Lue keskustelun säännöt.
Miksi tätä NANCY SPUNGENIA sanotaan "punk-prinsessaksi"?
19.09.2026 |
Kuva:
https://hips.hearstapps.com/hmg-prod/images/gettyimages-877511810.jpg?r…:*
Täti selvästi laittoi tukkaansa, meikkasi huolella ja pukeutui seksikkäästi korsetteihin ja verkkosukkiin. Oikeilla punkkarinaisilla oli kalju pää, likaiset roikkuvat vaatteet, metalliromua yllään ja meikki sutattu pitkin naamaa.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vicious kuoli 4kk Nancyn jälkeen. Ei siis koskaan taidettu saada juttua tutkittua sekö Nancyn puukotti vai joku muu. Ihmetyttää että kuolema lopetti koko jutun tutkinnan vaikka yksi epäilys oli että joku muu olisi Nancyn puukottanut. Ilmeisesti sitten todisteet Sidiä vastaan olivat niin vahvat.
Sid ei muistanut mitään kun oli niin heroiinitokkurassa. Ehkä tappoi, ehkä ei. Todennäköisesti kuitenkin tappoi. Sid itse tuli raiskatuksi mustien jengiläisten toimesta Rikers island-vankilassa tutkintavankina. Hän pääsi vastaamaan vapaalle, mutta tööttäsi överit koska pelkäsi että joutuu takaisin sinne pitkäksi aikaa.
Mikä yllätys että apinalauma ollut taas heilumassa munineen.
Se, mikä on erilaista tänä päivänä verrattuna omaan punk-nuoruuteni aikaan, on silmiin pistävä rasismi, mitä ei tuolloin ollut. Ainakaan punk-piireissä. Punkiin kuului suvaitsevaisuus. Jengi sai olla mitä oli ja taustaltaan mitä vain, tärkeintä oli mitä oli korvien välissä, ei väri naamalla. No, olihan tuolloin skinit, jotka olivat nasseja, mutta he olivat suht pieni ja säälittävä porukka. Tämän päivän suomalainen suvaitsemattomuus ja rasismi olisi tuolloin ollut täysin tuomittavaa punk-piireissä. Ja eiköhän se ole tämänkin päivän punkkareiden keskuudessa asia, mistä ei tykätä.
Ja Nancy Spungen ei kiinnostanut minua aikoinaan. Minusta hän ei ollut mitenkään punk - ei punk tarkoita totaalista rappiolla oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vicious kuoli 4kk Nancyn jälkeen. Ei siis koskaan taidettu saada juttua tutkittua sekö Nancyn puukotti vai joku muu. Ihmetyttää että kuolema lopetti koko jutun tutkinnan vaikka yksi epäilys oli että joku muu olisi Nancyn puukottanut. Ilmeisesti sitten todisteet Sidiä vastaan olivat niin vahvat.
Sid ei muistanut mitään kun oli niin heroiinitokkurassa. Ehkä tappoi, ehkä ei. Todennäköisesti kuitenkin tappoi. Sid itse tuli raiskatuksi mustien jengiläisten toimesta Rikers island-vankilassa tutkintavankina. Hän pääsi vastaamaan vapaalle, mutta tööttäsi överit koska pelkäsi että joutuu takaisin sinne pitkäksi aikaa.
Mikä yllätys että apinalauma ollut taas heilumassa munineen.
Se, mikä on erilaista tänä päivänä verrattuna omaan punk-nuoruuteni aikaan, on silmiin pistävä rasismi, mitä ei tuolloin ollut. Ainakaan punk-piireissä. Punkiin kuului suvaitsevaisuus. Jengi sai olla mitä oli ja taustaltaan mitä vain, tärkeintä oli mitä oli korvien välissä, ei väri naamalla. No, olihan tuolloin skinit, jotka olivat nasseja, mutta he olivat suht pieni ja säälittävä porukka. Tämän päivän suomalainen suvaitsemattomuus ja rasismi olisi tuolloin ollut täysin tuomittavaa punk-piireissä. Ja eiköhän se ole tämänkin päivän punkkareiden keskuudessa asia, mistä ei tykätä.
Ja Nancy Spungen ei kiinnostanut minua aikoinaan. Minusta hän ei ollut mitenkään punk - ei punk tarkoita totaalista rappiolla oloa.
Eikös osa skineistäkin ollut tuohon aikaan ei-rasistisia? Enemmän tyyliä kuin politiikkaa. Sitten muuttui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska oli Sex Pistolsin Yoko Ono. Ei kukaan tietäisi Onoakaan ilman Beatlesia.
Ono tehnyt pitkän uran taiteilijana, Spungen tuskin teki päivääkään mitään tuottavaa. Ei aavistustakaan millä hän eli.
Miksi vertailet ihmiseen, joka kuolil nuorena? Mitä hienoa Ono oli tehnyt ennen 20-ikävuottaan?
Ono tuli rikkaasta oankkiiriperheestä. Nancy tuli keskiluokasta. Sid tuli alaluokasta.
Et vastannut kysymykseen, mitä hienoa hän oli tehnyt ennen kuin täytti 20v.
Eipä tuohon jää kamalasti mitään epäselvää. Huone 100, jos joku haluaa käydä. Huone ei ole enää alkuperäiskunnossa vaan peruskorjattu.
On October 12th 1978, between the hours of 4am and 9am, Nancy Spungen was killed in the bathroom of room 100 by a single stab wound to the stomach (just below the navel).
According to the crime report – Sid stated that around 1am they had an argument, Nancy was sitting on the edge of the bed, flicking the knife and he went to sleep. He woke up in the morning and the bed was wet with blood. He thought he had pissed himself. He found Nancy on the bathroom floor – still breathing. He left, for the methadone clinic. Returning, he washed off the knife, and attempted to wash her off as well. A tidy home is a happy home. When he couldn’t get her clean, he called for help.
He said he had no recollection of what happened to her.
Later he said she hit him and he hit her on the top of the head and knocked her onto the bed. “I stabbed her but I didn’t mean to kill her. I loved her, but she treated me like shit.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vicious kuoli 4kk Nancyn jälkeen. Ei siis koskaan taidettu saada juttua tutkittua sekö Nancyn puukotti vai joku muu. Ihmetyttää että kuolema lopetti koko jutun tutkinnan vaikka yksi epäilys oli että joku muu olisi Nancyn puukottanut. Ilmeisesti sitten todisteet Sidiä vastaan olivat niin vahvat.
Sid ei muistanut mitään kun oli niin heroiinitokkurassa. Ehkä tappoi, ehkä ei. Todennäköisesti kuitenkin tappoi. Sid itse tuli raiskatuksi mustien jengiläisten toimesta Rikers island-vankilassa tutkintavankina. Hän pääsi vastaamaan vapaalle, mutta tööttäsi överit koska pelkäsi että joutuu takaisin sinne pitkäksi aikaa.
Mikä yllätys että apinalauma ollut taas heilumassa munineen.
Se, mikä on erilaista tänä päivänä verrattuna omaan punk-nuoruuteni aikaan, on silmiin pistävä rasismi, mitä ei tuolloin ollut. Ainakaan punk-piireissä. Punkiin kuului suvaitsevaisuus. Jengi sai olla mitä oli ja taustaltaan mitä vain, tärkeintä oli mitä oli korvien välissä, ei väri naamalla. No, olihan tuolloin skinit, jotka olivat nasseja, mutta he olivat suht pieni ja säälittävä porukka. Tämän päivän suomalainen suvaitsemattomuus ja rasismi olisi tuolloin ollut täysin tuomittavaa punk-piireissä. Ja eiköhän se ole tämänkin päivän punkkareiden keskuudessa asia, mistä ei tykätä.
Ja Nancy Spungen ei kiinnostanut minua aikoinaan. Minusta hän ei ollut mitenkään punk - ei punk tarkoita totaalista rappiolla oloa.
Sid Vicious oli rasisti ja punkkari. Puhut muutenkin paskaa, tämä "suvaitsevaisuus punk" on nimenomaan nykypäivän soijanpurijapunkkareiden ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Koetti ensin pokata John Lydonia, ja kun ei onnistunut niin Vicious kelpasi. Olisi varmaan vielä hengissä jos asiat olisivat menneet toisin.
Hän oli niin itsetuhoinen, että epäilen väitettäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska oli Sex Pistolsin Yoko Ono. Ei kukaan tietäisi Onoakaan ilman Beatlesia.
Ono tehnyt pitkän uran taiteilijana, Spungen tuskin teki päivääkään mitään tuottavaa. Ei aavistustakaan millä hän eli.
Miksi vertailet ihmiseen, joka kuolil nuorena? Mitä hienoa Ono oli tehnyt ennen 20-ikävuottaan?
Ono tuli rikkaasta oankkiiriperheestä. Nancy tuli keskiluokasta. Sid tuli alaluokasta.
Kukaan noista ei tainnut tulla koululuokasta.
Huone on nykyään numeroltaan 101.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska oli Sex Pistolsin Yoko Ono. Ei kukaan tietäisi Onoakaan ilman Beatlesia.
Ono tehnyt pitkän uran taiteilijana, Spungen tuskin teki päivääkään mitään tuottavaa. Ei aavistustakaan millä hän eli.
Miksi vertailet ihmiseen, joka kuolil nuorena? Mitä hienoa Ono oli tehnyt ennen 20-ikävuottaan?
Ono tuli rikkaasta oankkiiriperheestä. Nancy tuli keskiluokasta. Sid tuli alaluokasta.
Kukaan noista ei tainnut tulla koululuokasta.
Onon perhe oli etuoikeutettu ja japanilaista yläluokkaa. Hän kävin yksityisiä kouluja. Nancyn perhe oli 50-lukulaista amerikkalaista keskiluokkaa. Hän yritti normaalia koulua, mutta oli niin hullu että ei pärjännyt siellä. Sid oli alemmasta työväenluokasta, narkkarin lapsi ja ilmeisen tyhmä, joten koulut sen mukaan. Siitä huolimatta Sid oli näihin akkoihin verrattuna aito ja vilpittömin.
Sid ei ollut pyhimys, mutta ei myöskään ilkimys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Molemmat vanhemmatkin jo kuolleet. Kirjan kirjoittanut äiti vuonna 2024. Siskonsa on vielä elossa ja varsin menestynyt urallaan. Oikein oma wikipediasivukin. Muistan että kirjan lukeminen oli kyllä suuri kokemus teini-ikäiselle. Todella surullinen kohtalo nuorella tytöllä.
Äitini osti tämän kirjan, ensin itselleen, sitten luin sen itse ja tein kouluesitelmänkin siitä. Nancy Spungen. Jos olisi ollut parempi poikaystävä, elämä olisi voinut muuttua. Huumeriippuvaisen naisen asema ei ole muuta kuin patja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veti viinaa ja huumeita riittävästi. Sid puukotti hengiltä.
Sid ei tehnyt sitä.
Olitko paikalla puukotuksen tapahtuessa, kun noin varma olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sid ei ollut pyhimys, mutta ei myöskään ilkimys.
Lauloi Karanteeni-yhtye aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Sid ei ollut pyhimys, mutta ei myöskään ilkimys.
Se oli törkimys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vicious kuoli 4kk Nancyn jälkeen. Ei siis koskaan taidettu saada juttua tutkittua sekö Nancyn puukotti vai joku muu. Ihmetyttää että kuolema lopetti koko jutun tutkinnan vaikka yksi epäilys oli että joku muu olisi Nancyn puukottanut. Ilmeisesti sitten todisteet Sidiä vastaan olivat niin vahvat.
Sid ei muistanut mitään kun oli niin heroiinitokkurassa. Ehkä tappoi, ehkä ei. Todennäköisesti kuitenkin tappoi. Sid itse tuli raiskatuksi mustien jengiläisten toimesta Rikers island-vankilassa tutkintavankina. Hän pääsi vastaamaan vapaalle, mutta tööttäsi överit koska pelkäsi että joutuu takaisin sinne pitkäksi aikaa.
Mikä yllätys että apinalauma ollut taas heilumassa munineen.
Se, mikä on erilaista tänä päivänä verrattuna omaan punk-nuoruuteni aikaan, on silmiin pistävä rasismi, mitä ei tuolloin ollut. Ainakaan punk-piireissä. Punkiin kuului suvaitsevaisuus. Jengi sai olla mitä oli ja taustaltaan mitä vain, tärkeintä oli mitä oli korvien välissä, ei väri naamalla. No, olihan tuolloin skinit, jotka olivat nasseja, mutta he olivat suht pieni ja säälittävä porukka. Tämän päivän suomalainen suvaitsemattomuus ja rasismi olisi tuolloin ollut täysin tuomittavaa punk-piireissä. Ja eiköhän se ole tämänkin päivän punkkareiden keskuudessa asia, mistä ei tykätä.
Ja Nancy Spungen ei kiinnostanut minua aikoinaan. Minusta hän ei ollut mitenkään punk - ei punk tarkoita totaalista rappiolla oloa.
Sid Vicious oli rasisti ja punkkari. Puhut muutenkin paskaa, tämä "suvaitsevaisuus punk" on nimenomaan nykypäivän soijanpurijapunkkareiden ilmiö.
Sid Vicious olikin melkoisen typerys, aivan kuten tyttöystävänsä. Sid Vicious ei edustanut millään lailla punkia ilmiönä. Hän oli lähinnä provosoiva ja kakara. Kyllä punkiin liittyi nimenomaan suvaitsevaisuus ja kapina kohdistui yhteiskuntaan, ei mihinkään värilliseen ihmisryhmään. Punkiin liittyi ainakin Suomessa myös vahva alakulttuurinen tekemisen meininki. Pienlehdet, pienbändit - kaikki oli pienimuotoista ja "itse tehtyä". Kaupallisuutta inhottiin, niin musiikissa kuin mm. vaatteissakin. Muistan miten tuomitsimme, kun joku Suosikki tai vastaava teki jutun "Näin teet punk-paidan". Meistä se oli askel punkin kaupallistumiseen. Oli miten oli, minun tuntemani suomalainen punk-liike 1970-1980 -lukujen vaihteessa ja 1980-luvun alkupuoliskolla ei ollut missään nimessä rasistinen. Irokeesikampaukset sun muut saattoivat näyttää ulkopuolisille aggressiivisilta, mutta kyllä niistä huolimatta kaikki tuntemani punkkarit olivat ihan rauhaa rakastavia tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Henkilö on kuollut jo aikaa sitten, liekö olisi nykyään isoäiti. Miksi tätä jauhetaan. Oli kauhea elämä tytöllä huumeiden ja lapsena painajaisten kanssa. Ehkä eri parisuhde olisi toiminut.
Vanhemmat sai sen vauvana jo opiaattikoukkuun. Surullinen tarina. Syytän vanhempiansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska oli Sex Pistolsin Yoko Ono. Ei kukaan tietäisi Onoakaan ilman Beatlesia.
Ono tehnyt pitkän uran taiteilijana, Spungen tuskin teki päivääkään mitään tuottavaa. Ei aavistustakaan millä hän eli.
Nancy Spungen kirjoitti musiikkilehtiin ennen kuin muutti Lontoohon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vicious kuoli 4kk Nancyn jälkeen. Ei siis koskaan taidettu saada juttua tutkittua sekö Nancyn puukotti vai joku muu. Ihmetyttää että kuolema lopetti koko jutun tutkinnan vaikka yksi epäilys oli että joku muu olisi Nancyn puukottanut. Ilmeisesti sitten todisteet Sidiä vastaan olivat niin vahvat.
Sid ei muistanut mitään kun oli niin heroiinitokkurassa. Ehkä tappoi, ehkä ei. Todennäköisesti kuitenkin tappoi. Sid itse tuli raiskatuksi mustien jengiläisten toimesta Rikers island-vankilassa tutkintavankina. Hän pääsi vastaamaan vapaalle, mutta tööttäsi överit koska pelkäsi että joutuu takaisin sinne pitkäksi aikaa.
Mikä yllätys että apinalauma ollut taas heilumassa munineen.
Se, mikä on erilaista tänä päivänä verrattuna omaan punk-nuoruuteni aikaan, on silmiin pistävä rasismi, mitä ei tuolloin ollut. Ainakaan punk-piireissä. Punkiin kuului suvaitsevaisuus. Jengi sai olla mitä oli ja taustaltaan mitä vain, tärkeintä oli mitä oli korvien välissä, ei väri naamalla. No, olihan tuolloin skinit, jotka olivat nasseja, mutta he olivat suht pieni ja säälittävä porukka. Tämän päivän suomalainen suvaitsemattomuus ja rasismi olisi tuolloin ollut täysin tuomittavaa punk-piireissä. Ja eiköhän se ole tämänkin päivän punkkareiden keskuudessa asia, mistä ei tykätä.
Ja Nancy Spungen ei kiinnostanut minua aikoinaan. Minusta hän ei ollut mitenkään punk - ei punk tarkoita totaalista rappiolla oloa.
Sid Vicious oli rasisti ja punkkari. Puhut muutenkin paskaa, tämä "suvaitsevaisuus punk" on nimenomaan nykypäivän soijanpurijapunkkareiden ilmiö.
Sid Vicious olikin melkoisen typerys, aivan kuten tyttöystävänsä. Sid Vicious ei edustanut millään lailla punkia ilmiönä. Hän oli lähinnä provosoiva ja kakara. Kyllä punkiin liittyi nimenomaan suvaitsevaisuus ja kapina kohdistui yhteiskuntaan, ei mihinkään värilliseen ihmisryhmään. Punkiin liittyi ainakin Suomessa myös vahva alakulttuurinen tekemisen meininki. Pienlehdet, pienbändit - kaikki oli pienimuotoista ja "itse tehtyä". Kaupallisuutta inhottiin, niin musiikissa kuin mm. vaatteissakin. Muistan miten tuomitsimme, kun joku Suosikki tai vastaava teki jutun "Näin teet punk-paidan". Meistä se oli askel punkin kaupallistumiseen. Oli miten oli, minun tuntemani suomalainen punk-liike 1970-1980 -lukujen vaihteessa ja 1980-luvun alkupuoliskolla ei ollut missään nimessä rasistinen. Irokeesikampaukset sun muut saattoivat näyttää ulkopuolisille aggressiivisilta, mutta kyllä niistä huolimatta kaikki tuntemani punkkarit olivat ihan rauhaa rakastavia tyyppejä.
Eivät ne kampaukset näyttäneet aggressiivisilta vaan lapsellisilta ja typeriltä. Ja niin näyttävät tänäkin päivänä.
Nancy Spungen was born In Philadelphia in 1958. A disturbed child, in later years was described as, “unbelievably thick-skinned” and one person recalled, “one of the most unlikable people I’ve met. Everybody could see through her – except Sid.” She was already a junkie and working as a prostitute in London when she and Sid met at a party in 1977. According to some, it was Nancy that got him hooked on hard drugs. Sid and Nancy became inseparable, but a burden to the rest of the band.