Millaiseen työhön ujo ja arka nainen soveltuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkkärin pitäs tarjota jotain kursseja jossa opetellaan ujoudesta pois. Ujous on aika paha työllistymistä estävä piirre ihmisessä. Ei kukaan sellaista valitse haastattelussa joka ei saa sanaa suustaan ja on vetäytyvä. Tietenkin se iloinen ja sosiaalinen valitaan aina ujon ylitse.

Ja haittaahan ujous ihan jo peruselämääkin kun ihmissuhteita on hankala muodostaa ja perheen perustaminenkin saattaa olla mahdoton ajatus kun jo treffeillä käyminenkin on niin vaikeaa eikä ne yleensä johda mihinkään kun ei ujo ihminen osaa tutustua ihmisiin.

Toki kysymyksiin pitää voida vastata. On tunnettu fakta, että rekrytoijat suosivat kaltaisiaan rekrytoidessa, ja tästä seuraava homogeenisyys työyhteisössä ei ole hyve. Työyhteisön moninaisuus on. 

Suhtaudutteko ujoihin ja arkoihin asiakkaisiinkin niin, että tuossapa virheellinen asiakas, jota voi ylenkatsoa ja pitäisipä sen mennä jollekin pikku kurssille muuttamaan itsensä? Moni ujo ja arka on kuullut pienestä lapsesta asti, miten on vääränlainen. Miten vanhemmat, varhaiskasvattajat, eri koulujen opettajat, harrastusten vetäjät ym. ym. ym. läpi vuosien pitävät vääränlaisena, koska on vähän erilainen. 

Niinpä. Pienestä asti sain kuulla ujoudesta. Esim. koulussa arviointikeskustelut, joissa vanhempani olivat mukana, alkoivat usein sanoilla "onpa teillä hiljainen tyttö" (???). Kerran eräs opettaja jopa haukkui tunnilla mykäksi.

Ei koskaan sanottu asiasta positiivisessa mielessä, vaikka niin, että olen rauhallinen ja keskityn ja kuuntelen tunneilla.

Pienestä saakka siis opin, että hiljaisuus ja ujous on negatiivinen ja jopa hämmesteltävä asia, ja olen vääränlainen.

Vasta aikuisena terapiassa opin, että on täysin ok olla hiljainen ja ujo. Meitä on erilaisia.

Sama mulla. Ja aina sanottiin että voisi olla aktiivisempi tunnilla, eli viitata enemmän. Mutta en uskaltanut vaikka tiesin kun vastauksen .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ruotsin opettajani sanoi, että hän pelkäsi kouluaikoina esiintymistä. Sama oli itselläni nuorena. Seisoin naama punaisena, ääni väristen ja kädet hioten luokan edessä. En seiso enää, vaan minustakin tuli opettaja. Onneksi ruotsin opettajani sanoi, että se on mahdollista, vaikka pelkää esiintymistä. Nykyään voin puhua ihan helposti sadoille ihmisille. Niin se ujous karisee iän ja kokemuksen myötä.

Missä iässä noin yleensä käy?

T. 33v ja yhä hyvin ujo

Esiintymiseen tottuu, varsinkin jos esiintyy vain nuorisolle.

Eikö nuoriso ole juuri se pahin yleisö, ja kuvaa pilkkavideoita nettiin?

Monikin ammatti, ongelmaksi muodostuu vaan se, että työhaastatteluissa suositaan extrovertteja. 

Mä oon putkiasentaja, se sopii hyvin ujolle koska itsenäistä työtä ja miesten kanssa helppo kommunikoida lyhyesti tyyliin "örh", mutta työpaikan saanti todella vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkkärin pitäs tarjota jotain kursseja jossa opetellaan ujoudesta pois. Ujous on aika paha työllistymistä estävä piirre ihmisessä. Ei kukaan sellaista valitse haastattelussa joka ei saa sanaa suustaan ja on vetäytyvä. Tietenkin se iloinen ja sosiaalinen valitaan aina ujon ylitse.

Ja haittaahan ujous ihan jo peruselämääkin kun ihmissuhteita on hankala muodostaa ja perheen perustaminenkin saattaa olla mahdoton ajatus kun jo treffeillä käyminenkin on niin vaikeaa eikä ne yleensä johda mihinkään kun ei ujo ihminen osaa tutustua ihmisiin.

Toki kysymyksiin pitää voida vastata. On tunnettu fakta, että rekrytoijat suosivat kaltaisiaan rekrytoidessa, ja tästä seuraava homogeenisyys työyhteisössä ei ole hyve. Työyhteisön moninaisuus on. 

Suhtaudutteko ujoihin ja arkoihin asiakkaisiinkin niin, että tuossapa virheellinen asiakas, jota voi ylenkatsoa ja pitäisipä sen mennä jollekin pikku kurssille muuttamaan itsensä? Moni ujo ja arka on kuullut pienestä lapsesta asti, miten on vääränlainen. Miten vanhemmat, varhaiskasvattajat, eri koulujen opettajat, harrastusten vetäjät ym. ym. ym. läpi vuosien pitävät vääränlaisena, koska on vähän erilainen. 

Niinpä. Pienestä asti sain kuulla ujoudesta. Esim. koulussa arviointikeskustelut, joissa vanhempani olivat mukana, alkoivat usein sanoilla "onpa teillä hiljainen tyttö" (???). Kerran eräs opettaja jopa haukkui tunnilla mykäksi.

Ei koskaan sanottu asiasta positiivisessa mielessä, vaikka niin, että olen rauhallinen ja keskityn ja kuuntelen tunneilla.

Pienestä saakka siis opin, että hiljaisuus ja ujous on negatiivinen ja jopa hämmesteltävä asia, ja olen vääränlainen.

Vasta aikuisena terapiassa opin, että on täysin ok olla hiljainen ja ujo. Meitä on erilaisia.

Sama mulla. Ja aina sanottiin että voisi olla aktiivisempi tunnilla, eli viitata enemmän. Mutta en uskaltanut vaikka tiesin kun vastauksen .

Sama. Tuntiaktiivisuuden takia (eli en viitannut enkä uskaltanut vastata, mutta muuten kuuntelin ja tein annetut tehtävät mallikkaasti) numero laski. Ja tämä oli joka aineen kohdalla. 

Toivottavasti nykyisin ujot lapset otetaan paremmin kouluissa huomioon.

Lehdenjakaja, toki paikalla voi olla niitä työkavereita hakemassa myös lehtipinoja samaan aikaan.

Obduktiopreparaattori, asiakkaat kuolleita, ja tietty tässäkin työkavereita ympärillä.

Tutkija, alasta riippuen voi olla hyvinkin yksinäistä hommaa ja tittelistä riippuen voi olla että tarttee tutkimuksen tuloksia esitellä.

Anestesialääkäri, sanoo potilaalle hyvät yöt ja tässäkin on työkavereita joiden kanssa tarttee pärjätä.

Koodari, pelinkehittäjä, riippuen hommasta voi olla hyvinkin itsenäistä, mutta lopputulokseen vaaditaan tiimiä ja jonkinlaisia sosiaalisia taitoja.

Arkistonhoitaja, tosin tässäkin on asiakkaat jotka niitä pyyntöjä tekee, jotta saavat arkistosta haluamansa asian.

Valokuvaaja oman yrityksen kautta, jolloin voi ainakin valita mitä asiakkaita ottaa. Riskinä tietty on se, että joku asiakas ei pidä lopputuloksesta.

Kirjanpitäjä, työ voi olla hyvinkin itsenäistä, jos ei tarvitse asiakaskontakteista huolehtia, toisaalta onko sekään mielekästä, että sitten joku sun niskaan kaataa hommaa lisää.

Sarjakuvapiirtäjä, teet duunia ihan itseksesi, mutta myynti ja kontaktit tarttis hoitaa. Ellet sitten palkkaa ulkopuolista siihen.

Ääninäyttelijä, jos eläytyminen onnistuu, niin voisi toimia.

Foleyartisti, ruudun kanssa töitä, toki riskinä, että asiakas ei tykkää ja pyytää muutoksia.

Nettikauppa, jos keksit hyvän idean joka myy, niin sittenhän se on tilausten toimittamista. Toki someaikana kaikki hyvä ja huono vuotaa eetteriin heti.

Äänikirjanlukija, tässäkin tarttee olla kuuntelijaystävällinen ääni, jota jaksaa kuunnella ja eläytymistaitoja tulee olla.

Uhkapelaaja, hassaat omat rahat ja jos voitat, niin pelkkää plussaa.

Hyvin huonosti on ylipäätään sellaisia töitä, jossa ei koskaan tule ihmiskontaktia, minimissään se on oma esihenkilö tai oma tiimi. Toki ei niitteenkään kanssa tarvi jutella kuin pakolliset jutut.