synnytyssairaalassa oli lähdössä omiin harrastuksiinsa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista AP sellainen asia. Miehen kuuluu myös osallistua. Mutta ne miehen harrastukset eivät ole sinulta pois vaan jopa enemmän sinulle. Ystävät, harrastukset jne. Tuovat myös miehelle voimia toimia lasten ja sinun kanssasi. Mene itsekkin välillä niin huomaat kuinka rentouttaa. 

Kyllä ne on silloin pois, jos mies harrastaa ennemmin kuin on perheensä kanssa, kun kotona on vastasyntynyt ja taapero! 

Enemmän? Nythän AP kertoi että mies on lähdössä harrastuksiin. Ei ollenkaan että mies harrastaa 10 tuntia päivässä. Esim vaikka 2 tuntia pois kotoa on aika vähän ja miehen mielelle paljon. 3 lapsen isänä voin sanoa että, voi hit.to miten paljon voimia olisin saanut jos olisin saanut 2 tuntia viikossa käyttää vaikka lenkkeilyyn. Olisin ollut itse aivan eri kunnissa ja jaksanut paremmin. Sama aika äidille, hänkin olisi ollut aivan eri. Mutta ei kun 24/7 lasten kanssa vain. 

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni lähti kuopuksen syntymän jälkeen metsästämään viikoksi isyyslomallaan. Esikoinen oli 2,5 vuotias. Vanhempani asuivat samalla paikkakunnalla, joten perusteli, että pärjäämme ilman häntä. Olen yhä vihainen tästä, vaikka tästä on jo 24 vuotta aikaa. 

Oliko tuo sinulle siis ok? Ja jos ei, niin jatkoit kuitenkin yhteiseloa miehen kanssa, joka ei pätkän vertaa kunnioita sinua?

Eihän se lapsi kiinnosta moniakaan kuin panohetkellä vain.

Lukekaa kirjoittamanne teksti ja miettikää tarkoin, miltä tuntuisi sinusta itsestäsi,kun sinulle puhuttaisiin samoin. Viisas, jo nyt edesmennyt isoäitini sanoi elämän tärkeimmäksi ohjenuoraksi: Ole toisille,kuin haluaisit muiden olevan sinulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista AP sellainen asia. Miehen kuuluu myös osallistua. Mutta ne miehen harrastukset eivät ole sinulta pois vaan jopa enemmän sinulle. Ystävät, harrastukset jne. Tuovat myös miehelle voimia toimia lasten ja sinun kanssasi. Mene itsekkin välillä niin huomaat kuinka rentouttaa. 

Kyllä ne on silloin pois, jos mies harrastaa ennemmin kuin on perheensä kanssa, kun kotona on vastasyntynyt ja taapero! 

Enemmän? Nythän AP kertoi että mies on lähdössä harrastuksiin. Ei ollenkaan että mies harrastaa 10 tuntia päivässä. Esim vaikka 2 tuntia pois kotoa on aika vähän ja miehen mielelle paljon. 3 lapsen isänä voin sanoa että, voi hit.to miten paljon voimia olisin saanut jos olisin saanut 2 tuntia viikossa käyttää vaikka lenkkeilyyn. Olisin ollut itse aivan eri kunnissa ja jaksanut paremmin. Sama aika äidille, hänkin olisi ollut aivan eri. Mutta ei kun 24/7 lasten kanssa vain. 

Jos synnärillä jo menojalkaa vipattaa, niin ei todellakaan ole ok. Miehen kuuluu olla taaperon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista AP sellainen asia. Miehen kuuluu myös osallistua. Mutta ne miehen harrastukset eivät ole sinulta pois vaan jopa enemmän sinulle. Ystävät, harrastukset jne. Tuovat myös miehelle voimia toimia lasten ja sinun kanssasi. Mene itsekkin välillä niin huomaat kuinka rentouttaa. 

Kyllä ne on silloin pois, jos mies harrastaa ennemmin kuin on perheensä kanssa, kun kotona on vastasyntynyt ja taapero! 

Enemmän? Nythän AP kertoi että mies on lähdössä harrastuksiin. Ei ollenkaan että mies harrastaa 10 tuntia päivässä. Esim vaikka 2 tuntia pois kotoa on aika vähän ja miehen mielelle paljon. 3 lapsen isänä voin sanoa että, voi hit.to miten paljon voimia olisin saanut jos olisin saanut 2 tuntia viikossa käyttää vaikka lenkkeilyyn. Olisin ollut itse aivan eri kunnissa ja jaksanut paremmin. Sama aika äidille, hänkin olisi ollut aivan eri. Mutta ei kun 24/7 lasten kanssa vain. 

Oikeasti se on mennyt teillä niin, että sinä olet harrastanut ja äiti ei ole uskaltanut lähteä ja jättää lapsia sun hoitoon. Kaikista ei vain ole lastenhoitajiksi. Se on fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika fiksu mies jopa! Itse olen totellut niinkuin vaimo käskee ja nyt lapset 13v. Muistan kun vaimo sanoi että saat opetella olemaan kotona. Jouduin luopumaan harrastuksista, ystävistä kaikesta kulkemisesta, en ole käynyt kohta 14 vuoteen kertaakaan ulkona kavereiden kanssa, en enää niissä harrastuksissa mitä oli. Nyt mietin tosissani avioeroa, elämä on ollut per.seestä. toiset tulee menee ja kulkee, näkee ystäviä jne. Itse en saa

Kyllä se kuule on niin, että kun lapsia tulee, niin ne menee sijalle 1. Ne harrastukset ja omat menot hoidetaan sitten jotenkin puoliksi. 

Tottakai. Mutta aikaa pitää jäädä myös harrastuksiin. Toki vähemmän. Omasta kokemuksesta voin sanoa että tulee hulluksi jos et mihinkään pääse vaikka oltais yhdessä kotona, toinen on vain katkera ja viha näkyy naamasta jos jossain käyt, aivan kuin olisi äidiltä pois. Olen monesti sanonut että menen itse, ala painuu, mutta ei tee sitäkään eikä mies saa mennä. Mä toki hoidin vauvaa yksin kotona käytännössä monta viikkoa vaimon kulkiessa tiputuksessa, sen jälkeen muitakin lapsia, mutta 13 vuoteen ei ole meno muuttunut

Niin miksi vaimosi ei käy missään? Eikö harrasta mitään? Eikö ole ystäviä?

Molemmat puuttuu. Minä toivoisin että kävisi jossain yksin. Joka paikkaan pitää olla menossa yhdessä, on siitäkin vihainen kun otan auton täydeltä lapsia ja vien heitä uimaan, hoploppiin, ulos syömään. Lopulta alkanut sekin tuntuu lomalta kun pääsee lasten kanssa tapahtumiin kun itse eikä ystävien kanssa pääse koskaan. Kotiin ei todellakaan tarvitse jäädä lasten takia, mutta siellä pitää olla enemmän ja touhuta heidän kanssaan. 

Luuleeko ap lestadiolaismiesten joilla on 10-5 lasta olevan 10-5 vuotta kotona makaamassa lasten kanssa? Kuka elättää silloin perheen? Suominaisella on todellisuudentaju kadonnut.

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko ap lestadiolaismiesten joilla on 10-5 lasta olevan 10-5 vuotta kotona makaamassa lasten kanssa? Kuka elättää silloin perheen? Suominaisella on todellisuudentaju kadonnut.

Kotonahan he pääasiassa ovatkin. Eipä paljon monilapsisten perheiden isät harrasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika fiksu mies jopa! Itse olen totellut niinkuin vaimo käskee ja nyt lapset 13v. Muistan kun vaimo sanoi että saat opetella olemaan kotona. Jouduin luopumaan harrastuksista, ystävistä kaikesta kulkemisesta, en ole käynyt kohta 14 vuoteen kertaakaan ulkona kavereiden kanssa, en enää niissä harrastuksissa mitä oli. Nyt mietin tosissani avioeroa, elämä on ollut per.seestä. toiset tulee menee ja kulkee, näkee ystäviä jne. Itse en saa

Kyllä se kuule on niin, että kun lapsia tulee, niin ne menee sijalle 1. Ne harrastukset ja omat menot hoidetaan sitten jotenkin puoliksi. 

Tottakai. Mutta aikaa pitää jäädä myös harrastuksiin. Toki vähemmän. Omasta kokemuksesta voin sanoa että tulee hulluksi jos et mihinkään pääse vaikka oltais yhdessä kotona, toinen on vain katkera ja viha näkyy naamasta jos jossain käyt, aivan kuin olisi äidiltä pois. Olen monesti sanonut että menen itse, ala painuu, mutta ei tee sitäkään eikä mies saa mennä. Mä toki hoidin vauvaa yksin kotona käytännössä monta viikkoa vaimon kulkiessa tiputuksessa, sen jälkeen muitakin lapsia, mutta 13 vuoteen ei ole meno muuttunut

Niin miksi vaimosi ei käy missään? Eikö harrasta mitään? Eikö ole ystäviä?

Molemmat puuttuu. Minä toivoisin että kävisi jossain yksin. Joka paikkaan pitää olla menossa yhdessä, on siitäkin vihainen kun otan auton täydeltä lapsia ja vien heitä uimaan, hoploppiin, ulos syömään. Lopulta alkanut sekin tuntuu lomalta kun pääsee lasten kanssa tapahtumiin kun itse eikä ystävien kanssa pääse koskaan. Kotiin ei todellakaan tarvitse jäädä lasten takia, mutta siellä pitää olla enemmän ja touhuta heidän kanssaan. 

Me käydään perheen kesken uimahalleissa, leikkipuistoissa, lenkillä jne. Vähän outoa, että koet vaimosi jonain taakkana. Yleensä perheet touhuavat yhdessä, eikä erikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista AP sellainen asia. Miehen kuuluu myös osallistua. Mutta ne miehen harrastukset eivät ole sinulta pois vaan jopa enemmän sinulle. Ystävät, harrastukset jne. Tuovat myös miehelle voimia toimia lasten ja sinun kanssasi. Mene itsekkin välillä niin huomaat kuinka rentouttaa. 

Kyllä ne on silloin pois, jos mies harrastaa ennemmin kuin on perheensä kanssa, kun kotona on vastasyntynyt ja taapero! 

Enemmän? Nythän AP kertoi että mies on lähdössä harrastuksiin. Ei ollenkaan että mies harrastaa 10 tuntia päivässä. Esim vaikka 2 tuntia pois kotoa on aika vähän ja miehen mielelle paljon. 3 lapsen isänä voin sanoa että, voi hit.to miten paljon voimia olisin saanut jos olisin saanut 2 tuntia viikossa käyttää vaikka lenkkeilyyn. Olisin ollut itse aivan eri kunnissa ja jaksanut paremmin. Sama aika äidille, hänkin olisi ollut aivan eri. Mutta ei kun 24/7 lasten kanssa vain. 

Oikeasti se on mennyt teillä niin, että sinä olet harrastanut ja äiti ei ole uskaltanut lähteä ja jättää lapsia sun hoitoon. Kaikista ei vain ole lastenhoitajiksi. Se on fakta.

Ei mennyt ei. Olen aina ollut varmasti reilusti keskivertoa osallistuvampi mies. Eikä se ole haitannut mitään. Lasten kanssa olen pärjännyt hyvin. Mutta naisille ne miesten harrastukset ovat heti liikaa. Vaikka olisi kyse vain 2 tunnista viikossa on se naisen mielestä aivan jotain muuta. Pärjäähän se mies kauppareissujenkin ajan kotona vauvan kanssa+ taapero, meillä oli monta, kolme lasta 2 vuoden välein. Niin miksi ette ota itsekkin 2 tuntia viikossa omaa aikaa? Vain että mies saadaan vangittua ja syy valittaa

Vierailija kirjoitti:

So, ei kahden tarvitse istua sohvalla. 

Enemmän valittaisin jos ei ikinä myöhrmmin olisi valmis Hop loppeihin sun muihin. 

Vauvan ja kaksivuotiaan kodissa ei tekeminen lopu! Ei tarvitse istua hetkeäkään sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista AP sellainen asia. Miehen kuuluu myös osallistua. Mutta ne miehen harrastukset eivät ole sinulta pois vaan jopa enemmän sinulle. Ystävät, harrastukset jne. Tuovat myös miehelle voimia toimia lasten ja sinun kanssasi. Mene itsekkin välillä niin huomaat kuinka rentouttaa. 

Kyllä ne on silloin pois, jos mies harrastaa ennemmin kuin on perheensä kanssa, kun kotona on vastasyntynyt ja taapero! 

Enemmän? Nythän AP kertoi että mies on lähdössä harrastuksiin. Ei ollenkaan että mies harrastaa 10 tuntia päivässä. Esim vaikka 2 tuntia pois kotoa on aika vähän ja miehen mielelle paljon. 3 lapsen isänä voin sanoa että, voi hit.to miten paljon voimia olisin saanut jos olisin saanut 2 tuntia viikossa käyttää vaikka lenkkeilyyn. Olisin ollut itse aivan eri kunnissa ja jaksanut paremmin. Sama aika äidille, hänkin olisi ollut aivan eri. Mutta ei kun 24/7 lasten kanssa vain. 

Oikeasti se on mennyt teillä niin, että sinä olet harrastanut ja äiti ei ole uskaltanut lähteä ja jättää lapsia sun hoitoon. Kaikista ei vain ole lastenhoitajiksi. Se on fakta.

Ei mennyt ei. Olen aina ollut varmasti reilusti keskivertoa osallistuvampi mies. Eikä se ole haitannut mitään. Lasten kanssa olen pärjännyt hyvin. Mutta naisille ne miesten harrastukset ovat heti liikaa. Vaikka olisi kyse vain 2 tunnista viikossa on se naisen mielestä aivan jotain muuta. Pärjäähän se mies kauppareissujenkin ajan kotona vauvan kanssa+ taapero, meillä oli monta, kolme lasta 2 vuoden välein. Niin miksi ette ota itsekkin 2 tuntia viikossa omaa aikaa? Vain että mies saadaan vangittua ja syy valittaa

Mihin harrastukseen vaimosi meni viikon kuluttua synnytyksestä? Jumppaan, metsästämään, baariin, ruotsinristeilylle? Sillä välin kun sinä imetit ja hoidit lapset? Haista nyt paska.

Kaikki ihmisen aika on omaa aikaa. Et sinä nyt vttu voi panna niitä lapsia tauolle siksi aikaa kun menet jonnekin helvetin harrastukseen toteuttamaan itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika fiksu mies jopa! Itse olen totellut niinkuin vaimo käskee ja nyt lapset 13v. Muistan kun vaimo sanoi että saat opetella olemaan kotona. Jouduin luopumaan harrastuksista, ystävistä kaikesta kulkemisesta, en ole käynyt kohta 14 vuoteen kertaakaan ulkona kavereiden kanssa, en enää niissä harrastuksissa mitä oli. Nyt mietin tosissani avioeroa, elämä on ollut per.seestä. toiset tulee menee ja kulkee, näkee ystäviä jne. Itse en saa

Kyllä se kuule on niin, että kun lapsia tulee, niin ne menee sijalle 1. Ne harrastukset ja omat menot hoidetaan sitten jotenkin puoliksi. 

Tottakai. Mutta aikaa pitää jäädä myös harrastuksiin. Toki vähemmän. Omasta kokemuksesta voin sanoa että tulee hulluksi jos et mihinkään pääse vaikka oltais yhdessä kotona, toinen on vain katkera ja viha näkyy naamasta jos jossain käyt, aivan kuin olisi äidiltä pois. Olen monesti sanonut että menen itse, ala painuu, mutta ei tee sitäkään eikä mies saa mennä. Mä toki hoidin vauvaa yksin kotona käytännössä monta viikkoa vaimon kulkiessa tiputuksessa, sen jälkeen muitakin lapsia, mutta 13 vuoteen ei ole meno muuttunut

Niin miksi vaimosi ei käy missään? Eikö harrasta mitään? Eikö ole ystäviä?

Molemmat puuttuu. Minä toivoisin että kävisi jossain yksin. Joka paikkaan pitää olla menossa yhdessä, on siitäkin vihainen kun otan auton täydeltä lapsia ja vien heitä uimaan, hoploppiin, ulos syömään. Lopulta alkanut sekin tuntuu lomalta kun pääsee lasten kanssa tapahtumiin kun itse eikä ystävien kanssa pääse koskaan. Kotiin ei todellakaan tarvitse jäädä lasten takia, mutta siellä pitää olla enemmän ja touhuta heidän kanssaan. 

Me käydään perheen kesken uimahalleissa, leikkipuistoissa, lenkillä jne. Vähän outoa, että koet vaimosi jonain taakkana. Yleensä perheet touhuavat yhdessä, eikä erikseen. 

Niissä ne miehet ovat saaneet mennä joskus yksinkin. Aivan varmasti ovat saaneet harrastaa, käydä vaikka ystävien kanssa ulkona, mies on saanut elää elämää niinkuin kuuluukin ja mielellään ottaa aikaa perheelleen, menee uimaan, leikkipuistoon jne perheen kanssa, mutta meillä miehen oma aika on 0 tuntia 13 vuoteen. Ei enää aivan kauheasti kiinnosta se vaimokaan, ei varsinkaan enää ajatus että "meidän pitäisi touhuta asioita enemmän ihan kahdestaan, mennäänkö vaikka syömään ja elokuviin", kun mies alkaa hajota siihen että ei saa olla edes yksin.

Valitsitko miehesi ulkonäön perusteella? Että kaverit olisi kateellisia kun sinulla on niin komea mies? Et miettinyt luonnetta ja elämäntapoja sekuntia kauempaa. Onnea! Siinä taas yksi mieslotossa voittanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin mies oli kuumeisesti lähdössä treeneihinsä,kun olimme synnärillä ja olin kovissa kivuissa (4cm auki). Ei lähtenyt sillä kertaa, mutta omat harrastuksensa olivat myöhemmin tärkeämmät,kuin lastenhoito/parisuhde. Minusta kyse on puolison kunnioituksesta, tai oikeastaan sen puutteesta,kun puoliso arvottaa harrastukset(kin) perheen edelle. On tottakai ok kummallakin puolisolla olla harrastuksia ja omaa aikaa,mutta tilannetajua tulisi olla. Tarinani loppu oli, että hyväksyin kunnioituksen puutetta 20 vuotta ja sitten nostin kytkintä. Kannattaa puhua omista tuntemuksista miehellesi ja jos tajuaa,niin hyvä. Jos ei,niin mieti haluatko jatkossakin jäädä lastesi kanssa 'kakkosiksi' miehen valitessa kaiken muun teidän edelle.

Miten aloittaisin puheen, koska yleensä jos avaan suuni vaikka "pettymyksestä jhnk asiaan" niin mies sitten kuulema "aina tuottaa minulle pettymyksen, ei osaa mitään, tässäkin epäonnistui" jne. Uhriasenne. 

Ap

Sanot, että tämä perhe tarvitsee sua nyt enemmän kuin koskaan. Että "me hoidetaan nyt yhdessä kahden pienen tarpeet".

Vierailija kirjoitti:

Aika fiksu mies jopa! Itse olen totellut niinkuin vaimo käskee ja nyt lapset 13v. Muistan kun vaimo sanoi että saat opetella olemaan kotona. Jouduin luopumaan harrastuksista, ystävistä kaikesta kulkemisesta, en ole käynyt kohta 14 vuoteen kertaakaan ulkona kavereiden kanssa, en enää niissä harrastuksissa mitä oli. Nyt mietin tosissani avioeroa, elämä on ollut per.seestä. toiset tulee menee ja kulkee, näkee ystäviä jne. Itse en saa

Einolw aikuiaen puhetta tämä. Aikuista miestä ei tarvitse käskeä. Hän ottaa oma-aloitteisdsti vastuun perheestään, auvan kuten vaimonsa. Yhdessä sopivat molemmille myös vapaa-aikaa kohtuudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin mies oli kuumeisesti lähdössä treeneihinsä,kun olimme synnärillä ja olin kovissa kivuissa (4cm auki). Ei lähtenyt sillä kertaa, mutta omat harrastuksensa olivat myöhemmin tärkeämmät,kuin lastenhoito/parisuhde. Minusta kyse on puolison kunnioituksesta, tai oikeastaan sen puutteesta,kun puoliso arvottaa harrastukset(kin) perheen edelle. On tottakai ok kummallakin puolisolla olla harrastuksia ja omaa aikaa,mutta tilannetajua tulisi olla. Tarinani loppu oli, että hyväksyin kunnioituksen puutetta 20 vuotta ja sitten nostin kytkintä. Kannattaa puhua omista tuntemuksista miehellesi ja jos tajuaa,niin hyvä. Jos ei,niin mieti haluatko jatkossakin jäädä lastesi kanssa 'kakkosiksi' miehen valitessa kaiken muun teidän edelle.

Miten aloittaisin puheen, koska yleensä jos avaan suuni vaikka "pettymyksestä jhnk asiaan" niin mies sitten kuulema "aina tuottaa minulle pettymyksen, ei osaa mitään, tässäkin epäonnistui" jne. Uhriasenne. 

Ap

Älä sitten puhu vaan toimi. Kun tiedät, mihin aikaan mies on lähdössä harrastukseensa, lähde itse hetki ennen sitä tai heti hänen tultuaan. Jätät miehen hoitamaan lapsi  ilmen ennakkonneuvotteluja tai sopimisia, kuten hänkin tekee . Tämä varmasti havahduttaa hänet puhumaan.

Vastasyntynyttä ja kaksivuotiasta ei jätetä sopimatta yhtään minnekään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika fiksu mies jopa! Itse olen totellut niinkuin vaimo käskee ja nyt lapset 13v. Muistan kun vaimo sanoi että saat opetella olemaan kotona. Jouduin luopumaan harrastuksista, ystävistä kaikesta kulkemisesta, en ole käynyt kohta 14 vuoteen kertaakaan ulkona kavereiden kanssa, en enää niissä harrastuksissa mitä oli. Nyt mietin tosissani avioeroa, elämä on ollut per.seestä. toiset tulee menee ja kulkee, näkee ystäviä jne. Itse en saa

Kyllä se kuule on niin, että kun lapsia tulee, niin ne menee sijalle 1. Ne harrastukset ja omat menot hoidetaan sitten jotenkin puoliksi. 

Tottakai. Mutta aikaa pitää jäädä myös harrastuksiin. Toki vähemmän. Omasta kokemuksesta voin sanoa että tulee hulluksi jos et mihinkään pääse vaikka oltais yhdessä kotona, toinen on vain katkera ja viha näkyy naamasta jos jossain käyt, aivan kuin olisi äidiltä pois. Olen monesti sanonut että menen itse, ala painuu, mutta ei tee sitäkään eikä mies saa mennä. Mä toki hoidin vauvaa yksin kotona käytännössä monta viikkoa vaimon kulkiessa tiputuksessa, sen jälkeen muitakin lapsia, mutta 13 vuoteen ei ole meno muuttunut

Niin miksi vaimosi ei käy missään? Eikö harrasta mitään? Eikö ole ystäviä?

Molemmat puuttuu. Minä toivoisin että kävisi jossain yksin. Joka paikkaan pitää olla menossa yhdessä, on siitäkin vihainen kun otan auton täydeltä lapsia ja vien heitä uimaan, hoploppiin, ulos syömään. Lopulta alkanut sekin tuntuu lomalta kun pääsee lasten kanssa tapahtumiin kun itse eikä ystävien kanssa pääse koskaan. Kotiin ei todellakaan tarvitse jäädä lasten takia, mutta siellä pitää olla enemmän ja touhuta heidän kanssaan. 

Me käydään perheen kesken uimahalleissa, leikkipuistoissa, lenkillä jne. Vähän outoa, että koet vaimosi jonain taakkana. Yleensä perheet touhuavat yhdessä, eikä erikseen. 

Niissä ne miehet ovat saaneet mennä joskus yksinkin. Aivan varmasti ovat saaneet harrastaa, käydä vaikka ystävien kanssa ulkona, mies on saanut elää elämää niinkuin kuuluukin ja mielellään ottaa aikaa perheelleen, menee uimaan, leikkipuistoon jne perheen kanssa, mutta meillä miehen oma aika on 0 tuntia 13 vuoteen. Ei enää aivan kauheasti kiinnosta se vaimokaan, ei varsinkaan enää ajatus että "meidän pitäisi touhuta asioita enemmän ihan kahdestaan, mennäänkö vaikka syömään ja elokuviin", kun mies alkaa hajota siihen että ei saa olla edes yksin.

Käyttekö töissä ollenkaan?