Millaiseen työhön ujo ja arka nainen soveltuu?

"Esimerkiksi verhoilija, puuseppä tai artesaanityöt, joissa lopputulos syntyy omien käsien kautta."

Hah. Joutuu hyvinkin tarkkaan keskustelemaan asiakkaiden kanssa. Entäs kun tulee ristiriitatilanne ja asiakas alkaa syyttää ap:ta (mielestään) väärin tehdystä työstä? Osaako arja ja ujo ottaa negatiivista palautetta vastaan kun toinen huutaa pää punaisena "menit sitten pilaamaan isoäitini perintötuolin!!!". 

Vierailija kirjoitti:

"Esimerkiksi verhoilija, puuseppä tai artesaanityöt, joissa lopputulos syntyy omien käsien kautta."

 

Hah. Joutuu hyvinkin tarkkaan keskustelemaan asiakkaiden kanssa. Entäs kun tulee ristiriitatilanne ja asiakas alkaa syyttää ap:ta (mielestään) väärin tehdystä työstä? Osaako arja ja ujo ottaa negatiivista palautetta vastaan kun toinen huutaa pää punaisena "menit sitten pilaamaan isoäitini perintötuolin!!!". 

Siksi asiakaspalvelutaidot ja ammatillinen kyky ovat toissijaisia; tärkein ominaisuus on osata tahdikkaasti sysätä vastuuta harteilleen.

Ei mihinkään

Ensin terapiaan/lääkehoito, sitten töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ap kysynyt mitään elämänasenneneuvoja tai miten uskaltaa laulaa karaokea kännissä. Hän kysyi tietynlaisia töitä. Keksikääpä niitä!

Ei sellaisia töitä ole, ja ihan sama vaikka olisi, jos työnhakuvaiheessa karsitaan ujo ja arka pois. Ihan jokaisessa työssä voi joutua puhumaan toisen ihmisen kanssa. Ei ole mitään takuuta, etteikö joutuisi tekemisiin ääliöiden kanssa. Pomo saattaa olla ääliö, työkaveri voi olla ääliö, asiakas voi olla ääliö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Esimerkiksi verhoilija, puuseppä tai artesaanityöt, joissa lopputulos syntyy omien käsien kautta."

 

Hah. Joutuu hyvinkin tarkkaan keskustelemaan asiakkaiden kanssa. Entäs kun tulee ristiriitatilanne ja asiakas alkaa syyttää ap:ta (mielestään) väärin tehdystä työstä? Osaako arja ja ujo ottaa negatiivista palautetta vastaan kun toinen huutaa pää punaisena "menit sitten pilaamaan isoäitini perintötuolin!!!". 

Siksi asiakaspalvelutaidot ja ammatillinen kyky ovat toissijaisia; tärkein ominaisuus on osata tahdikkaasti sysätä vastuuta harteilleen.

Siis mitä? Jos asiakaspalvelija ei osaa työtään, miksi ja miten hän ottaisi vastuun harteilleen?

EVVK, Ap. 

Mutta ehtoota torppaan..

x

Narsistien kiusattavaksi sopii hyvin, mitä sadistisemmin, sen parempi. Kiusaa voi ujolle ja aralle tehdä niin monella tavalla, seksirikoksista feikkiprofiileihin. Vetää vaan kunnolla lättyyn, jos se itkee, iskee siihen valtavat lutkaleimat netissä, usuttaa muut sylkemään ja nimittelemään sitä, aina kun menee ulos ym. ja lavastaa siitä syypään kaikkeen pahaan maailmassa.

Mites laitoshuoltaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoojan ei yleensä tarvitse puhua kenellekään vaan tekee itsenäisesti työtään. 

Todellakin joutuu puhumaan. Meillä töissä tehtaassa käy muutama nuori nainen siivoamassa ja kokoajan joku mieatyöntekijä niitä jututtaa ja moikkailee. Esimiehet naurattaa nuoria siivoojia mukahauskoilla jutuillaan. 

Itselläni on monia kohteita, joissa on pelkkiä miehiä. Ja juuri sellaisia, jotka juttelevat paljon. Vaikeaa on näissä paikoissa, kun miehiä ujostelen eniten :/

- Ujo siivooja

Mulle taas tuollainen olisi unelmakohde. En ujostele miehiä. Joku naisvaltainen sairaala tai hoivakoti olisi painajaismainen paikka.

Perhehoitaja mielestäni.

Sama mulla: olen luontaisesti ujo enkä halua olla esillä. Erityisherkkänä väsyn helposti  ihmisten kanssa olemiseen. Olen nuorena skipannut muutamia, lähinnä kesätöitä esim jäätelökioskin myyjä, kaupan alan työt, au pair .. kun tiesin ettei mulle vaan ole luontevaa olla ventovieraiden katseiden alla ja koko ajan tekemisissä. Kirjastoalan koulutuskin on, harjoittelu ja työkokemusta jonkin verran, muttei se jatkuva aspa kiinnosta yhtään. Haluaisin olla rauhassa takahuoneessa ja keskittyä vain omaan tekemiseen. 

Jotenkin tarpeettomaksi kummajaiseksi itsensä tuntee, eikä tämä yhteiskunta kummajaisille mitään tarjoa. Ivaa ja halveksuntaa & luuseriksi leimaamista. Solmuun ja kärsimään luonteensa vastaisesti pitäisi mennä että kelpaisi työelämään. Olikohan introverteillä 60-luvun hippiaikaan helpompaa ? Ainakin duunia löytyi.

No kirjailija tai jokin luova tai luontoon liittyvä ammatti soveltuisi hyvin introvertille. Tietysti pitäisi myös saada siitä rahaa henkensä pitimiksi. 

Olen ujo, arka ja hiljainen ja työnimikkeellä erityisasiantuntija. Analysoin, tutkin ja teen raportteja, siitä pidän. Mutta valitettavasti kuormitun siitä, kun pitäisi esitellä tuloksia ja toimia verkostoissa. 

Tutkija varmasti, jos on koulutusihmisiä.

Jos ei, niin vaikka hammashygienisti. Lääkärin työpari, joka ojentelee tavaroita.

Toki ihmisten kanssa täytyy tulla toimeen, jollet ala yrittäjäksi.

Muutenkin ei kannata ajatella kovin suppeasti. On paljon turhaa puhetta joka ei mihinkään ketään kehitä.

Arkuus on ehkä asia mihin voi vaikuttaa mutta ujo perusluonne ei tarkoita huonoja sosiaalisia taitoja.

Olin ujo ja asiakaspalvelussa. Tai sitten en ollutkaan oikeasti ujo vaan erityisherkkä.

Kotona. Kädentaidot, taide, piirros, teksti, keskustelu etänä joskus, luontomatkailu lähellä vaikka järvellä.

No yrittäjän on nimenomaan osattava myydä se osaamisensa, usein toistuvasti. 

Toistuvasti ehdotetaan kirjailijaa. Aiemmin ketjussa on jo perusteltu, miksi tuo ajatus ei toimi. Ja tutkijan on yleensä mentävä seminaareihin, osattava toimia tutkimusryhmän osana ym. Monella tutkimusta yliopistolla tekevällä on myös opetusvelvollisuus.

Monet ammatit, jotka ihmisten silmissä ovat yksinäistä puuhastelua, sisältävät sen toisen puolen eli on oltava hyvin sosiaalinen.

Väistämättä tulee olo ettei ujoille löydy yksinkertaisesti lähes mitään töitä. 
 

Työelämä pitää sinnitellä mukavuusalueen ulkopuolella ja eläkkeellä sitten hengähtää. 

Nykyisin itsessään töiden saanti hankalaa kun sosiaalisemmat suupaltit ajaa ujojen ohi. 


 

No yrittäjän on nimenomaan osattava myydä se osaamisensa, usein toistuvasti. 

-Esim. verkkokaupan ylläpitäminen ei hirveästi vaadi tapaamisia. Asiakkaita palvellaan netin välityksellä. Toki tämä vaatii tiettyjä asioita, eikä sovi kaikille oli sitten sosiaalinen tai epäsosiaalinen (ja mitä sillä edes tarkoitetaan).

Jos ei ole yhtänä yhteistyökykyinen, ystävällinen, palveluhenkinen ym niin ei tietenkään sovi. Mutta kaikki ujot eivät ole -ei palveluhenkisiä.

Mielestäni yhteisössä toimiminen ei vaadi sosiaalisuutta. Voi olla vaikka mimmonen törppö, jos nyt yrittää edes vähän tulla toimeen niin löytää jonkun yhteisön. 

Olen ujo ja arka nainen. Ymmärrän hyvin, että ap on myös. Koen silti kysymyksenasettelun vääränlaisena ja jopa loukkaavana. Miksi minä en muka ujouden ja arkuuden vuoksi soveltuisi johonkin työhön? Mitä vikaa persoonallisuudenpiirteissäni on? Osaan hoitaa minulle uskotut hommat, vaikka olen ujo ja arka.

Fakta on se, että olen tehnyt hyvin monenlaisia töitä ja opiskellut paljon. Nuorena toimin jopa myyjänä, joka kylläkin oli hirveää. Mutta niin oli suulakkaidenkin mielestä ja minä menestyin suulakkaitakin paremmin. Koska jaksoin yrittää ja näytellä. 

Se että esim. tauoilla on hiljaisempi kuin muut, sen pitää olla hyväksyttävää. Kenenkään ei tarvitse olla toisten ihmisten taukoviihdyttäjä. Töiden teko yleensä on työltä maistuvaa myös rohkeille ja ulospäin suuntautuville, se kannattaa opetella ymmärtämään.